Löytäminen-sarja, shoud 9
LÖYTÄMINEN 9
3.5.2014 Crimson Circlen
kuukausitapaaminen
Energiaa
välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minä
olen mitä olen, täysivaltaisen ja vapaan alueen Adamus.
Tervetuloa
tämän shoudin energioihin. Kaunista energiaa huoneessa. Hmm, suloista musiikkia
tänään 1). Tavallaan juhla, erään aikakauden loppumisjuhla. Aika siirtyä
eteenpäin. Kuten laulussa sanottiin, on aika vaeltaa eteenpäin 2). Ette ole
luultavasti kuulleet koskaan ennen tuota laulua. (Adamus naureskelee)
Tässä
on tavallaan vertauskuva, mikä liittyy kaikkiin elämiinne. Työstätte asioita,
koette asioita, kulutatte vuosia ja elämiä tehden asioita ja sitten on aika
lähteä, aika mennä seuraavalle tasolle.
Tiedätte,
että on oikein mennä seuraavalle tasolle. Tiedätte, että on tullut sen aika.
Itse asiassa, olette hyvin monin tavoin kyllästyneet siihen tapaan, miten asiat
olivat. Niinpä loitte uuden kokemuksen ja tilaisuuden.
Sitten
kun vanha aikakausi tulee loppuunsa, muistelette muutaman hetken, kuten teitte
tänään. Suloisia, suloisia muistoja. Aah, miten toivottekaan, että olisitte
voineet todella kokea sen yhtä kauniina, kuin muistatte sen. (Naurua)
Ja
hassu asia muistoissa on, että ne ovat todellisia. Ette muuttele tai manipuloi
niitä. Nuo tunteet olivat silloinkin, nuo kauniit ja lämpimät tunteet. Ja
täällä kokoontuessanne Tobiaksen toveruus ja siunaukset alkoivat. Hyvin
suloisia muistoja.
Ja
juuri nuo muistot, rakkaani, nuo suloiset, kauniit ja kirpaisevat muistot
tuovat sinut takaisin uuteen elämään. (Adamus naureskelee) "Voi, se oli
niin suloista! Oi, oi!! Rakastin sitä niin paljon, että on mentävä hakemaan
lisää muistoja!" (Yleisö sanoo "eiiii!" ja Adamus naureskelee)
Energioiden sisäänhengittäminen
Siis
rakkaat ystävät, energia täällä on hyvin kaunista. Mutta ihmettelin vähän, kun
rakas Aandrah (Norma Delaney) oli täällä hengittämässä teidän kanssanne.
Oletteko viime tilaisuutemme jälkeen unohtaneet, miten hengitetään? Koska
tapahtui paljon enemmän ajattelua kuin hengittämistä. Te tiedätte sen ja minä
tiedän sen. Ei ollut paljon hengittämistä.
Hengittäminen
– älkää antako hänelle (Linda) yhtään vettä tänään – hengittäminen oli
tällaista. (Adamus hengittää pinnallisesti ja lyhyesti) Hengittämisen pitäisi
olla tällaista (hän hengittää hyvin syvään). Tehdäänpä se yhdessä. Tehdään
Aandrah ylpeäksi hengittämällä kuin mestari. (Adamus vetää uudestaan kunnolla
syvään henkeä ja puhaltaa ulos äänekkäästi, yleisö ei yhtä paljon) Vähän
ummetusta (muutama naurahdus). Kokeillaanpa uudestaan. Jos aiotte todella
hengittää elämää ja energiaa sisään, ette melkein pysty istumaan paikoillanne.
Kokeillaanpa sitä … (Adamus vetää taas kunnolla syvään henkeä, yleisö ei
taaskaan yhtä syvään ja Adamus huokaisee)
Aandrah,
tule tänne. Meillä on tässä vähän töitä. (Vähän naureskelua) No niin,
ilmiselvästi, ilmiselvästi heillä on ollut rankka kuukausi (naurua) eivätkä he
oikeaan hengitä. He ajattelevat hengittämistä ja he toivovat myöhemmin saavansa
ehkä muiston hengittämisestä. (Naurua) Mutta he eivät oikeasti hengitä. Anna
siis heille hetki helvettiä tässä. Pidä heille Ohamah'n hengityskoulu.
AANDRAH:
Vou! Aah!
ADAMUS:
Aaaaah!
AAHDRAH:
Oletteko valmiita tähän?
ADAMUS:
Täällä tarvitaan mikrofonia. No, ei tarvita sitä, mutta …
AANDRAH:
Niin sitä pitää. Varokaa. Hassua, koska meillä alkaa se koulu maanantaina.
Valmistautukaa.
Oletko
valmis vastaanottamaan niin paljon rakkautta? Se tulee hengityksessä. Tunne se!
Oletko valmis vastaanottamaan? Oletko valmis sallimaan tämän tapahtua sinulle?!
(Viittoillen Adamukselle, paljon naurua)
ADAMUS:
Meidän pitäisi luultavasti lopettaa tähän paikkaan. (Lisää naurua)
Hengittäminen on hyvin henkilökohtainen kokemus! (Lisää naurua)
AANDRAH:
Okei.
ADAMUS:
Seison täällä. (Lisään naureskelua, kun Adamus siirtyy sivuun)
AANDRAH:
Tämä huone on niin täynnä uskomatonta rakkautta. Oletko valmis hengittämään
sitä sisään? Hengittämään sisään nenän kautta, alas saakka. Tunne sen täyttävän
vatsasi, ytimesi. Oletko valmis elämään niin, että ytimesi on kuin suurta
rakkausvirtaa? Hengitä sitä sisään, alas saakka. Alas saakka.
Tunne,
kun se täyttää sinut, ja sitten rakkaussuhteen kautta päästät irti. Päästät
irti kaikesta, mitä oli, ja valmis vastaanottamaan uuden hengenvedon suurta
rakkautta.
Hengitä
sisään, hengitä ulos … syvemmälle ja syvemmälle ytimeesi.
Vastaanota,
vastaanota.
Tunne
itsesi sulavan syvemmälle ja syvemmälle kehoosi. Suloiseen, suloiseen kehoon,
mikä luotiin sielun kodiksi, sinun ihmeeksi, tämä rakkaussuhde.
Hengenveto
kerrallaan. Hengenveto kerrallaan. Syvemmälle ja syvemmälle, kyllä.
Suuri
rakkaussuhde. Sielu ja ihminen. Sielu ja ihminen. Sinun todellinen
valokehoihmeesi. Sinun täytyy vain hengittää. Hengitä.
Hengitä
ja vastaanota näin paljon rakkautta, näin paljon iloa. Hengenveto kerrallaan.
Hengenveto kerrallaan, kyllä.
ADAMUS:
Kiitos. Ja nyt todella iso ja pöyristyttävä hengenveto. Pöyristyttävä. Silmät
auki, täysin läsnä ja tietoisena. Pöyristyttävä hengenveto, mikä vetää sisään
energiaa. Täällä on vähän energia ehtynyt – puhumme siitä hetken kuluttua –
mutta hyvä ja pöyristyttävä hengenveto. (Adamus vetää syvään henkeä ja
vääntelee naamaa) Joo, silmienne pitäisi pullistua ulos päästä! (Vähän kikatusta)
Käsien melkein täytyy levitä. Pöyristyttävä hengenveto, ystäväni. Syvä. Tuokaa
sisään tuota energiaa. Olette viime aikoina ihmetelleet: "Missä energia
on? Missä energia on?" Hengittäkää siis sitä sisään.
Se
on kirjaimellisesti energian vastaanottamista kehoonne. Se on
elämänvoimaenergian tuomista tähän fyysiseen kehoon. Se on tulemista pois
mielestä vähäksi aikaa. (Adamus vetää taas syvään henkeä) Kyllä, kaunista.
Sitä
hengittäminen tekee. Sitä hengittäminen tekee.
Kun
siis tulitte tänne tänään, istuuduimme ja hengitimme vähän pinnallisesti. Oli
edelleen paljon ajattelua eikä se ole mikään ihme. Se ei ole mikään ihme –
maailmassa tapahtuu erittäin paljon tällä hetkellä.
Meillä
oli äskettäin kardinaalisuurristi, astrologinen tapahtuma. Astrologia ei
kontrolloi elämäänne, mutta sillä on taatusti vaikutusta, erityisesti
tällaisena aikana. Energiat välillä 22.4. – sanotaan 10.5. ovat sietämättömiä,
jos ette ole sattuneet tuntemaan sitä. Jos ette ole tunteneet sitä, ette ole
luultavasti elossa. (Vähän naureskelua) Ne ovat murskaavia, sietämättömiä,
tuskallisia – tuskallisia kehossa, tuskallisia mielessä. Se on kuin huhmare ja
survin ja ne vain jauhavat kaikkea, kunnes ette usko enää kestävänne sitä.
Mutta jotenkin vain kestätte. Jotenkin vain selviydytte. Jotenkin vain pääsette
päivästä toiseen.
Kun
kehotin hengittämään sisään, tuomaan näitä energioita sisään, on luontaista
haluttomuutta tehdä se. Miksi? Jotta voitte hengittää sisään lisää tätä
sietämätöntä energiaa? (Vähän naureskelua) Ei, vaan ehdottomasti. Lakkaatte
hengittämästä selviytyäksenne siitä. Tuotte vähemmän energiaa sisään. Tavallaan
sulkeudutte, koska kaikkialla on uskomatonta painetta.
Kyse
ei ole vain teistä, ei vain teistä. Sitä on kaikkialla planeetalla nyt. Sitä on
joka puussa, joka ruhonkorressa, joka moskiitossa. Sitä on ns. Gaian
sisuksissa. Sitä on kaikkialla ja tunnette sen. Niinpä luonnollinen reaktio on
sulkeutua ja odottaa, kunnes tämä menee ohi.
Voitte
tuntea jollain intuitiivisella tasolla, että se menee ohi. Sen on mentävä ohi.
Jotain on tapahduttava. Se on hämmästyttävää. Jotkut teistä katselevat uutisia
joka päivä odottaen jotain draamaa, jotain suurta ja katastrofaalista
tapahtumaa. Se tapahtuu, mutta juuri nyt on painevaihe. On painetta. Se saa
kaiken valmiiksi siihen.
Mitä
siis teette? Sulkeudutte. Lakkaatte hengittämästä. Lakkaatte kutsumasta lisää
energiaa, koska se sattuu, koska se on vaikeaa.
Mekin
voimme tuntea sen toisella puolella. Joo, voimme tuntea sen energiat, mitä maan
päällä tapahtuu, ja nyt on kaikkien aikojen painetta. Se on hämmästyttävää.
Kokeillaanpa
sitä nyt taas. Vetäkää syvään henkeä, koska toinen osanne sanoo: "Missä
energia on? Miksi kehoni on niin väsynyt? Mitä aivoissani tapahtuu? Minulla ei
ole yhtään elämänvoimaa. Luulin olevani mestari, missä on elinvoima?" Joo?
Sitä on. Sitä on, mutta sen kanssa tunnette tätä valtavaa ja sietämätöntä
painetta. Tunnette sen kehossanne ja tunnette sen tunteissanne. Sitä on.
Niinpä
teillä on tässä mielenkiintoinen valintatilanne. Kiitos kahvista (Lindalle).
Teillä on mielenkiintoinen valintatilanne: sulkeutua ja odottaa myrskyn
menemistä ohi, mutta tunnette silti asioita, tai juoda sitä sisään – aah!
(Adamus siemaisee kahviaan)
Vetäkää
kunnolla syvään henkeä! Terästitkö kahvini? (Vähän naureskelua) Vetäkää
kunnolla syvään henkeä nyt. Sukeltakaa siihen. Tuntekaa noita energioita ja
muistakaa, että energia on täällä palvelemassa teitä.
Tällä
hetkellä on valtavasti energiaa. Jokin osanne tuntee sietämättömän ja
murskaavan voiman ja se on luultavasti ok, koska se todella jauhaa paljon
asioita, jotka eivät ole tarkoituksenmukaisia. Se ei tapa useimpia teistä.
(Naurua) Sanoin "ei" – ei tapa useimpia teistä! Mutta on aina
poikkeuksia.
(Hiljaisuus
yleisössä)
Ai,
sehän meni hyvin! (Adamus naureskelee) Mutta sitä odotellessa elämme. Elämme ja
nautimme. Mutta joskus on vaikea elää, kun on paljon kuolemanpelkoa.
Siis
vaihtoehtona on nyt juoda sitä sisään, hengittää sitä sisään – tätä energiaa.
Sitä on täällä teitä varten. Energia … (Jotkut yleisössä hulluttelevat) Ei enää
heille. (Naurua)
Muistakaa
energiaperusteet. Sillä ei ole mitään agendaa. Sillä ei ole mieltä. Sillä ei
ole suuntaa. Se ei välitä. Se on vain energiaa. Sillä ei ole tunteita. Se ei
ole kuin pieni koiranpentu, jolla on tunteet ja halut. Se on vain energiaa ja
se on palvelemassa teitä.
Monet
teistä ovat tulleet pisteeseen, missä tavallaan pelkäätte energiaa, ja selitän
hetken kuluttua vähän, miksi tätä pelkoa on. Se on vain energiaa ja se on teitä
varten. Kun siis tunnette tämän massiivisen energiapallon, mikä on tullut tälle
planeetalle nyt, vetäkää syvään henkeä. Se voi vaikuttaa toisiin ihmisiin hyvin
haastavalla tavalla, mutta teille se on vain energiaa elämäänne, siihen mitä
valitsette.
Okei,
vedetäänpä nyt oikein kunnolla ja syvään henkeä … ja tuodaan tätä sisään. Ei
pelkoa. Sallikaa sen virrata teihin. Antakaa sen palvella teitä. Antakaa sen
palvella sitä, minkä valitsette elämässänne. Älkää piiloutuko tältä energialta.
Ja
hassu asia tapahtuu. Kun juotte sitä sisään, kun tuotte sitä sisään ilman
kontrollia tai rajoituksia, se ei yhtäkkiä enää satu. Oivallatte yhtäkkiä,
ettei se ole tuskallista. Se ei tee ajatuksistanne vieläkin monimutkaisempia.
Se ei satuta kehoanne.
Silloin
kun suojaatte itsenne energioilta, joita täällä on nyt, ja kyyristytte niitä,
se sattuu, koska teillä on puolustusmekanismikerroksia. Pidättelette.
Kontrolloitte.
Silloin
kun tuotte sitä sisään avoimesti, vapaasti ja kontrolloimatta, se ei satu. Se
ei satu.
Vedetäänpä
taas todella kunnolla, syvään, rohkeasti ja pöyristyttävästi henkeä. Se on
ilmaa. Se on energiaa. Se on myös symboli siitä, että avaudutte, sallitte.
Hyvä.
Kysymys
No
niin, kirjoitamme vähän taululle – Linda mikrofonin kanssa ja Vili taululle,
kiitos.
Kysymys
on … Kun Linda kulkee mikrofonin kanssa, pyydän kahta asiaa. Kun pääsemme
asiaan, pidetään ensinnäkin energia yksinkertaisena, okei? Pidetään se hyvin
yksinkertaisena. Ei ole mitään tarvetta olla monimutkainen. Muistakaa – palaten
yhteen aiempaan oppituntiin – että vain mieli pitää monimutkaisuudesta, koska
silloin sillä on jotain tekemistä. Se tavallaan työskentelee. Elämä itsessään
ja te sieluolentona olette hyvin yksinkertaisia. Syviä, mutta yksinkertaisia.
Pidetään siis energiat hyvin yksinkertaisina tänään.
Toiseksi,
kun kuljemme mikrofonin kanssa, olkaa vapaasti hyvin suoria ja avoimia. Toisin
sanoen, esitän tämän kysymyksen hyvästä syystä eikä se tapahdu vain siksi, että
voimme imeskellä tikkareita täällä.
LINDA:
Hmph.
ADAMUS:
Siihen on hyvä syy. (Adamus naureskelee)
Kysymys
on – Linda on valmiina juoksemaan mikrofonin kanssa ja kesken juoksun esitän
kysymyksen, joten hän ei edes tiedä …
LINDA:
Juoksen, juoksen nyt. Juoksen, juoksen nyt.
ADAMUS:
Joo, juokse, juokse, juokse …
LINDA:
Pidä vesi pois kädestäni!
ADAMUS:
Juokse, juokse, juokse.
LINDA:
Pidä vesi pois kädestäni.
ADAMUS:
Kysymys on: mikä on mielialanne? Mikä on mielialanne? Mikä on mielialanne?
Sanotaan
– jos kysytte "minä aikana?" – parina viime viikkona, jopa parina
viime päivänä. Mikä on mielialanne tällä hetkellä?
SHAUMBRA
1 (mies): Tällä hetkellä?
ADAMUS:
Tarkoitan viimeisten viikon, parin aikana, yleismielialasi.
SHAUMBRA
1: Pakahtunut.
ADAMUS:
Pakahtunut. Hyvä, erinomaista. Se on hyvä vastaus taululle – pakahtunut. Ja
miten sinulla on ollut pakahduttavaa?
SHAUMBRA
1: Tapahtuu paljon asioita.
ADAMUS:
Joo, joo.
SHAUMBRA
1: Yritän muuttaa. Yritän saada eri työpaikan. Kyse on siis …
ADAMUS:
Tota, on jotain muuta, mitä tavallaan piilottelet.
SHAUMBRA
1: … kaikesta. (Hän naureskelee)
ADAMUS:
Mitä muuta? On jotain muuta.
SHAUMBRA
1: On jotain muuta?
ADAMUS:
Joo, jotain muuta tapahtuu. Työ, muutto, mitä muuta? Mikä sinua on oikeasti
ottanut päähän?
SHAUMBRA
1: Ajatukseni?
ADAMUS:
Voi, nekin! (Naureskellen)
SHAUMBRA
1: Koska ajattelen liikaa? (Naurua) Ajattelen niin kuin kaikkea? (He nauravat)
ADAMUS:
Jotain muuta, mikä kalvaa sinua, jonkin ongelma.
SHAUMBRA
1: Hmm … taitaa olla perhetilanne.
ADAMUS:
Se on melko hyvä arvaus. (He naureskelevat kumpikin)
SHAUMBRA
1: No, tiedän sen olevan osa sitä.
ADAMUS:
Joka neljäs ongelma koskee perhettäsi. (Lisää naureskelua) Se on tosi väite. Se
on hyvin tosi väite. Hyvä.
SHAUMBRA
1: (Naureskellen) Kyllä.
ADAMUS:
Hyvä, kiitos. Ja kiitos, kun et sanonut "en tiedä". Joo, olemme
pääsemässä lähelle, kyllä. "En tiedä" –tyyppien täytyy istua tänään
viisi minuuttia käymälässä.
Okei,
seuraava. Mikä on mielialasi? Ja minulla on erittäin hyvä syy kysyä tätä. Mikä
on mielialasi? Ole hyvä.
KAREN:
Olen saanut juuri valmiiksi kirjani, mitä olen tehnyt …
ADAMUS:
Hyvä, onneksi olkoon.
KAREN:
… viimeiset kymmenen vuotta. Se on sarjakuvakirja, maalauksiani. Ja minä …
ADAMUS:
Olenko minä kirjassa?
KAREN:
Kyllä.
ADAMUS:
Ai! Näettekö? (Adamus naureskelee)
KAREN:
Kyllä, Crimson Circle on myös.
ADAMUS:
Hyvä, hyvä. Huomautuksena, että jokaisessa kirjassa missä minä tai Crimson
Circle on, on ekstraenergiaa. (Yleisö sanoo "ooo!") Hyvä. Millainen
on siis mielialasi?
KAREN:
No, minusta tuntui upealta, riemukkaalta ja juhlavalta sen loppuun saaminen ja
sitten tuli jotain muuta, joka …
ADAMUS:
Muuten, huomaatko "ja sitten"?
KAREN:
Ja sitten.
ADAMUS:
Joo, joo. Hoo! Pam! Joo, meteoriitti tulee! Anna mennä. Ja sitten?
KAREN:
Näytti siltä, etten pystynyt siirtymään eteenpäin tällä tasolla, koska muuta
kamaa tuli ns. korkeammilta tasoilta.
ADAMUS:
Joo, joo. Muuten, se on semantiikkaa, mutta ei ole mitään korkeampia tasoja.
KAREN:
Aivan.
ADAMUS:
Tarkoitan, että tämä on korkeampi taso – valitettavasti. (Vähän naureskelua ja
Adamus naureskelee)
Ei
ole – ja aion olla tässä intoilija, koska haluan mestareilta vähän sanaston
hallintaa – mitään korkeampia tasoja, mutta on vapaustasoja, okei.
LINDA:
Mmmmmm.
ADAMUS:
Joo, joo. Laita se kirjaasi.
LINDA:
Mmmmmm.
ADAMUS:
Ei, vaan oikeasti – aivan kuten ei ole mitään korkeampaa itseä tai suurta
enkeliä. Tapetaanpa tuon suuri enkeli … (Linda haukkoo henkeään)
LINDA:
Voiiii! Ei vettä Lindalle! (Naurua)
ADAMUS:
Hävitetään nyt käsite "korkeampi itse". Tapetaan se. Ei, ei, vaan
tappaminen on hyvä asia, koska se merkitsee, että se päästää energ- … Palaan
vielä sinuun, olen kierroksella täällä. Se vapauttaa tuon energian
pysähtyneestä tilasta. Se on kuin … Pullossa on vettä … Sori, mutta minä saan
tehdä vesijutun tänään. Tule tänne hetkeksi. (Lindalle, joka läiskytti
Adamuksen päälle vettä kuukausi sitten, naurua)
LINDA:
¡No es posible!
ADAMUS:
Voi, Lindaaaa!
LINDA:
¡No es posible! (Lisää naureskelua)
ADAMUS:
Jos sitä katsotaan tällä tavalla …
LINDA:
Stupido!
ADAMUS:
… asiat ovat pysähtyneessä tilassa. Nimittäin jos tämä (vesipullo) olisi
esimerkiksi tunteenne tai ongelmanne tai fyysinen kehonne, kaikki on tavallaan
vankina täällä. Eikä ole mitään korkeampaa vettä, mutta on vapaata vettä!
(Adamus puristaa pulloa ja purskauttaa vettä ulos, vähän naurua). On vapaata
vettä. Ja se vapautuu rakenteesta, missä sitä pidettiin, on se sitten uskomus
tai biologia tai rajoite.
Siis
– ja Karen, ei ole tarkoitus eksyä siitä, mitä sanoit – mutta koko tämä
korkeamman itsen ja suuren enkelin käsite ja kaikki se muu, annetaan sen olla
loppu. Jätetään ne tänne Coal Creek Halliin. Kun siirrytte eteenpäin,
siirrytään eteenpäin myös tuon käsityksen osalta.
On
vapaa itse, todellinen itse. On aina ollut niin ja se on edelleen sisällänne
tällä hetkellä – kaikkialla ympärillänne, vapaa itse – mutta sanotaan, että
ilmaisu ja tietoisuus ovat nyt pysähtyneessä tilassa. Nyt olen pudottanut
teidät kelkasta täysin.
Siis
jotain tuli ja korkeammat tasot ja mitä nyt?
KAREN:
No …
ADAMUS:
Millainen mielialasi on?
KAREN:
Nyt en siis tiedä, aloitanko alusta jotain muuta vai siirryn eteenpäin ja
viimeistelen kuluneen vuoden kirjani kanssa.
ADAMUS:
Aha, okei, mutta millainen on mielialasi?
KAREN:
Juhlava.
ADAMUS:
Juhlava. Hyvä, hyvä. Ärsyyntynyt?
KAREN:
Ei.
ADAMUS:
Hyvä.
KAREN:
Se on juhlava, tuo tuolla keskellä (viitaten yhteen maalaukseensa).
ADAMUS:
Se on juhlava, se on.
KAREN:
Sen maalasin hiljattain.
ADAMUS:
Siitä tulisi kaunis t-paita. (Joku sanoo "joo!") Aa, hyvä, saan 10%.
(Naurua) Kiitos, kiitos.
Seuraava.
Mikä on mielialasi tällä hetkellä? Mikä on mielialasi? Tiedätte kaikki, mikä
mieliala on. (Joku sanoo "joo-o") Kyllä, joo-o.
EDITH:
Kerro meille.
ADAMUS:
Ai, olen menossa siihen.
LESLIE:
Okei. Ärtyisä.
ADAMUS:
Ärtyisä.
LESLIE:
Hyvin ärtyisä. Suurin piirtein eiliseen saakka kaikki häiritsi minua.
ADAMUS:
Ai!
LESLIE:
Jopa koirani.
ADAMUS:
Joo, koirasi. Joo, joo.
LESLIE:
Tarkoitan, että kaikki olivat …
ADAMUS:
Se on huono juttu. Se on todella huono juttu, kun oma koira häiritsee. (Naurua)
LESLIE:
Tarkoitan, että koira …
ADAMUS:
Tarkoitan, että silloin on todella ärtyisä.
LESLIE:
Todella oikeasti.
ADAMUS:
Joo, joo.
LESLIE:
Joo, todella ärtyisä.
ADAMUS:
Joo.
LESLIE.
Kuin …
ADAMUS:
Ärsyyntynyt.
LESLIE:
Ärsyyntynyt.
ADAMUS:
Kaikkeen.
LESLIE:
En sano itselleni edes "pöö", koska minä vain – yäk!
ADAMUS:
Joo.
LESLIE:
Kaikki.
ADAMUS:
Joo. No, näytät upealta.
LESLIE:
Kiitos.
ADAMUS:
Joo, hurmaavalta.
LESLIE:
Minusta tuntuu upealta, kiitos.
ADAMUS:
Nuorekkaalta.
LESLIE:
Kiitos.
ADAMUS:
Aistilliselta.
LESLIE:
Kiitos.
ADAMUS:
Joo. Millainen mielialasi on nyt? (Vähän naureskelua)
LESLIE:
Mielialani – mielialani muuttui eilen …
ADAMUS:
Okei.
LESLIE:
… ja tänään oli paljon … viikon tai pari olin todella ärtyisä.
ADAMUS:
Mitä olet tehnyt tälle ärtyneisyydelle? Miten olet ilmaissut sitä? Selviytynyt
siitä? Ja John, ei kommentteja kiitos. (Viitaten hänen aviomieheensä, John
Kuderkaan, naurua)
LESLIE:
Olut! (Adamus naureskelee) No … (hän huokaisee) Yrittänyt – no, en halua sanoa
"yrittänyt" – joo, yrittänyt olla piittaamatta siitä.
ADAMUS:
Kyllä.
LESLIE:
Tarkoitan, että se vain on.
ADAMUS:
Kyllä.
LESLIE:
Enkä ole käynyt paljon julkisilla paikoilla, koska on kanssaihmisiä ja ihmisiä
pankissa ja haluan kurist- …
ADAMUS:
On vain ihmisiä.
LESLIE:
On ihmisiä.
ADAMUS:
On vain ihmisiä. (Adamus naureskelee)
LESLIE:
Ja he ovat tielläni. (Hän naureskelee) Ja on typeriä ihmisiä!
ADAMUS:
(naureskellen) Kyllä, typeriä ihmisiä!
LESLIE:
Enkä halua tuntea heistä niin, mutta olen kuin "voi ei!".
ADAMUS:
Eikö siinä ole pulmatilanne? Haluat olla niin rakastava ja myötätuntoinen …
LESLIE:
Yäk!
ADAMUS:
… ja no, tiedät. Mutta kuitenkin se on kuin … (Adamus tekee törkeän eleen) Oho!
(Vähän naureskelua)
LINDA:
Oho!
ADAMUS:
Oho!
LESLIE:
Menkää vain pois.
ADAMUS:
Joo, joo, menkää vain pois.
LESLIE:
Antakaa minulle, mitä haluan, ja tehkää se – eivätkä he tee sitä hyvin. Se on
ongelma.
ADAMUS:
Kyllä.
LESLIE:
He eivät tee haluamallani tavalla …
ADAMUS:
Ei, eivät tee.
LESLIE:
… millään tavalla, millään muotoa … (Naurua)
ADAMUS:
Joo. "Tämä on minun planeettani. Sinä olet vain vieras. Hyvästi."
(Lisää naureskelua)
LESLIE:
No, eivätkä he palvele minua hyvin.
ADAMUS:
Joo, kyllä. Ei, he eivät palvele.
LESLIE:
He eivät palvele.
ADAMUS:
He eivät palvele. Ärsyttävää.
LESLIE:
Millään tavalla.
ADAMUS:
Oletko ärsyyntynyt nukkuessasi, unitilassasi?
LESLIE:
Olen todella kiireinen uni- …
ADAMUS:
Kyllä, kyllä.
LESLIE:
Herään siis keskellä todella aktiivista aikaa – tarkoitan, että olen todella
kiireinen. Siis en ole …
ADAMUS:
Kyllä. Onnellisia unia?
LESLIE:
Tota, teen ikään kuin töitä.
ADAMUS:
Kyllä.
LESLIE:
Teen ikään kuin töitä ollessani valveilla. Teen töitä nukkuessani. Teen töitä …
ADAMUS:
Miten ihmeessä pääset päivästä ja yöstä läpi?
LESLIE:
Mmm, en hyvin. (He kumpikin naureskelevat)
ADAMUS:
Joo. Minä vain …
LESLIE:
En hyvin.
ADAMUS:
… havaitsen, että on kenties aika lähteä automatkalle itseksesi.
LESLIE:
Ai jaa! Haluan ajaa Maineen yksin, myös ilman koiraani.
ADAMUS:
Joo, joo.
LESLIE:
Ajattelin, että otan koiran mukaan, sitten etten ota. Kuristan sen, jos otan.
ADAMUS:
Näin paha tilanne on. (Naurua)
LESLIE:
Joo.
ADAMUS:
Ei edes koiraa.
LESLIE:
Joo, ei edes koiraa.
ADAMUS:
Joo, joo.
LESLIE:
Ei, ei.
ADAMUS:
Mutta jos otat koiran, ajattele sitä muistoa, mikä sinulla on myöhemmin.
(Naurua) "Voi, oli niin hauskaa koiran kanssa. Melkein tapoin sen, mutta
voi, se oli niin hauskaa."
LESLIE:
Haluan olla autossa yksin, niin kuin hotellihuoneessa missä ei ole ketään
ympärillä. Tiedätkö?
ADAMUS:
Kyllä.
LESLIE:
Eikä autossa ole ketään muita kuin minä.
ADAMUS:
Kyllä, ehdottomasti.
LESLIE:
Joo, joo, joo.
ADAMUS:
Joo.
LESLIE:
Se on jokseenkin siinä. (Joku kysyy "ei edes John?") En halua häntä
lähelle – lasketko leikkiä?! (He kumpikin naureskelevat)
ADAMUS:
Otetaan kuva Johnista takana. (Naurua) Hän hymyilee.
LESLIE:
Hänkin on ollut ärtyisä!
ADAMUS:
Hän ymmärtää. Ei, vaan hän ymmärtää täysin, ja osa haastetta minkä monet teistä
kokevat, on se, että olette suhteessa – ja erityisesti jos olette kumpikin
tässä itse nimitetyssä mestaruudessa, se on yääkk!! Se on vaikeaa toisinaan. En
katso tässä ketään, mutta … (Naurua) Se on oikeasti vaikeaa! Se on … Lindaaaaa.
(Lisää naureskelua)
Ja
tiedättekö mitä? On vain naurettava aina silloin tällöin. On vain naurettava
sille, että olette todella pahasisuinen ämmä mestari. (Lisää naurua) Ja se on
ok.
LINDA:
Sanoitko mulkkumestari?! (Paljon naurua ja vähän taputuksia, Adamus ottaa veden
käteensä) Oho!
ADAMUS:
Voi Lindaaaaa!! (Lisää naurua)
Yksi
vanha stereotypia oli, että mestari on niin rakastava, niin rauhallinen, niin
kuollut, koska sitä ei koskaan tapahtunut! Silloin kun mestari pääsi
menneisyydessä tähän pisteeseen, hän lähti! Hän ei pystynyt käsittelemään sitä.
Hän ei ollut vain haluamatta koiraansa mukaan, hän antoi pois koiransa. Hän
teki muita asioita, joita en edes mainitse. (Lisää naureskelua) Mutta tulee
kohta, jolloin olette vain saaneet tarpeeksenne! Olette saaneet tarpeeksenne!
Ja selitän sitä hetken kuluttua muutaman lisäkommentin jälkeen.
Mikä
mielialasi on nyt? Mikä mielialasi on? Haluan kuulla Bonnielta. Näin hänen
juuri sanovan: "Ole kiltti." Terve, Bonnie.
BONNIE:
Hei.
ADAMUS:
Hei.
BONNIE:
Tiedät, miten vihainen olen.
ADAMUS:
Tiedän!
BONNIE:
Erityisesti sinulle.
ADAMUS:
Kyllä, kyllä! (Vähän naureskelua) Mutta mitä minä olen tehnyt?
BONNIE:
Pitäisikö minun kertoa sinulle? (He naureskelevat)
ADAMUS:
Tiedän. Painelin muutamaa nappia. Voi, se ei ollut ihan rauhoittavaa balsamia
jatkuvaan ärsytykseesi. Ei ihan. Ei ihan tulemista avuksesi, kun sanoit:
"Voi, Adamus, Adamus! Tule auttamaan minua." Ja mitä olen itse
asiassa tehnyt viime aikoina? No, tavallaan … No, olin kuin koirasi. Juoksin
nurkkaan piiloon ja annoin sinun olla ärtynyt.
Millainen
mielialasi siis on?
BONNIE:
No, olen edelleen ärtyisä.
ADAMUS:
Joo, miksi? (Nainen huokaa) Teet liian kovasti töitä.
BONNIE:
Jep.
ADAMUS:
Joo, miksi?
BONNIE:
Se on sinun syysi! (Naurua)
ADAMUS:
No, määritelläänpä tätä hetki. Puhutko rakastavalle ja rakastetulle
Adamukselle? Vai puhutko Cauldrelle?
BONNIE:
Ei, vaan puhun sinulle. Se oli sinun ideasi.
ADAMUS:
Ai, rakastetulle Adamukselle, kyllä. Ja mitä olen tehnyt?
BONNIE:
Pinssit.
ADAMUS:
Anteeksi kuinka? (Naurua ja muutama taputus) Nyt minä lähden.
Bonnie,
Bonnie, Bonnie, nyt on puhujakorokkeen aika sinulla. Bonnie! (Lisää
naureskelua) Ajattele niitä miljardeja tai tuhansia shaumbroja ympäri maailmaa,
jotka käyttävät pinssiään tällä hetkellä.
BONNIE:
Hyvin onnellisena, tiedän.
ADAMUS:
Ajattele muistojasi. (Vähän naureskelua) Pyydämme Jeania tekemään kuvaohjelman,
videon – koska hän on hyvä siinä – kaikista käyttämässä pinssiään. He kulkevat katua
pitkin käyttäen pinssiään, tavallaan osoittaen sitä. He menevät kauppaan ja
myyjä sanoo: "Haa! Mikä tuo pinssi on?" He näkevät unta yöllä ja
menevät enkelimaailmoihin ja kaikki sanovat: "Sinulla on mestarin
pinssi!" (Naurua) Ja kaunis musiikki soi ja kaikkia laulavat ja tanssivat.
Ja sitten lopuksi he laulavat: "Kiitos, Bonnie! Kiitos, Bonnie! Bonnie,
Bonnie, Bonnie. 'My
Bonnie lies over the ocean! My Bonnie sends me my pin!'" (=
Bonnieni on meren takana. Bonnieni lähettää minulle pinssini) (Paljon naurua)
BONNIE:
Voi luoja! Sinä olet kamala!
ADAMUS:
Millainen mielialasi on, Bonnie? Millainen mielialasi on?
BONNIE:
No, nyt nauran.
ADAMUS:
Joo, hyvä, hyvä. Ja itse asiassa se on erittäin hyvä kohta, koska kyllä, olet
tehnyt enemmän töitä, kuin pitäisi olla inhimillisesti mahdollista. Sinun
pitäisi oikeasti puhua noille ihmisille, mutta syytät siitä työtä.
Aion
todistaa sinulle hetken kuluttua ja haukot henkeäsi oivalluksesta. Aion
todistaa sinulle, ettei sillä ole mitään tekemistä pinssien tai työmääräsi
kanssa. Itse asiassa se on suurin siunaus elämässäsi tällä hetkellä ja voit
kiittää siitä minua. (Naurua)
BONNIE:
Joo-o.
ADAMUS:
Kiitos, Bonnie. (Nainen heiluttaa) Kyllä, heiluta näkemiin. Näkemiin Bonnie.
(Adamus heiluttaa ja naureskelee)
Yksi
vielä. Millainen mielialasi on tällä hetkellä? Ai niin, kirjoitammeko näitä
muistiin? (Vilille) "Ärtynyt" – laita vain neljänneksi
"pinssit". "Hemmetin pinssit". Hemmetin pinssit. Hemmetin
pinssit.
Kyllä,
millainen mielialasi on?
SHAUMBRA
2 (nainen): Turhautunut.
ADAMUS:
Turhautunut mihin?
SHAUMBRA
2: Jos jokin voi mennä pieleen, se on mennyt.
ADAMUS:
Aha! Eikö se ole totuus. Kyllä, eikö se ole Peterin periaate tai jotain
vastaavaa.
SHAUMBRA
2: Jep.
ADAMUS:
Peterin periaate henkisille ihmisille.
SHAUMBRA
2: Kyllä.
ADAMUS:
Jos jokin voi mennä pieneen, se menee nyt.
SHAUMBRA
2: Mm hmm.
ADAMUS:
Joo. Itse asiassa se on tavallaan hyvä asia. Mene siitä yli. Voisit pitkittää
sitä vuosiksi, mutta mennään siitä vain yli. Tehdään, tehdään … (Hän huokaa)
Cauldre suodattaa tällä hetkellä. Hävitetään kaikki nuo vanhat vaikutelmat
siitä, millainen sinun pitäisi olla, koska sitä ei koskaan tapahdu. Se on vielä
masentavampaa kuin se, mitä tapahtuu.
SHAUMBRA
2: Yääk!
ADAMUS:
Vanhat käsitykset siitä, mitä luulit henkisyyden olevan, ja vanhat käsitykset
Jumalasta – voi luoja! – ne ovat niin entisiä. (Vähän naureskelua) Ja vanhat
käsitykset – kaikki vanhat käsitykset – ja tämä on paljon siitä, mitä kaikille
tapahtuu tällä hetkellä. Ne vain murennetaan, murskataan.
SHAUMBRA
2: Mm hmm.
ADAMUS:
Ne muuttuvat hienoksi jauhoksi ja sitten tuuli puhaltaa sen pois.
SHAUMBRA
2: Aha, paljon tuulta.
ADAMUS:
Joo, joo.
SHAUMBRA
2: Huonoa tuulta.
ADAMUS:
Paljon tuulta.
Tällä
hetkellä on siis upea aika käydä vain läpi prosessia. Kaikki menee pieleen.
Kaikki … ei, vaan kaikki mikä on tasapainotonta, kaikki mitä ette ole vielä
käyneet läpi – hei Wendy – kaikki mitä ette ole vielä käyneet läpi, mennään
tästä vain yli.
Ja
tiedättekö mitä? Olettakaa, olkaa kilttejä ja olettakaa, että kaikki mitä
tapahtuu tällä hetkellä, on vain osa mestaruutta. Kaikki. Ei oppitunti. Ei ole
mitään oppitunteja. Ei ole mitään opittavaa. Tällä hetkellä te vain annatte
itsenne käydä läpi transformaatioprosessia, alkemiaprosessia. Ja kuulkaa kaikki
minua. Kyse on vain alkemiaprosessista ja se muuttaa hyvin vanhat ja
jumiutuneet energiat hyvin vapaiksi energioiksi. Sitä vain tapahtuu. Mutta
kuitenkin sen keskellä on paljon panikointia – "Mitä minulle tapahtuu?
Mitä teen väärin?" Et mitään! Et mitään.
SHAUMBRA
2: Hyvä.
ADAMUS:
Ja sanotte: "No, miksi se sattuu?" Häh, koska olet ihminen. Tiedät
miksi … (Linda laittaa kulhollisen popcorneja hänen puhujakorokkeelleen,
muutama kikatus) Miksi … Kiitos. Voinko luottaa sinuun?
Miksi
olette niin vakavia? On tämä "mitä en tajua?" –juttu. Et mitään. Eikö
se olekin hämmästyttävää? Ei ole mitään, mitä et tajua. Ei ole mitään
tajuttavaa. On kyse vain tämän alkemian läpikäymisestä.
Ja
kun luotte oman pikkumielikuvitusvideonne – "Ihanan elämäni upea
aika" – teillä on kaikki nämä muistot ja sanotte: "Luoja, se oli niin
hyvää aikaa". Ja sitten minun on istuuduttava puhumaan kanssanne, koska
sanotte: "Tehdään se uudestaan."
SHAUMBRA
2: Voi ei.
ADAMUS:
Voi ei. (He kumpikin nauravat) Voi ei!
SHAUMBRA
2: Tehdään jotain erilaista. Jotain muuta!
ADAMUS:
On jotain muuta.
SHAUMBRA
2: Okei.
ADAMUS:
Ja se on niin yksinkertaista, niin lähellä, että sitä on vaikea nähdä.
SHAUMBRA
2: Mm.
ADAMUS:
Ja on taipumusta yrittää saada selvää siitä. Te ette saa. Se vain tapahtuu. Ja
koko tässä prosessissa, mikä tapahtuu, tässä valtavassa alkemiassa, on myös
taipumusta olla luottamatta siihen, mitä tapahtuu.
Mitä
siis teidän kaltaisenne hyvät mestarit tekevät? No, teillä on edelleen tapana
ladata siihen epäluottamustekijöitä. Kun otatte paljon roskaa, vitamiineja ja
teidän täytyy syödä tiettyjä ruokia – ja olette kuulleet minun puhuvan tästä
uudestaan ja uudestaan ja uudestaan – sanoisin, että on luultavasti enemmän
käyttöä ja väärinkäyttöä. Enkä puhu mielialalääkkeistä. Puhun vain sen
ajattelemisesta, että teidän täytyy saada uusi parantaja, uusi terapeutti, uusi
hoitokuuri, uusi mikä tahansa.
Ystäväni,
kaikki mitä teette, on luottamattomuutta itseenne. Jos vain olisitte …Unohtakaa
kaikki vitamiinit ja kaikki vedet ja kaikki … Mikä meitä nyt kiinnostaa –
rakkolevä? Onko se päivän uusi juttu?
SHAUMBRA
2: Ei minulla. (Hän naureskelee)
ADAMUS:
Ei sinulla, mutta … Ja rakkolevän jälkeen se on jotain muuta.
Pysähtykää
hetkeksi. Lopettakaa, lopettakaa, lopettakaa. Sillä ei ole merkitystä, mitä
syötte. Sillä ei ole merkitystä. Eivätkä maailman kaikki vitamiinit auta teitä.
(Nainen huokaa) Ja kaikki terapiat ja lääkkeet ovat vain suuria
häiriötekijöitä. Piste.
Tiedän,
että jotkut teistä – et sinä – sanovat: "Joo, mutta Adamus, sinä et
ymmärrä." Okei, nähdään seuraavassa elämässänne. Minä todellakin ymmärrän.
Minä todella ymmärrän. Ja minun on toisinaan mentävä vähän äärimmäisyyksiin,
vähän painettava joitain nappuloita. Minä todella ymmärrän. Olettakaa vain,
että kaikessa mitä käytte läpi, on kyse sinusta – ei mistään ylimmästä
järjestyksestä, vaan sinusta – ja sallit sen elämässäsi.
Sillä
hetkellä kun sanoitte: "Valitsen ruumiillistuneen ylösnousemuksen",
kaikki alkoi. Eikä se ole aina kaunista ja mukavaa, mutta se on erittäin
tehokasta, jos annatte sen olla. Hyvä.
SHAUMBRA
2: Okei, kiitos.
ADAMUS:
Kiitos, kiitos, kiitos. Vielä yksi.
Millainen
mielialasi on tänään? Voi, millainen energia huoneessa on! Kenties meidän
pitäisi esittää kiva video ja muistella jonkin aikaa, tai antaa vain mennä.
Kyllä,
millaisia muistosi ovat? Millainen mielialasi on?
SHAUMBRA
3 (nainen): On ollut ylä- ja alamäkeä.
ADAMUS:
Ylä- ja alamäkeä.
SHAUMBRA
3: Kyllä.
ADAMUS:
Joo.
SHAUMBRA
3: On ollut hyvin matalalentoa ja sitten minulla on ollut halua tehdä asioita,
joita en ole halunnut tehdä pitkään aikaan.
ADAMUS:
Kyllä.
SHAUMBRA
3: Siis minulla on halua tehdä, en ole löytänyt energiaa tekemiseen. Siis …
ADAMUS:
Ai jaa.
SHAUMBRA
3: … minun on työnnettävä itseni sen läpi.
ADAMUS:
Joo.
SHAUMBRA
3: Ja on ollut siis ylä- ja alamäkeä, mutta minusta säätila on ollut kiehtova.
ADAMUS:
Kyllä.
SHAUMBRA
3: Tuuli. En tiedä.
ADAMUS:
Ei puhuta nyt säästä. Puhutaan sinusta.
SHAUMBRA
3: Joo. (Adamus naureskelee) No, se on vaikuttanut minuun …
ADAMUS:
Mm hmm.
SHAUMBRA
3: … jotenkin, tuulet uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
ADAMUS:
Voi toki, tuulet. Tuulet vain – ne puhdistavat kirjaimellisesti vanhaa
energiaa.
SHAUMBRA
3: Kyllä.
ADAMUS:
Mutta jotkut ihmiset eivät pidä siitä.
SHAUMBRA
3: Eivät. Se on ollut tavallaan mielenkiintoista.
ADAMUS:
Joo, joo.
SHAUMBRA
3: Joo. Joka tapauksessa on siis ollut kumpaakin – ylä- ja alamäkeä. Mutta
luulen olleeni onnellisempi tässä kuussa kuin muutamassa viime kuussa.
ADAMUS:
Joo. No, yksi asia minkä haluaisin tehdä, on siirtyä yli onnellisuuden ja
surullisuuden käsitteistä, koska ne ovat oikeastaan häiritseviä. On erittäin
kummallinen ihmistarve olla onnellinen ja fakta on, että teistä ei tule
onnellista. Se on saavuttamaton tavoite.
SHAUMBRA
3: No, olen ollut …
ADAMUS:
Vain hetkellisesti.
SHAUMBRA
3: Mielialani on ollut miellyttävämpi. Miltä se kuulostaa?
ADAMUS:
Mielialasi on korkealla ...
SHAUMBRA
3: Niin.
ADAMUS:
.. ja ilmeisesti ilman erityistä rytmiä tai syytä siihen. Se menee vain ylös ja
alas tavallaan arvaamattomasti.
SHAUMBRA
3: Kyllä.
ADAMUS:
Kyllä, kyllä. Mutta juo sitä vain sisään.
SHAUMBRA
3: Olen juonut.
ADAMUS:
Kyllä, hyvä.
SHAUMBRA
3: Ei, vaan erityisesti tuulen tullessa hengitin syvään. Kun menit
hengittämiseen, ajattelin: "Olen tehnyt tätä tuulen kautta ja se on ollut
riemastuttavaa."
ADAMUS:
Joo, erinomaista, kiitos. Kiitos, hyvä. Ja uskoakseni Edith haluaisi
kuollakseen esittää kysymyksen tai tehdä kommentin.
EDITH:
Ei, vaan elän esittääkseni sinulle kysymyksen.
ADAMUS:
Kyllä.
EDITH:
Meille on opetettu ja uskomme koko ylösnousseesta sydämestämme, että meillä on
vapaus valita!
ADAMUS:
Teillä on.
EDITH:
Miksi kukaan siis haluaisi olla surkea?
ADAMUS:
Aha! Tämä on hyvä siirtyminen … Mikrofoni kiitos. (Hän ottaa sen Edithiltä)
Kiitos. (Adamus naureskelee ja jotkut yleisössä nauravat) Se on hyvä
siirtyminen …
Ei,
vaan se on hyvä siirtyminen enkä halua keskustella siitä enää. Haluan antaa
teidän kokea sen. Väitän, että tällä hetkellä on paljon mielialoja.
Mielialat
Mikä
mieliala on? Mieliala on tunne. Mieliala on mittari siitä, missä olette. Mutta
ennen kaikkea mieliala on ajatus, tuomitseva ajatus ja sanoa: "Olen
onnellinen. Olen surullinen. En tiedä, mitä teen. Tiedän, mitä teen. Olen
riemukas, olen maassa." Se on mieliala. Ja ihmiset elävät mielialojen
mukaan. Ihmiset elävät mielialojen mukaan. He oikeasti elävät. Ja on niitä,
joilla on tieteellinen … En halua kaataa näitä tässä, pankaa ne kiertämään. (Hän
antaa popcornit jollekin) Aa, kyllä. Minäpä hengitän niihin ensin. (Adamus
hengittää popcorneihin) Okei. (Yleisö vastaa "ai jaa!") Jakakaa
hengitys! Jaatte paljon muita asioita – ei pikku hengitys satuta. (Vähän
naurua)
Ihmiset
elävät mielialojen mukaan. He heräävät aamulla – enkä minä liioittele – ja
kysyvät itseltään omalla tavallaan: "Olenko hyvällä tuulella vai huonolla
tuulella?". He pohtivat, mitä edellispäivänä tapahtui ja mihin kohtaan
pitkä ja joskus ankea tarina jäi. Ja he sanovat: "Ai niin, olen hyvällä
tuulella, koska ____" – täyttäkää tyhjä tila. Tai "Olen huonolla
tuulella" ja he jatkavat samaa rataa. Mielialat muuttuvat jatkuvasti
joidenkin muuttujien perusteella, joista puhumme kohta.
Mutta
mielialat generoituvat tavallisesti ajatuksista ja niistä tulee ajattelun tapa
saada tietynlainen tunne. Ja taas kerran – palaten tähän käsitteeseen –
mielellä, aivoilla, ajatuksilla ei ole todellista aistitietoisuutta. Mutta
aivot ovat kehittyneet niin, että ne uskovat olevan. Niinpä ne luovat jonkin
mielialan. Mielialan.
Voitaisiin
sanoa, että mieliala on tehty tai luotu pieruista, ajatuksista, kuten puhuimme
viime kokoontumisessamme. Siis joukko mielenkiintoisen rajoittuneita … (muutama
naurahdus) – kiitos (Linda ojentaa hänelle kupin) – luovat mielialan. Mieliala
luo sitten energian, mikä tulee päiväksi, kokemukseksi.
Useimmat
ihmiset uskovat, ettei heillä ole kontrollia mielialoihinsa tai vaihtoehtoa
mielialoihinsa. Niinpä he elävät mielialojensa mukaan.
Ja
vain pikkufaktana, 100% päätöksistä joita ihminen tekee, perustuu tunteisiin.
Myös päätökset, jotka liittyvät, sanotaan tieteeseen tai matematiikkaan tai
johonkin hyvin mustavalkoiseen. Työpaikkoihin, asioihin joita teette työssä
joka päivä, päätös jostain asiasta yrityksessä – pitäisikö tietyn divisioonan
tai paikan valmistaa enemmän? Sanottaisiin: "No, se ei ole
tunteellista." Ehdottomasti on. Kaikki tulee tunteista, jotka tulevat
ajatuksista, mitkä eivät ole oikeasti totta. Ne ovat rajoittuneita.
Kuvittele
siis, mitä se tekee elämässä, Edith. Se luo, se generoi kaikki nämä harhakuvat.
Ajatukset muuttuvat mielialaksi, mikä on myös tunne, mikä on myös tapanne vetää
energiaa elämäänne, mikä on myös tapanne hengittää, mikä on myös tapanne
vastaanottaa. Ja yhtäkkiä energiat menevät melko jumiin.
Sisällänne
on jotain ja se tulee pintaan enemmän ja enemmän ja se on melko ärsyttävää. Ja
tämä jokin on se, mitä ennen kutsuimme verhoksi. Tuo jokin on tämä harha. Tuo
verho on tietysti erillisyys. Piste. Tuo verho on erillisyys, usko
erillisyyteen.
Mutta
olette tulossa lähemmäs ja lähemmäs tätä totuutta, tätä tietämystä, että kaikki
nämä ajatukset ja kaikki nämä mielialat ja kaikki nämä tunteet eivät ole
oikeasti sinä. Kenties voitaisiin sanoa, voitaisiin väittää, että ne ovat
jossain määrin – ne ovat hyvin rajoittunut osanne. Mutta ne eivät ole
todellinen sinä. Ne eivät ole sisäinen sinä.
Ja
tulee tätä raivostuttavaa ärsytystä tällä hetkellä, koska tiedätte, että on
jotain parempaa. Ette pysty määrittelemään sitä. On vaikeaa edes luottaa jonkun
toisen tarinaan hänen matkastaan, koska oikeasti ei ole – sanon tämän erittäin
suoraan – ketään teidän edellänne. Eivät edes ne tyypit, jotka istuvat
luostareissa tai temppeleissä laulamassa mantraansa. He ovat upeita ihmisiä,
mutta he eivät ole teidän edellänne.
Eikä
ole ketään, joka voi oikeasti kertoa teille siitä. Mutta kuitenkin on tämä
tietäminen. Nyt yhdistätte sen näihin valtaviin energioihin, joita täällä on,
ja tähän syntymiseen, esiintulemiseen ja tunnette: "Jumalauta, on jotain
muuta! Tiedän, että on jotain muuta." Mutta sitten joudutte ajatusmalliin
ja alatte ajatella: "Mutta mitä se on? Ja mistä löydän sen? Ja mitä minun
pitäisi tehdä? Ja olenko oikeassa linjassa? Käytänkö oikeita värejä?" Ja
sitten yhtäkkiä suistutte raiteilta. Olette pois tasapainosta.
Sitten
olette huonolla tuulella, koska teillä oli paljon ajatuksia, jotka rakensivat
tuota mielentilavaihetta. Ja sitten sulkeudutte, koska se ei ole sitä, mitä
toivoitte.
Tavallaan
kaikki tämä ärsyyntyminen, kaikki tämä turhautuminen on valtava siunaus ja se
on patoutunutta energiaa, mikä vapautuu. Ja kun se vapautuu, se vapauttaa
paljon vanhoja asioita, jotka olivat hyvin, hyvin jumissa sisällänne, jotta
voitte lopultakin alkaa kokea vapautta. Sitä sielu on – se on vapautta. Se on
vapaa itse, ei korkeampi itse. Se on vapaata tietoisuutta, ei rajoittunutta
tietoisuutta, ei matalaa ihmistietoisuutta. Se on vain vapautta.
Teidän
ei todellisuudessa tarvitse työstää sitä tai tehdä työtä sen vuoksi. Itse
asiassa se toimii teitä vastaan. Väitän osana pikkuharjoitustamme – mikä on
mielialanne – että olette kyllästynyt. Olette kyllästynyt.
Tylsyys
Tuhannenneljänsadan
elämän jälkeen, käytyänne läpi melkein kaiken, mitä ihminen voi kokea, melkein
kaiken mitä voi saada … Teillä on ollut suhteita, hyviä ja huonoja. Teillä on
ollut terveyttä, hyvää ja huonoa. Teillä on ollut rahaa ja rahattomuutta.
Inkarnaatioidenne, elämienne, kautta olette nähneet suurimman osan maailmasta.
Teidän ei tarvitse hypätä lentokoneeseen, koska luultavasti olette olleet
siellä – muutamin poikkeuksin. Ei ole paljoa enempää. Niinpä olette
kyllästynyt.
Mitä
siis teette tylsyydessänne? No, järjestätte … No, ensinnäkin se on
turhauttavaa, koska Leslie, olet vain kyllästynyt. Se on sitä.
Ajattelet:
"En voi sietää toisia ihmisiä tai koiraani" tai tätä tai tuota. Se on
kyllästymistä, mikä johtaa suvaitsemattomuuteen ja yhdistettynä tähän
tunteeseen tulee intuitio: "On oltava enemmän kuin tämä", ja onkin.
Se on silkkaa tylsyyttä. Katsot toisia ihmisiä ja sanot: "Voi hyvä luoja,
heillä on ainakin 75 elämää vielä. (Naurua) En halua olla heidän kanssaan. Olen
niin valmis kaiken läpikäymisessä. Olen kyllästynyt typeriin kysymyksiin."
Ja sitten toinen osanne, rajoittunut osanne – saisinko tussin – rajoittunut
osanne … (Hän alkaa piirtää ympyrää, missä on piste keskellä)
Teillä
on siis rajaton "minä olen". Täysin vapaa. Riippumaton mistään, edes
Jumalasta. Jumala sanoi: "Tässä. Ota "minä olen" –olemuksesi ja
– huis! – mene pois täältä." Ja sitten teillä on näitä pieniä
rajoittuneisuuslaatikoita, jotain mikä on tavallaan kiinni tässä vapaassa
itsessä, mutta ne ovat tavallaan linnoittautuneet. (Adamus piirtää pieniä
laatikoita)
Teillä
on siis kaikkia näitä rajoittuneita laatikoita ja yksi näistä laatikoista jonka
olette luoneet, on tämä asia, joka sanoo: "No, minun pitäisi olla mestari.
Adamus sanoi minun olevan mestari. Hän varmaan valehtelee, koska en voi sietää
toisia ihmisiä nyt. En halua olla koirani lähellä." Koiraparkasi. Haluaako
joku täällä adoptoida koiran? (Vähän naureskelua) Meillä on yksi koira
adoptoitavana. (Lisää naurua)
Olette
siis luoneet toisen rajoittuneen itsen, joka on tuo "minun pitäisi olla
mestari". No, mitä helvettiä mestari ylipäätään on? Olen kertonut sen
teille, olen kertonut toisille ryhmille. Ensinnäkään mestari ei siedä mitään
roskaa. Se ei kuulosta vanhalta käsitykseltä mestarista – tiedättehän istumassa
vuorenhuipulla laulamassa mantraa. Se ei ole mestari. Se on joku, joka käy läpi
jotain, minkä te kävitte läpi kahdeksan, 12, 15 elämää sitten. Olette olleet
siellä. Olette olleet vuorella. Olette tehneet rutiineja ja voisitteko
kuvitella palaavanne takaisin? Tylsää, tylsää, tylsää.
Väitän,
että ärsytys, turhautuminen mitä teillä kaikilla on, on silkkaa tylsyyttä. Ja
itse asiassa olette kuuluisassa puun ja kuoren välissä, koska olette
kyllästynyt, mutta ette halua kuolla. Siksi sanon, että lakatkaa olemasta
huolissanne kuolemaa. Se on helppoa.
Mutta
te ette halua lähteä, koska ette ole todella varma – tarkoitan, että te ette
ole todella oikeasti varma, kenties 80%:sti varma, 90%:sti varma, mutta te ette
ole todella oikeasti varma, mitä tapahtuu … (hän elehtii, muutamia
naurahduksia) en osaa edes sanoa sitä – lähdettyänne. Siis pidetään edelleen
kiinni, on edelleen rajoituksia, mutta hitto soikoon, pystyttekö sietämään
yhtään päivää enää tämän planeetan tapoja?
Suuri
tämän päivän innostuksenne on uusi teknologia – "Jippii, koska minulla ei
ole koskaan ollut super deluxe iPadia, X-modemia mallia V aiemmin missään
muussa elämässä. Nyt sain sen." Okei, puolen tunnin päästä olette taas
ikävystynyt.
On
siis käynnissä kokonainen tylsyysilmiö ja mitä te teette? Keksitte vain asioita
pysyäksenne kiireisenä. Nimittäin monet teistä osallistuvat äärimmäiseen
toimintaan, mitä kutsun "hatuntekijätoiminnaksi", niin kuin
"Hullussa hatuntekijässä". Vain toimintaa, vain jotain pitämässä
liikkeessä, vain jotain, koska jos vain pysytte mukana jossain, kenties pysytte
planeetalla. Jos osallistutte, kenties se tuo vähän energiaa tai jotain, eikä
se tuo.
Todellisuudessa
raivokas toimintaan osallistuminen on neuroottista ja se ruokkii
"ajatuksesta mielialaan" –kiertoa. Se ei anna teille tilaisuutta
pysähtyä ja sanoa: "Minä olen. Minä olen olemassa." Se ei anna teille
tilaisuutta hidastaa ja vain sallia hyvin luonnollisen prosessin tapahtua,
koska osa teissä ei halua kohdata tuota luonnollista prosessia. Se sattuu
vähän. Tota, se sattuu paljon.
Se
sattuu kehossa vähän aikaa, koska se päästää irti … se pääst- … Minäpä ilmaisen
sen näin. Jos kertoisin teille, että päästätte täysin irti esi-isienne
biologiasta ja vanhasta ihmismallistanne ja integroitte valokehon, ettekö
luulisi sen sattuvan vähän? Ettekö luulisi, että se olisi vähintään "Voi
hyvä luoja!" tai vähän energiahytkähtelyä tai –ärsytystä? No, tietysti. Olette
"läiskineet" tätä juttua miljoonia vuosia, tätä fyysistä kehomallia.
Sattuu vähän, kun se vapautuu. Se on kuin … (Adamus puristaa taas pullosta
vettä ilmaan) Linda opetti minulle tämän.
Mutta
se oli itse asiassa hyvä esimerkki, koska teillä on kaikki tämä vanha esi-isien
biologia jumissa siinä ja yritätte ajatella tietänne ulos siitä – "En ole
enää esi-isäni. En ole enää esi-isäni" – eikä siitä ole paljon hyötyä.
Pysähdytte
hetkeksi ja sitten uusi vesiruiskaus ja se vain vapautuu. Ja sanotte: No, mitä
se vapauttaa? Tarkoitan, että kerro minulle tarkkaan, jotta tiedän, haluanko
sen tapahtuvan." Sillä ei ole merkitystä. Se vapauttaa. Se päästää irti.
Siis
tätä valtavaa tylsyyden tunnetta tulee ja haluan teidän todella tuntevan sitä.
Olette suuri luoja, suuri luoja. Mutta vastauksena kysymykseesi, jotkut
valintanne eivät ole suuren luojan valintoja. Jotkut niistä ovat. Jotkut niistä
ovat. Mutta jotkut niistä ovat pieniä tylsyysvalintoja, pieniä rajoittuneen
itsen valintoja. Ei suuria valintoja.
Ja
aion kertoa sinulle salaisuuden, Edith, vain meidän kesken. Olemme puhuneet
valinnoista jo vuosia kokoontumisissamme, koska unohditte, että voitte todella
tehdä valinnan. Sinä, kuka tahansa, joutuu matriisiin, joutuu hypnoottiseen
rytmiin ja unohtaa, että hän voi tehdä valinnan. Tai hän luulee tekevänsä,
koska hän voi valita, ottako hän suklaa- vai vaniljajäätelöä jälkiruuaksi, ja
sitten hän sanoo: "No, en voi ottaa mitään, koska se on huono asia
minulle. Kuulin sen televisiosta. Siinä on gluteiinia tai luoja tietää mitä. Ja
voin syödä vain rakkoleväjäätelö", joten … (Naurua) Te nauratte, mutta
nämä ovat tosielämän esimerkkejä! Ja sitten on valitsemattomuutta.
Niinpä
me – Tobias, Kuthumi ja minä – olemme tehneet vuosia töitä sanoen, että voitte
tehdä valinnan. Mutta sitten sanotte: "No, mutta pelkään valinnan
tekemistä. Mitä jos teen väärän valinnan?" Te ette voi tehdä väärää
valintaa. Te ette voi. Te ette voi. Tehkää vain valinta. (Joku aivastaa)
Kiitos. Tehkää vain valinta.
No
niin, mestari ymmärtää tietyssä pisteessä, Edith – hengittäkää tämä sisään –
että se kaikki on roskaa. Pääsette tiettyyn pisteeseen sen jälkeen, kun teillä
on tietoisuus valinnan tekemisestä, pääsette siihen kohtaan, että sanotte:
"Aha, voin tehdä valinnan. Voin tehdä isoja valintoja, valtavia valintoja"
ja sitten teette niitä. Ette vain sano, että voitte tehdä niitä, vaan teette
niitä.
Pääsette
tuohon mestaruuspisteeseen eikä teidän tarvitse koskaan enää ajatella valintaa,
ei koskaan enää. Se on jo siinä. Se on jo siinä. Ei ole enää valintoja
tehtävänä, koska olette mestaruudessanne. Ette ole enää rajoittunut. Ette enää
kuljeskele sanoen: "No, en tiedä. Ja milloin seuraava tähtiasetelma tulee?
Ja milloin avaruusolennot tulevat?" Olette ulkona siitä kaikesta. Olette
ulkona rajoituksista. Vapaana ja täysivaltaisena olentona teidän ei tarvitse
koskaan enää tehdä valintaa.
Miksi?
Kaikki on vain siinä tarkoituksenmukaisesti, ajattelematta asiaa, tarvitsematta
sanoa: "Pitäisikö minun tehdä tämä vai tuo?" Teidän ei tarvitse
koskaan enää tehdä valintaa. Se on siinä – naps! Se on siinä. Ei ole mustaa. Ei
ole valkoista. Ei ole erillisyyttä. Ei ole "pitäisikö minun tehdä tämä vai
pitäisikö minun tehdä tuo?" Kaikki on vain siinä.
Kenties
ette tunne, että olette aivan vielä siinä pisteessä, että olette aivan tuossa
luottamispisteessä, missä kaikki on vain siinä – mutta te olette. Kenties se on
melko pelottavaa ja ajattelette: "Voi hyvänen aika. Tarkoitatko, että voin
vain päästää irti kontrollista?" Hmm.
Muuten,
miltä se tuntuisi? Miltä tuntuisi, Linda Hansen, päästää irti kontrollista?
Mikrofoni on tulossa. Keskustelu mitä olemme käyneet – miltä se tuntuisi?
LINDA
H: Minä nukuin.
ADAMUS:
Tiedän.
LINDA
H: Herätit minut! (Adamus naureskelee)
ADAMUS:
Kyllä. Se on parasta tässä, koska silloin et tiedä kaikkia edeltäviä
tapahtumia.
LINDA
H: Se on totta.
ADAMUS:
Miltä tuntuisi päästää irti kaikesta kontrollista, rakas Linda?
LINDA
H: Melko hemmetin pelottavalta.
ADAMUS:
Melko hemmetin pelottavalta. Kiitos rehellisyydestäsi.
LINDA
H: Joo.
ADAMUS:
Hyvin pelottavalta. Hyvin pelottavalta.
Ajattele
– ajatelkaa kaikki hetken – kontrollista irtipäästämistä. Aah, se kuulostaa
hyvältä. "Olen mestari. Olen päästänyt irti kontrollista." No, kun
katsotte kaikkea, mitä kontrolloitte päivän aikana ja elämässänne, aikaa – ajan
kontrolloimisesta … Millaista olisi vain päästää irti ajan kontrolloimisesta?
Voi, ajatelkaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka suuttuisivat teille. Näettekö, ette
voi päästä irti ajasta.
Mitä
jos päästäisitte irti biologianne kontrolloinnista? Täh? Joo, tiedätte,
millaista se on! Hupsis! Voi pojat! (Muutama kikatus)
Päästää
irti ajatustenne kontrolloinnista päiväksi. Se on melkein käsittämätöntä.
Päästää irti kontrolloinnista. Muuten, kontrollointi on se asia, joka tekee
niitä pikku laatikoita, tuon rajoittuneen itsen, rajoittuneen "minä
olen" –olemuksen.
Muuten,
huomasitteko, etten piirtänyt näitä laatikoita kiinni toisiinsa, koska niin
tilanne tavallaan on. Rajoittuneet aspektit tai itset eivät ole oikeastaan
yhteydessä. Kenties jollain oudolla tavalla, mutta ne eivät oikeastaan ole
yhteydessä tai puhu toistensa kanssa.
On
siis paljon kontrollointia – kontrollointia pukeutumistavassanne – ja hyvin
usein se tulee siitä, mitä ajattelette toisten sanovan, koska se on osa tätä
valtavaa matriisia, mitä teidän pitäisi ja ei pitäisi tehdä. Ja …
Tuntekaa
minun turhautumiseni teidän puolestanne – ei teidän vuoksenne, vaan teidän
puolestanne. On tylsää, on kuolettavan tylsää. Pääsette tiettyyn pisteeseen
tällä matkalla tällä planeetalla ja on todella tylsää.
Voitteko
kuvitella hetken elämäänne. No, lopetatte työnne, jäätte eläkkeelle ja sitten
oivallatte, ettei teillä ole riittävästi rahaa, joten teidän on mentävä
tervehtijäksi Wal-Martille (vähän naureskelua) ja ajettava töihin ja takaisin
joka päivä ja katsottava aikaa. Sitten terveytenne alkaa vähän pettää ja
toivotte, ettei sitä tapahdu paljon, mutta sitä on vähän. Ja yritätte
teeskennellä, ettei ole, mutta sitä tavallaan on.
Ja
sitten te vain mitä? Elätte jäljellä olevia päiviä, tavallaan sairastutte ja
noin viidessä vuodessa tavallaan romahdatte vastenmielisyystilaan ja sitten
kuolette.
Ja
ystävät, sanon tämän, koska tekisitte melkein mitä vain muuta kuin sen. Toiset
ihmiset ovat tavallaan ok, tyytyväisiä siihen, koska he eivät tiedä mistään
paremmasta, koska he eivät tiedosta.
Tiedostaminen
tuo turhautumista, ärsytystä ja vihaa ja siksi hyvä mestari on vihainen
mestari! (Naurua ja taputuksia) Se on hyvin totta. Se on hyvin, hyvin totta.
Siis koko tämä käsitys … Muuten, ajatelkaa, kuka loi ja periaatteessa istutti
tämän käsityksen, että teidän pitäisi olla mukavia – pyhimykset ovat mukavia ja
Buddhat ovat mukavia – eikä se ole totta.
On
äärimmäistä ärsytystä, kärsimättömyyttä, suvaitsemattomuutta ja vihaa,
erityisesti juuri nyt siinä kohtaa, missä olette. Ja sitten käytätte paljon
energiaa sen tukahduttamiseen eikä se oikein toimi. Ja sitten teitä kaikkia
vit- … (hän sanoo äänettömästi kirosanan) mielessä, sotkeudutte mielessä ja
yritätte hoksata – uuvutatte itsenne. Ikävystytätte itsenne myös, mutta
uuvutatte itsenne eikä teillä ole energiaa jäljellä. Ja kaadutte sänkyyn
toivoen levähdystaukoa yön tunteina eikä sitä tapahdu. Sitä ei tapahdu.
Tervetuloa mestaruuteen. (Vähän naureskelua ja marinaa yleisössä)
Antakaa
ensinnäkin itsenne todella oikeasti tuntea tämä kaikki – vihanne,
turhautumisenne, hämmennyksenne, olkaa vihainen minulle halutessanne – koska se
on todellista. Se tapahtuu ja siihen on syynsä, koska olette kyllästynyt,
haluatte jotain enemmän, mutta koska on edelleen laatikoita ja rajoituksia ja
kontrolloinnista irtipäästämisen pelkoa, pysytte kuosissa.
Takaisin
kysymykseesi – valinta. Valinta voi olla päästä pois urasta. Mutta ystäväni,
sitten kun pääsette ulos tuosta vanhasta mallista, kun pääsette valokehoonne, jumalainen
älykkyytenne, "minä olen" –olemuksenne, muuttaa kaiken. Ja on
erittäin monia, jotka haluavat vähän muutosta. Mestaruus on kaikki tai ei
mitään. Mestaruus ei ole vain vähän parempi matriisi, kuin teillä oli viime
viikolla. Se on kaikki tai ei mitään. On joko vapaus tai on rajoittuneisuus. Ei
ole tavallaan vapaata rajoittuneisuutta. Ei ole. Eikä ole oikeasti edes
rajoittunutta vapautta. Ei ole oikeasti edes rajoittunutta vapautta.
Haluan
tehdä harjoituksen, ennen kuin menemme seuraavalle tasolle tässä. Miten olemme
aikataulussa? Sillä ei ole merkitystä! Kiitos.
Muista …
Haluaisin
tehdä kokemuksen, ja saisimmeko valoja himmennettyä ja jotain kivaa musiikkia
taustalle.
EDITH:
Millaista kerma on tänään? Onko se hyvää?
ADAMUS:
Kerma ei ole yhtä hyvää kuin viime kuussa.
EDITH:
Ai jaa.
ADAMUS:
Kyllä.
(Musiikki
alkaa, Timeless Prayer, Anders Holtin levyltä Lemurian Home Coming)
Vedetäänpä
kunnolla syvään henkeä, kun valot himmenevät. Voi, hyvin paljon tapahtuu.
Hyvin
kaunista se, mitä tapahtuu. Voi! Kuvittele, mitä muistoja sinulla on tästä
upeasta ajasta viimeisessä elämässäsi tällä planeetalla. "Voi luoja!
Haluan tehdä sen uudestaan!" (Yleisö nauraa ja sanoo "eiiii!",
Adamus naureskelee) "Tuo koko mestaruusjuttu – voi, millainen räjähdys!
Voi, niin hämmentävä, niin tuskallinen, mutta niin hyvä minulle! Enkö voi tehdä
mestaruutta taas alusta saakka?" Ei, ei, et voi olla tietämättä sitä,
minkä tiedät. Et voi unohtaa sitä, minkä olet oppinut.
Vedä
siis kunnolla syvään henkeä, kun menemme tähän kokemukseen.
Muista
pitää tämä kokemus yksinkertaisena.
On
sanottu, että sinulla on suunnittelutilaisuus, ennen kuin tulet takaisin, tulet
uuteen elämään. Joillakin todella on. Useimmilla ei kuitenkaan ole. Ei,
useimmiten jonkun tullessa uuteen inkarnaatioon, hänellä ei ole aavistustakaan
siitä, mitä tapahtuu. Häntä vetävät tunteiden, muistojen, karman ja muiden
ihmisten pakottavat magneettivoimat, ja hänet imentää takaisin planeetalle edes
tietämättä, minne hän päätyy. Mutta tavallaan tiedämme, minne hän päätyy. Hän
päätyy suoraan siihen perheeseen, mihin hän on ollut yhteydessä pitkän aikaa.
Niinpä
useimmilla ihmisillä ei oikeasti ole koskaan tämäntyyppistä
suunnittelutilaisuutta. He menevät elämästä toiseen ja sitten toiseen ja
kompuroivat ajassa ja paikassa, kompuroivat haasteiden ja vaikeuksien läpi ja
kompuroivat omien demoniensa ja oman pimeytensä läpi – joskus harvoin tullen
pintaan hakemaan vähän ilmaa, muttei kovin usein.
Mutta
te, ystäväni, te olette tätä viisaampia ja teillä tosiaan oli pohtimisaikaa,
ennen kuin tulite tähän elämään. Ympärillänne ei välttämättä ollut paljon muita
enkeleitä. Puhuitte joidenkin olentojen kanssa. Mutta sitten menitte tavallaan
itseksenne omaan kauniiseen ulottuvuuteenne tietäen, että olitte palaamassa maapallolle.
Olitte
tietoinen siitä. Lähditte erillenne, pois kaikkien muiden olentojen luota. Voi,
olitte olleet maan päällä hyvin monta kertaa. Tunsitte ohjelman. Tiesitte, mikä
oli suosittua ja mikä poissa muodista. Tunsitte puut, joet, taivaan, myrskyt,
lumen, erämaat ja kuumuuden.
Tunsitte
luonnon kauneuden, mutta myös vaarat.
Tunsitte
ruuan ja seksin. Tunsitte ihmiset ja niiden tavat. Tunsitte sen kaiken. Mikään,
ei mikään olisi todellisuudessa uutta teille.
Lähditte
valmistautumaan yksin elämäänne, tähän elämään. Se oli melkein kuin eilen.
(Tauko)
Ja
sinulla oli hyvin syvä ja intohimoinen syy tulla takaisin. Tuo syvä ja
intohimoinen syy on ollut joskus hukassa sinulta ollessasi täällä.
Joskus
olet huijannut itsesi uskomaan, että tulit takaisin parantamaan ihmiskuntaa. Se
ei ollut se syy.
Se
ei ollut edes kadonneen sielukumppanin löytäminen, koska tiesit, tiesit jo,
että suuren osan matkastasi olisit yksin, itseksesi. Tiesit sen jo.
Sinulla
oli syvä intohimo palata takaisin. Vähän sellainen tieto, että tämä oli
luultavasti viimeinen elämä.
Tiesit,
että halusit saattaa loppuun tiettyjä asioita.
Tänä
yksinäisenä pohdiskeluaikana kävit läpi mielenkiintoisen muodonmuutoksen.
Hajosit menneen elämäsi ja tuon identiteetin kautta sieluitsesi sirpaleiksi ja
samalla täksi uudeksi identiteetiksi, joka sinusta tulisi tässä elämässä.
Kaikki nämä kuvat, identiteetit ikään kuin sekoittuivat yhteen, liukenivat
toisiinsa.
Transformoiduit
pois vanhasta identiteetistäsi …
Hajosit
tavallaan "minä olen" –olemuksen osiksi …
Tunsit
tämän elämän mahdollisuuksia …
Mikä
tuo intohimo oli? Mikä tuo intohimo oli tulla takaisin?
Voin
kertoa sinulle nyt, ettei se ollut hyvittäminen. Se ei ollut minkään
oikeuttaminen tai minkään itsesi ulkopuolisen ratkaiseminen. Se on ehkä ollut
lisäsyy, muttei se ollut syvä intohimo.
(Tauko)
Tämä
syvä intohimo ei ollut mitään, mistä olennot sanovat, että sinun oli tehtävä
se. Tämä ei ollut mitään, minkä teit henkiperheesi tai Kaaren veljeskunnan
puolesta. Kaaren veljeskunnan palvelu oli osaltasi päättynyt.
(Tauko)
Oli
syvä intohimo, mikä ylitti kaiken sen, mikä liittyy menneisyyden selvittämiseen
tai ihmiskunnan pelastamiseen. Se oli jotain sisälläsi, palava halu, sydämen
halu.
Se
on ollut aina siellä, vaikka se on usein vaikeasti tavoitettava. Jäät usein
kiinni siihen hälinään, mitä luulet, että sinun pitäisi tehdä tässä elämässä –
olet tavallaan kuin Hatuntekijä, joka juoksee hätääntyneenä sinne tänne. Mutta
se on silti siellä. Voin nähdä sen. Voin tuntea sen teissä jokaisessa.
Eikä
se ole mikään oikeutus. Toisin sanoen, sinun ei tarvitse oikeuttaa olemistasi
täällä. Se on pelkästään intohimo.
Pyydän
sinua tuntemaan sitä nyt.
Se
menee yli menneiden elämien muistoista. Se menee yli muiden ihmisten vedosta,
tuosta vetovoimasta, niistä muista ihmisistä jotka ovat ehkä tuoneet sinut
tänne. Tämä oli sinun. Sinun.
(Tauko)
No
niin, sanon teille, että mennään nyt yli ajatuksista ja yrityksestä määritellä
sitä sanoin, koska se on tunne. Ajatukset vain rajoittaisivat sitä.
Kutsun
teitä siis menemään tunteeseen ilman sanoja, ilman kuvia.
Kutsun
teitä menemään tuon intohimon tunteeseen, koska se on melkein määrittelemätön.
Vetäkää
nyt pöyristyttävästi henkeä ja menkää tuohon tunteeseen.
(Pitkä
tauko)
Vetäkää
kuunnolla syvään henkeä.
Itse
asiassa on hyvin hämmästyttävää. Energioidenne tunteminen on hyvin
hämmästyttävää.
Vetäkää
kunnolla syvään henkeä.
Hämmästyttävää,
että sallitte itsenne mennä ajattelun tai sanojen tai määrittelyn yli.
Ystäväni, se on vapaaksi murtautumista.
Pyysin
teitä kokemaan jotain, mikä oli hyvin henkilökohtaista, hyvin läheistä ja
hyvin, hyvin todellista. Sytytetään taas valot.
Mutta
tunsin useimpien teistä antavan tässä kokemuksessa itsenne mennä ajattelun
ulkopuolelle. Kamppailitte vähän ensin, mutta koska olemme turvallisessa
paikassa – ja myös te katselevat – yhtäkkiä sallitte itsenne mennä yli
tarpeesta määritellä se. Ensin oli vähän makyoa – makyon ollessa tavallaan
henkistä hevonpaskaa – mutta sallitte itsenne mennä sen yli ja mennä ajattelun
tuolle puolen.
Nimittäin
ihmismielellä on taipumusta ajatella, miksi tulitte tänne, mutta se ei ole
oikeasti sitä, miksi tulitte. Ajatus, jokainen ajatus siitä, miksi tulitte
tänne, jokainen ajatus intohimosta, on rajoitus. Se on itsessään rajoittunut,
koska se on ajatus.
Jokainen
ajatus on rajoittunut. Piste. Poikkeuksetta. Ajatukset ovat kivoja. Ne ovat ok.
Niitä tulee ja menee. Ne palvelevat teitä jollain tapaa, mutta ne ovat aina
rajoittuneita.
Tässä
kokemuksessa sallitte siis itsenne mennä ajatusten tuolle puolen, koska on tuo
juttu, tuo tunne, tuo intohimo aivan siinä, mikä aiheuttaa suuttumuksenne,
vihanne, turhautumisenne ja levottomuutenne. Muuten, levottomuus on paljon
parempi kuin sairaus. Ja siihen päädytään, jos sivuutatte sen. Jos ette
tiedosta sitä, päädytään sairauteen.
Sallitte
siis itsenne päästä vähän tuntemiseen ja se ehkä toi esiin joitain tunteita,
kyyneliä – ajatuksiin liittyviä tunteita – mutta se synnytti monilla teistä
myös todellisen aistillisen kokemuksen. Ei seksuaalista, vaan aistillisen.
Ja
tunsitte taas kerran hetken tässä turvallisessa tilassa, mukavan musiikin
soidessa. Tunsitte. Saitte aistillisen tuntemuksen. Ei vain ajatusta, ei vain
tunnetta – teillä oli niitäkin – vaan aistillisen tuntemuksen.
Useimmat
teistä pystyivät menemään määritelmien eli sanojen yli, sen ilmaisemistarpeen
yli – "Miksi tulin tänne maan päälle? Koska haluan olla mestari."
(Sylkäisy) Ne ovat vain sanoja. Ja myös kuvan – kuvan itsestänne tavallaan
hehkuvana, leijuvana olentona, mikä on kiva – annoitte itsenne mennä senkin yli
aistilliseen tuntemukseen, aistituntemukseen, vaikka vain ohikiitäväksi
hetkeksi.
Vapaus
Sitä
enkelit ovat luonteeltaan ja ihmiset eivät. Se kenties, kenties – yrittämättä
edes ilmaista sitä sanoin – on yksi syy, yksi viehätys tulla tälle planeetalle
tässä elämässä – aistitiedostaminen, aistillinen tiedostaminen.
Tietoisuus.
Tietoisuus – mikä on tiedostamista – aistillisen tuntemisen kera.
Ihmisinä
olette olleet kyllästynyt. Äärimmäisen kyllästynyt. Ehdottomasti. Olette
yrittäneet löytää tapoja selvitä siitä. Olette yrittäneet olla mukava. Teillä
on ollut näitä kamppailevia ajatuksia. Nimittäin ajatus, että olette
kyllästynyt, ja ajatus, että teidän on oltava mukava. Ajatus, että teidän pitäisi
sanoa elämän olevan upeaa, ja ajatus, että elämä on perseestä.
Teillä
on siis kaikkea tätä massiivista toimintaa, ja Bonnie, takaisin sinuun. Bonnie,
olisit mielisairaalassa, jos Crimson Circleä ei olisi. (Vähän naureskelua) Ja
minun pinssiohjelmaani, koska – ja kenties ei kirjaimellisesti, vaan
kuvaannollisesti – Bonnie, kaikki tämä toiminta on pitänyt sinut työntouhussa,
kiireisenä. Toimintaa, toimintaa, toimintaa. Ja voitaisiin sanoa: "Mutta
katsokaa suurta merkitystä maailmalle kaikesta tästä toiminnasta, pinssien
lähettämisestä." Ei, se on ollut vain toimintaa, ja se on tietysti tehnyt
jotain hyvää, mutta olisit repinyt itsesi riekaleiksi, koska olet melkoinen
ajattelija ja Bonnie, sinä kontrolloit. Miten paljon selväsanaisempi voin enää
olla?
BONNIE:
Voi kyllä, erittäin kontrolloiva.
ADAMUS:
Olenko selvännäköinen vai mitä? (Muutamia naurahduksia) Mutta toiminta on
todellisuudessa kauniilla tavalla sallinut sinun käydä läpi tätä prosessia, kun
menet omaan vapauteesi. Mutta sinulla on toimintaa pitämässä mielesi ja sinut
kiireisenä, koska muuten olisi järkyttävää yhtäkkiä tiedostaa kerralla se, että
elämästäsi riisutaan kontrolli. Kontrollointi revitään pois sinulta ja se on
yksi asia, mihin olet samaistunut. Se on yksi asia, minkä laitat esiin.
Kontrolli
on menossa pois, Bonnie, ja jos se olisi tapahtunut aivan yhtäkkiä ja kerralla
– pum! – niin hei, hei Bonnie. Bonnieni on meren takana toisella puolella.
(Vähän naurua) Meni toiselle puolelle.
Siis
tavallaan olet nerokas. Pysy kiireisenä, pysy aktiivisena. Mutta sinun ei
tarvitse nyt. Oivallat, mitä varten se oli. Ja hyvin monet teistä kaikessa
tässä toiminnassa ja kaikessa tässä hämmennyksessä ja eksymisen tunteessa …
Mutta ystäväni, kaikessa tässä tapahtuu se, että pääsette takaisin vapauteenne.
Vapaus
ei aina tule helposti, silloin kun on ollut lukittuna pitkän aikaa. Tarkoitan
sitä kirjaimellisesti. Kenelle tahansa vangille joka on ollut vankilassa,
linnassa 20 vuotta, se on vaikeaa. He kehittävät tapoja. He kehittävät
käyttäytymismalleja ja lohdukkeita ja useimmiten he eivät selviydy hyvin ulkona
eli vapaudessaan, joten he tekevät asioita päästäkseen takaisin.
Mikä
on paluuaste niillä vangeilla, jotka ovat olleet vankilassa enemmän kuin,
sanotaan 10 vuotta? Jopa mitä? – 60, 70, 80 prosenttia. Se ei johdu siitä, että
he ovat pahoja ihmisiä. Se johtuu siitä, että heillä on tapoja. Heillä on
systeemejä. Heillä on kontrolleja. Ja oltuaan vankilassa on vaikea olla
vapaassa tilassa. Ja minun pitäisi tietää paremmin kuin kenkään olennon luomakunnassa.
Olenko koskaan kertonut teille tarinaa … 3) (Vähän naureskelua ja muutama
taputus) Tiesitte sen tulevan. Tiesitte sen tulevan.
Sanon
siis, että voitte saada vapauden tai voitte pysyä rajoituksissa, mutta ette voi
saada rajoittunutta vapautta. Se ei vain toimi. Ja te yritätte. Te yritätte.
Jatkakaa vaan yrittämistä, koska se ei toimi. Olette vapaa tai ette ole. Ette
ole.
Palataan
ehdotukseen, kysymykseen, jonka esitit, Edith: voitteko valita? Ehdottomasti.
Teitte valinnan kauan sitten, jokainen teistä. Ette istuisi muuten täällä.
Olisitte jossain ryhmässä Boulderissa. (Naurua) Teitte jo valinnan ja tästä
syystä olette täällä, eikä se ole aina helppoa.
Kysyn,
voitteko ottaa hetken, kallisarvoisen hetken, ja kiittää vähän itseänne. Emme
tee merabhia tai mitään, mutta voisitteko vain kiittää itseänne. Se ei ole
helppoa, se ei ole helppoa, mutta teette sen. Totesitte sen. Teit tuon
valinnan, Edith, jokin aikaa sitten.
Ja
tavallaan yritätte tehdä vastavalintoja – sinä ja muut olette yrittäneet tehdä
– ja sanotte: "Okei, mutta en halua tätä, en halua tuota." Sori, juna
on menossa Vapauskylään ja olette kyydissä eikä tässä kohtaa pääse pois. Koska
teitte tavallaan valinnan – ja yliyksinkertaistan tätä – mutta valintanne
silloin oli: "Valitsen mestaruuteni, mikä on tietoinen vapauteni. Valitsen
sen enkä anna minkään tulevan, typerän ja rajoittuneen valinnan mitätöidä tätä
valintaa." Laitoitte tavallaan siihen oudon jutun, dynamiikan. Sanoitte:
"Teen tämän valinnan ja riippumatta siitä, mitä teen tai sanon
tulevaisuudessa, en voi kääntyä takaisin, vaikka haluaisinkin." Lukitsitte
sen.
Ja
sitten tehdäksenne siitä vielä hullumpaa, kutsuitte minut (vähän naurua)
varmistamaan, että te ette palaa takaisin. Niinpä te ette palaa. Ette palaa.
Ajatukset
Puhutaanpa
hetki tämän koko asian liittymisestä ajatuksiin. Viime kuussa aiheena olivat
ajatukset.
Ajatukset
ovat rajoittuneita. Jokainen ajatus on rajoittunut. Piste. Jos se ei olisi
rajoittunut, se ei olisi ajatus. Se olisi aistitietoisuutta, tuntemus. Ja todelliseen
aistitietoisuuteen ei ole laitettu mitään älykkyyttä, analyysiä, tuomitsemista
tai rajoituksia. Ei mitään. Muuten jokainen ajatus on rajoittunut.
Tuotatte
paljon ajatuksia koko ajan. Ne perustuvat uskomuksiin ja ajatukset luovat
sitten uusia uskomuksia ja ajatuksia. Teillä tulee uusia ajatuksia
yrittäessänne tukahduttaa muita ajatuksianne ja ajatussaastutus jatkuu.
Ympäristöongelmista puhuttaessa, ajatuksenne luovat valtavan sisäisen
ympäristöongelman.
Teillä
on siis kaikkia näitä ajatuksia ja sitten ajatukset saavat aikaan mielialoja.
Voitte kuljeskella sanoen: "Olen huonolla tuulella." Miksi? "No,
koska meillä oli kardinaalisuurjokin tai muu. Siksi." Ei, ei. Ei siksi.
Sillä on pieni vaikutus, vähäinen vaikutus, mutta olette huonolla tuulella
ajatustenne vuoksi.
Mikä aiheuttaa mielialoja?
Puhutaanpa
nyt muista asioista, jotka aiheuttavat mielialoja, ja sitten menen askeleen
pidemmälle – ja voisimmeko saada sinut kirjoittamaan taululle. Mikä muu
aiheuttaa mielialoja paitsi ajatuksenne? Mitkä muut asiat vaikuttavat
mielialoihin? Tämä on niin ilmiselvää, että se sattuu. Linda juoksee mikrofonin
kanssa. Ole hyvä.
KERRI:
Alkoholi.
ADAMUS:
Alkoholi. (Vähän naureskelua) Se on totta. Joo, joo. Kutsutaan sitä
kemialliseksi syötteeksi.
KERRI:
Totta.
ADAMUS:
Huumeet, alkoholi. Miten pilven poltto edistyy nyt, kun se on laillista?
KERRI:
Kiitos vaan julkisesta "ratsaamisesta".
ADAMUS:
Nyt kun se on laillista, voit …
KERRI:
Menin ja ostin.
ADAMUS:
… tulla ulos kaapista.
KERRI:
Menin hankkimaan vähän.
ADAMUS:
Joo, joo.
KERRI:
Joo, en ollut oikeastaan kaapissa.
ADAMUS:
Lääkinnällisiin tarkoituksiin, aivan.
KERRI:
Valehtelin ainoastaan Lindan kaltaisille kunnon ihmisille, olin hyvä tyttö.
Mutta koko ajan pidin hauskaa.
ADAMUS:
Varmasti, joo.
KERRI:
Kenties et tiennyt sitä – tiedä häntä.
ADAMUS:
Katso sen rajoitusta – että sinun täytyi peitellä sitä, että olit
huumeriippuvainen. Tarkoitan …
KERRI:
Oho!
ADAMUS:
… että poltit marihuanaa. (Adamus naureskelee)
KERRI:
Olet perseestä!
ADAMUS:
Mutta, mutta …
KERRI:
En ollut!
ADAMUS:
… katso tuota "minun on peiteltävä …"
KERRI:
Täällä on vaikeaa, okei. Teet töitä 40 tuntia viikossa …
ADAMUS:
Linda …
KERRI:
… eikä saa olutta.
ADAMUS:
En tekisi koskaan töitä 40 tuntia. Älä viitsi! Oikeasti?! Voitko nähdä minut
kävelemässä toimistolle?! Yrittämässä löytää parkkipaikkaa? Huolehtimassa,
olenko viisi minuuttia myöhässä?
KERRI:
Jos istuisit kopissa, sinäkin polttaisit vähän.
ADAMUS:
En tekisi sitä. Miksi sinä teet, rakkaani?
KERRI:
En tiedä.
ADAMUS:
Voi! Mene vessaan.
KERRI:
Voi vittu! Voi paska! (Yleisö sanoo "voi ei!")
ADAMUS:
Pöntölle! Ei, vaan pöntölle! Et vain seiso siellä, menet pöntölle. Vedä housut
alas ja istu vessanpöntölle. (Naurua) Ja sitten puhumme sinun … Näetkö, se on
sinun koppisi. Mene vain koppiisi, samaan paikaan kuin joka päivä. Ajat
autollasi. Olet huolissasi myöhästymisestä. Olet huolissasi rahasta ja menet
istumaan pöntölle joka päivä koppiisi. Se on elämää. Irrotamme sinut siitä.
Mene vessaan! (Naurua ja Kerri menee ulkopuolelle)
Missä
olimmekaan? Ai niin, alkoholi. Mitä seuraavaksi? Mikä muu vaikuttaa
mielialoihinne? (Joku sanoo "sää") Odota mikrofonia, mutta olet
oikeassa.
SHAUMBRA
4 (mies): Ympäristömme, mukaan luettuna ihmiset.
ADAMUS:
Ihm- … Siis ihm- … Sanotaan suhteet, ihmiset, kyllä. Mikä muu? Voisimme tehdä
tämän nopeasti. Mikä muu vaikuttaa mielialoihinne?
SHAUMBRA
5 (nainen): Uni.
ADAMUS:
Uni, ehdottomasti. Uni, unenpuute, vaikuttaa todella mielialaanne, koska
väsytte ja olette todella ärtyisä. Itse asiassa – te buuaatte minulle – jossain
määrin väsymys on hyvä asia teille nyt, kun ette saa hyviä yöunia. Koska
tiedättekö mitä? Se rikkoo joitain puolustuksianne, kontrolleitanne ja
rajoituksianne, koska teistä tulee niin hemmetin väsynyt, ettei teillä ole
energiaa pystyttää kaikkia näitä psyykkisiä esteitä ja muureja. Niinpä
hajotatte ne. Älkää siis syyttäkö minua itsenne herättämisestä klo 2.22
aamulla. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä te puhutte. Siis kyllä, väsymys.
Mikä
muu vaikuttaa mielialoihinne? (Joku sanoo "ajatukset") Odottakaa
mikrofonia. Kyllä.
SHAUMBRA
6 (mies): Ajanpuute.
ADAMUS:
Aika, ajanpuute. Hyvä, joo. Mutta palaan raivokkaaseen toimintaan –
neuroottiseen ja raivokkaaseen toimintaan – ja Bonnie, jos et olisi ollut
töissä niin hienossa yrityksessä ja tehnyt niin hyvää työtä shaumbrojen kanssa
ympäri maailmaa, olisit osallistunut johonkin muuhun raivokkaaseen toimintaan.
Oikeasti olisit, te kaikki. Tarkoitan, että on melkein neuroottinen taipumus tehdä
jotain, erityisesti tietäessänne lopun tulevan. (Adamus pitää tauon, sitten
naureskelee) Vanhan aikakautenne lopun, vanhan asioiden tekemistapanne lopun.
Siis ikään kuin teidän täytyy pysyä kiireisenä oikeuttaaksenne hengittämänne
ilman ja viemänne tilan, eikä teidän tarvitse. Ei, itse asiassa ei. Olkaa
kilttejä.
Okei,
mikä muu? Mikä muu? Hyvin nopeasti, mikä vaikuttaa mielialaan?
Älkää
huudelko noita sanoja. Mitä tahansa. Mikä vaikuttaa mielialoihinne?
GARRET:
Musiikki.
ADAMUS:
Musiikki, ehdottomasti. Voi, se voi olla ilahduttavaa. Kyllä, hyvä, kiitos.
Haluan
teidän alkavan oivaltaa mielialanne. Mielialanne ja asiat, jotka vaikuttavat
siihen. Mikä muu? Nopeasti, nopeasti, nopeasti, nopeasti!
LINDA:
Minä juoksen, minä juoksen!
ADAMUS:
Yksi tai pari sanaa. Se on siinä.
SHAUMBRA
7 (nainen): Sää.
ADAMUS:
Sää, ehdottomasti. Sää vaikuttaa mielialaanne. Barometrinen paine putoaa, se
vaikuttaa kehoonne. Kehonne on jatkuvasti … Oletko valmis palaamaan seuraamme?
(Kerrille) Kiitos. Miksi et käskenyt minun vain painua helvettiin?
EDITH:
Juuri niin!
ADAMUS:
Ei sinun tarvinnut mennä istumaan vessanpöntölle.
KERRI.
Ajattelin sitä. Minä …
ADAMUS:
Joo. Jessus!
KERRI:
En pystynyt sanomaan sitä.
ADAMUS:
Tässä, kun seuraavan kerran teen sen, sano: "Adamus, olen mestari. Painu
helvettiin."
KERRI:
(huutaa) Olen mestari! Painu helvettiin!
ADAMUS:
Kiitos. Olen pahoillani, että minun täytyi antaa sinulle nuo sanat.
Okei,
vielä yksi. Sää vaikuttaa teihin. Mikä muu? Mikä vaikuttaa mielialaanne?
SHAUMBRA
(nainen): No, suhteet ovat siellä jo.
ADAMUS:
Suhteet, ehdottomasti.
SHAUMBRA
8: Perhe.
ADAMUS:
Keksitään kuitenkin jotain uutta.
SHAUMBRA
8: Luonto, kyllä.
ADAMUS:
Luonto, varmasti. Luonto voi vaikutta mielialaanne.
Siis
pointtini on, että on paljon asioita, jotka vaikuttavat mielialoihinne.
Tähtiasetelmat, kosmiset asetelmat voivat ehdottomasti vaikuttaa mielialaanne.
Sitä tapahtuu juuri tällä hetkellä. Se ei pelasta päiväänne. Se ei laita teitä
vankilaan tai vapauta teitä, mutta se vaikuttaa mielialaanne. Se muuttaa sitä
tapaa, millä olette vuorovaikutuksessa itsenne ja teitä ympäröivän
keinotekoisen todellisuuden kanssa. Erittäin paljon.
Tuon
mielialat esiin, koska teistä tulee usein mielialanne orja. "Olen huonolla
tuulella, koska sää … Olen huonolla tuulella, koska maailma romahtaa. Olen
huonolla tuulella, koska …" Itse asiassa tavallisesti ihmiset olisivat
tässä luettelossa ensimmäisenä.
Yksi
mitä ei mainittu tässä, on terveytenne, fyysinen hyvinvointinne. Monta kertaa
heräätte aamulla ja sanotte: "Sattuuko tänään vai ei?" Kyllä,
kehokivuilla on valtava vaikutus mielialaanne. Jos teillä on nivelreuma, jos
teillä on diabetes, jos teillä on päänsärkyä, jos teillä on jonkinlaista
fyysisistä kipua, se vaikuttaa ehdottomasti mielialaanne.
Mutta
teistä tulee mielialan orja. Toisin sanoen, "Olen huonolla tuulella
tänään, joten aion vain … (joku sanoo "rypeä") rypeä siinä. Tämä on
kohtaloni." Tai "se on aiheutettu minulle" tai "joku vihaa
minua" tai mitä tahansa tai "en hallitse mielialaani". En
sanonut "kontrolloi", sanoin "hallitse mielialaani". Niinpä
siedätte sen ja mitä teette? Ja taas kerran, tämä on kuin säätila. Olette
huonolla tuulella ja mitä teette? Toivotte sen muuttuvan.
Toivotte
sen muuttuvan, mutta fakta on, että mielialat ovat hyvin … Useimmat mielialat
kestävät noin kaksi päivää, kenties enintään kolme – ihmisen lyhytaikaiset
pikku mielialat. Teillä on suurempia mielialoja, mutta se on toisen shoudin
aihe.
Teillä
on siis näitä mielialoja ja elätte mielialasta toiseen. Ajatukset luovat
mielialoja. Ajatukset eivät ole todellisia. Ne ovat rajattuja ja te elätte
mielialasta toiseen. Ja kun sanon "te", puhun ihmisistä yleensä. Te
olette siirtymässä yli siitä kaikesta.
Alatte
tulla tietoiseksi. Teistä tulee hyvin tietoinen: "Hei, näitä dynamiikkoja
on tapahtunut elämässäni. Haa! Tätä on tapahtunut. Luulin olevani hullu."
Te ette ole. Ette ole vain tulleet täysin tietoiseksi siitä vielä. Te ette ole
hullu.
Teissä
ei ole mitään hullua. Olisitte hullu vain, jos hyväksyisitte rajoitukset, ja te
ette hyväksy. Ette hyväksy lainkaan ja siksi olette täällä. Olisitte hullu
vain, jos sanoisitte: "Näin se on ja olen todella tyytyväinen
siihen." (Vähän naureskelua) Minä kyseenalaistaisin, todella
kyseenalaistaisin silloin teidät. Sanoisin, että olette joko jonkin vaikutuksen
alaisena tai olette löytäneet uskomattoman tavan olla niin harhainen, että
pystytte hymyilemään. Ja sitä tehdään harvoin. Harhaiset ihmiset voivat
teeskennellä hymyilevänsä, mutta yleensä he ovat todella piinattuja sisältä.
Mutta he ovat niin harhaisia, että he voivat sanoa: "Olen onnellinen. Entä
sinä?" Joo. "Eikö tämä ole ihana asuinplaneetta?" (Vähän naurua
hänen teeskennellylle hymylleen) "Tuskin maltan odottaa seuraavaa
elämääni." (Adamus naureskelee) "Hei. Menen leikkimään delfiinien
kanssa."
Siis
rakkaat ystäväni, mielialoja on kaikkialla. Ja yritän saada teidät tiedostamaan
nämä asiat, jotka vaikuttavat ymmärrykseenne itsestä, vaikuttavat asemaanne.
Missään
tästä ei ole mitään taikaa. Ei ole taikasauvojen heilauttelua. On pelkästään
tulemista tietoiseksi siitä, miten pääsitte tähän.
No
niin, henkilökohtaisten kokemusteni kautta – Cauldre pyytää minua
lopettelemaan, mutta pääsemme vasta alkuun. (Muutama naurahdus)
Henkilökohtaisten kokemusteni kautta opin yhden erittäin tärkeän asian pitkässä
sulkeutumisessa omaan vankilaani: mihin tahansa saatkin itsesi, saat itsesi
myös ulos siitä. Toisin sanoen, kukaan toinen ihminen ei tee sitä puolestasi.
Jos menit siihen, pystyt myös selvittämään sen. Jos sait itsesi rajoittuneeseen
tietoisuuteen, pystyt myös astumaan siitä ulos.
Mutta
kysymys minkä esitän erityisesti herääville ihmisille, en niinkään mestareille,
on, oletko oikeasti valmis. Ja olemme käyneet sitä läpi keskusteluissamme
aiemmin. Oletko oikeasti valmis astumaan ulos tuosta vankilasta,
rajoituksistasi? Ja yleensä saan: "No, mutta …" Ne ovat tavallisesti
ensimmäiset sanat "no, mutta …" Tai joskus "kyllä, mutta …"
tai joskus vain "en tiedä". (Adamus naureskelee)
Voitte
astua suoraan ulos ja periaatteessa olette tehneet sen ja nyt käytte läpi
transformaatioprosessia.
Teidän
ei tarvitse työstää sitä. Olette jo astuneet ulos tuosta vankilasta. Se
päätettiin kauan sitten, Edith, ja sanoit: "Lähden pois täältä, koska oli
hauskaa olla tuossa rajoittuneisuudessa jonkin aikaa ja esittää eri rooleja ja
tehdä asioita, joita tein, mutta olen valmis. Lähden pois."
Olette
nyt siis tehneet tuon päätöksen, se on tehty ja nyt vain käytte läpi
transformaatiota. Alkemia tapahtuu päätöksen jälkeen, ei ennen sitä. Käytte
siis vain läpi sitä.
Jos
saan teidät vain vetämään syvään henkeä, rentoutumaan valaistumiseenne ja
lopettamaan huolehtimisen siitä, tuleeko se. No, joo. Kysymys kuuluu, miten se
tulee – ja se riippuu teistä.
Vedätte
syvään henkeä yksinkertaisuuteen ja tiedostamiseen, "minä olen"
–olemukseen ja annatte sen vain tulla.
Nyt
haluan mainita vielä yhden asian tässä hyvin nopeasti ja sitten teemme pienen,
todellisen merabhin.
Pimeys
On
kaksi asiaa, jotka ovat monille teistä todella haasteellisia liittyen
mielialoihin, ajatuksiin ja koko tähän juttuun, ja ne kaksi asiaa ovat, yksi
pimeys – pimeä puolenne, negatiivinen puolenne. Ette halua kohdata sitä, joten
juoksette karkuun. Ette halua ruumiillistaa sitä. Ja olen pahoillani, mutta
ette voi ruumiillistaa vain valoa. Ette voi ruumiillistaa vain valoa.
On
termi, mitä käytämme toisella puolella, ja se on kummallista kyllä
"anost". Se on kuin gnost, mutta tavallaan a-gnost, ja se merkitsee
valon ennakkoasennetta.. Yritätte olla valoa. Se ei toimi. Ja yritätte olla
onnellinen ja miellyttävä ja valoa ja … Se on henkinen tutti eikä se vain
toimi. Ja jokainen mestari on oivaltanut sen matkan varrella. Se on kuin:
"Voi paska, olen myös pimeyttä."
Itse
asiassa on juuri alkamassa tavallaan mielenkiintoinen yhteiskunnallinen ilmiö
ja teidän pitäisi tietää tarkkaan, mistä se tulee. Sitä sanotaan
"pimentymiseksi". Pimentymiseksi. Tiedättehän, meillä on
valaistuminen ja uusi sosiaalipsykiatrinen liike, mitä kutsutaan
pimentymiseksi. Mielenkiintoista. Ihmettelen, mistä se tuli! (Muutama
naurahdus) Koska suuri osa mielialatekijöistä on siirtymistä poispäin
pimeydestä. Toisin sanoen: "Olen huonolla tuulella. Se on pimeyttä. On
jotain, mistä en pidä. Aion siirtyä poispäin siitä."
On
siis taipumusta siirtyä poispäin kaikesta pimeästä itsessänne, myös kaikista
muistoista joita teillä on ollut menneisyydestä ja menneestä tässä elämässä, ja
pyyhkiä ne mielestä, työntää ne pois, yrittää korjata ne ja prosessoida niitä.
Ei, ystäväni, juokaa ne sisään – pimeys, valo, kaikki – koska jos olette
epätasapainossa tätä valoa kohti, opitte mielenkiintoisia asioita vaikealla
tavalla, tuskallisella tavalla.
Ette
pääse valaistumiseen valon kautta. Se on myös pimeyden juomista sisään.
Välittömästi
tulee hengen haukkomista! "Jos juon, hengitän sisään pimeyteni, enkö
hyväksy huonoja asioita itsestäni?" No, joo tavallaan, mutta ne eivät ole
oikeasti huonoja.
Seuraava
suuri este on: "Voi hyvänen aika, jos menen pimentymiseen ja hyväksyn
pimeyden, mitä jos minusta tulee paha?" Paha. Ja katsokaa sitä – saisinko
kynän – katsokaa sitä. (Hän kirjoittaa taululle) Sana "paha" on
"elää" ja siinä on myös "verho". (Suom. huom.
englanninkieliset sanat ovat evil, live ja veil) Siis tässä on Saatana.
Englannin kielessä – teille jotka ette puhu englantia – tässä on
mielenkiintoinen sanaleikki.
Sanotte
siis: "Mitä jos menen pimentymiseen ja sallin pimeyteni? Sallin …"
Mitä pimeys on? Tobias kertoi teille vuosia sitten. Se on asioita, joita ette
rakastaneet itsessänne. Se on jumaluuttanne. Asioita joita ette sallineet
itsessänne. Mutta on tätä valtavaa pelkoa "Mitä jos minusta tulee
paha?" Ja mitä pahuus on?
No,
ihmiset sanovat sen olevan pimeyttä. Se on – tämä on ennen kaikkea filosofista
– mutta pahuus on pelkästään massatietoisuusilmaisua yksilöiden tukahdutetusta
pimeydestä. Siis monet yksilöt tukahduttavat henkilökohtaisen pimeytensä. No,
se menee tavallaan massatietoisuuteen, tavallaan suureen matriisiin, ja se käy
siellä ja siitä tulee todella löyhkäävää ja se on kaasumaista ja räjähtää.
Joku
ihminen, joku yksilö nappaa sen ja hänestä tulee paha. Mutta tavallaan hän
ilmaisee vain pimeyttä kaikissa ihmisissä. Ei välttämättä palvele kaikkia
ihmisiä, kun tämä yksi ihminen ilmaisee pahuutta, mutta juuri sitä tapahtuu.
Joku vain menee pimeyteen steroideista ja hänestä tulee paha.
Kysymys
siis kuuluu: mitä jos pimennytte ja valaistutte, tuleeko teistä paha? Mitä se
on? Se on ajatus. Niinpä pyydän teitä tuntemaan sitä eikä ajattelemaan.
Mitä
jos sallitte myös sen, mitä olette kutsuneet pimeydeksi, ovat ne sitten
muistojanne tai tunteitanne? Nimittäin myös tämä ärsyyntyminen, mikä on hyvin
yleistä tällä hetkellä, tämä turhautuminen, on vähän pimeyttä, tavallaan
harmaata. Voitte nauraa sille, mutta jos se menee liian pitkälle, ääh, se voi
olla melko pimeää.
Siis
mitä jos pimennytte, toisin sanoen sallitte sen? Jos pystyy sanomaan
turvallisesti: "En halua edes koiraani mukaan" – tarkoitan, että jos
se laitettaisiin sanomalehtiotsikkoon, olisit suoraan Don Sterlingin kanssa.
(Naurua) Tarkoitan, että ihmiset ajattelisivat: "Mitä vikaa tässä naisessa
on?! Hän ei halua edes koiraansa. Tätäkö Crimson Circle opettaa? He eivät voi
sietää toisia ihmisiä? Heistä toiset ihmiset ovat vastenmielisiä." Joo,
itse asiassa ja erityisesti ei siedetä toimittajia, jotka kirjoittavat
tällaisia typeriä tarinoita. (Muutama naurahdus)
Tämä
johtaa vielä yhteen asiaan ja tästä tulee vaikea. Puhumme tässä sen
tiedostamisesta, mitä rajoituksia on ollut, jotta voitte todella liukua
vapauteen.
Masennus
Toinen
asia on masennus. Masennus. Se on mielenkiintoinen asia. Ennen meillä ei ollut
masennusta. Atlantiksella ei ollut sellaista kuin masennus. Ei. Miksi? No,
koska olitte aina toisten ihmisten kanssa. Teidän täytyi aina projisoida.
Teillä oli aina jotain työstettävää yhdessä ja se oli yhtä suurta ja mahtavaa –
siellä Kumbaya alun perin oli, Atlantiksella. Ei, vaan kirjaimellisesti. Oli
paikka nimeltään Kumbaya ja se on tuotu ilmaisuksi ja on tehty jopa laulu
siitä! (Vähän naurua) Minä olin siellä, monet teistä olivat siellä, Kumbayassa,
ja nyt se on vitsi. Mutta … (Hän naureskelee)
Silloin
ei ollut masennusta. Masennus on suhteellisen uusi ilmiö. Masennusta tulee, kun
ajatukset tukahduttavat elämänvoimaenergian ja ajatukset tukahduttavat
"minä olen" –intohimon siinä määrin, että se aiheuttaa sellaisen
verhon, ettei mitään näytä olevan enää jäljellä. Sanoisin, että masennuksesta
puuttuu energiavirta. Energia on vain paikoillaan.
Masennuksessa
on paljon energiaa. Jos löytäisimme tavan porata masennusta, louhisimme paljon energiaa,
mutta se on sonnassa, tervassa. Se ei liiku. Se on inspiroitumatonta.
Masennus
on siis sitä, että mieli on generoinut niin monia ajatuksia, ideoita,
uskomuksia, pikku temppuja ja pikku menetelmiä, ettei mikään niistä toimi. Ja
mieli sanoo periaatteessa: "En enää tiedä, mitä tehdä, joten menen vain
masennustilaan."
Masennus
on enemmänkin eloisan pysähtyneisyyden tila. Ei kovin eloisa itse asiassa, se
on vain pysähtyneisyyden tila. Jotkut sanoisivat sitä tyhjyydeksi, mutta se on
itse asiassa hyvin täysi. Se on itse asiassa hyvin täysi. Ja ne joilla on
masennusta, olisivat luultavasti eri mieltä ja sanoisivat, ettei ole mitään.
Ei, vaan pärjäisitte paremmin tyhjyyden kanssa, kuin pärjäätte masennuksen
kanssa. Masennus on valtava määrä inspiroitumatonta energiaa. Se ei mene
minnekään.
(Linda
elehtii ajasta) Aika? Ai, pidät asustani tänään, sitäkö sanot? Aa, on paljon
aikaa.
Masennus
on siis pysähtynyt energiatila ilman inspiraatiota, motivaatiota, vapautta ja
se on antanut periksi. Se on seisahtunut. Mitä ihmiset tekevät yrittäessään
saada toiset pois masennuksesta? He antavat lääkkeitä ja tiedätte, etten ole
sen ihailija. Ja sanoessani, etten ole ihailija, haluan määritellä sen ja
sanon, että puhuessani siitä, puhun teille. En puhu muulle maailmalle. En yritä
olla lääkäri tai psykiatri muulle maailmalle. Sanon sen shaumbroille. Ja on
hyvin eri syyt, miksi teidän ei pitäisi – tai miksi en suosittelisi sitä teille
– kuin väestöllä yleisesti. Mutta toisaalta …
Siis
masennus, pimeys ja masennus, ovat kaksi hyvän haastavaa tekijää. Ja aivan
hetken kuluttua pyydän teitä juomaan niitä sisään tai hengittämään niitä sisään
tai sallimaan/päästämään ne sisään.
Olette
sallineet valon, onnellisuuden, hyvänolontunteen ja kaiken sellaisen, mutta
fakta on, että on paljon muutakin. Myös pimeydessä on energiaa.
Ärsyyntyneisyydessänne on tietoisuutta. On hyvyyttä, on hyötyä joissain
vaikeissa asioissa, joita käytte läpi. Ja pahin asia, mitä teette, oikeastaan
ainoa asia, mitä teette ja mikä tavallaan pilaa sen, on miettiä, mitä teette
väärin. Ja muuten, se johtaa masennukseen, koska se on ajatus. Se on rajoite.
"Mitä teen väärin?" No, on oletus, että teette jotain väärin. Ja
kehotan teitä olettamaan, että kaikki tehdään oikein. Ja te sanotte tai mielenne
sanoo: "No, en ole varma, voinko olettaa kaiken. Oletan vähän" ja
sitten ette nuku yöllä.
Niinpä
ainoa todellinen ongelma tässä – ja tiedätte täsmälleen, mistä puhun – on, että
sanotte jatkuvasti: "Mitä teen väärin?" Ja minä sanon: "Et
mitään", ja sitten suututte minulle. Meillä on yöllä pitkiä väittelyitä ja
sanotte: "Mutta tiedän tekeväni jotain väärin, muuten …" Ja minä
sanon "ei". Valitsit kauan sitten, Edith, tehdä tämän, transformoitua
ja yrittää tehdä sen yhdessä elämässä. Ja se toimii. Ja se toimii, jos voisit
vain hengittää sitä sisään.
Niinpä
palaan tämän päivän alkuun, kun astuin eteen ja sanoin: "Vedetään syvään
henkeä", ja sain tuon pinnallisen, pienen, heikon, aneemisen ja
inspiroitumattoman hengityksen. Ja Aandrah tuli tänne ja yritti saada teidät
hengittämään ja jotkut teistä nukahtivat. (Muutama naurahdus) Ja sitten meidän
on tarvinnut puhua viimeiset kaksi tuntia – kaksi tuntia – jostain hyvin
yksinkertaisesta ja siinä on kyse sallimisesta. Siinä on kyse teistä. Siinä on
kyse sen juomisesta sisään. Siinä on kyse lakkaamisesta sanomasta: "Mitä
teen väärin?" Et mitään.
Voisitteko
vain … Pääsette läpi tästä, kun lopultakin sanotte: "Ai joo, okei. Lakkaan
vain huolehtimasta siitä." Sanotte: "Luoja, miten mahtavia
muistoja!" Ette tee sitä kuitenkaan aivan vielä.
"Elämän hengittäminen
syvään" –merabh
Vedetäänpä
siis syvään henkeä. Teemme suhteellisen lyhyen merabhin tässä. Saisimmeko
valoja himmennettyä, kiitos.
Okei,
vedetään kunnolla syvään henkeä, vähän musiikkia. Musiikki on aina kiva asia.
Kyllä, musiikki vaikuttaa mielialaan eri tavoin.
(Musiikki alkaa: Full Moon Dance,
Anders Holten levyltä Lemurian Home Coming)
Vedetään
kunnolla syvään henkeä.
Ja
tässä hyvin pyhässä ja kallisarvoisessa hetkessä, pyydän sinua taas kerran
antamaan itsesi mennä ajatusten tuolle puolen.
(Tauko)
Mestari
juo sisään. Mestari juo syvälle. Mestari juo hyvin syvälle kaiken – pimeytensä,
masennuksensa, ilonsa ja valonsa. Mestari juo hyvin syvälle elämää.
Ja
olet ollut tässä – monien, monien elämien jälkeen olet lopulta päässyt tähän
pisteeseen. Tuttu juttu. Olet ollut kyllästynyt mestari jonkin aikaa, koska
olet rajoittanut energiavirtaa.
Et
halua lisää samaa vanhaa, ja kiittelen sinua siitä. Et halua lisää eilistä. Et
halua lisää samoja rutiineja ja kuvioita. Sinun pitäisi kiitellä siitä itseäsi.
Et
halua jatkaa kuvioiden tekemistä uudestaan ja uudestaan. Et halua vain ansaita
elantoasi. Et halua vain saada suhdetta. Voi, haluat olla mieluummin ilman
suhdetta, kuin saada vain uuden suhteen.
Et
halua mennä vain pintaa hipoen terveytesi kanssa, vain toivoa, ettet sairastu
johonkin vakavaan sairauteen.
Voi
ystäväni, olette niin valmiita kaiken osalta. Niin valmiita ja samaan aikaa
niin valmiita johonkin uuteen.
Tiedätte,
että sitä on. Tiedätte, että mitä tahansa se onkin – tämä asia mikä ylittää
sanat – tiedätte sitä olevan. Olette
valmis.
Kuitenkin
mielenkiintoinen paradoksi on tässä kohtaa: koska et halua vain lisää samaa,
rajoitat, pidättelet. Et hengitä sisään kuin hirviö, hullu hirviö. Sinä
pidättelet.
Tässä
koko päivässä on kyse siitä, että mestari juo syvälle, hengittää syvään, elää
syvästi, nukkuu erittäin syvästi.
Mestari
ymmärtää, että ainoan kontrollin pitäisi olla hyvin tietoista kontrollia.
Toisin sanoen, olet tietoinen siitä, että kontrolloit tarkoituksella. Kaikki
tiedostamaton kontrollointi ei ole tarkoituksenmukaista. Sitä tapahtuu joka
päivä, tuhansia kertoja päivässä – tiedostamatonta kontrollointia ja
rajoittamista. On ok kontrolloida ja hallita, mutta tietoisesti.
Mestari
juo syvälle, myös pimeyttään. Yrittämättä kontrolloida sitä. Yrittämättä
välttää sitä. Erityisesti juo syvälle omaa pimeyttään, omaa suruaan.
Mestari
juo syvälle elämää.
Ja
vaikka on ehkä huoli, että jos juot syvälle elämää nyt, jäät ehkä jumiin siihen,
sinun on ehkä tultava takaisin ja eksyt ehkä taas, mutta et tee sitä. Et tee
sitä, koska olet tehnyt tuon sitoumuksen ja päätöksen itsellesi. Et tee sitä,
koska minä en anna sinun.
Voit
juoda syvälle elämää etkä jää siihen jumiin.
Mikä
se oli, mikä oli tuo intohimo, tuo syvä, syvä intohimo mistä puhuimme viime
musiikkikokemuksessamme? En halua oikeastaan ilmaista sitä sanoin, mutta annan
teille vihjeen. Se oli elää. Se oli elää.
Eikä
vain olla olemassa. Ei vain käydä läpi elämää, vaan kaikkien näiden elämien ja
inkarnaatioiden jälkeen intohimona oli elää. Sitä se oli.
Et
jää jumiin. Et eksy. Sinä elät.
Saatat
toisinaan elää ärsyyntyneenä ihmisiin. On ehkä aikoja, jolloin planeetan jotkin
hyvin rajoittuneet energiat ja rajoittunut tietoisuus tekee sinut hulluksi,
mutta voit silti elää. Se on intohimo. Se on aistillinen sitoumus.
Paljon
muita asioita tapahtuu. Kun elät, sinusta tulee standardi muille. Kun elät,
sinulla on elinvoimaa, terveyttä ja yltäkylläisyyttä. Kun elät, inspiroit
muita. Mutta ilo, intohimo on vain elää – avoimesti, ilman jarruja, alttiina.
Niinpä
kutsun sinua käyttämään tämän hetken juodaksesi syvälle, syödäksesi syvälle,
rakastaaksesi syvästi, hengittääksesi syvään ja kokeaksesi kaikki nämä asiat
syvästi.
Mestari
juo syvälle.
Heräämättömät
juovat hyvin pinnallisesti. Mutta mestari juo hyvin syvälle, pelottomasti ja
ilman rajoja.
(Tauko)
Vedä
taas henkeä, pakottamatta, mutta kuitenkin syvään. Mitä se merkitsee? Et pakota
hengitystä sisään tai ulos, mutta kuitenkin se on syvää. Miten teet sen? Vain
teet sen.
Kun
hengität syvään ilman lihaksia ja voimaa, yhtäkkiä tuota ilmaa ja energiaa vain
virtaa ja tulee kehoosi, ajatuksiisi. Voit hengittää syvään pakottamatta
mitään.
Näetkö,
miten se toimii? Voit juoda syvälle elämää pakottamatta mitään.
(Tauko)
Rakastan
sitä, että annatte itsenne mennä ajattelun tuolle puolelle tällä hetkellä.
Tarkoitan, että nykyään yleisesti menette ajattelun tuolle puolen, todelliseen
aistitietoisuuteen, elämän aistillisuuteen. Se on todellista vapautumista. Se
on todellista menemistä vankilan ulkopuolelle.
Sitä
tapahtuu vähän täällä tänään – vain tuntemista.
Vedetään
kunnolla syvään elämän henkeä yhdessä.
Olette
siirtymässä uuteen vaiheeseen, uuteen vaiheeseen. Jättämässä kirjaimellisesti
tämän paikan. Se on palvellut teitä hyvin. Olette siirtymässä uuteen tilaanne
kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Ei aina helppoa. Sanotaan, että on
vaatinut paljon työtä rakentaa tämä uusi paikka, vaatinut paljon rahaa, mutta
se kaikki on palvelemassa.
Sama
asia tapahtuu teille henkilökohtaisesti. Olette jättämässä taakse esi-isienne
biologian. Olette jättämässä taakse ajatukset. Olette jättämässä taakse
massatietoisuuden ja menossa omaan tilaanne nyt. Ei aina helppoa. Paljon hyviä
muistoja myös, mutta rakkaat ystävät, sen valitsitte ja siksi niin on.
Ja
jos teillä koskaan on mitään epäilyksiä, pelkoja tai huolenaiheita, vetäkää
syvään henkeä ja muistakaa …
ADAMUS
JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
ADAMUS:
Kiitos, rakas shaumbra. Kiitos. (Yleisö taputtaa)
________________________
1)
Ennen shoudia soitettu musiikki oli Passengerin "Heart's On Fire"
2)
Viitataan "Jäähyväiset Coal Creek Hallille" –videoon, mikä näytettiin
edellisessä osiossa
3)
Lue lisää Adamuksen tarinasta, kun hän oli lukittuna kristallivankilaan 100 000
vuotta.