Löytäminen-sarja, shoud 9
LÖYTÄMINEN 9
 
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
3.5.2014 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen ja vapaan alueen Adamus.
 
Tervetuloa tämän shoudin energioihin. Kaunista energiaa huoneessa. Hmm, suloista musiikkia tänään 1). Tavallaan juhla, erään aikakauden loppumisjuhla. Aika siirtyä eteenpäin. Kuten laulussa sanottiin, on aika vaeltaa eteenpäin 2). Ette ole luultavasti kuulleet koskaan ennen tuota laulua. (Adamus naureskelee)
 
Tässä on tavallaan vertauskuva, mikä liittyy kaikkiin elämiinne. Työstätte asioita, koette asioita, kulutatte vuosia ja elämiä tehden asioita ja sitten on aika lähteä, aika mennä seuraavalle tasolle.
 
Tiedätte, että on oikein mennä seuraavalle tasolle. Tiedätte, että on tullut sen aika. Itse asiassa, olette hyvin monin tavoin kyllästyneet siihen tapaan, miten asiat olivat. Niinpä loitte uuden kokemuksen ja tilaisuuden.
 
Sitten kun vanha aikakausi tulee loppuunsa, muistelette muutaman hetken, kuten teitte tänään. Suloisia, suloisia muistoja. Aah, miten toivottekaan, että olisitte voineet todella kokea sen yhtä kauniina, kuin muistatte sen. (Naurua)
 
Ja hassu asia muistoissa on, että ne ovat todellisia. Ette muuttele tai manipuloi niitä. Nuo tunteet olivat silloinkin, nuo kauniit ja lämpimät tunteet. Ja täällä kokoontuessanne Tobiaksen toveruus ja siunaukset alkoivat. Hyvin suloisia muistoja.
 
Ja juuri nuo muistot, rakkaani, nuo suloiset, kauniit ja kirpaisevat muistot tuovat sinut takaisin uuteen elämään. (Adamus naureskelee) "Voi, se oli niin suloista! Oi, oi!! Rakastin sitä niin paljon, että on mentävä hakemaan lisää muistoja!" (Yleisö sanoo "eiiii!" ja Adamus naureskelee)
 
Energioiden sisäänhengittäminen
 
Siis rakkaat ystävät, energia täällä on hyvin kaunista. Mutta ihmettelin vähän, kun rakas Aandrah (Norma Delaney) oli täällä hengittämässä teidän kanssanne. Oletteko viime tilaisuutemme jälkeen unohtaneet, miten hengitetään? Koska tapahtui paljon enemmän ajattelua kuin hengittämistä. Te tiedätte sen ja minä tiedän sen. Ei ollut paljon hengittämistä.
 
Hengittäminen – älkää antako hänelle (Linda) yhtään vettä tänään – hengittäminen oli tällaista. (Adamus hengittää pinnallisesti ja lyhyesti) Hengittämisen pitäisi olla tällaista (hän hengittää hyvin syvään). Tehdäänpä se yhdessä. Tehdään Aandrah ylpeäksi hengittämällä kuin mestari. (Adamus vetää uudestaan kunnolla syvään henkeä ja puhaltaa ulos äänekkäästi, yleisö ei yhtä paljon) Vähän ummetusta (muutama naurahdus). Kokeillaanpa uudestaan. Jos aiotte todella hengittää elämää ja energiaa sisään, ette melkein pysty istumaan paikoillanne. Kokeillaanpa sitä … (Adamus vetää taas kunnolla syvään henkeä, yleisö ei taaskaan yhtä syvään ja Adamus huokaisee)
 
Aandrah, tule tänne. Meillä on tässä vähän töitä. (Vähän naureskelua) No niin, ilmiselvästi, ilmiselvästi heillä on ollut rankka kuukausi (naurua) eivätkä he oikeaan hengitä. He ajattelevat hengittämistä ja he toivovat myöhemmin saavansa ehkä muiston hengittämisestä. (Naurua) Mutta he eivät oikeasti hengitä. Anna siis heille hetki helvettiä tässä. Pidä heille Ohamah'n hengityskoulu.
 
AANDRAH: Vou! Aah!
 
ADAMUS: Aaaaah!
 
AAHDRAH: Oletteko valmiita tähän?
 
ADAMUS: Täällä tarvitaan mikrofonia. No, ei tarvita sitä, mutta …
 
AANDRAH: Niin sitä pitää. Varokaa. Hassua, koska meillä alkaa se koulu maanantaina. Valmistautukaa.
 
Oletko valmis vastaanottamaan niin paljon rakkautta? Se tulee hengityksessä. Tunne se! Oletko valmis vastaanottamaan? Oletko valmis sallimaan tämän tapahtua sinulle?! (Viittoillen Adamukselle, paljon naurua)
 
ADAMUS: Meidän pitäisi luultavasti lopettaa tähän paikkaan. (Lisää naurua) Hengittäminen on hyvin henkilökohtainen kokemus! (Lisää naurua)
 
AANDRAH: Okei.
 
ADAMUS: Seison täällä. (Lisään naureskelua, kun Adamus siirtyy sivuun)
 
AANDRAH: Tämä huone on niin täynnä uskomatonta rakkautta. Oletko valmis hengittämään sitä sisään? Hengittämään sisään nenän kautta, alas saakka. Tunne sen täyttävän vatsasi, ytimesi. Oletko valmis elämään niin, että ytimesi on kuin suurta rakkausvirtaa? Hengitä sitä sisään, alas saakka. Alas saakka.
 
Tunne, kun se täyttää sinut, ja sitten rakkaussuhteen kautta päästät irti. Päästät irti kaikesta, mitä oli, ja valmis vastaanottamaan uuden hengenvedon suurta rakkautta.
 
Hengitä sisään, hengitä ulos … syvemmälle ja syvemmälle ytimeesi.
 
Vastaanota, vastaanota.
 
Tunne itsesi sulavan syvemmälle ja syvemmälle kehoosi. Suloiseen, suloiseen kehoon, mikä luotiin sielun kodiksi, sinun ihmeeksi, tämä rakkaussuhde.
 
Hengenveto kerrallaan. Hengenveto kerrallaan. Syvemmälle ja syvemmälle, kyllä.
 
Suuri rakkaussuhde. Sielu ja ihminen. Sielu ja ihminen. Sinun todellinen valokehoihmeesi. Sinun täytyy vain hengittää. Hengitä.
 
Hengitä ja vastaanota näin paljon rakkautta, näin paljon iloa. Hengenveto kerrallaan. Hengenveto kerrallaan, kyllä.
 
ADAMUS: Kiitos. Ja nyt todella iso ja pöyristyttävä hengenveto. Pöyristyttävä. Silmät auki, täysin läsnä ja tietoisena. Pöyristyttävä hengenveto, mikä vetää sisään energiaa. Täällä on vähän energia ehtynyt – puhumme siitä hetken kuluttua – mutta hyvä ja pöyristyttävä hengenveto. (Adamus vetää syvään henkeä ja vääntelee naamaa) Joo, silmienne pitäisi pullistua ulos päästä! (Vähän kikatusta) Käsien melkein täytyy levitä. Pöyristyttävä hengenveto, ystäväni. Syvä. Tuokaa sisään tuota energiaa. Olette viime aikoina ihmetelleet: "Missä energia on? Missä energia on?" Hengittäkää siis sitä sisään.
 
Se on kirjaimellisesti energian vastaanottamista kehoonne. Se on elämänvoimaenergian tuomista tähän fyysiseen kehoon. Se on tulemista pois mielestä vähäksi aikaa. (Adamus vetää taas syvään henkeä) Kyllä, kaunista.
 
Sitä hengittäminen tekee. Sitä hengittäminen tekee.
 
Kun siis tulitte tänne tänään, istuuduimme ja hengitimme vähän pinnallisesti. Oli edelleen paljon ajattelua eikä se ole mikään ihme. Se ei ole mikään ihme – maailmassa tapahtuu erittäin paljon tällä hetkellä.
 
Meillä oli äskettäin kardinaalisuurristi, astrologinen tapahtuma. Astrologia ei kontrolloi elämäänne, mutta sillä on taatusti vaikutusta, erityisesti tällaisena aikana. Energiat välillä 22.4. – sanotaan 10.5. ovat sietämättömiä, jos ette ole sattuneet tuntemaan sitä. Jos ette ole tunteneet sitä, ette ole luultavasti elossa. (Vähän naureskelua) Ne ovat murskaavia, sietämättömiä, tuskallisia – tuskallisia kehossa, tuskallisia mielessä. Se on kuin huhmare ja survin ja ne vain jauhavat kaikkea, kunnes ette usko enää kestävänne sitä. Mutta jotenkin vain kestätte. Jotenkin vain selviydytte. Jotenkin vain pääsette päivästä toiseen.
 
Kun kehotin hengittämään sisään, tuomaan näitä energioita sisään, on luontaista haluttomuutta tehdä se. Miksi? Jotta voitte hengittää sisään lisää tätä sietämätöntä energiaa? (Vähän naureskelua) Ei, vaan ehdottomasti. Lakkaatte hengittämästä selviytyäksenne siitä. Tuotte vähemmän energiaa sisään. Tavallaan sulkeudutte, koska kaikkialla on uskomatonta painetta.
 
Kyse ei ole vain teistä, ei vain teistä. Sitä on kaikkialla planeetalla nyt. Sitä on joka puussa, joka ruhonkorressa, joka moskiitossa. Sitä on ns. Gaian sisuksissa. Sitä on kaikkialla ja tunnette sen. Niinpä luonnollinen reaktio on sulkeutua ja odottaa, kunnes tämä menee ohi.
 
Voitte tuntea jollain intuitiivisella tasolla, että se menee ohi. Sen on mentävä ohi. Jotain on tapahduttava. Se on hämmästyttävää. Jotkut teistä katselevat uutisia joka päivä odottaen jotain draamaa, jotain suurta ja katastrofaalista tapahtumaa. Se tapahtuu, mutta juuri nyt on painevaihe. On painetta. Se saa kaiken valmiiksi siihen.
 
Mitä siis teette? Sulkeudutte. Lakkaatte hengittämästä. Lakkaatte kutsumasta lisää energiaa, koska se sattuu, koska se on vaikeaa.
 
Mekin voimme tuntea sen toisella puolella. Joo, voimme tuntea sen energiat, mitä maan päällä tapahtuu, ja nyt on kaikkien aikojen painetta. Se on hämmästyttävää.
 
Kokeillaanpa sitä nyt taas. Vetäkää syvään henkeä, koska toinen osanne sanoo: "Missä energia on? Miksi kehoni on niin väsynyt? Mitä aivoissani tapahtuu? Minulla ei ole yhtään elämänvoimaa. Luulin olevani mestari, missä on elinvoima?" Joo? Sitä on. Sitä on, mutta sen kanssa tunnette tätä valtavaa ja sietämätöntä painetta. Tunnette sen kehossanne ja tunnette sen tunteissanne. Sitä on.
 
Niinpä teillä on tässä mielenkiintoinen valintatilanne. Kiitos kahvista (Lindalle). Teillä on mielenkiintoinen valintatilanne: sulkeutua ja odottaa myrskyn menemistä ohi, mutta tunnette silti asioita, tai juoda sitä sisään – aah! (Adamus siemaisee kahviaan)
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä! Terästitkö kahvini? (Vähän naureskelua) Vetäkää kunnolla syvään henkeä nyt. Sukeltakaa siihen. Tuntekaa noita energioita ja muistakaa, että energia on täällä palvelemassa teitä.
 
Tällä hetkellä on valtavasti energiaa. Jokin osanne tuntee sietämättömän ja murskaavan voiman ja se on luultavasti ok, koska se todella jauhaa paljon asioita, jotka eivät ole tarkoituksenmukaisia. Se ei tapa useimpia teistä. (Naurua) Sanoin "ei" – ei tapa useimpia teistä! Mutta on aina poikkeuksia.
 
(Hiljaisuus yleisössä)
 
Ai, sehän meni hyvin! (Adamus naureskelee) Mutta sitä odotellessa elämme. Elämme ja nautimme. Mutta joskus on vaikea elää, kun on paljon kuolemanpelkoa.
 
Siis vaihtoehtona on nyt juoda sitä sisään, hengittää sitä sisään – tätä energiaa. Sitä on täällä teitä varten. Energia … (Jotkut yleisössä hulluttelevat) Ei enää heille. (Naurua)
 
Muistakaa energiaperusteet. Sillä ei ole mitään agendaa. Sillä ei ole mieltä. Sillä ei ole suuntaa. Se ei välitä. Se on vain energiaa. Sillä ei ole tunteita. Se ei ole kuin pieni koiranpentu, jolla on tunteet ja halut. Se on vain energiaa ja se on palvelemassa teitä.
 
Monet teistä ovat tulleet pisteeseen, missä tavallaan pelkäätte energiaa, ja selitän hetken kuluttua vähän, miksi tätä pelkoa on. Se on vain energiaa ja se on teitä varten. Kun siis tunnette tämän massiivisen energiapallon, mikä on tullut tälle planeetalle nyt, vetäkää syvään henkeä. Se voi vaikuttaa toisiin ihmisiin hyvin haastavalla tavalla, mutta teille se on vain energiaa elämäänne, siihen mitä valitsette.
 
Okei, vedetäänpä nyt oikein kunnolla ja syvään henkeä … ja tuodaan tätä sisään. Ei pelkoa. Sallikaa sen virrata teihin. Antakaa sen palvella teitä. Antakaa sen palvella sitä, minkä valitsette elämässänne. Älkää piiloutuko tältä energialta.
 
Ja hassu asia tapahtuu. Kun juotte sitä sisään, kun tuotte sitä sisään ilman kontrollia tai rajoituksia, se ei yhtäkkiä enää satu. Oivallatte yhtäkkiä, ettei se ole tuskallista. Se ei tee ajatuksistanne vieläkin monimutkaisempia. Se ei satuta kehoanne.
 
Silloin kun suojaatte itsenne energioilta, joita täällä on nyt, ja kyyristytte niitä, se sattuu, koska teillä on puolustusmekanismikerroksia. Pidättelette. Kontrolloitte.
 
Silloin kun tuotte sitä sisään avoimesti, vapaasti ja kontrolloimatta, se ei satu. Se ei satu.
 
Vedetäänpä taas todella kunnolla, syvään, rohkeasti ja pöyristyttävästi henkeä. Se on ilmaa. Se on energiaa. Se on myös symboli siitä, että avaudutte, sallitte. Hyvä.
 
Kysymys
 
No niin, kirjoitamme vähän taululle – Linda mikrofonin kanssa ja Vili taululle, kiitos.
 
Kysymys on … Kun Linda kulkee mikrofonin kanssa, pyydän kahta asiaa. Kun pääsemme asiaan, pidetään ensinnäkin energia yksinkertaisena, okei? Pidetään se hyvin yksinkertaisena. Ei ole mitään tarvetta olla monimutkainen. Muistakaa – palaten yhteen aiempaan oppituntiin – että vain mieli pitää monimutkaisuudesta, koska silloin sillä on jotain tekemistä. Se tavallaan työskentelee. Elämä itsessään ja te sieluolentona olette hyvin yksinkertaisia. Syviä, mutta yksinkertaisia. Pidetään siis energiat hyvin yksinkertaisina tänään.
 
Toiseksi, kun kuljemme mikrofonin kanssa, olkaa vapaasti hyvin suoria ja avoimia. Toisin sanoen, esitän tämän kysymyksen hyvästä syystä eikä se tapahdu vain siksi, että voimme imeskellä tikkareita täällä.
 
LINDA: Hmph.
 
ADAMUS: Siihen on hyvä syy. (Adamus naureskelee)
 
Kysymys on – Linda on valmiina juoksemaan mikrofonin kanssa ja kesken juoksun esitän kysymyksen, joten hän ei edes tiedä …
 
LINDA: Juoksen, juoksen nyt. Juoksen, juoksen nyt.
 
ADAMUS: Joo, juokse, juokse, juokse …
 
LINDA: Pidä vesi pois kädestäni!
 
ADAMUS: Juokse, juokse, juokse.
 
LINDA: Pidä vesi pois kädestäni.
 
ADAMUS: Kysymys on: mikä on mielialanne? Mikä on mielialanne? Mikä on mielialanne?
 
Sanotaan – jos kysytte "minä aikana?" – parina viime viikkona, jopa parina viime päivänä. Mikä on mielialanne tällä hetkellä?
 
SHAUMBRA 1 (mies): Tällä hetkellä?
 
ADAMUS: Tarkoitan viimeisten viikon, parin aikana, yleismielialasi.
 
SHAUMBRA 1: Pakahtunut.
 
ADAMUS: Pakahtunut. Hyvä, erinomaista. Se on hyvä vastaus taululle – pakahtunut. Ja miten sinulla on ollut pakahduttavaa?
 
SHAUMBRA 1: Tapahtuu paljon asioita.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
SHAUMBRA 1: Yritän muuttaa. Yritän saada eri työpaikan. Kyse on siis …
 
ADAMUS: Tota, on jotain muuta, mitä tavallaan piilottelet.
 
SHAUMBRA 1: … kaikesta. (Hän naureskelee)
 
ADAMUS: Mitä muuta? On jotain muuta.
 
SHAUMBRA 1: On jotain muuta?
 
ADAMUS: Joo, jotain muuta tapahtuu. Työ, muutto, mitä muuta? Mikä sinua on oikeasti ottanut päähän?
 
SHAUMBRA 1: Ajatukseni?
 
ADAMUS: Voi, nekin! (Naureskellen)
 
SHAUMBRA 1: Koska ajattelen liikaa? (Naurua) Ajattelen niin kuin kaikkea? (He nauravat)
 
ADAMUS: Jotain muuta, mikä kalvaa sinua, jonkin ongelma.
 
SHAUMBRA 1: Hmm … taitaa olla perhetilanne.
 
ADAMUS: Se on melko hyvä arvaus. (He naureskelevat kumpikin)
 
SHAUMBRA 1: No, tiedän sen olevan osa sitä.
 
ADAMUS: Joka neljäs ongelma koskee perhettäsi. (Lisää naureskelua) Se on tosi väite. Se on hyvin tosi väite. Hyvä.
 
SHAUMBRA 1: (Naureskellen) Kyllä.
 
ADAMUS: Hyvä, kiitos. Ja kiitos, kun et sanonut "en tiedä". Joo, olemme pääsemässä lähelle, kyllä. "En tiedä" –tyyppien täytyy istua tänään viisi minuuttia käymälässä.
 
Okei, seuraava. Mikä on mielialasi? Ja minulla on erittäin hyvä syy kysyä tätä. Mikä on mielialasi? Ole hyvä.
 
KAREN: Olen saanut juuri valmiiksi kirjani, mitä olen tehnyt …
 
ADAMUS: Hyvä, onneksi olkoon.
 
KAREN: … viimeiset kymmenen vuotta. Se on sarjakuvakirja, maalauksiani. Ja minä …
 
ADAMUS: Olenko minä kirjassa?
 
KAREN: Kyllä.
 
ADAMUS: Ai! Näettekö? (Adamus naureskelee)
 
KAREN: Kyllä, Crimson Circle on myös.
 
ADAMUS: Hyvä, hyvä. Huomautuksena, että jokaisessa kirjassa missä minä tai Crimson Circle on, on ekstraenergiaa. (Yleisö sanoo "ooo!") Hyvä. Millainen on siis mielialasi?
 
KAREN: No, minusta tuntui upealta, riemukkaalta ja juhlavalta sen loppuun saaminen ja sitten tuli jotain muuta, joka …
 
ADAMUS: Muuten, huomaatko "ja sitten"?
 
KAREN: Ja sitten.
 
ADAMUS: Joo, joo. Hoo! Pam! Joo, meteoriitti tulee! Anna mennä. Ja sitten?
 
KAREN: Näytti siltä, etten pystynyt siirtymään eteenpäin tällä tasolla, koska muuta kamaa tuli ns. korkeammilta tasoilta.
 
ADAMUS: Joo, joo. Muuten, se on semantiikkaa, mutta ei ole mitään korkeampia tasoja.
 
KAREN: Aivan.
 
ADAMUS: Tarkoitan, että tämä on korkeampi taso – valitettavasti. (Vähän naureskelua ja Adamus naureskelee)
 
Ei ole – ja aion olla tässä intoilija, koska haluan mestareilta vähän sanaston hallintaa – mitään korkeampia tasoja, mutta on vapaustasoja, okei.
 
LINDA: Mmmmmm.
 
ADAMUS: Joo, joo. Laita se kirjaasi.
 
LINDA: Mmmmmm.
 
ADAMUS: Ei, vaan oikeasti – aivan kuten ei ole mitään korkeampaa itseä tai suurta enkeliä. Tapetaanpa tuon suuri enkeli … (Linda haukkoo henkeään)
 
LINDA: Voiiii! Ei vettä Lindalle! (Naurua)
 
ADAMUS: Hävitetään nyt käsite "korkeampi itse". Tapetaan se. Ei, ei, vaan tappaminen on hyvä asia, koska se merkitsee, että se päästää energ- … Palaan vielä sinuun, olen kierroksella täällä. Se vapauttaa tuon energian pysähtyneestä tilasta. Se on kuin … Pullossa on vettä … Sori, mutta minä saan tehdä vesijutun tänään. Tule tänne hetkeksi. (Lindalle, joka läiskytti Adamuksen päälle vettä kuukausi sitten, naurua)
 
LINDA: ¡No es posible!
 
ADAMUS: Voi, Lindaaaa!
 
LINDA: ¡No es posible! (Lisää naureskelua)
 
ADAMUS: Jos sitä katsotaan tällä tavalla …
 
LINDA: Stupido!
 
ADAMUS: … asiat ovat pysähtyneessä tilassa. Nimittäin jos tämä (vesipullo) olisi esimerkiksi tunteenne tai ongelmanne tai fyysinen kehonne, kaikki on tavallaan vankina täällä. Eikä ole mitään korkeampaa vettä, mutta on vapaata vettä! (Adamus puristaa pulloa ja purskauttaa vettä ulos, vähän naurua). On vapaata vettä. Ja se vapautuu rakenteesta, missä sitä pidettiin, on se sitten uskomus tai biologia tai rajoite.
 
Siis – ja Karen, ei ole tarkoitus eksyä siitä, mitä sanoit – mutta koko tämä korkeamman itsen ja suuren enkelin käsite ja kaikki se muu, annetaan sen olla loppu. Jätetään ne tänne Coal Creek Halliin. Kun siirrytte eteenpäin, siirrytään eteenpäin myös tuon käsityksen osalta.
 
On vapaa itse, todellinen itse. On aina ollut niin ja se on edelleen sisällänne tällä hetkellä – kaikkialla ympärillänne, vapaa itse – mutta sanotaan, että ilmaisu ja tietoisuus ovat nyt pysähtyneessä tilassa. Nyt olen pudottanut teidät kelkasta täysin.
 
Siis jotain tuli ja korkeammat tasot ja mitä nyt?
 
KAREN: No …
 
ADAMUS: Millainen mielialasi on?
 
KAREN: Nyt en siis tiedä, aloitanko alusta jotain muuta vai siirryn eteenpäin ja viimeistelen kuluneen vuoden kirjani kanssa.
 
ADAMUS: Aha, okei, mutta millainen on mielialasi?
 
KAREN: Juhlava.
 
ADAMUS: Juhlava. Hyvä, hyvä. Ärsyyntynyt?
 
KAREN: Ei.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
KAREN: Se on juhlava, tuo tuolla keskellä (viitaten yhteen maalaukseensa).
 
ADAMUS: Se on juhlava, se on.
 
KAREN: Sen maalasin hiljattain.
 
ADAMUS: Siitä tulisi kaunis t-paita. (Joku sanoo "joo!") Aa, hyvä, saan 10%. (Naurua) Kiitos, kiitos.
 
Seuraava. Mikä on mielialasi tällä hetkellä? Mikä on mielialasi? Tiedätte kaikki, mikä mieliala on. (Joku sanoo "joo-o") Kyllä, joo-o.
 
EDITH: Kerro meille.
 
ADAMUS: Ai, olen menossa siihen.
 
LESLIE: Okei. Ärtyisä.
 
ADAMUS: Ärtyisä.
 
LESLIE: Hyvin ärtyisä. Suurin piirtein eiliseen saakka kaikki häiritsi minua.
 
ADAMUS: Ai!
 
LESLIE: Jopa koirani.
 
ADAMUS: Joo, koirasi. Joo, joo.
 
LESLIE: Tarkoitan, että kaikki olivat …
 
ADAMUS: Se on huono juttu. Se on todella huono juttu, kun oma koira häiritsee. (Naurua)
 
LESLIE: Tarkoitan, että koira …
 
ADAMUS: Tarkoitan, että silloin on todella ärtyisä.
 
LESLIE: Todella oikeasti.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
LESLIE: Joo, todella ärtyisä.
 
ADAMUS: Joo.
 
LESLIE. Kuin …
 
ADAMUS: Ärsyyntynyt.
 
LESLIE: Ärsyyntynyt.
 
ADAMUS: Kaikkeen.
 
LESLIE: En sano itselleni edes "pöö", koska minä vain – yäk!
 
ADAMUS: Joo.
 
LESLIE: Kaikki.
 
ADAMUS: Joo. No, näytät upealta.
 
LESLIE: Kiitos.
 
ADAMUS: Joo, hurmaavalta.
 
LESLIE: Minusta tuntuu upealta, kiitos.
 
ADAMUS: Nuorekkaalta.
 
LESLIE: Kiitos.
 
ADAMUS: Aistilliselta.
 
LESLIE: Kiitos.
 
ADAMUS: Joo. Millainen mielialasi on nyt? (Vähän naureskelua)
 
LESLIE: Mielialani – mielialani muuttui eilen …
 
ADAMUS: Okei.
 
LESLIE: … ja tänään oli paljon … viikon tai pari olin todella ärtyisä.
 
ADAMUS: Mitä olet tehnyt tälle ärtyneisyydelle? Miten olet ilmaissut sitä? Selviytynyt siitä? Ja John, ei kommentteja kiitos. (Viitaten hänen aviomieheensä, John Kuderkaan, naurua)
 
LESLIE: Olut! (Adamus naureskelee) No … (hän huokaisee) Yrittänyt – no, en halua sanoa "yrittänyt" – joo, yrittänyt olla piittaamatta siitä.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
LESLIE: Tarkoitan, että se vain on.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
LESLIE: Enkä ole käynyt paljon julkisilla paikoilla, koska on kanssaihmisiä ja ihmisiä pankissa ja haluan kurist- …
 
ADAMUS: On vain ihmisiä.
 
LESLIE: On ihmisiä.
 
ADAMUS: On vain ihmisiä. (Adamus naureskelee)
 
LESLIE: Ja he ovat tielläni. (Hän naureskelee) Ja on typeriä ihmisiä!
 
ADAMUS: (naureskellen) Kyllä, typeriä ihmisiä!
 
LESLIE: Enkä halua tuntea heistä niin, mutta olen kuin "voi ei!".
 
ADAMUS: Eikö siinä ole pulmatilanne? Haluat olla niin rakastava ja myötätuntoinen …
 
LESLIE: Yäk!
 
ADAMUS: … ja no, tiedät. Mutta kuitenkin se on kuin … (Adamus tekee törkeän eleen) Oho! (Vähän naureskelua)
 
LINDA: Oho!
 
ADAMUS: Oho!
 
LESLIE: Menkää vain pois.
 
ADAMUS: Joo, joo, menkää vain pois.
 
LESLIE: Antakaa minulle, mitä haluan, ja tehkää se – eivätkä he tee sitä hyvin. Se on ongelma.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
LESLIE: He eivät tee haluamallani tavalla …
 
ADAMUS: Ei, eivät tee.
 
LESLIE: … millään tavalla, millään muotoa … (Naurua)
 
ADAMUS: Joo. "Tämä on minun planeettani. Sinä olet vain vieras. Hyvästi." (Lisää naureskelua)
 
LESLIE: No, eivätkä he palvele minua hyvin.
 
ADAMUS: Joo, kyllä. Ei, he eivät palvele.
 
LESLIE: He eivät palvele.
 
ADAMUS: He eivät palvele. Ärsyttävää.
 
LESLIE: Millään tavalla.
 
ADAMUS: Oletko ärsyyntynyt nukkuessasi, unitilassasi?
 
LESLIE: Olen todella kiireinen uni- …
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä.
 
LESLIE: Herään siis keskellä todella aktiivista aikaa – tarkoitan, että olen todella kiireinen. Siis en ole …
 
ADAMUS: Kyllä. Onnellisia unia?
 
LESLIE: Tota, teen ikään kuin töitä.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
LESLIE: Teen ikään kuin töitä ollessani valveilla. Teen töitä nukkuessani. Teen töitä …
 
ADAMUS: Miten ihmeessä pääset päivästä ja yöstä läpi?
 
LESLIE: Mmm, en hyvin. (He kumpikin naureskelevat)
 
ADAMUS: Joo. Minä vain …
 
LESLIE: En hyvin.
 
ADAMUS: … havaitsen, että on kenties aika lähteä automatkalle itseksesi.
 
LESLIE: Ai jaa! Haluan ajaa Maineen yksin, myös ilman koiraani.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
LESLIE: Ajattelin, että otan koiran mukaan, sitten etten ota. Kuristan sen, jos otan.
 
ADAMUS: Näin paha tilanne on. (Naurua)
 
LESLIE: Joo.
 
ADAMUS: Ei edes koiraa.
 
LESLIE: Joo, ei edes koiraa.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
LESLIE: Ei, ei.
 
ADAMUS: Mutta jos otat koiran, ajattele sitä muistoa, mikä sinulla on myöhemmin. (Naurua) "Voi, oli niin hauskaa koiran kanssa. Melkein tapoin sen, mutta voi, se oli niin hauskaa."
 
LESLIE: Haluan olla autossa yksin, niin kuin hotellihuoneessa missä ei ole ketään ympärillä. Tiedätkö?
 
ADAMUS: Kyllä.
 
LESLIE: Eikä autossa ole ketään muita kuin minä.
 
ADAMUS: Kyllä, ehdottomasti.
 
LESLIE: Joo, joo, joo.
 
ADAMUS: Joo.
 
LESLIE: Se on jokseenkin siinä. (Joku kysyy "ei edes John?") En halua häntä lähelle – lasketko leikkiä?! (He kumpikin naureskelevat)
 
ADAMUS: Otetaan kuva Johnista takana. (Naurua) Hän hymyilee.
 
LESLIE: Hänkin on ollut ärtyisä!
 
ADAMUS: Hän ymmärtää. Ei, vaan hän ymmärtää täysin, ja osa haastetta minkä monet teistä kokevat, on se, että olette suhteessa – ja erityisesti jos olette kumpikin tässä itse nimitetyssä mestaruudessa, se on yääkk!! Se on vaikeaa toisinaan. En katso tässä ketään, mutta … (Naurua) Se on oikeasti vaikeaa! Se on … Lindaaaaa. (Lisää naureskelua)
 
Ja tiedättekö mitä? On vain naurettava aina silloin tällöin. On vain naurettava sille, että olette todella pahasisuinen ämmä mestari. (Lisää naurua) Ja se on ok.
 
LINDA: Sanoitko mulkkumestari?! (Paljon naurua ja vähän taputuksia, Adamus ottaa veden käteensä) Oho!
 
ADAMUS: Voi Lindaaaaa!! (Lisää naurua)
 
Yksi vanha stereotypia oli, että mestari on niin rakastava, niin rauhallinen, niin kuollut, koska sitä ei koskaan tapahtunut! Silloin kun mestari pääsi menneisyydessä tähän pisteeseen, hän lähti! Hän ei pystynyt käsittelemään sitä. Hän ei ollut vain haluamatta koiraansa mukaan, hän antoi pois koiransa. Hän teki muita asioita, joita en edes mainitse. (Lisää naureskelua) Mutta tulee kohta, jolloin olette vain saaneet tarpeeksenne! Olette saaneet tarpeeksenne! Ja selitän sitä hetken kuluttua muutaman lisäkommentin jälkeen.
 
Mikä mielialasi on nyt? Mikä mielialasi on? Haluan kuulla Bonnielta. Näin hänen juuri sanovan: "Ole kiltti." Terve, Bonnie.
 
BONNIE: Hei.
 
ADAMUS: Hei.
 
BONNIE: Tiedät, miten vihainen olen.
 
ADAMUS: Tiedän!
 
BONNIE: Erityisesti sinulle.
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä! (Vähän naureskelua) Mutta mitä minä olen tehnyt?
 
BONNIE: Pitäisikö minun kertoa sinulle? (He naureskelevat)
 
ADAMUS: Tiedän. Painelin muutamaa nappia. Voi, se ei ollut ihan rauhoittavaa balsamia jatkuvaan ärsytykseesi. Ei ihan. Ei ihan tulemista avuksesi, kun sanoit: "Voi, Adamus, Adamus! Tule auttamaan minua." Ja mitä olen itse asiassa tehnyt viime aikoina? No, tavallaan … No, olin kuin koirasi. Juoksin nurkkaan piiloon ja annoin sinun olla ärtynyt.
 
Millainen mielialasi siis on?
 
BONNIE: No, olen edelleen ärtyisä.
 
ADAMUS: Joo, miksi? (Nainen huokaa) Teet liian kovasti töitä.
 
BONNIE: Jep.
 
ADAMUS: Joo, miksi?
 
BONNIE: Se on sinun syysi! (Naurua)
 
ADAMUS: No, määritelläänpä tätä hetki. Puhutko rakastavalle ja rakastetulle Adamukselle? Vai puhutko Cauldrelle?
 
BONNIE: Ei, vaan puhun sinulle. Se oli sinun ideasi.
 
ADAMUS: Ai, rakastetulle Adamukselle, kyllä. Ja mitä olen tehnyt?
 
BONNIE: Pinssit.
 
ADAMUS: Anteeksi kuinka? (Naurua ja muutama taputus) Nyt minä lähden.
 
Bonnie, Bonnie, Bonnie, nyt on puhujakorokkeen aika sinulla. Bonnie! (Lisää naureskelua) Ajattele niitä miljardeja tai tuhansia shaumbroja ympäri maailmaa, jotka käyttävät pinssiään tällä hetkellä.
 
BONNIE: Hyvin onnellisena, tiedän.
 
ADAMUS: Ajattele muistojasi. (Vähän naureskelua) Pyydämme Jeania tekemään kuvaohjelman, videon – koska hän on hyvä siinä – kaikista käyttämässä pinssiään. He kulkevat katua pitkin käyttäen pinssiään, tavallaan osoittaen sitä. He menevät kauppaan ja myyjä sanoo: "Haa! Mikä tuo pinssi on?" He näkevät unta yöllä ja menevät enkelimaailmoihin ja kaikki sanovat: "Sinulla on mestarin pinssi!" (Naurua) Ja kaunis musiikki soi ja kaikkia laulavat ja tanssivat. Ja sitten lopuksi he laulavat: "Kiitos, Bonnie! Kiitos, Bonnie! Bonnie, Bonnie, Bonnie. 'My Bonnie lies over the ocean! My Bonnie sends me my pin!'" (= Bonnieni on meren takana. Bonnieni lähettää minulle pinssini) (Paljon naurua)
 
BONNIE: Voi luoja! Sinä olet kamala!
 
ADAMUS: Millainen mielialasi on, Bonnie? Millainen mielialasi on?
 
BONNIE: No, nyt nauran.
 
ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Ja itse asiassa se on erittäin hyvä kohta, koska kyllä, olet tehnyt enemmän töitä, kuin pitäisi olla inhimillisesti mahdollista. Sinun pitäisi oikeasti puhua noille ihmisille, mutta syytät siitä työtä.
 
Aion todistaa sinulle hetken kuluttua ja haukot henkeäsi oivalluksesta. Aion todistaa sinulle, ettei sillä ole mitään tekemistä pinssien tai työmääräsi kanssa. Itse asiassa se on suurin siunaus elämässäsi tällä hetkellä ja voit kiittää siitä minua. (Naurua)
 
BONNIE: Joo-o.
 
ADAMUS: Kiitos, Bonnie. (Nainen heiluttaa) Kyllä, heiluta näkemiin. Näkemiin Bonnie. (Adamus heiluttaa ja naureskelee)
 
Yksi vielä. Millainen mielialasi on tällä hetkellä? Ai niin, kirjoitammeko näitä muistiin? (Vilille) "Ärtynyt" – laita vain neljänneksi "pinssit". "Hemmetin pinssit". Hemmetin pinssit. Hemmetin pinssit.
 
Kyllä, millainen mielialasi on?
 
SHAUMBRA 2 (nainen): Turhautunut.
 
ADAMUS: Turhautunut mihin?
 
SHAUMBRA 2: Jos jokin voi mennä pieleen, se on mennyt.
 
ADAMUS: Aha! Eikö se ole totuus. Kyllä, eikö se ole Peterin periaate tai jotain vastaavaa.
 
SHAUMBRA 2: Jep.
 
ADAMUS: Peterin periaate henkisille ihmisille.
 
SHAUMBRA 2: Kyllä.
 
ADAMUS: Jos jokin voi mennä pieneen, se menee nyt.
 
SHAUMBRA 2: Mm hmm.
 
ADAMUS: Joo. Itse asiassa se on tavallaan hyvä asia. Mene siitä yli. Voisit pitkittää sitä vuosiksi, mutta mennään siitä vain yli. Tehdään, tehdään … (Hän huokaa) Cauldre suodattaa tällä hetkellä. Hävitetään kaikki nuo vanhat vaikutelmat siitä, millainen sinun pitäisi olla, koska sitä ei koskaan tapahdu. Se on vielä masentavampaa kuin se, mitä tapahtuu.
 
SHAUMBRA 2: Yääk!
 
ADAMUS: Vanhat käsitykset siitä, mitä luulit henkisyyden olevan, ja vanhat käsitykset Jumalasta – voi luoja! – ne ovat niin entisiä. (Vähän naureskelua) Ja vanhat käsitykset – kaikki vanhat käsitykset – ja tämä on paljon siitä, mitä kaikille tapahtuu tällä hetkellä. Ne vain murennetaan, murskataan.
 
SHAUMBRA 2: Mm hmm.
 
ADAMUS: Ne muuttuvat hienoksi jauhoksi ja sitten tuuli puhaltaa sen pois.
 
SHAUMBRA 2: Aha, paljon tuulta.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
SHAUMBRA 2: Huonoa tuulta.
 
ADAMUS: Paljon tuulta.
 
Tällä hetkellä on siis upea aika käydä vain läpi prosessia. Kaikki menee pieleen. Kaikki … ei, vaan kaikki mikä on tasapainotonta, kaikki mitä ette ole vielä käyneet läpi – hei Wendy – kaikki mitä ette ole vielä käyneet läpi, mennään tästä vain yli.
 
Ja tiedättekö mitä? Olettakaa, olkaa kilttejä ja olettakaa, että kaikki mitä tapahtuu tällä hetkellä, on vain osa mestaruutta. Kaikki. Ei oppitunti. Ei ole mitään oppitunteja. Ei ole mitään opittavaa. Tällä hetkellä te vain annatte itsenne käydä läpi transformaatioprosessia, alkemiaprosessia. Ja kuulkaa kaikki minua. Kyse on vain alkemiaprosessista ja se muuttaa hyvin vanhat ja jumiutuneet energiat hyvin vapaiksi energioiksi. Sitä vain tapahtuu. Mutta kuitenkin sen keskellä on paljon panikointia – "Mitä minulle tapahtuu? Mitä teen väärin?" Et mitään! Et mitään.
 
SHAUMBRA 2: Hyvä.
 
ADAMUS: Ja sanotte: "No, miksi se sattuu?" Häh, koska olet ihminen. Tiedät miksi … (Linda laittaa kulhollisen popcorneja hänen puhujakorokkeelleen, muutama kikatus) Miksi … Kiitos. Voinko luottaa sinuun?
 
Miksi olette niin vakavia? On tämä "mitä en tajua?" –juttu. Et mitään. Eikö se olekin hämmästyttävää? Ei ole mitään, mitä et tajua. Ei ole mitään tajuttavaa. On kyse vain tämän alkemian läpikäymisestä.
 
Ja kun luotte oman pikkumielikuvitusvideonne – "Ihanan elämäni upea aika" – teillä on kaikki nämä muistot ja sanotte: "Luoja, se oli niin hyvää aikaa". Ja sitten minun on istuuduttava puhumaan kanssanne, koska sanotte: "Tehdään se uudestaan."
 
SHAUMBRA 2: Voi ei.
 
ADAMUS: Voi ei. (He kumpikin nauravat) Voi ei!
 
SHAUMBRA 2: Tehdään jotain erilaista. Jotain muuta!
 
ADAMUS: On jotain muuta.
 
SHAUMBRA 2: Okei.
 
ADAMUS: Ja se on niin yksinkertaista, niin lähellä, että sitä on vaikea nähdä.
 
SHAUMBRA 2: Mm.
 
ADAMUS: Ja on taipumusta yrittää saada selvää siitä. Te ette saa. Se vain tapahtuu. Ja koko tässä prosessissa, mikä tapahtuu, tässä valtavassa alkemiassa, on myös taipumusta olla luottamatta siihen, mitä tapahtuu.
 
Mitä siis teidän kaltaisenne hyvät mestarit tekevät? No, teillä on edelleen tapana ladata siihen epäluottamustekijöitä. Kun otatte paljon roskaa, vitamiineja ja teidän täytyy syödä tiettyjä ruokia – ja olette kuulleet minun puhuvan tästä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan – sanoisin, että on luultavasti enemmän käyttöä ja väärinkäyttöä. Enkä puhu mielialalääkkeistä. Puhun vain sen ajattelemisesta, että teidän täytyy saada uusi parantaja, uusi terapeutti, uusi hoitokuuri, uusi mikä tahansa.
 
Ystäväni, kaikki mitä teette, on luottamattomuutta itseenne. Jos vain olisitte …Unohtakaa kaikki vitamiinit ja kaikki vedet ja kaikki … Mikä meitä nyt kiinnostaa – rakkolevä? Onko se päivän uusi juttu?
 
SHAUMBRA 2: Ei minulla. (Hän naureskelee)
 
ADAMUS: Ei sinulla, mutta … Ja rakkolevän jälkeen se on jotain muuta.
 
Pysähtykää hetkeksi. Lopettakaa, lopettakaa, lopettakaa. Sillä ei ole merkitystä, mitä syötte. Sillä ei ole merkitystä. Eivätkä maailman kaikki vitamiinit auta teitä. (Nainen huokaa) Ja kaikki terapiat ja lääkkeet ovat vain suuria häiriötekijöitä. Piste.
 
Tiedän, että jotkut teistä – et sinä – sanovat: "Joo, mutta Adamus, sinä et ymmärrä." Okei, nähdään seuraavassa elämässänne. Minä todellakin ymmärrän. Minä todella ymmärrän. Ja minun on toisinaan mentävä vähän äärimmäisyyksiin, vähän painettava joitain nappuloita. Minä todella ymmärrän. Olettakaa vain, että kaikessa mitä käytte läpi, on kyse sinusta – ei mistään ylimmästä järjestyksestä, vaan sinusta – ja sallit sen elämässäsi.
 
Sillä hetkellä kun sanoitte: "Valitsen ruumiillistuneen ylösnousemuksen", kaikki alkoi. Eikä se ole aina kaunista ja mukavaa, mutta se on erittäin tehokasta, jos annatte sen olla. Hyvä.
 
SHAUMBRA 2: Okei, kiitos.
 
ADAMUS: Kiitos, kiitos, kiitos. Vielä yksi.
 
Millainen mielialasi on tänään? Voi, millainen energia huoneessa on! Kenties meidän pitäisi esittää kiva video ja muistella jonkin aikaa, tai antaa vain mennä.
 
Kyllä, millaisia muistosi ovat? Millainen mielialasi on?
 
SHAUMBRA 3 (nainen): On ollut ylä- ja alamäkeä.
 
ADAMUS: Ylä- ja alamäkeä.
 
SHAUMBRA 3: Kyllä.
 
ADAMUS: Joo.
 
SHAUMBRA 3: On ollut hyvin matalalentoa ja sitten minulla on ollut halua tehdä asioita, joita en ole halunnut tehdä pitkään aikaan.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
SHAUMBRA 3: Siis minulla on halua tehdä, en ole löytänyt energiaa tekemiseen. Siis …
 
ADAMUS: Ai jaa.
 
SHAUMBRA 3: … minun on työnnettävä itseni sen läpi.
 
ADAMUS: Joo.
 
SHAUMBRA 3: Ja on ollut siis ylä- ja alamäkeä, mutta minusta säätila on ollut kiehtova.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
SHAUMBRA 3: Tuuli. En tiedä.
 
ADAMUS: Ei puhuta nyt säästä. Puhutaan sinusta.
 
SHAUMBRA 3: Joo. (Adamus naureskelee) No, se on vaikuttanut minuun …
 
ADAMUS: Mm hmm.
 
SHAUMBRA 3: … jotenkin, tuulet uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
 
ADAMUS: Voi toki, tuulet. Tuulet vain – ne puhdistavat kirjaimellisesti vanhaa energiaa.
 
SHAUMBRA 3: Kyllä.
 
ADAMUS: Mutta jotkut ihmiset eivät pidä siitä.
 
SHAUMBRA 3: Eivät. Se on ollut tavallaan mielenkiintoista.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
SHAUMBRA 3: Joo. Joka tapauksessa on siis ollut kumpaakin – ylä- ja alamäkeä. Mutta luulen olleeni onnellisempi tässä kuussa kuin muutamassa viime kuussa.
 
ADAMUS: Joo. No, yksi asia minkä haluaisin tehdä, on siirtyä yli onnellisuuden ja surullisuuden käsitteistä, koska ne ovat oikeastaan häiritseviä. On erittäin kummallinen ihmistarve olla onnellinen ja fakta on, että teistä ei tule onnellista. Se on saavuttamaton tavoite.
 
SHAUMBRA 3: No, olen ollut …
 
ADAMUS: Vain hetkellisesti.
 
SHAUMBRA 3: Mielialani on ollut miellyttävämpi. Miltä se kuulostaa?
 
ADAMUS: Mielialasi on korkealla ...
 
SHAUMBRA 3: Niin.
 
ADAMUS: .. ja ilmeisesti ilman erityistä rytmiä tai syytä siihen. Se menee vain ylös ja alas tavallaan arvaamattomasti.
 
SHAUMBRA 3: Kyllä.
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä. Mutta juo sitä vain sisään.
 
SHAUMBRA 3: Olen juonut.
 
ADAMUS: Kyllä, hyvä.
 
SHAUMBRA 3: Ei, vaan erityisesti tuulen tullessa hengitin syvään. Kun menit hengittämiseen, ajattelin: "Olen tehnyt tätä tuulen kautta ja se on ollut riemastuttavaa."
 
ADAMUS: Joo, erinomaista, kiitos. Kiitos, hyvä. Ja uskoakseni Edith haluaisi kuollakseen esittää kysymyksen tai tehdä kommentin.
 
EDITH: Ei, vaan elän esittääkseni sinulle kysymyksen.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
EDITH: Meille on opetettu ja uskomme koko ylösnousseesta sydämestämme, että meillä on vapaus valita!
 
ADAMUS: Teillä on.
 
EDITH: Miksi kukaan siis haluaisi olla surkea?
 
ADAMUS: Aha! Tämä on hyvä siirtyminen … Mikrofoni kiitos. (Hän ottaa sen Edithiltä) Kiitos. (Adamus naureskelee ja jotkut yleisössä nauravat) Se on hyvä siirtyminen …
 
Ei, vaan se on hyvä siirtyminen enkä halua keskustella siitä enää. Haluan antaa teidän kokea sen. Väitän, että tällä hetkellä on paljon mielialoja.
 
Mielialat
 
Mikä mieliala on? Mieliala on tunne. Mieliala on mittari siitä, missä olette. Mutta ennen kaikkea mieliala on ajatus, tuomitseva ajatus ja sanoa: "Olen onnellinen. Olen surullinen. En tiedä, mitä teen. Tiedän, mitä teen. Olen riemukas, olen maassa." Se on mieliala. Ja ihmiset elävät mielialojen mukaan. Ihmiset elävät mielialojen mukaan. He oikeasti elävät. Ja on niitä, joilla on tieteellinen … En halua kaataa näitä tässä, pankaa ne kiertämään. (Hän antaa popcornit jollekin) Aa, kyllä. Minäpä hengitän niihin ensin. (Adamus hengittää popcorneihin) Okei. (Yleisö vastaa "ai jaa!") Jakakaa hengitys! Jaatte paljon muita asioita – ei pikku hengitys satuta. (Vähän naurua)
 
Ihmiset elävät mielialojen mukaan. He heräävät aamulla – enkä minä liioittele – ja kysyvät itseltään omalla tavallaan: "Olenko hyvällä tuulella vai huonolla tuulella?". He pohtivat, mitä edellispäivänä tapahtui ja mihin kohtaan pitkä ja joskus ankea tarina jäi. Ja he sanovat: "Ai niin, olen hyvällä tuulella, koska ____" – täyttäkää tyhjä tila. Tai "Olen huonolla tuulella" ja he jatkavat samaa rataa. Mielialat muuttuvat jatkuvasti joidenkin muuttujien perusteella, joista puhumme kohta.
 
Mutta mielialat generoituvat tavallisesti ajatuksista ja niistä tulee ajattelun tapa saada tietynlainen tunne. Ja taas kerran – palaten tähän käsitteeseen – mielellä, aivoilla, ajatuksilla ei ole todellista aistitietoisuutta. Mutta aivot ovat kehittyneet niin, että ne uskovat olevan. Niinpä ne luovat jonkin mielialan. Mielialan.
 
Voitaisiin sanoa, että mieliala on tehty tai luotu pieruista, ajatuksista, kuten puhuimme viime kokoontumisessamme. Siis joukko mielenkiintoisen rajoittuneita … (muutama naurahdus) – kiitos (Linda ojentaa hänelle kupin) – luovat mielialan. Mieliala luo sitten energian, mikä tulee päiväksi, kokemukseksi.
 
Useimmat ihmiset uskovat, ettei heillä ole kontrollia mielialoihinsa tai vaihtoehtoa mielialoihinsa. Niinpä he elävät mielialojensa mukaan.
 
Ja vain pikkufaktana, 100% päätöksistä joita ihminen tekee, perustuu tunteisiin. Myös päätökset, jotka liittyvät, sanotaan tieteeseen tai matematiikkaan tai johonkin hyvin mustavalkoiseen. Työpaikkoihin, asioihin joita teette työssä joka päivä, päätös jostain asiasta yrityksessä – pitäisikö tietyn divisioonan tai paikan valmistaa enemmän? Sanottaisiin: "No, se ei ole tunteellista." Ehdottomasti on. Kaikki tulee tunteista, jotka tulevat ajatuksista, mitkä eivät ole oikeasti totta. Ne ovat rajoittuneita.
 
Kuvittele siis, mitä se tekee elämässä, Edith. Se luo, se generoi kaikki nämä harhakuvat. Ajatukset muuttuvat mielialaksi, mikä on myös tunne, mikä on myös tapanne vetää energiaa elämäänne, mikä on myös tapanne hengittää, mikä on myös tapanne vastaanottaa. Ja yhtäkkiä energiat menevät melko jumiin.
 
Sisällänne on jotain ja se tulee pintaan enemmän ja enemmän ja se on melko ärsyttävää. Ja tämä jokin on se, mitä ennen kutsuimme verhoksi. Tuo jokin on tämä harha. Tuo verho on tietysti erillisyys. Piste. Tuo verho on erillisyys, usko erillisyyteen.
 
Mutta olette tulossa lähemmäs ja lähemmäs tätä totuutta, tätä tietämystä, että kaikki nämä ajatukset ja kaikki nämä mielialat ja kaikki nämä tunteet eivät ole oikeasti sinä. Kenties voitaisiin sanoa, voitaisiin väittää, että ne ovat jossain määrin – ne ovat hyvin rajoittunut osanne. Mutta ne eivät ole todellinen sinä. Ne eivät ole sisäinen sinä.
 
Ja tulee tätä raivostuttavaa ärsytystä tällä hetkellä, koska tiedätte, että on jotain parempaa. Ette pysty määrittelemään sitä. On vaikeaa edes luottaa jonkun toisen tarinaan hänen matkastaan, koska oikeasti ei ole – sanon tämän erittäin suoraan – ketään teidän edellänne. Eivät edes ne tyypit, jotka istuvat luostareissa tai temppeleissä laulamassa mantraansa. He ovat upeita ihmisiä, mutta he eivät ole teidän edellänne.
 
Eikä ole ketään, joka voi oikeasti kertoa teille siitä. Mutta kuitenkin on tämä tietäminen. Nyt yhdistätte sen näihin valtaviin energioihin, joita täällä on, ja tähän syntymiseen, esiintulemiseen ja tunnette: "Jumalauta, on jotain muuta! Tiedän, että on jotain muuta." Mutta sitten joudutte ajatusmalliin ja alatte ajatella: "Mutta mitä se on? Ja mistä löydän sen? Ja mitä minun pitäisi tehdä? Ja olenko oikeassa linjassa? Käytänkö oikeita värejä?" Ja sitten yhtäkkiä suistutte raiteilta. Olette pois tasapainosta.
 
Sitten olette huonolla tuulella, koska teillä oli paljon ajatuksia, jotka rakensivat tuota mielentilavaihetta. Ja sitten sulkeudutte, koska se ei ole sitä, mitä toivoitte.
 
Tavallaan kaikki tämä ärsyyntyminen, kaikki tämä turhautuminen on valtava siunaus ja se on patoutunutta energiaa, mikä vapautuu. Ja kun se vapautuu, se vapauttaa paljon vanhoja asioita, jotka olivat hyvin, hyvin jumissa sisällänne, jotta voitte lopultakin alkaa kokea vapautta. Sitä sielu on – se on vapautta. Se on vapaa itse, ei korkeampi itse. Se on vapaata tietoisuutta, ei rajoittunutta tietoisuutta, ei matalaa ihmistietoisuutta. Se on vain vapautta.
 
Teidän ei todellisuudessa tarvitse työstää sitä tai tehdä työtä sen vuoksi. Itse asiassa se toimii teitä vastaan. Väitän osana pikkuharjoitustamme – mikä on mielialanne – että olette kyllästynyt. Olette kyllästynyt.
 
Tylsyys
 
Tuhannenneljänsadan elämän jälkeen, käytyänne läpi melkein kaiken, mitä ihminen voi kokea, melkein kaiken mitä voi saada … Teillä on ollut suhteita, hyviä ja huonoja. Teillä on ollut terveyttä, hyvää ja huonoa. Teillä on ollut rahaa ja rahattomuutta. Inkarnaatioidenne, elämienne, kautta olette nähneet suurimman osan maailmasta. Teidän ei tarvitse hypätä lentokoneeseen, koska luultavasti olette olleet siellä – muutamin poikkeuksin. Ei ole paljoa enempää. Niinpä olette kyllästynyt.
 
Mitä siis teette tylsyydessänne? No, järjestätte … No, ensinnäkin se on turhauttavaa, koska Leslie, olet vain kyllästynyt. Se on sitä.
 
Ajattelet: "En voi sietää toisia ihmisiä tai koiraani" tai tätä tai tuota. Se on kyllästymistä, mikä johtaa suvaitsemattomuuteen ja yhdistettynä tähän tunteeseen tulee intuitio: "On oltava enemmän kuin tämä", ja onkin. Se on silkkaa tylsyyttä. Katsot toisia ihmisiä ja sanot: "Voi hyvä luoja, heillä on ainakin 75 elämää vielä. (Naurua) En halua olla heidän kanssaan. Olen niin valmis kaiken läpikäymisessä. Olen kyllästynyt typeriin kysymyksiin." Ja sitten toinen osanne, rajoittunut osanne – saisinko tussin – rajoittunut osanne … (Hän alkaa piirtää ympyrää, missä on piste keskellä)
 
Teillä on siis rajaton "minä olen". Täysin vapaa. Riippumaton mistään, edes Jumalasta. Jumala sanoi: "Tässä. Ota "minä olen" –olemuksesi ja – huis! – mene pois täältä." Ja sitten teillä on näitä pieniä rajoittuneisuuslaatikoita, jotain mikä on tavallaan kiinni tässä vapaassa itsessä, mutta ne ovat tavallaan linnoittautuneet. (Adamus piirtää pieniä laatikoita)
 
Teillä on siis kaikkia näitä rajoittuneita laatikoita ja yksi näistä laatikoista jonka olette luoneet, on tämä asia, joka sanoo: "No, minun pitäisi olla mestari. Adamus sanoi minun olevan mestari. Hän varmaan valehtelee, koska en voi sietää toisia ihmisiä nyt. En halua olla koirani lähellä." Koiraparkasi. Haluaako joku täällä adoptoida koiran? (Vähän naureskelua) Meillä on yksi koira adoptoitavana. (Lisää naurua)
 
Olette siis luoneet toisen rajoittuneen itsen, joka on tuo "minun pitäisi olla mestari". No, mitä helvettiä mestari ylipäätään on? Olen kertonut sen teille, olen kertonut toisille ryhmille. Ensinnäkään mestari ei siedä mitään roskaa. Se ei kuulosta vanhalta käsitykseltä mestarista – tiedättehän istumassa vuorenhuipulla laulamassa mantraa. Se ei ole mestari. Se on joku, joka käy läpi jotain, minkä te kävitte läpi kahdeksan, 12, 15 elämää sitten. Olette olleet siellä. Olette olleet vuorella. Olette tehneet rutiineja ja voisitteko kuvitella palaavanne takaisin? Tylsää, tylsää, tylsää.
 
Väitän, että ärsytys, turhautuminen mitä teillä kaikilla on, on silkkaa tylsyyttä. Ja itse asiassa olette kuuluisassa puun ja kuoren välissä, koska olette kyllästynyt, mutta ette halua kuolla. Siksi sanon, että lakatkaa olemasta huolissanne kuolemaa. Se on helppoa.
 
Mutta te ette halua lähteä, koska ette ole todella varma – tarkoitan, että te ette ole todella oikeasti varma, kenties 80%:sti varma, 90%:sti varma, mutta te ette ole todella oikeasti varma, mitä tapahtuu … (hän elehtii, muutamia naurahduksia) en osaa edes sanoa sitä – lähdettyänne. Siis pidetään edelleen kiinni, on edelleen rajoituksia, mutta hitto soikoon, pystyttekö sietämään yhtään päivää enää tämän planeetan tapoja?
 
Suuri tämän päivän innostuksenne on uusi teknologia – "Jippii, koska minulla ei ole koskaan ollut super deluxe iPadia, X-modemia mallia V aiemmin missään muussa elämässä. Nyt sain sen." Okei, puolen tunnin päästä olette taas ikävystynyt.
 
On siis käynnissä kokonainen tylsyysilmiö ja mitä te teette? Keksitte vain asioita pysyäksenne kiireisenä. Nimittäin monet teistä osallistuvat äärimmäiseen toimintaan, mitä kutsun "hatuntekijätoiminnaksi", niin kuin "Hullussa hatuntekijässä". Vain toimintaa, vain jotain pitämässä liikkeessä, vain jotain, koska jos vain pysytte mukana jossain, kenties pysytte planeetalla. Jos osallistutte, kenties se tuo vähän energiaa tai jotain, eikä se tuo.
 
Todellisuudessa raivokas toimintaan osallistuminen on neuroottista ja se ruokkii "ajatuksesta mielialaan" –kiertoa. Se ei anna teille tilaisuutta pysähtyä ja sanoa: "Minä olen. Minä olen olemassa." Se ei anna teille tilaisuutta hidastaa ja vain sallia hyvin luonnollisen prosessin tapahtua, koska osa teissä ei halua kohdata tuota luonnollista prosessia. Se sattuu vähän. Tota, se sattuu paljon.
 
Se sattuu kehossa vähän aikaa, koska se päästää irti … se pääst- … Minäpä ilmaisen sen näin. Jos kertoisin teille, että päästätte täysin irti esi-isienne biologiasta ja vanhasta ihmismallistanne ja integroitte valokehon, ettekö luulisi sen sattuvan vähän? Ettekö luulisi, että se olisi vähintään "Voi hyvä luoja!" tai vähän energiahytkähtelyä tai –ärsytystä? No, tietysti. Olette "läiskineet" tätä juttua miljoonia vuosia, tätä fyysistä kehomallia. Sattuu vähän, kun se vapautuu. Se on kuin … (Adamus puristaa taas pullosta vettä ilmaan) Linda opetti minulle tämän.
 
Mutta se oli itse asiassa hyvä esimerkki, koska teillä on kaikki tämä vanha esi-isien biologia jumissa siinä ja yritätte ajatella tietänne ulos siitä – "En ole enää esi-isäni. En ole enää esi-isäni" – eikä siitä ole paljon hyötyä.
 
Pysähdytte hetkeksi ja sitten uusi vesiruiskaus ja se vain vapautuu. Ja sanotte: No, mitä se vapauttaa? Tarkoitan, että kerro minulle tarkkaan, jotta tiedän, haluanko sen tapahtuvan." Sillä ei ole merkitystä. Se vapauttaa. Se päästää irti.
 
Siis tätä valtavaa tylsyyden tunnetta tulee ja haluan teidän todella tuntevan sitä. Olette suuri luoja, suuri luoja. Mutta vastauksena kysymykseesi, jotkut valintanne eivät ole suuren luojan valintoja. Jotkut niistä ovat. Jotkut niistä ovat. Mutta jotkut niistä ovat pieniä tylsyysvalintoja, pieniä rajoittuneen itsen valintoja. Ei suuria valintoja.
 
Ja aion kertoa sinulle salaisuuden, Edith, vain meidän kesken. Olemme puhuneet valinnoista jo vuosia kokoontumisissamme, koska unohditte, että voitte todella tehdä valinnan. Sinä, kuka tahansa, joutuu matriisiin, joutuu hypnoottiseen rytmiin ja unohtaa, että hän voi tehdä valinnan. Tai hän luulee tekevänsä, koska hän voi valita, ottako hän suklaa- vai vaniljajäätelöä jälkiruuaksi, ja sitten hän sanoo: "No, en voi ottaa mitään, koska se on huono asia minulle. Kuulin sen televisiosta. Siinä on gluteiinia tai luoja tietää mitä. Ja voin syödä vain rakkoleväjäätelö", joten … (Naurua) Te nauratte, mutta nämä ovat tosielämän esimerkkejä! Ja sitten on valitsemattomuutta.
 
Niinpä me – Tobias, Kuthumi ja minä – olemme tehneet vuosia töitä sanoen, että voitte tehdä valinnan. Mutta sitten sanotte: "No, mutta pelkään valinnan tekemistä. Mitä jos teen väärän valinnan?" Te ette voi tehdä väärää valintaa. Te ette voi. Te ette voi. Tehkää vain valinta. (Joku aivastaa) Kiitos. Tehkää vain valinta.
 
No niin, mestari ymmärtää tietyssä pisteessä, Edith – hengittäkää tämä sisään – että se kaikki on roskaa. Pääsette tiettyyn pisteeseen sen jälkeen, kun teillä on tietoisuus valinnan tekemisestä, pääsette siihen kohtaan, että sanotte: "Aha, voin tehdä valinnan. Voin tehdä isoja valintoja, valtavia valintoja" ja sitten teette niitä. Ette vain sano, että voitte tehdä niitä, vaan teette niitä.
 
Pääsette tuohon mestaruuspisteeseen eikä teidän tarvitse koskaan enää ajatella valintaa, ei koskaan enää. Se on jo siinä. Se on jo siinä. Ei ole enää valintoja tehtävänä, koska olette mestaruudessanne. Ette ole enää rajoittunut. Ette enää kuljeskele sanoen: "No, en tiedä. Ja milloin seuraava tähtiasetelma tulee? Ja milloin avaruusolennot tulevat?" Olette ulkona siitä kaikesta. Olette ulkona rajoituksista. Vapaana ja täysivaltaisena olentona teidän ei tarvitse koskaan enää tehdä valintaa.
 
Miksi? Kaikki on vain siinä tarkoituksenmukaisesti, ajattelematta asiaa, tarvitsematta sanoa: "Pitäisikö minun tehdä tämä vai tuo?" Teidän ei tarvitse koskaan enää tehdä valintaa. Se on siinä – naps! Se on siinä. Ei ole mustaa. Ei ole valkoista. Ei ole erillisyyttä. Ei ole "pitäisikö minun tehdä tämä vai pitäisikö minun tehdä tuo?" Kaikki on vain siinä.
 
Kenties ette tunne, että olette aivan vielä siinä pisteessä, että olette aivan tuossa luottamispisteessä, missä kaikki on vain siinä – mutta te olette. Kenties se on melko pelottavaa ja ajattelette: "Voi hyvänen aika. Tarkoitatko, että voin vain päästää irti kontrollista?" Hmm.
 
Muuten, miltä se tuntuisi? Miltä tuntuisi, Linda Hansen, päästää irti kontrollista? Mikrofoni on tulossa. Keskustelu mitä olemme käyneet – miltä se tuntuisi?
 
LINDA H: Minä nukuin.
 
ADAMUS: Tiedän.
 
LINDA H: Herätit minut! (Adamus naureskelee)
 
ADAMUS: Kyllä. Se on parasta tässä, koska silloin et tiedä kaikkia edeltäviä tapahtumia.
 
LINDA H: Se on totta.
 
ADAMUS: Miltä tuntuisi päästää irti kaikesta kontrollista, rakas Linda?
 
LINDA H: Melko hemmetin pelottavalta.
 
ADAMUS: Melko hemmetin pelottavalta. Kiitos rehellisyydestäsi.
 
LINDA H: Joo.
 
ADAMUS: Hyvin pelottavalta. Hyvin pelottavalta.
 
Ajattele – ajatelkaa kaikki hetken – kontrollista irtipäästämistä. Aah, se kuulostaa hyvältä. "Olen mestari. Olen päästänyt irti kontrollista." No, kun katsotte kaikkea, mitä kontrolloitte päivän aikana ja elämässänne, aikaa – ajan kontrolloimisesta … Millaista olisi vain päästää irti ajan kontrolloimisesta? Voi, ajatelkaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka suuttuisivat teille. Näettekö, ette voi päästä irti ajasta.
 
Mitä jos päästäisitte irti biologianne kontrolloinnista? Täh? Joo, tiedätte, millaista se on! Hupsis! Voi pojat! (Muutama kikatus)
 
Päästää irti ajatustenne kontrolloinnista päiväksi. Se on melkein käsittämätöntä. Päästää irti kontrolloinnista. Muuten, kontrollointi on se asia, joka tekee niitä pikku laatikoita, tuon rajoittuneen itsen, rajoittuneen "minä olen" –olemuksen.
 
Muuten, huomasitteko, etten piirtänyt näitä laatikoita kiinni toisiinsa, koska niin tilanne tavallaan on. Rajoittuneet aspektit tai itset eivät ole oikeastaan yhteydessä. Kenties jollain oudolla tavalla, mutta ne eivät oikeastaan ole yhteydessä tai puhu toistensa kanssa.
 
On siis paljon kontrollointia – kontrollointia pukeutumistavassanne – ja hyvin usein se tulee siitä, mitä ajattelette toisten sanovan, koska se on osa tätä valtavaa matriisia, mitä teidän pitäisi ja ei pitäisi tehdä. Ja …
 
Tuntekaa minun turhautumiseni teidän puolestanne – ei teidän vuoksenne, vaan teidän puolestanne. On tylsää, on kuolettavan tylsää. Pääsette tiettyyn pisteeseen tällä matkalla tällä planeetalla ja on todella tylsää.
 
Voitteko kuvitella hetken elämäänne. No, lopetatte työnne, jäätte eläkkeelle ja sitten oivallatte, ettei teillä ole riittävästi rahaa, joten teidän on mentävä tervehtijäksi Wal-Martille (vähän naureskelua) ja ajettava töihin ja takaisin joka päivä ja katsottava aikaa. Sitten terveytenne alkaa vähän pettää ja toivotte, ettei sitä tapahdu paljon, mutta sitä on vähän. Ja yritätte teeskennellä, ettei ole, mutta sitä tavallaan on.
 
Ja sitten te vain mitä? Elätte jäljellä olevia päiviä, tavallaan sairastutte ja noin viidessä vuodessa tavallaan romahdatte vastenmielisyystilaan ja sitten kuolette.
 
Ja ystävät, sanon tämän, koska tekisitte melkein mitä vain muuta kuin sen. Toiset ihmiset ovat tavallaan ok, tyytyväisiä siihen, koska he eivät tiedä mistään paremmasta, koska he eivät tiedosta.
 
Tiedostaminen tuo turhautumista, ärsytystä ja vihaa ja siksi hyvä mestari on vihainen mestari! (Naurua ja taputuksia) Se on hyvin totta. Se on hyvin, hyvin totta. Siis koko tämä käsitys … Muuten, ajatelkaa, kuka loi ja periaatteessa istutti tämän käsityksen, että teidän pitäisi olla mukavia – pyhimykset ovat mukavia ja Buddhat ovat mukavia – eikä se ole totta.
 
On äärimmäistä ärsytystä, kärsimättömyyttä, suvaitsemattomuutta ja vihaa, erityisesti juuri nyt siinä kohtaa, missä olette. Ja sitten käytätte paljon energiaa sen tukahduttamiseen eikä se oikein toimi. Ja sitten teitä kaikkia vit- … (hän sanoo äänettömästi kirosanan) mielessä, sotkeudutte mielessä ja yritätte hoksata – uuvutatte itsenne. Ikävystytätte itsenne myös, mutta uuvutatte itsenne eikä teillä ole energiaa jäljellä. Ja kaadutte sänkyyn toivoen levähdystaukoa yön tunteina eikä sitä tapahdu. Sitä ei tapahdu. Tervetuloa mestaruuteen. (Vähän naureskelua ja marinaa yleisössä)
 
Antakaa ensinnäkin itsenne todella oikeasti tuntea tämä kaikki – vihanne, turhautumisenne, hämmennyksenne, olkaa vihainen minulle halutessanne – koska se on todellista. Se tapahtuu ja siihen on syynsä, koska olette kyllästynyt, haluatte jotain enemmän, mutta koska on edelleen laatikoita ja rajoituksia ja kontrolloinnista irtipäästämisen pelkoa, pysytte kuosissa.
 
Takaisin kysymykseesi – valinta. Valinta voi olla päästä pois urasta. Mutta ystäväni, sitten kun pääsette ulos tuosta vanhasta mallista, kun pääsette valokehoonne, jumalainen älykkyytenne, "minä olen" –olemuksenne, muuttaa kaiken. Ja on erittäin monia, jotka haluavat vähän muutosta. Mestaruus on kaikki tai ei mitään. Mestaruus ei ole vain vähän parempi matriisi, kuin teillä oli viime viikolla. Se on kaikki tai ei mitään. On joko vapaus tai on rajoittuneisuus. Ei ole tavallaan vapaata rajoittuneisuutta. Ei ole. Eikä ole oikeasti edes rajoittunutta vapautta. Ei ole oikeasti edes rajoittunutta vapautta.
 
Haluan tehdä harjoituksen, ennen kuin menemme seuraavalle tasolle tässä. Miten olemme aikataulussa? Sillä ei ole merkitystä! Kiitos.
 
Muista …
 
Haluaisin tehdä kokemuksen, ja saisimmeko valoja himmennettyä ja jotain kivaa musiikkia taustalle.
 
EDITH: Millaista kerma on tänään? Onko se hyvää?
 
ADAMUS: Kerma ei ole yhtä hyvää kuin viime kuussa.
 
EDITH: Ai jaa.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
(Musiikki alkaa, Timeless Prayer, Anders Holtin levyltä Lemurian Home Coming)
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun valot himmenevät. Voi, hyvin paljon tapahtuu.
 
Hyvin kaunista se, mitä tapahtuu. Voi! Kuvittele, mitä muistoja sinulla on tästä upeasta ajasta viimeisessä elämässäsi tällä planeetalla. "Voi luoja! Haluan tehdä sen uudestaan!" (Yleisö nauraa ja sanoo "eiiii!", Adamus naureskelee) "Tuo koko mestaruusjuttu – voi, millainen räjähdys! Voi, niin hämmentävä, niin tuskallinen, mutta niin hyvä minulle! Enkö voi tehdä mestaruutta taas alusta saakka?" Ei, ei, et voi olla tietämättä sitä, minkä tiedät. Et voi unohtaa sitä, minkä olet oppinut.
 
Vedä siis kunnolla syvään henkeä, kun menemme tähän kokemukseen.
 
Muista pitää tämä kokemus yksinkertaisena.
 
On sanottu, että sinulla on suunnittelutilaisuus, ennen kuin tulet takaisin, tulet uuteen elämään. Joillakin todella on. Useimmilla ei kuitenkaan ole. Ei, useimmiten jonkun tullessa uuteen inkarnaatioon, hänellä ei ole aavistustakaan siitä, mitä tapahtuu. Häntä vetävät tunteiden, muistojen, karman ja muiden ihmisten pakottavat magneettivoimat, ja hänet imentää takaisin planeetalle edes tietämättä, minne hän päätyy. Mutta tavallaan tiedämme, minne hän päätyy. Hän päätyy suoraan siihen perheeseen, mihin hän on ollut yhteydessä pitkän aikaa.
 
Niinpä useimmilla ihmisillä ei oikeasti ole koskaan tämäntyyppistä suunnittelutilaisuutta. He menevät elämästä toiseen ja sitten toiseen ja kompuroivat ajassa ja paikassa, kompuroivat haasteiden ja vaikeuksien läpi ja kompuroivat omien demoniensa ja oman pimeytensä läpi – joskus harvoin tullen pintaan hakemaan vähän ilmaa, muttei kovin usein.
 
Mutta te, ystäväni, te olette tätä viisaampia ja teillä tosiaan oli pohtimisaikaa, ennen kuin tulite tähän elämään. Ympärillänne ei välttämättä ollut paljon muita enkeleitä. Puhuitte joidenkin olentojen kanssa. Mutta sitten menitte tavallaan itseksenne omaan kauniiseen ulottuvuuteenne tietäen, että olitte palaamassa maapallolle.
 
Olitte tietoinen siitä. Lähditte erillenne, pois kaikkien muiden olentojen luota. Voi, olitte olleet maan päällä hyvin monta kertaa. Tunsitte ohjelman. Tiesitte, mikä oli suosittua ja mikä poissa muodista. Tunsitte puut, joet, taivaan, myrskyt, lumen, erämaat ja kuumuuden.
 
Tunsitte luonnon kauneuden, mutta myös vaarat.
 
Tunsitte ruuan ja seksin. Tunsitte ihmiset ja niiden tavat. Tunsitte sen kaiken. Mikään, ei mikään olisi todellisuudessa uutta teille.
 
Lähditte valmistautumaan yksin elämäänne, tähän elämään. Se oli melkein kuin eilen.
 
(Tauko)
 
Ja sinulla oli hyvin syvä ja intohimoinen syy tulla takaisin. Tuo syvä ja intohimoinen syy on ollut joskus hukassa sinulta ollessasi täällä.
 
Joskus olet huijannut itsesi uskomaan, että tulit takaisin parantamaan ihmiskuntaa. Se ei ollut se syy.
 
Se ei ollut edes kadonneen sielukumppanin löytäminen, koska tiesit, tiesit jo, että suuren osan matkastasi olisit yksin, itseksesi. Tiesit sen jo.
 
Sinulla oli syvä intohimo palata takaisin. Vähän sellainen tieto, että tämä oli luultavasti viimeinen elämä.
 
Tiesit, että halusit saattaa loppuun tiettyjä asioita.
 
Tänä yksinäisenä pohdiskeluaikana kävit läpi mielenkiintoisen muodonmuutoksen. Hajosit menneen elämäsi ja tuon identiteetin kautta sieluitsesi sirpaleiksi ja samalla täksi uudeksi identiteetiksi, joka sinusta tulisi tässä elämässä. Kaikki nämä kuvat, identiteetit ikään kuin sekoittuivat yhteen, liukenivat toisiinsa.
 
Transformoiduit pois vanhasta identiteetistäsi …
 
Hajosit tavallaan "minä olen" –olemuksen osiksi …
 
Tunsit tämän elämän mahdollisuuksia …
 
Mikä tuo intohimo oli? Mikä tuo intohimo oli tulla takaisin?
 
Voin kertoa sinulle nyt, ettei se ollut hyvittäminen. Se ei ollut minkään oikeuttaminen tai minkään itsesi ulkopuolisen ratkaiseminen. Se on ehkä ollut lisäsyy, muttei se ollut syvä intohimo.
 
(Tauko)
 
Tämä syvä intohimo ei ollut mitään, mistä olennot sanovat, että sinun oli tehtävä se. Tämä ei ollut mitään, minkä teit henkiperheesi tai Kaaren veljeskunnan puolesta. Kaaren veljeskunnan palvelu oli osaltasi päättynyt.
 
(Tauko)
 
Oli syvä intohimo, mikä ylitti kaiken sen, mikä liittyy menneisyyden selvittämiseen tai ihmiskunnan pelastamiseen. Se oli jotain sisälläsi, palava halu, sydämen halu.
 
Se on ollut aina siellä, vaikka se on usein vaikeasti tavoitettava. Jäät usein kiinni siihen hälinään, mitä luulet, että sinun pitäisi tehdä tässä elämässä – olet tavallaan kuin Hatuntekijä, joka juoksee hätääntyneenä sinne tänne. Mutta se on silti siellä. Voin nähdä sen. Voin tuntea sen teissä jokaisessa.
 
Eikä se ole mikään oikeutus. Toisin sanoen, sinun ei tarvitse oikeuttaa olemistasi täällä. Se on pelkästään intohimo.
 
Pyydän sinua tuntemaan sitä nyt.
 
Se menee yli menneiden elämien muistoista. Se menee yli muiden ihmisten vedosta, tuosta vetovoimasta, niistä muista ihmisistä jotka ovat ehkä tuoneet sinut tänne. Tämä oli sinun. Sinun.
 
(Tauko)
 
No niin, sanon teille, että mennään nyt yli ajatuksista ja yrityksestä määritellä sitä sanoin, koska se on tunne. Ajatukset vain rajoittaisivat sitä.
 
Kutsun teitä siis menemään tunteeseen ilman sanoja, ilman kuvia.
 
Kutsun teitä menemään tuon intohimon tunteeseen, koska se on melkein määrittelemätön.
 
Vetäkää nyt pöyristyttävästi henkeä ja menkää tuohon tunteeseen.
 
(Pitkä tauko)
 
Vetäkää kuunnolla syvään henkeä.
 
Itse asiassa on hyvin hämmästyttävää. Energioidenne tunteminen on hyvin hämmästyttävää.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä.
 
Hämmästyttävää, että sallitte itsenne mennä ajattelun tai sanojen tai määrittelyn yli. Ystäväni, se on vapaaksi murtautumista.
 
Pyysin teitä kokemaan jotain, mikä oli hyvin henkilökohtaista, hyvin läheistä ja hyvin, hyvin todellista. Sytytetään taas valot.
 
Mutta tunsin useimpien teistä antavan tässä kokemuksessa itsenne mennä ajattelun ulkopuolelle. Kamppailitte vähän ensin, mutta koska olemme turvallisessa paikassa – ja myös te katselevat – yhtäkkiä sallitte itsenne mennä yli tarpeesta määritellä se. Ensin oli vähän makyoa – makyon ollessa tavallaan henkistä hevonpaskaa – mutta sallitte itsenne mennä sen yli ja mennä ajattelun tuolle puolen.
 
Nimittäin ihmismielellä on taipumusta ajatella, miksi tulitte tänne, mutta se ei ole oikeasti sitä, miksi tulitte. Ajatus, jokainen ajatus siitä, miksi tulitte tänne, jokainen ajatus intohimosta, on rajoitus. Se on itsessään rajoittunut, koska se on ajatus.
 
Jokainen ajatus on rajoittunut. Piste. Poikkeuksetta. Ajatukset ovat kivoja. Ne ovat ok. Niitä tulee ja menee. Ne palvelevat teitä jollain tapaa, mutta ne ovat aina rajoittuneita.
 
Tässä kokemuksessa sallitte siis itsenne mennä ajatusten tuolle puolen, koska on tuo juttu, tuo tunne, tuo intohimo aivan siinä, mikä aiheuttaa suuttumuksenne, vihanne, turhautumisenne ja levottomuutenne. Muuten, levottomuus on paljon parempi kuin sairaus. Ja siihen päädytään, jos sivuutatte sen. Jos ette tiedosta sitä, päädytään sairauteen.
 
Sallitte siis itsenne päästä vähän tuntemiseen ja se ehkä toi esiin joitain tunteita, kyyneliä – ajatuksiin liittyviä tunteita – mutta se synnytti monilla teistä myös todellisen aistillisen kokemuksen. Ei seksuaalista, vaan aistillisen.
 
Ja tunsitte taas kerran hetken tässä turvallisessa tilassa, mukavan musiikin soidessa. Tunsitte. Saitte aistillisen tuntemuksen. Ei vain ajatusta, ei vain tunnetta – teillä oli niitäkin – vaan aistillisen tuntemuksen.
 
Useimmat teistä pystyivät menemään määritelmien eli sanojen yli, sen ilmaisemistarpeen yli – "Miksi tulin tänne maan päälle? Koska haluan olla mestari." (Sylkäisy) Ne ovat vain sanoja. Ja myös kuvan – kuvan itsestänne tavallaan hehkuvana, leijuvana olentona, mikä on kiva – annoitte itsenne mennä senkin yli aistilliseen tuntemukseen, aistituntemukseen, vaikka vain ohikiitäväksi hetkeksi.
 
Vapaus
 
Sitä enkelit ovat luonteeltaan ja ihmiset eivät. Se kenties, kenties – yrittämättä edes ilmaista sitä sanoin – on yksi syy, yksi viehätys tulla tälle planeetalle tässä elämässä – aistitiedostaminen, aistillinen tiedostaminen.
 
Tietoisuus. Tietoisuus – mikä on tiedostamista – aistillisen tuntemisen kera.
 
Ihmisinä olette olleet kyllästynyt. Äärimmäisen kyllästynyt. Ehdottomasti. Olette yrittäneet löytää tapoja selvitä siitä. Olette yrittäneet olla mukava. Teillä on ollut näitä kamppailevia ajatuksia. Nimittäin ajatus, että olette kyllästynyt, ja ajatus, että teidän on oltava mukava. Ajatus, että teidän pitäisi sanoa elämän olevan upeaa, ja ajatus, että elämä on perseestä.
 
Teillä on siis kaikkea tätä massiivista toimintaa, ja Bonnie, takaisin sinuun. Bonnie, olisit mielisairaalassa, jos Crimson Circleä ei olisi. (Vähän naureskelua) Ja minun pinssiohjelmaani, koska – ja kenties ei kirjaimellisesti, vaan kuvaannollisesti – Bonnie, kaikki tämä toiminta on pitänyt sinut työntouhussa, kiireisenä. Toimintaa, toimintaa, toimintaa. Ja voitaisiin sanoa: "Mutta katsokaa suurta merkitystä maailmalle kaikesta tästä toiminnasta, pinssien lähettämisestä." Ei, se on ollut vain toimintaa, ja se on tietysti tehnyt jotain hyvää, mutta olisit repinyt itsesi riekaleiksi, koska olet melkoinen ajattelija ja Bonnie, sinä kontrolloit. Miten paljon selväsanaisempi voin enää olla?
 
BONNIE: Voi kyllä, erittäin kontrolloiva.
 
ADAMUS: Olenko selvännäköinen vai mitä? (Muutamia naurahduksia) Mutta toiminta on todellisuudessa kauniilla tavalla sallinut sinun käydä läpi tätä prosessia, kun menet omaan vapauteesi. Mutta sinulla on toimintaa pitämässä mielesi ja sinut kiireisenä, koska muuten olisi järkyttävää yhtäkkiä tiedostaa kerralla se, että elämästäsi riisutaan kontrolli. Kontrollointi revitään pois sinulta ja se on yksi asia, mihin olet samaistunut. Se on yksi asia, minkä laitat esiin.
 
Kontrolli on menossa pois, Bonnie, ja jos se olisi tapahtunut aivan yhtäkkiä ja kerralla – pum! – niin hei, hei Bonnie. Bonnieni on meren takana toisella puolella. (Vähän naurua) Meni toiselle puolelle.
 
Siis tavallaan olet nerokas. Pysy kiireisenä, pysy aktiivisena. Mutta sinun ei tarvitse nyt. Oivallat, mitä varten se oli. Ja hyvin monet teistä kaikessa tässä toiminnassa ja kaikessa tässä hämmennyksessä ja eksymisen tunteessa … Mutta ystäväni, kaikessa tässä tapahtuu se, että pääsette takaisin vapauteenne.
 
Vapaus ei aina tule helposti, silloin kun on ollut lukittuna pitkän aikaa. Tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Kenelle tahansa vangille joka on ollut vankilassa, linnassa 20 vuotta, se on vaikeaa. He kehittävät tapoja. He kehittävät käyttäytymismalleja ja lohdukkeita ja useimmiten he eivät selviydy hyvin ulkona eli vapaudessaan, joten he tekevät asioita päästäkseen takaisin.
 
Mikä on paluuaste niillä vangeilla, jotka ovat olleet vankilassa enemmän kuin, sanotaan 10 vuotta? Jopa mitä? – 60, 70, 80 prosenttia. Se ei johdu siitä, että he ovat pahoja ihmisiä. Se johtuu siitä, että heillä on tapoja. Heillä on systeemejä. Heillä on kontrolleja. Ja oltuaan vankilassa on vaikea olla vapaassa tilassa. Ja minun pitäisi tietää paremmin kuin kenkään olennon luomakunnassa. Olenko koskaan kertonut teille tarinaa … 3) (Vähän naureskelua ja muutama taputus) Tiesitte sen tulevan. Tiesitte sen tulevan.
 
Sanon siis, että voitte saada vapauden tai voitte pysyä rajoituksissa, mutta ette voi saada rajoittunutta vapautta. Se ei vain toimi. Ja te yritätte. Te yritätte. Jatkakaa vaan yrittämistä, koska se ei toimi. Olette vapaa tai ette ole. Ette ole.
 
Palataan ehdotukseen, kysymykseen, jonka esitit, Edith: voitteko valita? Ehdottomasti. Teitte valinnan kauan sitten, jokainen teistä. Ette istuisi muuten täällä. Olisitte jossain ryhmässä Boulderissa. (Naurua) Teitte jo valinnan ja tästä syystä olette täällä, eikä se ole aina helppoa.
 
Kysyn, voitteko ottaa hetken, kallisarvoisen hetken, ja kiittää vähän itseänne. Emme tee merabhia tai mitään, mutta voisitteko vain kiittää itseänne. Se ei ole helppoa, se ei ole helppoa, mutta teette sen. Totesitte sen. Teit tuon valinnan, Edith, jokin aikaa sitten.
 
Ja tavallaan yritätte tehdä vastavalintoja – sinä ja muut olette yrittäneet tehdä – ja sanotte: "Okei, mutta en halua tätä, en halua tuota." Sori, juna on menossa Vapauskylään ja olette kyydissä eikä tässä kohtaa pääse pois. Koska teitte tavallaan valinnan – ja yliyksinkertaistan tätä – mutta valintanne silloin oli: "Valitsen mestaruuteni, mikä on tietoinen vapauteni. Valitsen sen enkä anna minkään tulevan, typerän ja rajoittuneen valinnan mitätöidä tätä valintaa." Laitoitte tavallaan siihen oudon jutun, dynamiikan. Sanoitte: "Teen tämän valinnan ja riippumatta siitä, mitä teen tai sanon tulevaisuudessa, en voi kääntyä takaisin, vaikka haluaisinkin." Lukitsitte sen.
 
Ja sitten tehdäksenne siitä vielä hullumpaa, kutsuitte minut (vähän naurua) varmistamaan, että te ette palaa takaisin. Niinpä te ette palaa. Ette palaa.
 
Ajatukset
 
Puhutaanpa hetki tämän koko asian liittymisestä ajatuksiin. Viime kuussa aiheena olivat ajatukset.
 
Ajatukset ovat rajoittuneita. Jokainen ajatus on rajoittunut. Piste. Jos se ei olisi rajoittunut, se ei olisi ajatus. Se olisi aistitietoisuutta, tuntemus. Ja todelliseen aistitietoisuuteen ei ole laitettu mitään älykkyyttä, analyysiä, tuomitsemista tai rajoituksia. Ei mitään. Muuten jokainen ajatus on rajoittunut.
 
Tuotatte paljon ajatuksia koko ajan. Ne perustuvat uskomuksiin ja ajatukset luovat sitten uusia uskomuksia ja ajatuksia. Teillä tulee uusia ajatuksia yrittäessänne tukahduttaa muita ajatuksianne ja ajatussaastutus jatkuu. Ympäristöongelmista puhuttaessa, ajatuksenne luovat valtavan sisäisen ympäristöongelman.
 
Teillä on siis kaikkia näitä ajatuksia ja sitten ajatukset saavat aikaan mielialoja. Voitte kuljeskella sanoen: "Olen huonolla tuulella." Miksi? "No, koska meillä oli kardinaalisuurjokin tai muu. Siksi." Ei, ei. Ei siksi. Sillä on pieni vaikutus, vähäinen vaikutus, mutta olette huonolla tuulella ajatustenne vuoksi.
 
Mikä aiheuttaa mielialoja?
 
Puhutaanpa nyt muista asioista, jotka aiheuttavat mielialoja, ja sitten menen askeleen pidemmälle – ja voisimmeko saada sinut kirjoittamaan taululle. Mikä muu aiheuttaa mielialoja paitsi ajatuksenne? Mitkä muut asiat vaikuttavat mielialoihin? Tämä on niin ilmiselvää, että se sattuu. Linda juoksee mikrofonin kanssa. Ole hyvä.
 
KERRI: Alkoholi.
 
ADAMUS: Alkoholi. (Vähän naureskelua) Se on totta. Joo, joo. Kutsutaan sitä kemialliseksi syötteeksi.
 
KERRI: Totta.
 
ADAMUS: Huumeet, alkoholi. Miten pilven poltto edistyy nyt, kun se on laillista?
 
KERRI: Kiitos vaan julkisesta "ratsaamisesta".
 
ADAMUS: Nyt kun se on laillista, voit …
 
KERRI: Menin ja ostin.
 
ADAMUS: … tulla ulos kaapista.
 
KERRI: Menin hankkimaan vähän.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
KERRI: Joo, en ollut oikeastaan kaapissa.
 
ADAMUS: Lääkinnällisiin tarkoituksiin, aivan.
 
KERRI: Valehtelin ainoastaan Lindan kaltaisille kunnon ihmisille, olin hyvä tyttö. Mutta koko ajan pidin hauskaa.
 
ADAMUS: Varmasti, joo.
 
KERRI: Kenties et tiennyt sitä – tiedä häntä.
 
ADAMUS: Katso sen rajoitusta – että sinun täytyi peitellä sitä, että olit huumeriippuvainen. Tarkoitan …
 
KERRI: Oho!
 
ADAMUS: … että poltit marihuanaa. (Adamus naureskelee)
 
KERRI: Olet perseestä!
 
ADAMUS: Mutta, mutta …
 
KERRI: En ollut!
 
ADAMUS: … katso tuota "minun on peiteltävä …"
 
KERRI: Täällä on vaikeaa, okei. Teet töitä 40 tuntia viikossa …
 
ADAMUS: Linda …
 
KERRI: … eikä saa olutta.
 
ADAMUS: En tekisi koskaan töitä 40 tuntia. Älä viitsi! Oikeasti?! Voitko nähdä minut kävelemässä toimistolle?! Yrittämässä löytää parkkipaikkaa? Huolehtimassa, olenko viisi minuuttia myöhässä?
 
KERRI: Jos istuisit kopissa, sinäkin polttaisit vähän.
 
ADAMUS: En tekisi sitä. Miksi sinä teet, rakkaani?
 
KERRI: En tiedä.
 
ADAMUS: Voi! Mene vessaan.
 
KERRI: Voi vittu! Voi paska! (Yleisö sanoo "voi ei!")
 
ADAMUS: Pöntölle! Ei, vaan pöntölle! Et vain seiso siellä, menet pöntölle. Vedä housut alas ja istu vessanpöntölle. (Naurua) Ja sitten puhumme sinun … Näetkö, se on sinun koppisi. Mene vain koppiisi, samaan paikaan kuin joka päivä. Ajat autollasi. Olet huolissasi myöhästymisestä. Olet huolissasi rahasta ja menet istumaan pöntölle joka päivä koppiisi. Se on elämää. Irrotamme sinut siitä. Mene vessaan! (Naurua ja Kerri menee ulkopuolelle)
 
Missä olimmekaan? Ai niin, alkoholi. Mitä seuraavaksi? Mikä muu vaikuttaa mielialoihinne? (Joku sanoo "sää") Odota mikrofonia, mutta olet oikeassa.
 
SHAUMBRA 4 (mies): Ympäristömme, mukaan luettuna ihmiset.
 
ADAMUS: Ihm- … Siis ihm- … Sanotaan suhteet, ihmiset, kyllä. Mikä muu? Voisimme tehdä tämän nopeasti. Mikä muu vaikuttaa mielialoihinne?
 
SHAUMBRA 5 (nainen): Uni.
 
ADAMUS: Uni, ehdottomasti. Uni, unenpuute, vaikuttaa todella mielialaanne, koska väsytte ja olette todella ärtyisä. Itse asiassa – te buuaatte minulle – jossain määrin väsymys on hyvä asia teille nyt, kun ette saa hyviä yöunia. Koska tiedättekö mitä? Se rikkoo joitain puolustuksianne, kontrolleitanne ja rajoituksianne, koska teistä tulee niin hemmetin väsynyt, ettei teillä ole energiaa pystyttää kaikkia näitä psyykkisiä esteitä ja muureja. Niinpä hajotatte ne. Älkää siis syyttäkö minua itsenne herättämisestä klo 2.22 aamulla. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä te puhutte. Siis kyllä, väsymys.
 
Mikä muu vaikuttaa mielialoihinne? (Joku sanoo "ajatukset") Odottakaa mikrofonia. Kyllä.
 
SHAUMBRA 6 (mies): Ajanpuute.
 
ADAMUS: Aika, ajanpuute. Hyvä, joo. Mutta palaan raivokkaaseen toimintaan – neuroottiseen ja raivokkaaseen toimintaan – ja Bonnie, jos et olisi ollut töissä niin hienossa yrityksessä ja tehnyt niin hyvää työtä shaumbrojen kanssa ympäri maailmaa, olisit osallistunut johonkin muuhun raivokkaaseen toimintaan. Oikeasti olisit, te kaikki. Tarkoitan, että on melkein neuroottinen taipumus tehdä jotain, erityisesti tietäessänne lopun tulevan. (Adamus pitää tauon, sitten naureskelee) Vanhan aikakautenne lopun, vanhan asioiden tekemistapanne lopun. Siis ikään kuin teidän täytyy pysyä kiireisenä oikeuttaaksenne hengittämänne ilman ja viemänne tilan, eikä teidän tarvitse. Ei, itse asiassa ei. Olkaa kilttejä.
 
Okei, mikä muu? Mikä muu? Hyvin nopeasti, mikä vaikuttaa mielialaan?
 
Älkää huudelko noita sanoja. Mitä tahansa. Mikä vaikuttaa mielialoihinne?
 
GARRET: Musiikki.
 
ADAMUS: Musiikki, ehdottomasti. Voi, se voi olla ilahduttavaa. Kyllä, hyvä, kiitos.
 
Haluan teidän alkavan oivaltaa mielialanne. Mielialanne ja asiat, jotka vaikuttavat siihen. Mikä muu? Nopeasti, nopeasti, nopeasti, nopeasti!
 
LINDA: Minä juoksen, minä juoksen!
 
ADAMUS: Yksi tai pari sanaa. Se on siinä.
 
SHAUMBRA 7 (nainen): Sää.
 
ADAMUS: Sää, ehdottomasti. Sää vaikuttaa mielialaanne. Barometrinen paine putoaa, se vaikuttaa kehoonne. Kehonne on jatkuvasti … Oletko valmis palaamaan seuraamme? (Kerrille) Kiitos. Miksi et käskenyt minun vain painua helvettiin?
 
EDITH: Juuri niin!
 
ADAMUS: Ei sinun tarvinnut mennä istumaan vessanpöntölle.
 
KERRI. Ajattelin sitä. Minä …
 
ADAMUS: Joo. Jessus!
 
KERRI: En pystynyt sanomaan sitä.
 
ADAMUS: Tässä, kun seuraavan kerran teen sen, sano: "Adamus, olen mestari. Painu helvettiin."
 
KERRI: (huutaa) Olen mestari! Painu helvettiin!
 
ADAMUS: Kiitos. Olen pahoillani, että minun täytyi antaa sinulle nuo sanat.
 
Okei, vielä yksi. Sää vaikuttaa teihin. Mikä muu? Mikä vaikuttaa mielialaanne?
 
SHAUMBRA (nainen): No, suhteet ovat siellä jo.
 
ADAMUS: Suhteet, ehdottomasti.
 
SHAUMBRA 8: Perhe.
 
ADAMUS: Keksitään kuitenkin jotain uutta.
 
SHAUMBRA 8: Luonto, kyllä.
 
ADAMUS: Luonto, varmasti. Luonto voi vaikutta mielialaanne.
 
Siis pointtini on, että on paljon asioita, jotka vaikuttavat mielialoihinne. Tähtiasetelmat, kosmiset asetelmat voivat ehdottomasti vaikuttaa mielialaanne. Sitä tapahtuu juuri tällä hetkellä. Se ei pelasta päiväänne. Se ei laita teitä vankilaan tai vapauta teitä, mutta se vaikuttaa mielialaanne. Se muuttaa sitä tapaa, millä olette vuorovaikutuksessa itsenne ja teitä ympäröivän keinotekoisen todellisuuden kanssa. Erittäin paljon.
 
Tuon mielialat esiin, koska teistä tulee usein mielialanne orja. "Olen huonolla tuulella, koska sää … Olen huonolla tuulella, koska maailma romahtaa. Olen huonolla tuulella, koska …" Itse asiassa tavallisesti ihmiset olisivat tässä luettelossa ensimmäisenä.
 
Yksi mitä ei mainittu tässä, on terveytenne, fyysinen hyvinvointinne. Monta kertaa heräätte aamulla ja sanotte: "Sattuuko tänään vai ei?" Kyllä, kehokivuilla on valtava vaikutus mielialaanne. Jos teillä on nivelreuma, jos teillä on diabetes, jos teillä on päänsärkyä, jos teillä on jonkinlaista fyysisistä kipua, se vaikuttaa ehdottomasti mielialaanne.
 
Mutta teistä tulee mielialan orja. Toisin sanoen, "Olen huonolla tuulella tänään, joten aion vain … (joku sanoo "rypeä") rypeä siinä. Tämä on kohtaloni." Tai "se on aiheutettu minulle" tai "joku vihaa minua" tai mitä tahansa tai "en hallitse mielialaani". En sanonut "kontrolloi", sanoin "hallitse mielialaani". Niinpä siedätte sen ja mitä teette? Ja taas kerran, tämä on kuin säätila. Olette huonolla tuulella ja mitä teette? Toivotte sen muuttuvan.
 
Toivotte sen muuttuvan, mutta fakta on, että mielialat ovat hyvin … Useimmat mielialat kestävät noin kaksi päivää, kenties enintään kolme – ihmisen lyhytaikaiset pikku mielialat. Teillä on suurempia mielialoja, mutta se on toisen shoudin aihe.
 
Teillä on siis näitä mielialoja ja elätte mielialasta toiseen. Ajatukset luovat mielialoja. Ajatukset eivät ole todellisia. Ne ovat rajattuja ja te elätte mielialasta toiseen. Ja kun sanon "te", puhun ihmisistä yleensä. Te olette siirtymässä yli siitä kaikesta.
 
Alatte tulla tietoiseksi. Teistä tulee hyvin tietoinen: "Hei, näitä dynamiikkoja on tapahtunut elämässäni. Haa! Tätä on tapahtunut. Luulin olevani hullu." Te ette ole. Ette ole vain tulleet täysin tietoiseksi siitä vielä. Te ette ole hullu. 
 
Teissä ei ole mitään hullua. Olisitte hullu vain, jos hyväksyisitte rajoitukset, ja te ette hyväksy. Ette hyväksy lainkaan ja siksi olette täällä. Olisitte hullu vain, jos sanoisitte: "Näin se on ja olen todella tyytyväinen siihen." (Vähän naureskelua) Minä kyseenalaistaisin, todella kyseenalaistaisin silloin teidät. Sanoisin, että olette joko jonkin vaikutuksen alaisena tai olette löytäneet uskomattoman tavan olla niin harhainen, että pystytte hymyilemään. Ja sitä tehdään harvoin. Harhaiset ihmiset voivat teeskennellä hymyilevänsä, mutta yleensä he ovat todella piinattuja sisältä. Mutta he ovat niin harhaisia, että he voivat sanoa: "Olen onnellinen. Entä sinä?" Joo. "Eikö tämä ole ihana asuinplaneetta?" (Vähän naurua hänen teeskennellylle hymylleen) "Tuskin maltan odottaa seuraavaa elämääni." (Adamus naureskelee) "Hei. Menen leikkimään delfiinien kanssa."
 
Siis rakkaat ystäväni, mielialoja on kaikkialla. Ja yritän saada teidät tiedostamaan nämä asiat, jotka vaikuttavat ymmärrykseenne itsestä, vaikuttavat asemaanne.
 
Missään tästä ei ole mitään taikaa. Ei ole taikasauvojen heilauttelua. On pelkästään tulemista tietoiseksi siitä, miten pääsitte tähän.
 
No niin, henkilökohtaisten kokemusteni kautta – Cauldre pyytää minua lopettelemaan, mutta pääsemme vasta alkuun. (Muutama naurahdus) Henkilökohtaisten kokemusteni kautta opin yhden erittäin tärkeän asian pitkässä sulkeutumisessa omaan vankilaani: mihin tahansa saatkin itsesi, saat itsesi myös ulos siitä. Toisin sanoen, kukaan toinen ihminen ei tee sitä puolestasi. Jos menit siihen, pystyt myös selvittämään sen. Jos sait itsesi rajoittuneeseen tietoisuuteen, pystyt myös astumaan siitä ulos.
 
Mutta kysymys minkä esitän erityisesti herääville ihmisille, en niinkään mestareille, on, oletko oikeasti valmis. Ja olemme käyneet sitä läpi keskusteluissamme aiemmin. Oletko oikeasti valmis astumaan ulos tuosta vankilasta, rajoituksistasi? Ja yleensä saan: "No, mutta …" Ne ovat tavallisesti ensimmäiset sanat "no, mutta …" Tai joskus "kyllä, mutta …" tai joskus vain "en tiedä". (Adamus naureskelee)
 
Voitte astua suoraan ulos ja periaatteessa olette tehneet sen ja nyt käytte läpi transformaatioprosessia.
 
Teidän ei tarvitse työstää sitä. Olette jo astuneet ulos tuosta vankilasta. Se päätettiin kauan sitten, Edith, ja sanoit: "Lähden pois täältä, koska oli hauskaa olla tuossa rajoittuneisuudessa jonkin aikaa ja esittää eri rooleja ja tehdä asioita, joita tein, mutta olen valmis. Lähden pois."
 
Olette nyt siis tehneet tuon päätöksen, se on tehty ja nyt vain käytte läpi transformaatiota. Alkemia tapahtuu päätöksen jälkeen, ei ennen sitä. Käytte siis vain läpi sitä.
 
Jos saan teidät vain vetämään syvään henkeä, rentoutumaan valaistumiseenne ja lopettamaan huolehtimisen siitä, tuleeko se. No, joo. Kysymys kuuluu, miten se tulee – ja se riippuu teistä.
 
Vedätte syvään henkeä yksinkertaisuuteen ja tiedostamiseen, "minä olen" –olemukseen ja annatte sen vain tulla.
 
Nyt haluan mainita vielä yhden asian tässä hyvin nopeasti ja sitten teemme pienen, todellisen merabhin.
 
Pimeys
 
On kaksi asiaa, jotka ovat monille teistä todella haasteellisia liittyen mielialoihin, ajatuksiin ja koko tähän juttuun, ja ne kaksi asiaa ovat, yksi pimeys – pimeä puolenne, negatiivinen puolenne. Ette halua kohdata sitä, joten juoksette karkuun. Ette halua ruumiillistaa sitä. Ja olen pahoillani, mutta ette voi ruumiillistaa vain valoa. Ette voi ruumiillistaa vain valoa.
 
On termi, mitä käytämme toisella puolella, ja se on kummallista kyllä "anost". Se on kuin gnost, mutta tavallaan a-gnost, ja se merkitsee valon ennakkoasennetta.. Yritätte olla valoa. Se ei toimi. Ja yritätte olla onnellinen ja miellyttävä ja valoa ja … Se on henkinen tutti eikä se vain toimi. Ja jokainen mestari on oivaltanut sen matkan varrella. Se on kuin: "Voi paska, olen myös pimeyttä."
 
Itse asiassa on juuri alkamassa tavallaan mielenkiintoinen yhteiskunnallinen ilmiö ja teidän pitäisi tietää tarkkaan, mistä se tulee. Sitä sanotaan "pimentymiseksi". Pimentymiseksi. Tiedättehän, meillä on valaistuminen ja uusi sosiaalipsykiatrinen liike, mitä kutsutaan pimentymiseksi. Mielenkiintoista. Ihmettelen, mistä se tuli! (Muutama naurahdus) Koska suuri osa mielialatekijöistä on siirtymistä poispäin pimeydestä. Toisin sanoen: "Olen huonolla tuulella. Se on pimeyttä. On jotain, mistä en pidä. Aion siirtyä poispäin siitä."
 
On siis taipumusta siirtyä poispäin kaikesta pimeästä itsessänne, myös kaikista muistoista joita teillä on ollut menneisyydestä ja menneestä tässä elämässä, ja pyyhkiä ne mielestä, työntää ne pois, yrittää korjata ne ja prosessoida niitä. Ei, ystäväni, juokaa ne sisään – pimeys, valo, kaikki – koska jos olette epätasapainossa tätä valoa kohti, opitte mielenkiintoisia asioita vaikealla tavalla, tuskallisella tavalla.
 
Ette pääse valaistumiseen valon kautta. Se on myös pimeyden juomista sisään.
 
Välittömästi tulee hengen haukkomista! "Jos juon, hengitän sisään pimeyteni, enkö hyväksy huonoja asioita itsestäni?" No, joo tavallaan, mutta ne eivät ole oikeasti huonoja.
 
Seuraava suuri este on: "Voi hyvänen aika, jos menen pimentymiseen ja hyväksyn pimeyden, mitä jos minusta tulee paha?" Paha. Ja katsokaa sitä – saisinko kynän – katsokaa sitä. (Hän kirjoittaa taululle) Sana "paha" on "elää" ja siinä on myös "verho". (Suom. huom. englanninkieliset sanat ovat evil, live ja veil) Siis tässä on Saatana. Englannin kielessä – teille jotka ette puhu englantia – tässä on mielenkiintoinen sanaleikki.
 
Sanotte siis: "Mitä jos menen pimentymiseen ja sallin pimeyteni? Sallin …" Mitä pimeys on? Tobias kertoi teille vuosia sitten. Se on asioita, joita ette rakastaneet itsessänne. Se on jumaluuttanne. Asioita joita ette sallineet itsessänne. Mutta on tätä valtavaa pelkoa "Mitä jos minusta tulee paha?" Ja mitä pahuus on?
 
No, ihmiset sanovat sen olevan pimeyttä. Se on – tämä on ennen kaikkea filosofista – mutta pahuus on pelkästään massatietoisuusilmaisua yksilöiden tukahdutetusta pimeydestä. Siis monet yksilöt tukahduttavat henkilökohtaisen pimeytensä. No, se menee tavallaan massatietoisuuteen, tavallaan suureen matriisiin, ja se käy siellä ja siitä tulee todella löyhkäävää ja se on kaasumaista ja räjähtää.
 
Joku ihminen, joku yksilö nappaa sen ja hänestä tulee paha. Mutta tavallaan hän ilmaisee vain pimeyttä kaikissa ihmisissä. Ei välttämättä palvele kaikkia ihmisiä, kun tämä yksi ihminen ilmaisee pahuutta, mutta juuri sitä tapahtuu. Joku vain menee pimeyteen steroideista ja hänestä tulee paha.
 
Kysymys siis kuuluu: mitä jos pimennytte ja valaistutte, tuleeko teistä paha? Mitä se on? Se on ajatus. Niinpä pyydän teitä tuntemaan sitä eikä ajattelemaan.
 
Mitä jos sallitte myös sen, mitä olette kutsuneet pimeydeksi, ovat ne sitten muistojanne tai tunteitanne? Nimittäin myös tämä ärsyyntyminen, mikä on hyvin yleistä tällä hetkellä, tämä turhautuminen, on vähän pimeyttä, tavallaan harmaata. Voitte nauraa sille, mutta jos se menee liian pitkälle, ääh, se voi olla melko pimeää.
 
Siis mitä jos pimennytte, toisin sanoen sallitte sen? Jos pystyy sanomaan turvallisesti: "En halua edes koiraani mukaan" – tarkoitan, että jos se laitettaisiin sanomalehtiotsikkoon, olisit suoraan Don Sterlingin kanssa. (Naurua) Tarkoitan, että ihmiset ajattelisivat: "Mitä vikaa tässä naisessa on?! Hän ei halua edes koiraansa. Tätäkö Crimson Circle opettaa? He eivät voi sietää toisia ihmisiä? Heistä toiset ihmiset ovat vastenmielisiä." Joo, itse asiassa ja erityisesti ei siedetä toimittajia, jotka kirjoittavat tällaisia typeriä tarinoita. (Muutama naurahdus)
 
Tämä johtaa vielä yhteen asiaan ja tästä tulee vaikea. Puhumme tässä sen tiedostamisesta, mitä rajoituksia on ollut, jotta voitte todella liukua vapauteen.
 
Masennus
 
Toinen asia on masennus. Masennus. Se on mielenkiintoinen asia. Ennen meillä ei ollut masennusta. Atlantiksella ei ollut sellaista kuin masennus. Ei. Miksi? No, koska olitte aina toisten ihmisten kanssa. Teidän täytyi aina projisoida. Teillä oli aina jotain työstettävää yhdessä ja se oli yhtä suurta ja mahtavaa – siellä Kumbaya alun perin oli, Atlantiksella. Ei, vaan kirjaimellisesti. Oli paikka nimeltään Kumbaya ja se on tuotu ilmaisuksi ja on tehty jopa laulu siitä! (Vähän naurua) Minä olin siellä, monet teistä olivat siellä, Kumbayassa, ja nyt se on vitsi. Mutta … (Hän naureskelee)
 
Silloin ei ollut masennusta. Masennus on suhteellisen uusi ilmiö. Masennusta tulee, kun ajatukset tukahduttavat elämänvoimaenergian ja ajatukset tukahduttavat "minä olen" –intohimon siinä määrin, että se aiheuttaa sellaisen verhon, ettei mitään näytä olevan enää jäljellä. Sanoisin, että masennuksesta puuttuu energiavirta. Energia on vain paikoillaan.
 
Masennuksessa on paljon energiaa. Jos löytäisimme tavan porata masennusta, louhisimme paljon energiaa, mutta se on sonnassa, tervassa. Se ei liiku. Se on inspiroitumatonta.
 
Masennus on siis sitä, että mieli on generoinut niin monia ajatuksia, ideoita, uskomuksia, pikku temppuja ja pikku menetelmiä, ettei mikään niistä toimi. Ja mieli sanoo periaatteessa: "En enää tiedä, mitä tehdä, joten menen vain masennustilaan."
 
Masennus on enemmänkin eloisan pysähtyneisyyden tila. Ei kovin eloisa itse asiassa, se on vain pysähtyneisyyden tila. Jotkut sanoisivat sitä tyhjyydeksi, mutta se on itse asiassa hyvin täysi. Se on itse asiassa hyvin täysi. Ja ne joilla on masennusta, olisivat luultavasti eri mieltä ja sanoisivat, ettei ole mitään. Ei, vaan pärjäisitte paremmin tyhjyyden kanssa, kuin pärjäätte masennuksen kanssa. Masennus on valtava määrä inspiroitumatonta energiaa. Se ei mene minnekään.
 
(Linda elehtii ajasta) Aika? Ai, pidät asustani tänään, sitäkö sanot? Aa, on paljon aikaa.
 
Masennus on siis pysähtynyt energiatila ilman inspiraatiota, motivaatiota, vapautta ja se on antanut periksi. Se on seisahtunut. Mitä ihmiset tekevät yrittäessään saada toiset pois masennuksesta? He antavat lääkkeitä ja tiedätte, etten ole sen ihailija. Ja sanoessani, etten ole ihailija, haluan määritellä sen ja sanon, että puhuessani siitä, puhun teille. En puhu muulle maailmalle. En yritä olla lääkäri tai psykiatri muulle maailmalle. Sanon sen shaumbroille. Ja on hyvin eri syyt, miksi teidän ei pitäisi – tai miksi en suosittelisi sitä teille – kuin väestöllä yleisesti. Mutta toisaalta …
 
Siis masennus, pimeys ja masennus, ovat kaksi hyvän haastavaa tekijää. Ja aivan hetken kuluttua pyydän teitä juomaan niitä sisään tai hengittämään niitä sisään tai sallimaan/päästämään ne sisään.
 
Olette sallineet valon, onnellisuuden, hyvänolontunteen ja kaiken sellaisen, mutta fakta on, että on paljon muutakin. Myös pimeydessä on energiaa. Ärsyyntyneisyydessänne on tietoisuutta. On hyvyyttä, on hyötyä joissain vaikeissa asioissa, joita käytte läpi. Ja pahin asia, mitä teette, oikeastaan ainoa asia, mitä teette ja mikä tavallaan pilaa sen, on miettiä, mitä teette väärin. Ja muuten, se johtaa masennukseen, koska se on ajatus. Se on rajoite. "Mitä teen väärin?" No, on oletus, että teette jotain väärin. Ja kehotan teitä olettamaan, että kaikki tehdään oikein. Ja te sanotte tai mielenne sanoo: "No, en ole varma, voinko olettaa kaiken. Oletan vähän" ja sitten ette nuku yöllä.
 
Niinpä ainoa todellinen ongelma tässä – ja tiedätte täsmälleen, mistä puhun – on, että sanotte jatkuvasti: "Mitä teen väärin?" Ja minä sanon: "Et mitään", ja sitten suututte minulle. Meillä on yöllä pitkiä väittelyitä ja sanotte: "Mutta tiedän tekeväni jotain väärin, muuten …" Ja minä sanon "ei". Valitsit kauan sitten, Edith, tehdä tämän, transformoitua ja yrittää tehdä sen yhdessä elämässä. Ja se toimii. Ja se toimii, jos voisit vain hengittää sitä sisään.
 
Niinpä palaan tämän päivän alkuun, kun astuin eteen ja sanoin: "Vedetään syvään henkeä", ja sain tuon pinnallisen, pienen, heikon, aneemisen ja inspiroitumattoman hengityksen. Ja Aandrah tuli tänne ja yritti saada teidät hengittämään ja jotkut teistä nukahtivat. (Muutama naurahdus) Ja sitten meidän on tarvinnut puhua viimeiset kaksi tuntia – kaksi tuntia – jostain hyvin yksinkertaisesta ja siinä on kyse sallimisesta. Siinä on kyse teistä. Siinä on kyse sen juomisesta sisään. Siinä on kyse lakkaamisesta sanomasta: "Mitä teen väärin?" Et mitään.
 
Voisitteko vain … Pääsette läpi tästä, kun lopultakin sanotte: "Ai joo, okei. Lakkaan vain huolehtimasta siitä." Sanotte: "Luoja, miten mahtavia muistoja!" Ette tee sitä kuitenkaan aivan vielä.
 
"Elämän hengittäminen syvään" –merabh
 
Vedetäänpä siis syvään henkeä. Teemme suhteellisen lyhyen merabhin tässä. Saisimmeko valoja himmennettyä, kiitos.
 
Okei, vedetään kunnolla syvään henkeä, vähän musiikkia. Musiikki on aina kiva asia. Kyllä, musiikki vaikuttaa mielialaan eri tavoin.
 
(Musiikki alkaa: Full Moon Dance, Anders Holten levyltä Lemurian Home Coming)
 
Vedetään kunnolla syvään henkeä.
 
Ja tässä hyvin pyhässä ja kallisarvoisessa hetkessä, pyydän sinua taas kerran antamaan itsesi mennä ajatusten tuolle puolen.
 
(Tauko)
 
Mestari juo sisään. Mestari juo syvälle. Mestari juo hyvin syvälle kaiken – pimeytensä, masennuksensa, ilonsa ja valonsa. Mestari juo hyvin syvälle elämää.
 
Ja olet ollut tässä – monien, monien elämien jälkeen olet lopulta päässyt tähän pisteeseen. Tuttu juttu. Olet ollut kyllästynyt mestari jonkin aikaa, koska olet rajoittanut energiavirtaa.
 
Et halua lisää samaa vanhaa, ja kiittelen sinua siitä. Et halua lisää eilistä. Et halua lisää samoja rutiineja ja kuvioita. Sinun pitäisi kiitellä siitä itseäsi.
 
Et halua jatkaa kuvioiden tekemistä uudestaan ja uudestaan. Et halua vain ansaita elantoasi. Et halua vain saada suhdetta. Voi, haluat olla mieluummin ilman suhdetta, kuin saada vain uuden suhteen.
 
Et halua mennä vain pintaa hipoen terveytesi kanssa, vain toivoa, ettet sairastu johonkin vakavaan sairauteen.
 
Voi ystäväni, olette niin valmiita kaiken osalta. Niin valmiita ja samaan aikaa niin valmiita johonkin uuteen.
 
Tiedätte, että sitä on. Tiedätte, että mitä tahansa se onkin – tämä asia mikä ylittää sanat – tiedätte sitä  olevan. Olette valmis.
 
Kuitenkin mielenkiintoinen paradoksi on tässä kohtaa: koska et halua vain lisää samaa, rajoitat, pidättelet. Et hengitä sisään kuin hirviö, hullu hirviö. Sinä pidättelet.
 
Tässä koko päivässä on kyse siitä, että mestari juo syvälle, hengittää syvään, elää syvästi, nukkuu erittäin syvästi.
 
Mestari ymmärtää, että ainoan kontrollin pitäisi olla hyvin tietoista kontrollia. Toisin sanoen, olet tietoinen siitä, että kontrolloit tarkoituksella. Kaikki tiedostamaton kontrollointi ei ole tarkoituksenmukaista. Sitä tapahtuu joka päivä, tuhansia kertoja päivässä – tiedostamatonta kontrollointia ja rajoittamista. On ok kontrolloida ja hallita, mutta tietoisesti.
 
Mestari juo syvälle, myös pimeyttään. Yrittämättä kontrolloida sitä. Yrittämättä välttää sitä. Erityisesti juo syvälle omaa pimeyttään, omaa suruaan.
 
Mestari juo syvälle elämää.
 
Ja vaikka on ehkä huoli, että jos juot syvälle elämää nyt, jäät ehkä jumiin siihen, sinun on ehkä tultava takaisin ja eksyt ehkä taas, mutta et tee sitä. Et tee sitä, koska olet tehnyt tuon sitoumuksen ja päätöksen itsellesi. Et tee sitä, koska minä en anna sinun.
 
Voit juoda syvälle elämää etkä jää siihen jumiin.
 
Mikä se oli, mikä oli tuo intohimo, tuo syvä, syvä intohimo mistä puhuimme viime musiikkikokemuksessamme? En halua oikeastaan ilmaista sitä sanoin, mutta annan teille vihjeen. Se oli elää. Se oli elää.
 
Eikä vain olla olemassa. Ei vain käydä läpi elämää, vaan kaikkien näiden elämien ja inkarnaatioiden jälkeen intohimona oli elää. Sitä se oli.
 
Et jää jumiin. Et eksy. Sinä elät.
 
Saatat toisinaan elää ärsyyntyneenä ihmisiin. On ehkä aikoja, jolloin planeetan jotkin hyvin rajoittuneet energiat ja rajoittunut tietoisuus tekee sinut hulluksi, mutta voit silti elää. Se on intohimo. Se on aistillinen sitoumus.
 
Paljon muita asioita tapahtuu. Kun elät, sinusta tulee standardi muille. Kun elät, sinulla on elinvoimaa, terveyttä ja yltäkylläisyyttä. Kun elät, inspiroit muita. Mutta ilo, intohimo on vain elää – avoimesti, ilman jarruja, alttiina.
 
Niinpä kutsun sinua käyttämään tämän hetken juodaksesi syvälle, syödäksesi syvälle, rakastaaksesi syvästi, hengittääksesi syvään ja kokeaksesi kaikki nämä asiat syvästi.
 
Mestari juo syvälle.
 
Heräämättömät juovat hyvin pinnallisesti. Mutta mestari juo hyvin syvälle, pelottomasti ja ilman rajoja.
 
(Tauko)
 
Vedä taas henkeä, pakottamatta, mutta kuitenkin syvään. Mitä se merkitsee? Et pakota hengitystä sisään tai ulos, mutta kuitenkin se on syvää. Miten teet sen? Vain teet sen.
 
Kun hengität syvään ilman lihaksia ja voimaa, yhtäkkiä tuota ilmaa ja energiaa vain virtaa ja tulee kehoosi, ajatuksiisi. Voit hengittää syvään pakottamatta mitään.
 
Näetkö, miten se toimii? Voit juoda syvälle elämää pakottamatta mitään.
 
(Tauko)
 
Rakastan sitä, että annatte itsenne mennä ajattelun tuolle puolelle tällä hetkellä. Tarkoitan, että nykyään yleisesti menette ajattelun tuolle puolen, todelliseen aistitietoisuuteen, elämän aistillisuuteen. Se on todellista vapautumista. Se on todellista menemistä vankilan ulkopuolelle.
 
Sitä tapahtuu vähän täällä tänään – vain tuntemista.
 
Vedetään kunnolla syvään elämän henkeä yhdessä.
 
Olette siirtymässä uuteen vaiheeseen, uuteen vaiheeseen. Jättämässä kirjaimellisesti tämän paikan. Se on palvellut teitä hyvin. Olette siirtymässä uuteen tilaanne kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Ei aina helppoa. Sanotaan, että on vaatinut paljon työtä rakentaa tämä uusi paikka, vaatinut paljon rahaa, mutta se kaikki on palvelemassa.
 
Sama asia tapahtuu teille henkilökohtaisesti. Olette jättämässä taakse esi-isienne biologian. Olette jättämässä taakse ajatukset. Olette jättämässä taakse massatietoisuuden ja menossa omaan tilaanne nyt. Ei aina helppoa. Paljon hyviä muistoja myös, mutta rakkaat ystävät, sen valitsitte ja siksi niin on.
 
Ja jos teillä koskaan on mitään epäilyksiä, pelkoja tai huolenaiheita, vetäkää syvään henkeä ja muistakaa …
 
ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
 
ADAMUS: Kiitos, rakas shaumbra. Kiitos. (Yleisö taputtaa)
 
________________________
 
1) Ennen shoudia soitettu musiikki oli Passengerin "Heart's On Fire"
2) Viitataan "Jäähyväiset Coal Creek Hallille" –videoon, mikä näytettiin edellisessä osiossa
3) Lue lisää Adamuksen tarinasta, kun hän oli lukittuna kristallivankilaan 100 000 vuotta.