Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Minä olen mitä olen, turvallisen ja täysivaltaisen alueen Adamus.
 
Voi, rakastan hengittää sisään juuri tämän 3D-ihmisympäristön energiaa. Aah! Rakastan sitä. Rakastan sitä.
 
Cauldre kommentoi aiemmin viitaten minuun - hmm, luuli, että kenties unohtaisin. (Viitataan esittelyosuuden kommenttiin) Ei, Cauldre, vanhat kuolleet tyypit eivät unohda. (Naurua) Ei, ei. Ei, ei. Mutta se tuo esiin mielenkiintoisen asian. Kuollut! Merkitseekö se poistunutta, tietämätöntä, tiedostamatonta, typerää? Eiiii. Sillä mitä "kuollut" oikeasti on? Mitä "kuollut" todellisuudessa on - kun olette ihmiskehossa ihmismielen kera, mutta ette tiedosta, miten ilmennätte ja luotte elämänne? Ette tiedosta, miten ja miksi asioita tapahtuu?
 
Mitä "kuollut" todellisuudessa on? Olla ihmiskehossa vai olla minä? (Adamus naureskelee)
 
Ja eikö se ole asian ydin? Eikö se ole koko pointti - elämä, kuolema, pelot, turvallisuus, tiedostaminen? Tiedostaminen. Eikö se ole tosiasiassa se kysymys? Ja eikö juuri ole syy … Voi, Sandra, kahvia ja vuohenmaitoa, kiitos. Lämmintä, kiitos. Eikö täällä ole vuohia? On puumia. Mene etsimään vuohi. Lypsä se. (Naurua ja Adamus naureskelee)
 
On uusi aika
 
Ja tämä tuo esiin itse asian. Kolmesataa vuotta sitten suljimme mysteerikoulut monien, monien toimintavuosien jälkeen. Suljimme ne, koska olimme menneet niin pitkälle, kuin pystyimme tuolloin, tuon ajan tietoisuuden vuoksi. Se oli hyvin sakeaa ja hyvin vaikeaa, minkä olivat ilmentäneet uskonnot, jotka olivat perässämme ja yrittivät polttaa keskuksemme, sulkea ovemme, kiduttaa meitä ja häätää meidät. Niinpä suljimme ne, koska huomasimme myös, että ne jotka olivat saavuttaneet tietyn pisteen ns. valaistumisessa … (Sandra tuo hänelle kahvin) Kiitos. (Adamus maistaa sitä) Ei vuohta, muttei lehmääkään. Outoa kemikaalia. Hmm, hmm. (Naurua) Outo ja kummallinen tapa juoda kahviaan.
 
Suljimme siis koulut, koska ne jotka olivat päässeet tiettyyn valaistumispisteeseen, lähtivät. He vain lähtivät fyysisestä ulottuvuudesta. Jotkut heistä palaisivat toiseen elämään tai kahteen tai kolmeen tai neljään, mutta he pääsivät tiettyyn pisteeseen - eivät edes siihen pisteeseen, missä te olette - ja sitten he lähtivät. Oli liian vaikeaa, liian turvatonta, liian haastavaa ja liian viettelevää mennä toiselle puolelle.
 
Niinpä 300 vuotta on ollut vähän pimeyttä, vähän tyhjiö todellisen henkisyyden mielessä tällä planeetalla. Kyllä, on ollut tutkimusryhmiä ja enemmän kuin maailmalle riittävä osuus uskontoja. On ollut joku satunnainen kanavoija ja mystikko silloin tällöin, mutta todellista ihmisryhmää tai -ryhmiä, jotka sallisivat valaistumisensa, valaistuneen ruumiillistumisensa? Ei, ei.
 
Mutta nuo pimeät ajat ovat nyt menneet tältä planeetalta ja meillä on ihmisryhmä, mikä päättää jäädä ja olla tietoinen täällä fyysisessä kehossa, ikään kuin he olisivat toisella puolella. Päättävät mennä yli tästä tietämättömyydestä, tästä hypnoosista, tästä tylsästä tietoisuusmatriisista ja se olette te. Ja tietysti myös toiset, mutta se olette te.
 
Se ei ole aina helppoa. Se esittää omat haasteensa ja jokin aikaa sitten sanoin, että vain viisi - että olisin tyytyväinen työskennellessäni vain viiden kanssa, ja meillä on nyt paljon enemmän, paljon enemmän kuin viisi.
 
Olemme tulossa tähän aikaan, tähän aikakauteen mistä olette uneksineet. Tulemme takaisin fyysiseen kehoon eikä vain puhuta henkisyydestä, ei vain mennä viikoittaiseen meditaatioryhmään. Meditoinnissa ei ole mitään vikaa, ellei tarvitse olla jossain ryhmässä, tehdä sitä tiettyyn aikaan tietynlaisena harjoituksena. Kuten olen sanonut monta kertaa, meditointia on joka hetkessä ja joka hengenvedossa. Mitä se on? Se on tiedostamista. Se on tietoisuutta. Sitä se vain on.
 
Miksi istutaan lukemattomia tunteja kummallisissa asennoissa ja monta kertaa kärsitään tässä ns. meditoinnissa ja yritetään saada tietoisuutta? On helpompi tapa. Sallitte sen. Sallitte sen. Annatte sen olla kanssanne joka hetki, kaikessa mitä teette. Sitä kutsutaan tietoisuudeksi elämässä. Ruumiillistuneeksi tietoisuudeksi, tiedostaen ytimessään "minä olen, minä olen olemassa" ja tiedostaen sitten tämän todellisuuden, tämän kauniin ja aistillisen todellisuuden.
 
Olen tosiaan toisella puolella. Saan kurkistaa sisään ja pistäytyä silloin tällöin, mutta ei ole todellakaan mitään samanlaista kuin oleminen täällä ja tällä planeetalla - ne aistilliset kokemukset joita voi saada. Ja voitteko kuvitella tekevänne sen nyt tietoisesti? Saada kokemuksia tietoisesti, valitsemianne kokemuksia. Kyse ei ole siitä, ettei ole haasteita. Mestaruus ei merkitse, ettei ole haasteita, mutta on sisäinen tasapaino. Tietoisuus ja mestaruus on huumoria. Se on huumoria. Kyky hymyillä ja nauraa kaikille asioille, joita tapahtuu ympärillä - ja myös itsellenne - hyväntuulisesti. Ei välttämättä sarkastisesti, vaan hyväntuulisesti. Hymyillen. Sarkasmia? Haluatko esimerkin sarkasmista? (Lindalle) Sitäkö sanot? En oikein kuule. Sarkasmia.
 
Joskus sarkasmi on purevaa huumoria, negatiivista huumoria. Pidätkö sarkasmista?
 
LINDA: Joo.
 
ADAMUS: Ai. (Adamus ja muutama muu naureskelee) Naura sitten sille. Sitä varten olemme täällä ja sitä teemme.
 
Syntymäpäivätervehdys
 
Muutama käytännön asia, ennen kuin pääsemme tämän päivän shoudiin. Ensinnäkin, erittäin hyvää syntymäpäivää, rakkaani. (Hän suutelee Lindan kättä)
 
LINDA: Kiitos.
 
ADAMUS: Tota, mmm. Herrasmies … (Hän suutelee kättä koskettamatta huulillaan)
 
LINDA: Aah. (Muutama yleisössä sanoo "aah") Odota, haluan tuntea karvat kädelläni.
 
ADAMUS: (Hän suutelee uudestaan "ilmassa" Lindan kättä) Herrasmies ei suutele koskaan ihoa. Olen kenties vanhanaikainen kaveri …
 
LINDA: Ole paha niin kuin Geoff! (He nauravat kumpikin) Kiitos!
 
ADAMUS: En uskaltaisi tehdä sitä julkisesti!
 
LINDA: Ai! Kiitos, Adamus.
 
ADAMUS: Oi, todellakin, kun …
 
LINDA: Miten täydellistä!
 
ADAMUS: Kun …
 
LINDA: Voi, se olin upeaa!
 
ADAMUS: Kun aito herrasmies suutelee naisen kättä, toinen käsi on selän takana … (Tuoli kaatuu äänekkäästi ja Adamus vääntelee naamaa, yleisö nauraa) Toinen käsi selän takana ja toinen (Adamus havainnollistaa ja nuuhkii Lindan käsivartta ja sitten antaa uuden "ilmasuudelman", muutama kikatus) … muttei koskaan kosketa huulilla. Voi, se on peräisin satojen ja satojen vuosien takaa, kun kannettiin paljon pahoja sairauksia, mutta … (Naurua)
 
LINDA: Anna minulle Geoffrey, olen pahoillani!
 
ADAMUS: … sillä ei ole merkitystä.
 
LINDA: Anna minulle Geoffrey! (Lisää naureskelua) Mutta kiitos, kiitos.
 
Keahak
 
ADAMUS: Toinen käytännön asia. Keahak IV alkaa. Siitä ilmoitettiin juuri. Keahak IV on vähän erilainen kuin aiemmat keahakit, koska nyt emme tuo ainoastaan valoa ja energiaa kehoon, Itseen. Me myös ilmennämme. Ja se on hyvä uutinen. Huono uutinen on, että me ilmennämme (vähän naurua) ja teidän täytyy katsoa omia ilmentämisiänne. Tässä ei ole kyse vain puhumisesta tai vain sallimisesta. Menemme sen yli, ulkoisiin ilmentymiin kehossanne, fyysisessä todellisuudessanne, yltäkylläisyystasossanne ja me … Teetkö hyviä muistiinpanoja?
 
LINDA: Voi kyllä.
 
ADAMUS: Hyvä. Ja käymme keskustelua. Miten teillä menee ilmentämisessä? Ei tuomitsemista, mutta miten teillä menee ilmentämisessä? Kyllä.
 
LINDA: Muuten, se oli sarkasmia. (Hän nauraa, muutama naurahdus)
 
ADAMUS: Mutta sinä naurat (naureskellen). Siis keahak, mikä tarkoittaa henkeä liikkeessä. Kea = liike, hak = henki.
 
LINDA: Aha, mmm.
 
ADAMUS: Henki. Henki liikkeessä ja nyt todella laitamme sen siihen.
 
Teette arvion elämästä keahakin alussa ja pyydän teitä tekemään sen rehellisesti ja avoimesti, koska sitten kun Keahak IV on valmis, katsotte taas elämäänne ja sitä, mitä olette ilmentäneet.
 
Vedetäänpä syvään henkeä tälle. Keahak on tulossa.
 
Yltäkylläisyysoppitunti
 
Seuraava käytännön asia. Mainitsin viime kokoontumisessamme, että aion pitää työpajan, tilaisuuden, keskustelun yltäkylläisyydestä. Yltäkylläisyydestä. Ilmaisen työpajan yltäkylläisyydestä. Ajatelkaa! Kyllä. Kävitte juuri läpi ensimmäisen oppitunnin kolmen osan sarjasta.
 
(Tauko, kun Adams odottaa vastausta)
 
LINDA: Mm hmm.
 
ADAMUS: Ai! (Adamus naureskelee) Luulin, että kenties olette kaikki jo selvänäköisiä.
 
Ensimmäinen oppitunti - vastaanottaminen. Juuri se tapahtui Crimson Circlen Connection Centerissä (yhdistymiskeskus) tai neljässä C:ssä. Neljä C:tä. Aavistakaa.
 
LINDA: Ai, aavistakaa. Ooo. (Adamus huokaa, vähän naurua)
 
ADAMUS: Se oli sarkasmia.
 
LINDA: Ei! Tarkoitin sitä kivasti! Tarkoitin sitä kivasti! Se ei ollut sarkasmia. (Adamus naureskelee)
 
ADAMUS: Se oli ensimmäinen yltäkylläisyyskokemus - vastaanottaminen. Laitettiin sana liikkeelle. Siihen ei liittynyt paljon rakennetta. Ei ollut mitään - kuten Cauldre ja Linda sanoivat - sähköpostikampanjaa tai jatkuvaa ruinaamista. Joko valitsette sen tai ette valitse. Useimmat noudattivat tätä. Kiitos. Erityisohjeeni: tee se tai ole tekemättä, mutta älä valita sen tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Oli kuitenkin muutamia. Hmm. (Adamus naureskelee vähän)
 
LINDA: Oliko tuo sarkasmia?
 
ADAMUS: Kyllä. Oli muutamia, mutta heidän äänensä kumosivat ne, jotka ymmärsivät täsmälleen, mitä tarkoitin. Sillä ei ole pätkääkään merkitystä, avasitteko lompakkonne tai shekkivihkonne tai käyttäisittekö luottokorttia vai ette. Sillä ei ole merkitystä. Tehkää tai olkaa tekemättä, mutta älkää valittako siitä. Se on erittäin yksinkertainen yltäkylläisyysdynamiikka. Turpa kiinni! Oikeasti. Se on yltäkylläisyyskirjassani: "Turpa kiinni!" (Adamus naureskelee) Lakatkaa valittamasta. Tehkää tai olkaa tekemättä. Lakatkaa puhumasta kaikista syistä, miksi homma ei toimi ja miksi ihmiset ovat pahoja ja miksi - tiedätte kaikki omat puheenne. Tehkää tai olkaa tekemättä. Edistykää yltäkylläisyydessä tai olkaa edistymättä. Ja jos ette halua edistyä yltäkylläisyydessä, se on ok. Mutta älkää valittako siitä. Älkää puhuko toisille ihmisille siitä. Älkää tulko minun luokseni sen vuoksi. Jos olette valmis yltäkylläisyyteen, edistykää siinä.
 
Yltäkylläisyydessä on kyse energioiden vastaanottamisesta, jotka ovat vapaita, luonnollisia ja teidän. Se on näin yksinkertaista. Se on näin yksinkertaista. Se liittyy suoraan haluunne elää, valintaanne elää, intohimoonne elää ja ne ovat hyvin, hyvin yksinkertaisia asioita.
 
Tässä koko studio- ja yhdistymiskeskusjutussa annatte sen "tuonne jonnekin" - jotkut sanoisivat "annatte sen universumille". En ole koskaan ymmärtänyt, mitä se merkitsee, koska universumi on tavallaan suuri "ei mitään". Annatte sen universumille, annatte sen "minä olen" -olemukselle, itsellenne. Astutte sivuun. Annatte sen täyttää pankkitilinne, terveystilinne, minkä tahansa tilinne. Antakaa sen vain tapahtua. Älkää rajoittako sitä. Älkää ohjatko sitä. Älkää stressatko siitä. Katselkaa vain, miten se virtaa. Se on näin yksinkertaista. Tämä oli ensimmäinen osa, ensimmäinen oppitunti yltäkylläisyydessä.
 
Se sama asia mikä tapahtui Crimson Circlelle, voi ehdottomasti tapahtua teille - ja luultavasti helpommin. Teidän on helpompaa tehdä se itsellenne. Tässä on mukana tuhansia ja tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa ja kaikki ryhmään liittyvä dynamiikka. Teidän on itse asiassa helpompaa tehdä se itsellenne. Se on näin yksinkertaista. Jos teette siitä yhtään vaikeampaa, väitän, että te ette ole oikeasti valmis yltäkylläisyyteen.
 
Jos sanotte pelkästään "Minä olen mitä olen. Valitsen yltäkylläisyyden" ja sitten astutte pois itsenne tieltä, annatte sen rullata sisään. Älkääkä sitten käykö läpi mielen kidutusta kysyen, miten se tuli, miksi se tuli, mitä teidän on tarkoitus tehdä sillä - ei mitään tällaista - tai pitäisikö teidän olla nyt ekstrakiva, koska saitte sen. (Vähän kikatusta) Sallitte vain sen. Sallitte sen vain tulla. Se on näin yksinkertaista.
 
Jatkamme näitä oppitunteja ja kyllä, tulee tietysti suora nettilähetys uudesta yltäkylläisyyskeskuksestanne, yhdistymiskeskuksestanne.
 
Tässä olivat tämän päivän käytännön asiat. Hyvää syntymäpäivää (Lindalle) ja monia, monia, monia, monia, monia, monia lisää.
 
Kysymys muutoksesta
 
Aloitetaanpa siis tämä. Mikseivät muutokset tapahdu - naps! - tuosta vaan? Mikseivät ne tapahdu - naps! - tuosta vaan? Toisin sanoen, miksi ette herää tiedostamattomammasta ihmistilasta yhtäkkiä valaistuneeseen tilaan? Miksi? Miksi?
 
LINDA: Ai, ai! Näin käden nousevan ylös.
 
ADAMUS: Ja tiedän joidenkin teistä turhautuvan todella. Te tavallaan sanotte. "No, valitsen tämän. Miksi se ei tapahdu yhdessä yössä?"
 
SHAUMBRA 1 (mies): Luulen saaneeni vastauksen siihen tällä viikolla.
 
ADAMUS: Ahaa, ahaa!
 
SHAUMBRA 1: Ja luulen sen olevan osa evoluutiota, tavallaan.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
SHAUMBRA 1: Vie aikaa tottua kaikkeen.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
SHAUMBRA 1: Ja niin se sitten tulee.
 
ADAMUS: Ehdottomasti.
 
SHAUMBRA 1: Se on vastaukseni.
 
ADAMUS: Se on erittäin, erittäin hyvä vastaus. Ehdottomasti. Kyllä. Vielä muutama. Miksi? Miksi se ei vain tapahdu yhdessä yössä?
 
TY: Silloin kun teen valinnan, tuntuu, että minun täytyy saada energiaa. Olen tehnyt valinnan, mutta se on tavallaan kuin kutsuisi sitten karjaa - kutsuisi mitä tahansa kutsutkin.
 
ADAMUS: Kyllä. Miksi karja ei vain ilmesty siitä paikasta?
 
TY: Joo! Pum, tuosta vaan!
 
ADAMUS: Joo.
 
TY: Juuri tässä ja juuri nyt.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
TY: Se on energiamuutos. Se tuntuu - en tiedä, miten monella muulla tavalla sanoisi sen, mutta on vaikeaa - ei vaikeaa - vaan vie aikaa saada energiat menemään oman valintansa suuntaan … minun valintani.
 
ADAMUS: Täytyykö niin olla?
 
TY (pitäen tauon): No, jos minulla on iso projekti tai jotain, joskus tuntuu siltä, että minun on kutsuttava tota - kutsuttava cowboyt. Tarkoitan, että minun täytyy …
 
ADAMUS: Sinulla on lehmiä ja cowboyta ja …
 
TY: Muutin juuri Coloradoon! (Jotkut naureskelevat, samoin Adamus) Minä vain … Aiemmin oli delfiinejä ja purjekaloja, mutta … joo.
 
ADAMUS: Joo, joo. Ja nyt lehmät ja cowboyt.
 
TY: Lehmät ja cowboyt. Kutsun ne sisään!
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
TY: Lassoan ne sisään.
 
ADAMUS: Olet pääsemässä mukaan täällä, kyllä. Kyllä, tässä maailman osassa on monia upeita asioita. Joo, joo.
 
Mielenkiintoista. Sivuhuomautuksena - mikä kutsui sinut tänne? Lehmät ja cowboyt! (Naurua)
 
TY: Lehmät ja cowboyt! En ole tavannut niitä vielä. Etsin kuitenkin cowboyta. Joo-o …
 
ADAMUS: Lehmä vai cowboy?
 
TY: Denveriin? Coloradoon? Sieltä mistä muutin? Sieltä mistä …
 
ADAMUS: Joo, kyllä. Mikä kutsui sinut tänne?
 
TY: Hmm. Se on jotain tiedostamatonta. Olen …
 
ADAMUS: Mitä jos tekisit siitä tietoista?
 
TY: Tota …
 
ADAMUS: Tiedät sen. Mutta pysähdy. Nimittäin menet tänne (pää). Vastaus on jo täällä (sydän), mutta menet tänne ylös ja sitten tulee ummetusta ja se … no, ei. Ummetus ei merkitse vain sitä. Ummetus merkitsee "rajoittunutta ja haisevaa". Kärsit siis ummetuksesta. Kokeile siis täältä (sydän). Miksi muutit Coloradoon? Nopeasti nyt. (Naps!)
 
TY: Koska halusin.
 
ADAMUS: Okei, hyvä.
 
TY: Tämän energia … Tunsin vain vetoa.
 
ADAMUS: Vetoa. Okei, hyvä. Mikä sinua veti? (Ty pitää tauon) Keksit sen tämän loppuun mennessä ja sitten sanot: "Tiesin sen! Tiesin sen!" Ja sitten sanot: "Miksi en sanonut sitä kaikkien edessä? Tiesin miksi ja minun olisi pitänyt sanoa se." Koska sitten olisit räjähtänyt seuraavan tunnin ja vartin, minkä olemme yhdessä, koska minun olisi ollut pysäytettävä tähän ja sanottava: "Jep, sitä se on." Okei, kiitos.
 
TY: Kiitos.
 
ADAMUS: Hyvä. Miksi se ei tapahdu - naps! - tuosta vaan?
 
ELIZABETH: No, vastaukseni olisi: koska emme mene pois tieltä.
 
ADAMUS: Joo.
 
ELIZABETH: Valitsemme ja sitten …
 
ADAMUS: Miksi et käyttäisi sanaa "minä" - minä en mene pois tieltä.
 
ELIZABETH: Joo, sitä yritän sanoa tässä.
 
ADAMUS: (naureskellen) Joo, joo, joo.
 
ELIZABETH: Joo, opettelen.
 
ADAMUS: Joo. Muuten, onko kukaan täällä työskennellyt sen asian kanssa, mistä puhuin viime shoudissamme - kun puhutte toisen ihmisen kanssa, erityisesti enemmän vastakkainasettelutilanteessa, niin sen sijaan, että sanotte "No, sinä …!", puhuttekin minusta.
 
ELIZABETH: Minä.
 
ADAMUS: Se on vaikea tehdä.
 
ELIZABETH: Joo.
 
ADAMUS: Mutta on hämmästyttävää, kun teette sen. Se muuttaa koko dynamiikan. Kyllä, kyllä.
 
ELIZABETH: En mene pois tieltä.
 
ADAMUS: Joooo.
 
ELIZABETH: Joo.
 
ADAMUS: Miksi?
 
ELIZABETH: Hmm, luultavasti pelosta.
 
EDITH: Olet niin söpö. (Naurua)
 
ADAMUS: (naureskellen) Haluaisitteko te kaksi …
 
EDITH: Olet niin söpö.
 
ADAMUS: … istua yhdessä? Edith sanoo hänen olevan "niin söpö". Se on eri sana, mitä minä tavoittelin. (Muutamia naurahduksia) Hyvä, kiitos, kiitos.
 
ELIZABETH: Kiitos.
 
LINDA: Vielä yksi?
 
ADAMUS: Ja sinä olet. Ei, et ole söpö. Olet kaunis. Joo, kyllä. (Adamus naureskelee) Voi, rakastan ihmisiä.
 
Seuraava. Ole hyvä.
 
TIMOTHY: Uskomusjär- …
 
ADAMUS: Nouse seisomaan. Mestarit nousevat seisomaan.
 
TIMOTHY: Uskomusjärjestelmät ja kuorikerrokset.
 
ADAMUS: Ja minä istun. (Adamus naureskelee) Uskomusjärjestelmät ja kuorikerrokset, varmasti. Mikä uskomusjärjestelmä? Miksi et vain usko, että kaikki tapahtuu - naps! - tuosta vaan?
 
TIMOTHY: Miten moniin haluat mennä?
 
ADAMUS: Niin moniin, kuin sinä haluat mennä. Miten moniin sinä haluat mennä?
 
TIMOTHY: Haluan poistaa ne kaikki.
 
ADAMUS: Joo, joo. Miksi et tee sitä?
 
(Timothy huokaa ja pitää tauon)
 
TIMOTHY: Kyllä. (Hän naureskelee)
 
ADAMUS: Siinä näet. Ja pankaa merkille, koska teette sitä kaikki. Pysähdytte ajattelemaan. Vastaukset ovat aivan siinä. Kuten sanoin, siihen mennessä kun olemme valmiita tänään, sanot: "Tiesin sen. Tiesin sen." Siis yksi asia, minkä teemme, on ajatella eri paikasta, eikä se ole edes ajattelua. Menemme siihen myöhemmin. Miksi et siis vain poista noita kuorikerroksia ja uskomuksia?
 
(Timothy pitää taas tauon)
 
Voisinko kertoa sen sinulle?
 
TIMOHTY: Ole hyvä.
 
ADAMUS: Ne palvelevat sinua. Rakastat niitä, joo.
 
TIMOTHY: Totta maar.
 
ADAMUS: Joo. Muuten niitä ei olisi. Kaikki elämässänne - voi, olen sanonut sen uudestaan ja uudestaan - palvelee teitä, jokainen ongelma, jokainen tilanne, kaikki.
 
Rajoitukset ja uskomukset palvelevat teitä, koska ne tavallaan pitävät teidät koossa, koska luulette roiskuvan ympäri universumia, jos päästätte irti. Luulette hajoavanne niin moniin osiin ympäri universumia, että te ette pysty kokomaan itseänne enää - kuin jokin huono psyykkinen tiedekokeilu. (Jotkut naureskelevat) Niinpä pidätte ne. Pidätte ne. Mutta itse asiassa on melko turvallista, kun avaudutte. Paljon turvallisempaa.
 
TIMOHTY: Ja toinen asia oli, miten monia pelejä haluamme palata vain "siksi". Se on yhteiskunnallinen …
 
ADAMUS: Me? Me?
 
TIMOHTY: Me tai minä?
 
ADAMUS: Me insinöörit?! (Adamus naureskelee) Hyvä, kiitos. Erinomaista. Vielä yksi.
 
Muuten, rakastan vuorovaikutusta. Rakastan olla teidän jokaisen kanssa. Kaikki te jotka katselette, rakastan tätä. Sori, rakkaani. Vaikkette olekaan täällä Coal Creek Canyonissa, rakastan sitä, että voimme puhua, vitsailla ja voimme myös juoruilla ja meillä voi olla todella hauskaa. Vuorovaikutus on tyydyttävää ja palkitsevaa minulle ja toivoakseni teille.
 
Okei, jatketaanpa. Yksi vielä. Miksi? Miksi, oi miksi? Edith.
 
EDITH: Kerroit meille hyvin nerokkaan asian viime kerralla. Sanoit …
 
ADAMUS: Tapahtuiko se vain viime kerralla, rakkaani? (Vähän naureskelua)
 
EDITH: No, pyydän anteeksi. Joka kerta.
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä.
 
EDITH: Ja kehotettiin olemaan laittamasta mitään aatetta itsensä edelle.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
EDITH: Ja minusta se toimii erittäin hyvin kaikilla meistä.
 
ADAMUS: Kyllä. Mutta miten olisi kysymykseen vastaaminen? (Naurua) Imartelet minua kertomalla, miten nerokas olen. Mutta kysymys kuuluu, miten ihmeessä ette ole mestareita - naps! - tuosta vaan.
 
EDITH: Me olemme. Etkö huomaa?
 
ADAMUS: Me?
 
EDITH: Olemme täällä. Olemme kaikki mestareita.
 
ADAMUS: Me?
 
EDITH: Kyllä. Minä olen. Me olemme. Minä olen. Sinä olet. Kaikki ovat.
 
ADAMUS: Ei, tämä on … mutta pysytään sinussa …
 
EDITH: David, hänen kaunis vaimonsa, kaikki ovat.
 
ADAMUS: Pysy sinussa. Pysy sinussa. Sinä tavallaan kierrät tässä koko pöytää.
 
EDITH: Kyllä, tosiaankin.
 
ADAMUS: Sinä teet sitä.
 
EDITH: Minä teen sitä.
 
ADAMUS: Hyvä. Jätetään se siihen. Piste. Edith tekee sitä. Voin nähdä t-paitoja, Sart. (Paljon naurua) Edith tekee ylösnousemusta! Valaistumista! Valaist- … (Lisää naurua) Ja Edith, se on kaunis asia. (Joku sanoo "Sart, ryhdy toimeen!") Se on kaunis asia.
 
SART: Jep, uusi pino on tulossa.
 
ADAMUS: (Hän "suutelee" Edithin kättä) Kiitos.
 
EDITH: No, se oli taatusti kummallinen suudelma. (Lisää naureskelua)
 
ADAMUS: Oletko varma, että se oli vain suudelma, rakkaani?
 
EDITH: En.
 
ADAMUS: Miten se oli kummallinen?
 
EDITH: No, laitat tavallisesti suusi minua vasten. (Paljon naurua)
 
ADAMUS: Tästä tulee "päin prinkkalaa" -versio shoudista! Kyllä, niin teen, Edith, mutta pyydän sinua pitämään sen meidän välisenämme. (Naurua)
 
EDITH: Ai.
 
ADAMUS: Sen ei tarvitse olla … Näetkö tuon kameran tuolla? Se tallensi, mitä sanoit. (Lisää naureskelua)
 
EDITH: Pyydän anteeksi.
 
ADAMUS: Se ei ole kaikki, mitä sinä pyydät. (Paljon naurua)
 
LINDA: Hävytöntä!
 
ADAMUS: Mestaruus on kykyä nauraa kaikelle, mitä elämä pitää sisällään. Kaikelle mitä elämä pitää sisällään.
 
Otetaan vielä yksi. Meillä on niin hauskaa, kyllä. Ja jos joku teistä loukkaantuu, lähtekää. (Naurua) Jos olette henkisesti niin jumissa, että te ette pysty nauramaan vähän … Tämä on mestariryhmä, menemme hämmästyttävässä purjelaivassa kultaisiin aikoihin eikä ole tilaa hapannaamoille. Kyllä, joo.
 
SUSAN: Olen parin viime kuukauden aikana huomannut, että suuntautumiseni muuttuu, koska kyse on uudesta suuntautumisesta.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
SUSAN: Vanha suuntautuminen oli auto-… tavallaan kaapeloitu mieleen.
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä.
 
SUSAN: Ja olen tietoisesti jokapäiväisessä elämässäni suunnannut uudelleen sitä, mistä tietoisuuteni tulee, eikä se ole minulla täällä (pää). Se on täällä (sydän).
 
ADAMUS: Kyllä. Miten suuntaat uudelleen?
 
SUSAN: Sinun on pysähdyttävä. Sinun on otettava aikaa …
 
ADAMUS: Ei, ei. Ei sanota "sinä".
 
SUSAN: Eikö? Minä?
 
ADAMUS: Sinä sanot "minä".
 
SUSAN: Minä?
 
ADAMUS: Sinä, joo.
 
SUSAN: Miten teen sen?
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
SUSAN: Henkilökohtaisena harjoituksena, olen hengittänyt tietoisesti sydänkeskukseeni ja sallinut tietoisuuteni olla siellä ja laajentua sieltä.
 
ADAMUS: Mahtavaa.
 
SUSAN: Ja viettänyt enemmän aikaa siellä, täällä sisälläni, versus "tuolla" reagoiden siihen, mitä ulkopuolellani on. En enää siis suuntaudu sinne, vaikka olen edelleen täällä.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
SUSAN: Se alkaa täältä.
 
ADAMUS: Upeaa.
 
SUSAN: Kiitos.
 
ADAMUS: Joo. Ei, se todella on ja puhuin … (Susan ojentaa kätensä suudeltavaksi) Voi, kyllä. (Vähän naureskelua ja Adamus suutelee häntä kädelle)
 
SUSAN: Kiitos.
 
ADAMUS: Puhun siitä uudelleenjärjestämiskeskustelussamme. (Viitataan "Re-Order Your Reality" -kanavointiin) Se on myös suuntautumisen muuttamista, sen muutamista mihin kytkeydytte ja missä yhdistytte asioihin. Käytte läpi vaiheen, missä irrottaudutte monista, monista, monista asioista - kirjaimellisesti miljoonista ja miljoonista järjestyspisteistä - ja se tuntuu hyvin kiusalliselta. On halu yrittää kytkeytyä takaisin, mieli yrittää kytkeytyä takaisin tähän todellisuuteen ja asioihin, jotta se ymmärtää. Ja tässä vaiheessa ette todellisuudessa edes kytkeydy, vaan viritytte tai suuntaudutte toisiin asioihin, jotka ovat paljon joustavampia, paljon dynaamisempia ja paljon energiatehokkaampia. Mutta on aikajakso, jolloin teistä tuntuu hyvin hämmentyneeltä, hyvin yhteydettömältä ja juuri tämän vuoksi.
 
Adamuksen vastaus
 
Tämä johtaa minut pointtiini. Kysymys oli: miksi se vie aikaa? Miksi ette vain napsauta sormianne ja saa tuota valaistumista?
 
Numero yksi. Se on myötätuntoa, myötätuntoa kehoanne kohtaan, koska kehonne ei olisi pystynyt vanhassa esi-isä-DNA:ssaan käsittelemään niin nopeaa siirtymää, transformaatiota, ei olisi pystynyt käsittelemään niin nopeaa muutosta, ja se olisi aiheuttanut sellaisen energiaepätasapainon, että se olisi johtanut sellaisiin asioihin kuin - ja erityisesti - diabetes. Jos keho yrittää muuttua liian nopeasti, energiasyöttö aiheuttaisi diabetesta. Toiseksi syöpää. Se lähettäisi harhautuneita signaaleja ympäri kehoa ja aiheuttaisi syöpää tiettyihin keho-osiinne.
 
Tuotte sen siis sisään - tämän uuden valoenergiatason - kun vaihdatte esi-isäbiologiastanne omaan todelliseen valokehoonne. Ja sitä tapahtuu useimmiten nukkuessanne, mutta joskus myös valvetilassa. Joskus teistä tuntuu, että kehonne menee helvettiin, muttei se mene. Se suuntautuu uudelleen. Se muuttuu.
 
Pyydän teitä kutsumaan noita muutoksia ja sallimaan nuo muutokset ja lakkaamaan kysymystä koko ajan: "Mitä keholleni tapahtuu? Miksi nukun niin pitkiä öitä? Miksi en saa unta? Miksi minulla ei ole entistä energiatasoa?" On itse asiassa hyvä asia, ettei teillä ole sitä energiatasoa, koska yrittäisitte edelleen saada energiaa vanhoista lähteistä. Käytte läpi jakson tai vaiheen, missä irrottaudutte vanhasta polttoainelähteestä, sanotaan vanhasta hiilivoimalasta, ja yhdistytte hyvin uuteen, energiatehokkaaseen ja puhtaaseen energialähteeseen.
 
Tapahtuu siis tämä vaihto ja on aikoja, jolloin tunnette olevan ylimääräisiä kipuja ja särkyjä kehossanne ja luulette tulevanne vanhaksi, eikä kyse ole siitä. On kyse intensiivisestä vaihdosta.
 
Sanoin alussa, että suljimme mysteerikoulut 300 vuotta sitten, koska oli liian vaikeaa käydä läpi ruumiillistunut ylösnousemus. Monet eivät välittäneet. He sanoivat: "Haluan silti ylösnousemuksen enkä välitä, jos lähden seuraavana päivänä." Mutta te ystäväni, olette päättäneet tulla tähän elämään tekemään sen fyysisessä kehossa. Niinpä myötätunnosta kehoanne kohtaan otatte nämä muutokset juuri niin, miten pystytte käsittelemään ne. Myötätunnosta mieltänne kohtaan - mieli on se osa, jolla on todella vaikeaa kaikkien näiden tapahtuvien muutosten kanssa.
 
Menette sen tavan yli, millä olette ajatelleet, ja hyvin usein kokoontuessamme tällä tavalla, voitte kaikki tuntea sen energian, kun joku alkaa ajatella. Kaikki keskittyy tänne ylös. Teidän ei tarvitse kyetä näkemään auroja tai energioita - se on vain kehokieltä - mutta tiedätte intuitiivisesti sen menevän tänne ylös ja sitten te tai he jumiutuvat.
 
Menette erilaiseen tapaan tuoda asioita tietoisuuteen, älyyn eikä siinä tarvita analyysiä tai tiedoston hakemista, palaamista sanomaan: "Mitä se oli? Tallensin sen tänne muistiini".
 
Vanhassa energiassa, vanhassa ajattelutavassa, kaikki oli hyvin assosioitua. Assosioitte kaiken kaikkeen muuhun ja olette pääsemässä pois siitä, koska uudessa todellisuudessa ei ole assosiointia. Toisin sanoen, ette ole tehneet sitä aiemmin. Ette ole kokeneet tiettyjä asioita ja mieli yrittää aina assosioida. Silloinkin kun "minä olen" sanoo: "Hei, emme tarvitse sitä", mieli yrittää sitä silti jonkin aikaa, se yrittää assosioida. Ja sitten se turhautuu, koska se ei löydä rinnakkaista tai samanlaista kokemusta, mitä se voi käyttää hyväkseen, voidakseen tehdä arviointeja ja analyysejä siitä, miten toimia tai reagoida. Ja sitten se menee pelko- ja paniikkimoodiin - pelko-, paniikki- ja ahdistuneisuusmoodiin - ja sanoo: "Älä tee mitään" tai "Vetäydy" tai "Peruuta". Silloin te sanotte: "Ei, on täysin ok jatkaa. Sillä ei ole merkitystä."
 
Aloitin puhumalla elämästä ja kuolemasta. On oikeasti hyvin, hyvin, hyvin vähän eroa näiden kahden välillä, todella hyvin vähän eroa. Tavallaan voitaisiin melkein sanoa kuoleman kustannuksella, ettei sillä ole merkitystä, kun pystyy murtautumaan ulos vankilasta. Ja voi näyttää vähän kovalta sanoa maaelämää vankilaksi, mutta se on. Se on. Se on kaunis ja se on mahtava paikka oppitunteihin, jos on vielä kiinnostunut oppitunneista - ja toivon, että me emme ole. Ja sillä on omanlaisensa kokemukset, mutta siitä on tullut tietoisuusvankila, missä ihmiset ovat malleissaan ja rutiineissaan eivätkä he murtaudu vapaaksi. Ja hyvin harvoja ääniä nousee sen yläpuolelle ja hyvin harvat ihmiset antavat itsensä mennä sen ulkopuolelle. (Linda nostaa kätensä) Rakkaani …
 
LINDA: Miksi sitten …
 
ADAMUS: Syntymäpäiväkysymys?
 
LINDA: Miksi enkelit ja kristallit ja plaa, plaa, plaa ovat jonossa tulossa tänne, jos tämä on niin kurja ja tuskallisen jumiutunut paikka?
 
ADAMUS: En sanonut "kurja".
 
LINDA: Okei, jumiutunut, mitä tahansa.
 
ADAMUS: En sanonut "kurja". Sanoin "jumiutunut". He jonottavat tänne, koska maa, tämä maaplaneetta ja pian olevat - voisin sanoa "nyt olevat" - uudet maat joita on myös luotu - ja niitä on monia - ovat paikkoja, minne mennään valaistumista varten. Tällä planeetalla löydetään. Mikään muu planeetta kaikissa ulottuvuuksissa tai galakseissa, mikään muu planeetta ei tarjoa kykyä ymmärtää ja ruumiillistaa "minä olen" -olemuksen. Niillä kaikilla on kokemuksia ja voitaisiin sanoa, että on tietoisuus-, teknologia- ja älykkyyskirjoa ja kaikkia muita asioita, mutta ei ole tällaista paikkaa.
 
Se on hyvä uutinen ja huono uutinen. Ei ole mitään tällaista paikkaa, missä voi eksyä täysin ja unohtaa, kuka on. Ei ole mitään, missä on tällainen tiheys ja viettelytaso kuin tällä planeetalla. Mikä on siis parempi paikka kuin tulla tänne? Miksei menisi äärimmäisyyteen sen saamiseksi eikä johonkin muihin paikkoihin? Juuri tästä syystä, ystäväni - jos muistatte - juuri tästä syystä tulitte tänne. Tulitte tänne ruumiillistamaan "minä olen" -olemuksen, toisin sanoen integroimaan sen täysin sieluun, kaikkiin aspekteihin. Siksi olette täällä ja tällä hetkellä sen voi tehdä vain täällä.
 
Heitä on täällä jonossa ja minä myyn lippuja. (Vähän naurua) He jonottavat sitä. Tämä planeetta on aistillisen kaunis ja dynaaminen. Kivuntunne kehossanne on aistillista. Nyt sanotte: "Ei. Se on oikeasti vain kipua kehossani." Enkeliolennolle jolla ei ole fyysistä biologiaa, se on houkuttelevaa. "Tarkoitatko, että voin todella tuntea itseni? En tunne itseäni ainoastaan valoksi, vaan voin todella - se kertoo minulle, että tämä olen minä?" On houkuttelevaa enkeliolennoille: "Voin ajatella, minulla voi olla ajatus ja se kulkee niin hitaasti, että voin myös tiedostaa, että minulla on ajatus." Nimittäin enkeliolennoille - naps! - kaikki tapahtuu tuosta vaan. Ei ole syvää tiedostamista. Tämä aikajatkumo jolla olette, sallii teidän tehdä kaikkia näitä asioita. Tuo aika, paikka, tiheys ja viettely sallii teidän tulla tänne.
 
Se on myös kirous, koska silloin kun tietäminen alkaa sanoa: "Olen saanut tarpeekseni", mutta ihmisyys on edelleen malleissa, konkreettisessa tietoisuudessa, on erittäin vaikeaa. Silloin ihminen yrittää ajatella, ponnistella, suunnitella ja kamppailla tiensä ulos, koska hän on tuossa ihmistilassa. Hän yrittää opiskella tai ostaa tiensä ulos - mitä ikinä se vaatiikin - mutta hän käyttää hyvin ihmismäisiä ominaisuuksia yrittäessään vapautua tästä hyvin tiheästä tietoisuudesta. Tuosta asiasta mihin hän on uppoutunut ja mitä hän on rakastanut ja kokenut.
 
Mutta yhtäkkiä hän on kyllästynyt siihen ja haluaa päästä pois ja hänen täytyy päästä pois - se ei ole vain haluamista. On syvä toive, mikä jokaisella teistä on ollut - "Minun on päästävä ulos. Minun on päästävä takaisin minuun. Minun on päästävä takaisin sieluni tietoisuuteen." Ja olette yrittäneet tehdä sitä nukkuessa, unissanne. Se ei toimi kovin hyvin. Luulette sen olevan pakopaikka. Itse asiassa se suunniteltiin alun perin uudelleenyhdistymistä, yöllistä uudelleenyhdistymistä varten. Mutta mitä syvemmälle joudutaan tiheyteen, sitä syvemmin keskitytään myös unitilassa edelleen noihin asioihin, jotka ovat hyvin ihmismäisiä.
 
Ja sitten se on melkein epätoivoa, tuo kaipaus - "Minun on päästävä ulos tästä" - ja sitten yritetään nukahtaa, jotta voidaan edes vähän yhdistyä takaisin lähteeseenne, eikä sekään sitten toimi. Ja sitten tavallaan: "Mitä teen seuraavaksi?"
 
Mitä teette seuraavaksi? Kokeilette voimaa. Kokeilette ajattelua, ponnistelua ja kärsimystä. Se ei toimi.
 
Todellinen mestaruussalaisuus - jos sellaista on - ja kenties se asia, mikä on täysin vastakkainen sille, mitä ihminen tekisi, on salliminen. Salliminen.
 
Salliminen on useista syistä vaikeaa. Koska olette tottuneet voimaan, pakkoon, älyyn, ajatteluun. Olette tottuneet johonkin aggressiiviseen. Niinpä yritätte sitä. Se ei tavallisesti toimi. Salliminen on myös erittäin turvatonta. Itse asiassa ihmisosa sanoisi, että on suorastaan typerää sallia. Niinpä se kokeilee vähän sallimista ja silloin kun sallitte vähän, mutta teillä on edelleen betonialusvaatteet päällä, se ei toimi kovin hyvin. (Vähän kikatusta) Se ei toimi. Putoatte pohjaan. (Adamus naureskelee, joku sanoo "vau") Joo, vau!
 
Siis toinen syy, miksei sitä tehdä - naps! - tuosta vaan, on myötätunto, jotta te ette pala loppuun, jotta ette ylikuormitu. Ja se on haastavaa keholle, mutta se on vielä haastavampaa mielelle ja mieli on tiivis ja mieli on kova. Mutta mielenkiintoisella tavalla mieli on myös äärimmäisen hauras. Se on kuin hyvin kiinteä tavara, joka on hyvin herkässä tasapainossa hyvin, hyvin, hyvin pitkän pylvään päässä ja se yrittää jatkuvasti olla putoamatta alas.
 
Niin kova ja tiivis kuin mieli onkin, se on siis myös hyvin, hyvin herkkä. Niinpä se yrittää aina suojella. Se yrittää olla hajoamatta. Ja melkein jokaisella teistä on ollut nuorempana kokemuksia - emme poikkea aiheesta - jolloin ihmiset ovat sanoneet teille: "Lakkaa käyttäytymästä kuin hullu, Juan. Mikä sinussa on vikana? Ole kuin kaikki muutkin." Ja sitten todella yrititte, koska rakastitte heitä ja halusitte saada heidät tuntemaan turvaa. Niinpä palaisitte kaikkien muiden askeliin. Mutta sanoin, että sielussanne on osa, mikä ei voi sietää sitä enää. Se ei ainoastaan halua päästä ulos, vaan sen tarvitsee epätoivoisesti päästä takaisin itseensä.
 
Tarkastelemme joitain energioita ja dynamiikkoja toisella puolella. Miten pitkälle tässä todellisuudessa voidaan mennä? Miten pitkälle voidaan mennä, ennen kuin se on ehdottoman sietämätöntä sielulle? Kun aiemmissa elämissä lähditte fyysisestä kehosta, menitte toiselle puolelle ja tapahtui jonkinlainen jälleenyhdistyminen sieluitseen, toisiin maailmoihin. Suuri vapautuminen fyysisestä todellisuudesta. Mutta kun maan lähiulottuvuudet tulivat tiheämmiksi ja tiheämmiksi, tuli vaikeammaksi ja vaikeammaksi mennä kristalliulottuvuuteen, kukkien sillalle, mennä tuolle puolen ja hyvin monet jäävät nyt tänne. Kuollessaankin he jäävät maan lähiulottuvuuksiin. Ne eivät ole fyysisiä, mutta hyvin lähellä. Siellä on tämän planeetan kaikki tietoisuustekijät. Niinpä nyt ei ole lepoa tai hengähdystaukoa edes välitilassa - ei unitilassa eikä kuolemassa.
 
Ja olento alkaa joutua paniikkiin ja epätoivoon ja sitten tehdä epätoivoisia asioita. Kaikki tänä yrityksenä tuntea taas, yrittää muistaa taas. Ihmiset tekevät silloin äärimmäisiä dramaattisia tunneasioita tunteakseen jotain taas ja he ajattelevat, että kenties tämä on tie takaisin Lähteeseen. He ottavat huumeita, hallusinogeenisiä huumeita ja se antaa heille vilauksen jostain, mutta hyvin vääristyneellä tavalla.
 
Kuvitelkaa, että suuren hallusinogeenimäärän ottaminen antaa vilauksen sielulähteestä, mutta helvetin perspektiivistä. Se on hyvin, hyvin vaikeaa. Ja jotkut nauttivat siitä, ainakin he saavat tuon vilauksen, mutta se tapahtuu vääristyneestä paikasta.
 
Ja tätä ihmiset käyvät läpi tällä hetkellä. Ja tämä heräämisprosessi on kaunis, mutta kuten tiedätte, on hyvin vaikeaa, koska he alkavat herätä. Tuo sieluitse todella sanoo: "En kestä tätä enää. Miten kauan voin olla ilman yhteyttä Lähteeseeni, "minä olen" -olemukseeni?" Sitten he yrittävät löytää muita lähteitä kaikesta muusta - uskonnoista, guruista, ääriurheilusta, mistä tahansa - ja yrittävät tuntea taas kerran, eikä se toimi.
 
Ja sitten joku tulee näiden (mieliala- ja masennus-) lääkkeiden kanssa - enkä ole niiden kannattaja, vaikka minua onkin pyydetty olemaan puhumatta niistä - mutta ne laittavat ihmisen todelliseen zombitilaan. Ne periaatteessa sanovat: "Lopeta tuo melu alhaalla. Lakkaa huutamasta, että olet kyllästänyt tähän matkaan, että haluat murtautua vapaaksi vankilasta." Se on "turpa kiinni" -pilleri. (Linda ojentaa hänelle kupin) Kiitos. Laitoitko tähän jotain? (Vähän kikatusta) "Turpa kiinni" -pillerin, joo!! Mielenkiintoinen ajoitus, Linda. (Lisää naureskelua) Se on, se on. Se on "turpa kiinni" -pilleri ja se saa ihmiset takaisin tuohon zombiemaiseen "kulje viivaa pitkin, mukaudu, pysy matriisissa, lakkaa valittamasta" -tilaan.
 
Mutta tiedättekö, mitä tapahtuu? He ottavat lääkkeitä ja jonkin aikaa heistä tuntuu paremmalta. Älä mulkoile minua noin (Lindalle). Jonkin aikaa heistä tuntuu paremmalta. Mutta tuo ääni, mikä on totuuden ääni, "minä olen" -olemuksen ääni, ei lopu ja se jatkaa sanoen: "On aika. On aika. Meidän on päästävä takaisin. Meidän on yhdistyttävä taas Lähteeseen."
 
Niinpä se tavallaan mitätöi tuon pillerin, mutta sitten se ajaa ihmisaspektin ehdottomasti hulluuteen. Ehdottomasti. Ja siksi on paljon mielisairautta ja itsemurhia, kun ihmiset käyttävät niitä pitkään. Ja seison sanojeni takana hyvin, hyvin selkeästi.
 
Niinpä tietyssä … Ai niin, kerroin tarinaa, että tutkimme - jotkut tutkivat - tätä ilmiötä. Miten kauan voit olla tietämätön sielustasi, tietämätön Lähteestäsi? Miten monta elämää voi elää? Ja tämä tutkimus, tämä tarkastelu tapahtuu täällä maan päällä joidenkin kollegojeni toimesta. Mutta miten kauan voit todella olla ilman kosketusta siihen?
 
Oli elämiä, joissa teillä oli tuo yhteys unitilassa ja elämien välillä, mutta nyt monilla ihmisillä on ollut tuhansia ja tuhansia vuosia - 5000, 10000 vuotta joillain, ei teillä mutta toisilla - siitä kun he olivat kosketuksessa Lähteeseen. Sitten he eksyvät ja pettyvät niin ja menevät niin syvälle tähän todellisuusmatriisiin, että he menevät vain pidemmälle ja pidemmälle. Lopulta on saatava tuo yhteys taas Lähteeseensä, "minä olen" -olemukseen, on lopulta taas koettava se, muuten tulee todella hulluksi.
 
Ja sitten he kokeilevat sellaisia asioita kuin kuolema, ajatellen sen olevan ratkaisu. Kuvittele, että olet hyvin järkyttynyt elämästä ja on tieto, mitä et pysty edes määrittelemään, mutta jokin sanoo: "On oltava enemmän. Minun on päästävä pois täältä", ja sitten päätät kuolla ajatellen sen olevan vapautus, mutta huomaat kuoltuasi, että on sama juttu.
 
Kuvittele olevasi vankilassa. Sinut on lukittu selliin, käytät samanlaisia vaatteita kuin kaikki, syöt samaa ruokaa ja teet samaa päivärutiinia. Ei luovuutta. Ei todellista tilaisuutta itseilmaisuun. Hyvin, hyvin turvatonta ja sitten luulet pääseväsi pois. Olet ikionnellinen. On aika. Sinut vapautetaan tai keksit tavan murtautua ulos. Pääset ulos. Astut ulos vankilasta ja oivallat, että on edelleen vankila. On edelleen sama vankila. Ja myöhemmin löydät taas uuden oven, mistä luulet voivasi murtautua ulos. Sitten teet sen ja huomaat, että on edelleen sama vankila, ja täsmälleen sitä tapahtuu. Täsmälleen.
 
Juuri siksi rakastan työskentelemistä teidän kaikkien kanssa, koska te ette välitä. Te ette välitä, mitä se vaatii. Annatte tämän olla se elämä, missä vapaudutaan tuosta vankilasta takaisin Lähteeseen, takaisin Itseenne. Voitte tuntea sen hyvin voimakkaasti. Olette sanoneet itsellenne: "Teen mitä tahansa tuon jälleenyhdistymisen vuoksi. Mitä tahansa." Ja tässä sitä ollaan.
 
Emme opiskele tietämme siihen. Emme raivaa voimalla tietämme siihen. Ei, ei, ei, ei, ei. Sallimme sen ja se näyttää älyn vastaiselta toisinaan. Mutta tämä on tapa tehdä se. Se on teidän luontainen olotilanne. Eivät kaikki nuo muut pelit. Ei mikään muu asia. Se on luontainen olotila.
 
Miksi emme siis vain - naps! - tuosta vaan laita sitä tapahtumaan? Se on myötätuntoa, jotta te ette pala loppuun tai räjähdä. Siinä myös sallitte itsenne saada tuon kokemuksen, tuntea tuon kokemuksen. Jos se vain tapahtuisi - naps! - tuosta vaan, olisitte ilman todellista kokemusta, ilman sitä, mitä olette käyneet läpi, ilman sen syvää oivaltamista.
 
Niinpä sanoitte: "Menen …" - "nopeasti" ei ole oikea sana. "Sallin mahdollisimman paljon siitä, jotta voin olla edelleen tuossa kokemisessa, jotta tunnen tuon kokemuksen erittäin hyvin, erittäin intiimisti ja olen käynyt läpi ajatukset, kivut, haasteet ja pelot, jotta tunnen jokaisen tuuman, jokaisen sentin tuosta valaistumiskäytävästä. Tunnen sen yläpuolen, alapuolen, koko tien. Tunnen jokaisen demonin ja lohikäärmeen, mikä tulee esiin. Tunnen jokaisen valelattian. Tunnen jokaisen ilkeän pikkuansan, mikä tässä käytävässä on, ja voin kokea sen. En vain liihotellut toiselle puolelle. Tunnen jokaisen sopen ja kolon, jotta voin opettaa sitä toisille."
 
Tunnette sen siis niin hyvin - se ei ole vain retoriikkaa, se on todellista - jotta voitta olla opettajina muille. Tiedätte täsmälleen - tulette tietämään täsmälleen - mitä he käyvät läpi ja miksi he käyvät sen läpi. Tiedätte täsmälleen mestarin itseluottamuksella, että he pääsevät läpi tuosta valaistumiskäytävästä. He pääsevät. Siitä ei ole epäilystäkään. Kyse on vain siitä, mitä heidän täytyy käydä läpi.
 
Ja annatte sen takaisin heille, kun he esittävät teille kaikkia kysymyksiä - "Mestari, mitä se vaatii?" - ja tiedätte, että se riippuu täysin heistä. Ja he kysyvät salaisuutta. He kysyvät kaikkia jujuja. He kysyvät kaikkea makyoa. "Mitä se vaatii, että pääsee läpi tästä valaistumiskäytävästä?" Ja he yrittävät ruokkia itseään teillä ja he yrittävät tehdä kaikkea. Ja te vain seisotte siinä, koska tunnette tuon käytävän erittäin hyvin.
 
Tiedätte, että he pääsevät toiselle puolelle ja se kokemus minkä he saavat, riippuu heistä. Sen juuri kerrotte heille. "Se riippuu sinusta. Tiedän, että pääset sinne. Riippuu sinusta, miten."
 
Minusta se on sama asia, minkä Tobias ja minä olemme sanoneet teille. (Joku sanoo "muutaman kerran") Eikö siinä - muutaman kerran, joo (vähän naureskelua) - mutta eikö siinä ole enemmän tolkkua nyt? Ennen se oli … Katsoitte Tobiasta tavallaan sanoen: "Ei, Tobias, sinä tiedät salaisuuden. Kerro se minulle. Anna se minulle!" Voitte tavallaan tehdä sen, miten haluatte.
 
Vedetään syvään henkeä.
 
Muistakaa tämä. Silloin kun kehoonne sattuu, kun mielenne on täysin kaaoksessa ja kaikkea muuta, se on hyvin yksinkertaista: "Minä muutun." Se on sitä. Teillä on huono päivä, missään ei ole tolkkua ja ihmiset syytävät teille kaikkea roskaa - "Minä muutun." Niin yksinkertaista. Se on mahtava muistutus. Se ei ole mantra. Se on mahtava muistutus. Sanotte: "Voi, miksi tämä tapahtui minulle, Adamus? Miksi tämä ja tämä ja tuo tapahtui?" Koska sinä muutut. Eikö olekin mahtavaa? (Vähän naurua) "Minä muutun."
 
Vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa se - "Minä muutun."
 
Siksi on unettomia öitä toisinaan. Siksi on muutoksia suhteissa ja maantieteessä, kaikessa muussa. "Minä muutun." Se on siunaus. Pyysitte sitä. No, ei, te ette pyytäneet sitä, vaan te vaaditte sitä. Te vaaditte sitä ehdottomasti yli kaiken muun. "Sen on muututtava", sanoitte. "Sen on muututtava." Ja se muuttuu. Se muuttuu.
 
Niinpä silloin kun näitä juttuja tapahtuu, tämä on kaunis tarina, minkä jaatte, dokumentti valaistumisesta. "Oi! Minä muutun." Teillä on yksi sellainen päivä, menetätte kaikki rahanne - "Hei, minä vain muutun." (Vähän naureskelua) "Minä muutun." Siis Sart, uusi upea t-paitatilaisuus, joo. Meidän on laitettava t-paitapaino uuteen keskukseenne suoltamaan niitä. Suoltamaan niitä.
 
Okei, mennäänpä nyt … oho (katsoen kelloa). Mennäänpä tämän päivän varsinaiseen aiheeseen.
 
LINDA: Se oli vitsi, eikö niin?
 
ADAMUS: Ihan vieressä on toinen toimistotila vuokrattavana. Laittakaa sinne vain "Shaumbra-paitoja". Shaumbra-paitoja, kyllä.
 
Okei, vedetään syvään henkeä ja mennään päivän varsinaiseen aiheeseen, varsinaiseen syyhyn, miksi olemme täällä, rakkaat mestarit.
 
LINDA: Mitä??!
 
ADAMUS: Tämä oli vasta lämmittelyä. En ole päässyt hyviin juttuihin vielä.
 
LINDA: Vau.
 
ADAMUS: Mitä, onko sinulla kiire?
 
LINDA: Ei!
 
ADAMUS: Ai niin, sinun pitää mennä syntymäpäiväjuhliin? (Adamus naureskelee)
 
Turvallisuus
 
Siis varsinainen aihe, varsinainen käsillä oleva asia on hyvin yksinkertainen mutta monimutkainen. Väitän, että tämä maailma ei ole turvallinen ja että te ette ole turvassa siinä, ja siinä on hyvin suuri ongelma, hyvin suuri ongelma.
 
Toivon, että voisin yhtäkkiä saada teidät tuntemaan täydellistä turvaa. Ja toivon, että voisin rentouttaa kehonne täysin, koska kehonne on todella tiukka, koska se on turvaton. Toivon, että voisin heilauttaa taikakättä, jotta mielenne olisi rauhallinen, koska mielenne tuntee turvattomuutta. Toivon, että voisin kertoa sielullenne, jumaluudellenne, että täällä on turvallista. On turvalista tulla tänne. Mutta te ette usko sitä, joten pidätte sitä loitolla, pienen matkan päässä. Erityisesti tullessanne "minä olen" -mestaruuteen tuntuu vielä turvattomammalta tässä todellisuudessa.
 
Tässä siis olette valaistumisintohimon ja -halun kanssa, tässä olette ja päätätte olla ruumiillistunut mestari, mutta ette tunne turvaa. Suuri ongelma.
 
Itse asiassa haluaisin tehdä pikkukyselyn tässä ryhmässä. Tarvitsemme … Vili, kirjoittaisitko sinä ja Linda, sinä juokset.
 
LINDA: Ai hyvä. (Adamus naureskelee)
 
ADAMUS: Katsotaanpa joitain asioita elämässänne tällä hetkellä ja pyydän teitä ilmaisemaan tämän turvallisuustekijän, sanotaan yhdestä kymmeneen. Jos siis totean tietyn asian, niin "yksi" on erittäin turvaton ja "kymmenen" merkitsee teidän olevan hyvin, hyvin turvassa. Yksi - turvaton, kymmenen - turvallinen. Kirjoittaisitko sen. Pitäkää sitten sormianne tai käsiänne ylhäällä, mutta pitäkää ne yhdessä. Esimerkiksi, jos teillä on "kolme", pitäkää sormianne ylhäällä. Mutta jos teillä on "kahdeksan", pitäkää käsiä tavallaan yhdessä eikä näin (kädet kaukana toisistaan), koska teemme nopean shaumbra-kyselyn.
 
Okei, vetäkää syvään henkeä. Ja taas kerran, älkää ajatelko liikaa. Tiedätte vain vastauksen. Hyvä. (Yleisö korjaa Vilin kirjoitusta) Näettekö, on turvatonta jo. (Adamus naureskelee) Emme tiedä, mikä on "turvallista" ja mikä on "turvatonta". (Vähän naureskelua) Se on ongelma.
 
Okei, hyvin turvaton on "yksi", turvallinen on "kymmenen". Ja haluan, että tämä dokumentoidaan ja sillä on tarkoitus.
 
Vetäkää siis syvään henkeä.
 
- Fyysinen keho
 
Ensimmäinen aihe. Oletteko turvassa, tunnetteko turvaa fyysisen kehonne osalta? Pitäkää käsiänne ylhäällä.
 
(Tauko kun yleisö vastaa)
 
Melko hyvä. Sanoisin, että noin "kahdeksan". Kahdeksan, hyvä. Voit siis kirjoittaa "keho" ja se saa "kahdeksan".
 
No niin, joko olette poikkeuksellinen ryhmä tai on paljon makyoa (vähän naureskelua), koska kehonne - ainakin tähän saakka …
 
VILI: Kahdeksan?
 
ADAMUS: Kahdeksan. Kehonne on se asia, joka luultavasti pettää teidät ennen kaikkea. Kehonne voisi lähteä - naps! - tuosta vaan. Alamäessä tiellä on liukasta, sataa lunta ja on pimeää ja kehonne voi pettää.
 
Syöpä. Jokaisella teistä on syöpää biologiassaan tällä hetkellä. Se on latentti mahdollisuus, joka vain odottaa tällä hetkellä. Jokainen teistä kantaa ainakin jossain määrin esi-isäbiologiaansa, millä on omat ongelmansa. Jokainen teistä kuolee fyysisesti. Sanotte olevanne turvassa kehonne osalta? Voisitte menettää raajan huomenna ja sanotte: "No, mutta kasvatan sen takaisin." Makyoa. Oikeasti? Meillä on muuta työtä tehtävänä, ennen kuin pääsemme siihen pisteeseen.
 
Kehostanne tulee suuri ettekä pysty pudottamaan painoa. Kehonne tarvitsee jatkuvasti ruokaa. Miten voitte tuntea turvaa, kun kehoanne on ruokittava joka hetki? Ja voisin vain laittaa käteni suunne päälle - mitä en tee - ja tukahduttaa teidät. Kolmessa minuutissa olisitte kuollut. Ja tunnette turvaa fyysisessä kehossa??! Tiedä häntä. Annatte sille "kahdeksan". Kenties olette poikkeuksellisia. Mutta keho on luultavasti suurin syy, miksi te ette tunne turvaa.
 
Kuvitelkaa, että jos teidän ei tarvitsisi murehtia kehosta - joutua onnettomuuksiin, saada surmanne, tulla veriseksi, sairaaksi ja kaikkea vastaavaa - elämä olisi paljon helpompaa, eikö vain? Jos teidän ei tarvitsisi murehtia kehon vanhentumisesta. Kenties minun pitäisi puhua useammille ja useammille shaumbroille, mutta itse antaisin keholle noin "kaksi". Noin "kaksi" turvallisuudesta, oltuani kehossa monta kertaa.
 
Teidän ei tarvitse nyt murehtia sellaisista asioista kuin karhujen ja puumien ruuaksi joutuminen. (Naurua koska Geoff ja Linda ovat juuri puhuneet alueen puumista) Ai niin. Ai niin! Annankin sille "yksi". (Naurua) Okei.
 
- Mieli
 
Seuraava. Vetäkää syvään henkeä.
 
Turvallisuus, turvallisuus. Miten turvassa olette mielen osalta? Vetäkää henkeä. Ajatelkaa sitä. Miten turvassa olette? Antakaa mennä, näyttäkää käsillä.
 
(Tauko, kun yleisö vastaa ja Adamus laskee)
 
Sanoisin noin … Saammeko tämän kameran tänne? Hyvä. Sanoisin, että - ai, siellä on yksi "nolla". (Vähän naureskelua) Sanoisin, että "viisi ja puoli" yleisön perusteella.
 
Oikeasti? Tunnette turvaa mielenne osalta? Sen asian joka jatkuvasti kertoo, miten paska olette? (Naurua) Sen asian joka on jatkuvasti päättämätön ja pelossa. Olette niin tottuneet mieleenne ja sen peleihin, että te ette edes oivalla, että juuri se on se asia, joka estää teitä oikeasti tuntemasta turvaa. Se pelaa pelejä. Mieli tuo esiin pelot. Ja tunnette turvaa tuossa mielessä? Minä en tuntisi. Henkilökohtaisesti laittaisin mielen, ihmismielen alas - joo ja saamme Adamuksen pisteet. Annan sille noin "1.5" turvallisuudesta. Sitä suurin osa ihmisistä juoksee karkuun. Ja tavallaan voitte juosta karkuun kehoanne - tavallaan - mutta ette oikeasti voi juosta kovin kauas mielestänne. Helvetti on mielessä. Pimeys ja demonit ovat mielessä. Ne eivät ole tuolla jossain, ne eivät ole sängyn alla. Ne ovat täällä.
 
Ihmiset kontrolloivat mieltään. He pitävät sitä kurissa. He rajoittavat sitä. He rajoittavat sitä siihen pisteeseen saakka, jolloin he ovat turtana ja luovat ajatukset tukkeutuvat, ne lykätään jonnekin muualle, koska mieli sanoo: "Ei, rajoitamme kaikkea tuota."
 
Timothy, hyvin paljon potentiaalia, hurja matkustaja, mutta sitten otit tämän aivojutun, tämän mielijutuin ja rajoitit itseäsi. Kerran sinun tiedettiin matkustavan koko luomakunnassa, energeettisesti tai tietoisesti sanottuna. Pääsit tänne, otit aivot ja olet nyt kuin vanha auto. (Vähän naurua) Hädin tuskin pääset tietä pitkin. Enkä kiusaa sinua, mutta nuo aivot sanoivat: "Kontrolloi, kontrolloi, kontrolloi", koska sinussa oli osa, mikä tunsi turvattomuutta, tai aivot tunsivat turvattomuutta. Ja nyt olet siinä pisteessä, missä ikään kuin sanot: "Mitä jos päästän irti? Voi, ihmiset nauravat minulle." No, he nauravat joka tapauksessa. Ja "Mitä jos päästän irti ja tulen hulluksi ja minut viedään mielisairaalaan." Ei ole mielisairaalaa, mikä pystyy käsittelemään ongelmasi. Sinua ei laiteta sellaiseen, koska he eivät ymmärrä. Tulet vain Shaumbra-keskukseen. (Naurua) Me ymmärrämme, koska tiedämme, ettei se ole hulluutta. Tiedämme, että se on todellista, ja tiedämme, että heti kun lakkaat ajattelemasta elämää, luomista, Henkeä, "minä olen" -olemusta, olet vapaa. Ja oivallat, millaisessa vankilassa olette kaikki eläneet.
 
- Kumppani
 
Seuraava. Teidän kumppaninne. Turvassa? (Joku sanoo "minulla ei ole sellaista") Sinulla ei ole sellaista! Se on hyvä vastaus! (Vähän naureskelua) Te joilla on kumppani - turvassa vai ei?
 
Olkaa tässä rehellisiä. Nostakaa siis kätenne nyt. Antakaa pisteet. Kysely sanoo … okei. Se on joko "kymmenen" tai "yksi". Jos istut kumppanisi vieressä, näytät kahta kättä. (Naurua) "Joo, joo. Joo, se on "kymppi"." Jos kumppanisi ei ole täällä, näytät keskisormea. (Lisää naurua) Et antaisi hänelle edes sitä, mutta halusit nostaa tuon sormen. (Lisää naureskelua)
 
Kumppanit ovat - ja toivon, että te ette välitä, kun sanon näin - enimmäkseen, ei teille kaikille, turvaton turvapeite useimmille ihmisille. He ajattelevat, että heillä on oltava kumppani, koska kaikilla on kumppani ja näyttää kiusalliselta ja typerältä mennä syömään päivällistä yksin tai he eivät siedä yksinoloa. Jos teillä siis on kumppani, vaikka olisittekin turvaton tuon kumppanin kanssa - puhun tunneturvattomuudesta, en välttämättä fyysisestä - teillä ainakin on kumppani. Eikä teidän ainakaan tarvitse olla itseksenne, koska se on luultavasti yksi suurimmista peloista, mitä ihmisillä on - "voi hyvänen aika olla yksin".
 
Kumppanuudessa on siis luontaisesti tunneturvattomuutta. Parhaimmistakin suhteista puuttuu turvallisuuden tunnetta.
 
Se on erittäin kummallinen dynamiikka. Pitäisitte mieluummin tuon kumppanin talossa, jottei teidän tarvitse olla yksin, erityisesti yöllä. Mutta hän on talossa ja tavallaan tekee teille helvetin tästä ja tuosta, kiusaa teitä ja on vaativa ja alentuvainen ja pilkkaa tätä kulttia, missä olette, ja kaikkea muuta. Ei välttämättä turvallista.
 
Meillä oli siis todellinen poikkeama tässä. Se on joko "yksi" tai "kaksi" tai sitten se on "kymmenen". En siis tiedä. (Joku sanoo "siksi minulla ei ole kumppania") Juuri niin. Kyllä, juuri niin. (Adamus naureskelee) Se on siis vaihteluväli. Sanoisin siis 1-10. (Muutamia naurahduksia)
 
Rakastan kumppanuussuhteita …
 
VILI: Shaumbra on siis "1-10" vai sinun pisteesi?
 
ADAMUS: Shaumbra on "1-10". He eivät osaa päättää.
 
Omasta näkökulmastani antaisin kumppanuudelle yleisesti noin "viisi", noin "viisi" turvallisuudesta. Minulla on ollut monia. En nimittäin puhu tästä asiasta kuin joku avaruushaamu tai jotain, joka ei ole koskaan ollut täällä. Rakastan kumppanuussuhteita, suhteita, kunhan ne ovat lyhyitä. Mitä? (Vähän naureskelua) No, se voisi olla kahdeksan elämää. Se voisi olla monta elämää, David, mutta … Ai, te nauratte. Te nauratte … (Adamus naureskelee)
 
LINDA: Adamus!
 
ADAMUS: Niin, Linda. Ai, hei! (Linda nauraa ja näyttää keskisormea) Hei, Linda! Haluatko tulla istumaan tänne?!
 
Ei, ei. Ihmiset jäävät suhdevankilaan. Ollaanpa totuudenmukaisia tästä kaikesta. Suhteet voivat olla kauniita, mutta "kunnes kuolema meidät erottaa"? Tuskin, koska kuolisin nuorena. (Naurua)
 
LINDA: Oiiiii!
 
ADAMUS: Suhteen on tarkoitus olla kokemus toisen sieluolennon ja toivottavasti teidän tapauksessanne toisen mestarin kanssa. Älkää ottako kumppania vain täyttämään tilaa, ellette olet hyvin, hyvin tietoinen, että siksi teette sen.
 
Suhteet ovat kauniita, mutta ne voivat todella myös estää teitä suhteessa itseenne. Sitten kun teillä on suhde itsenne kanssa ja rakastatte itseänne, niin voi pojat, suhteista toisten kanssa tulee hämmästyttäviä. Mutta tällä hetkellä suhteet ovat hyvin vanha tapa, enkä kehota nyt lähtemään kumppaninne luota. En sano, että suhteet ovat huono asia. Kehotan vain katsomaan sitä. Onko se turvallista teille? Kasvattaako se teitä? Antaako se … Pystyttekö antamaan ja vastaanottamaan ja pystyykö hän antamaan ja vastaanottamaan? Mutta yleisesti ottaen suhteet eivät ole myöskään kaikkein turvallisin asia.
 
- Työpaikka
 
Työpaikkanne. Turvallinen vai turvaton? Turvallinen vai turvaton? Työpaikkanne, ammattinne? Näytetäänpä käsiä. Turvallinen vai turvaton? Työpaikat ja ammatit. No, tämä on … Tilanne paranee - joillakin, sori. Arvioimme noin "6.7". Saatte tämän kameraan, jottei joku usko, että teen arvion tuosta vain - pum! Siis "6.7" muutamin poikkeuksin.
 
Työpaikat. Joo, tilanne vähän paranee, mutta työpaikat ovat … En kutsuisi niitä turvallisiksi. Työpaikat ovat tavallaan arkipäiväisiä. Ne ovat omahyväisiä. Ja yritykset ovat - kaikki tiivistyy käyttäytymistieteeseen ja neliömäärään per henkilö ja keskijohtokoppeihin. Eikä ole paljon … ei tarvitse ponnistella paljon, paitsi toisten ihmisten kanssa. Ja saatte potkut huomenna, koska he supistavat ja toinen yritys on ostanut heidät tai heidän teknologiansa ei enää toimi. Mutta muuten, voi jukra, työpaikat ovat todella turvallisia. Luotatte niihin palkassanne ja ilman sitä luultavasti näette nälkää ja kuolette.
 
Työpaikkanne on turvallinen? Oikeasti? Tuskin. Luulen, että olette kenties omahyväinen työssänne. Parasta … Ensin taistelen Lindan kanssa ja nyt taistelen Cauldren kanssa.
 
Katsokaa työpaikkaa, oikeasti. Ellette rakasta sitä ja ellei teillä ole niin paljon intohimoa, että heräätte aamulla hyvin tyytyväisenä, kun pääsette sinne varhain ja olette vuorovaikutuksessa työtovereidenne kanssa ja "Voi, pomo tulee ovesta! Olen todella iloinen nähdessäni sinut! Ja mitä voi tehdä tänään?!" En usko, että on kovin monia shaumbroja, joilla on todella tällaista. Muutama, joo.
 
En kehota teitä sanoutumaan irti työstänne, vaan puhumme tässä turvallisuudesta. Oletteko turvassa, kun menette toimistolle tai työpaikkaan tai työhön? En puhu nyt kattovalaisimen putoamisesta päähänne. Puhun tunneturvallisuudesta. Puhun yltäkylläisyysturvallisuudesta. Puhun siitä, voitteko mennä työhönne mestarina - McMasterina sinun tapauksessasi? Voitteko mennä työhönne mestarina ja sallia itsenne olla, kuka olette? Se ei merkitse nousemista korokkeelle puhumaan siitä, mitä olette oppineet jossain viimeaikaisessa seminaarissa. Puhun mestaruudessanne olemisesta. Vai imettekö sen sisään ja pidättelette sitä, koska toiset eivät ehkä ymmärrä teitä.
 
Työpaikka ei ole kovin turvallinen. Jos teillä on oma liiketoiminta, luotte ainakin oman kohtalonne. Ainakin siinä on vähän innostusta ja voitte kontrolloida sitä, voitte ohjata sitä tai ilmentää kohtalonne. Se ei ole silti kovin turvallista, mutta se on tavallaan innostavaa. Se on kuin nousemista kilpa-autoon sen sijaan, että istuu liikenneruuhkassa. Useimmat työpaikat ovat kuin liikenneruuhkassa istumista. Ette pääse oikeasti mihinkään, mutta luulette pääsevänne. Oma työpaikka mitä rakastatte, on kuin kilpa-auton ajamista.
 
Hmm. Siis seuraava. Seuraava.
 
VILI: Mitkä sinun pisteesi olisivat?
 
ADAMUS: Ai, minun pisteeni. Työpaikat. Voi, annan sille noin "kaksi". Erittäin turvatonta. Mutta teidät johdatetaan uskomaan, että on turvallista. Se on ok. Ja sitten voitte mennä sinne ettekä saa virusta tai sairautta. Oikeasti? (Pari naureskelee) Se on paras paikka saada tartunta.
 
- Vanhemmat
 
Katsotaanpa, mitä muuta meillä on. Puhutaanpa vanhemmistanne. Olitteko turvassa vanhempienne kanssa? Olitteko turvassa vanhempienne kanssa - ja tämä on syntymähetkestä, sanotaan vaikka tähän päivään saakka. (Adamus naureskelee) Luulin, että se oli hauskaa. Oletteko turvassa vanhempienne kanssa? Olitteko turvassa - määritellään se - olitteko turvassa kasvaessanne? Siis käsiä.
 
(Tauko, kun yleisö vastaa)
 
Ai, jotkut … Meillä on tässä vaihtelua. Meillä on todellista vaihtelua. Jotkut valitsivat vanhempansa hyvin. Sanoisin, että yleisesti noin "3.8" … Tota, ei, se liikahti vähän ylöspäin, kun tullaan linjoilta. Se on "neljä". Se on "neljä", joo. Turvassa vanhempienne kanssa.
 
Tämä ei ollut erityisen upeaa aikaa useimmilla teistä. Luotitte tietysti siihen, että vanhemmat elättävät teidät. Joskus he elättivät, joskus eivät. Luotitte heihin tunnetuessa, kannustuksessa ja useimmiten sitä ei ollut. Ei siksi että he olivat huonot vanhemmat, vaan koska he olivat kiinni itsessään ja muissa asioissa tai koska he pitivät veljestänne ja sisarestanne enemmän kuin teistä. (Adamus naureskelee) Ei siis erityisen turvallista. Siis opitte, kehititte selviytymis- ja turvataitoja.
 
No, mitä ne olivat? No, ne olivat muureja ja esteitä. Ne olivat vetäytymistä. Ne olivat rajoituksia ja sitten kun aloitte käyttäytyä kuin "minä olen", kuin mestari hyvin nuorena ja helvetti pääsi irti sen vuoksi, niin vetäydyitte. Osittain koska ette halunneet heidän tuntevan turvattomuutta siitä, minkä he tunsivat kummalliseksi tai epätavalliseksi käyttäytymiseksi - kyky nähdä muita asioita, enkeleitä ja luonnonhenkiä, ja kyky kommunikoida niiden kanssa ja nähdä, mitä tapahtui tai mitä oli mahdollista tapahtua tällä planeetalla. Ei ollut kovin turvallista, kun ilmaisitte sen.
 
Nyt monet teistä sanovat: "No, en muista tapahtuneen sellaista." Se on täsmälleen oikein. Te ette muista, mutta se tapahtui. Se tapahtui. Sulkeuduitte niin, että te ette välttämättä edes muista tapahtumaa tai tapahtumia, joita sattui, mutta olin paikalla. Näin sulkeutumisen tapahtuvan.
 
Siis turvallisuus vanhempienne kanssa. On muutamia poikkeuksia - ja on muutamia poikkeuksia näissä kaikissa - mutta sanoisin noin "kolme". Noin "kolme". Ei erityisen turvallista. Jotkut teistä ryntäsivät suoraan ensimmäiseen perheeseen tai seurasivat karmaperhettä. Karmaperheet eivät ole todellakaan turvallisia perheitä. Siinä on uusi hyvä t-paita. Ne eivät ole. Toteutatte paljon vanhoja, vanhoja asioita.
 
- Oma auto
 
Voisimme mennä eteenpäin. Voisimme puhua siitä, oletteko turvassa autossanne. Kokeillaan sitä - turvassa autossanne. Te ajatte. Te ajatte - oletteko turvassa omassa autossanne? Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja shaumbra sanoo, oletteko turvassa autossanne. (Joku sanoo "kyllä")
 
(Tauko)
 
Okei, tämä on jokseenkin kaikkein korkein pistemäärä. Se on noin 7.2-7.3. Okei, turvassa autossanne. Turvassa autossanne.
 
Itse asiassa, itse asiassa kummallisella tavalla, vaikka olette tiellä ja on tuhansia muita ihmisiä ja joku voisi saada koska tahansa sydänkohtauksen ajaessaan toista kaistaa tai joku voisi olla huumeissa tai mitä tahansa muuta ja - viuh! - kaikki on ohi. Mutta tunnette olonne melko turvalliseksi autoa ajaessanne, koska te ajatte. Luultavasti tilanne huononisi, jos joku muu ajaa. Luultavasti huononisi kovasti.
 
Mutta te ajatte. Se olette te. Pujottelette kaikessa tässä kaaoksessa. Mutta hassu asia tapahtuu ajaessanne, kun intuitio tulee mukaan, joo. Se tulee mukaan erittäin hyvin. Ja ajaessanne pidätte myös tuon hiton mielen kiireisenä, kun katselette liikennemerkkejä ja muita … mutta intuitionne on paikalla. Jotkut parhaimmat ideanne, suurimmat oivalluksenne tulevat ajaessanne autoa, joo.
 
Siis autot. Luulen siis, että tässä on vastaus, tässä on ratkaisu ongelmaamme. Autot! (Naurua) Ajakaa enemmän. Ajakaa enemmän, ajatelkaa vähemmän. Ole hyvä, Sart. "Aja enemmän, ajattele vähemmän" - mahtava t-paita.
 
No niin, asian ydin tässä … Voisimme käydä läpi luetteloa ja puhua syömästänne ruuasta. Onko se turvallista? (Joku sanoo "ei" ja "mikä?") Tota, ruoka. Ruoka mitä syötte. Se mitä te … joo. Onko se turvallista?
 
Hallitus, onko se turvallinen? Hallitus, onko se turvallinen? Itse asiassa hassu asia on - no, en ole suuri hallitusten ihailija, koska se on massatietoisuuden ruumiillistuma. Tarkoitan, että sitä ne vain ovat. Ne edustavat tuon kaupungin tai maan tietoisuutta, mikä tahansa se onkin - jos se on diktatuuri tai tunarointia. Ne edustavat tietoisuutta ja siksi ne ovat, mitä ovat.
 
Niinpä itse asiassa hassulla tavalla ne eivät ole riittävän fiksuja salaliittoihin, koska ne edustavat tietoisuutta. Hallitukset eivät ole riittävän fiksuja tekemään mitään, mikä saisi teidät oikeasti tuntemaan turvattomuutta, kunhan tunnistatte, että se on hallitus ja pidätte etäisyyttä tavallaan. Mutta ne eivät ole riittävän nopeita. Ne ovat kuin jokin suuri ja veltto asia. Se jatkaa liikkumista. Se ei voi pysähtyä. Astutte vain pois sen tieltä ja se jatkaa liikkumista.
 
Hallitukset toimivat valtaenergialla. Siinä kaikki. Siinä on kyse vain vallasta. Se ei ole välttämättä huono asia, mutta niin ne jatkavat eteenpäin. Valta. Ne puhuvat äänestäjien palvelemisesta. Se ei ole lainkaan totta. Siinä on kyse niiden palvelemisesta, jotka ovat vallassa. Ne eivät kuitenkaan käsitä - ja siitä syystä en koskaan suosittele teille poliittiseen virkaan pyrkimistä - että joudutaan politiikan soppakulhoon ja vaikka aikomukset ovat hyvät ja sanotaan: "Haluan palvella ihmisiä", niin ensinnäkään, useimmat ihmiset eivät tiedä, että he haluavat tulla palvelluksi, ja toiseksi menette mukaan siihen ja yhtäkkiä olette valtanyörissä. Olette sotkeutuneet siihen ja vaikka sanotte: "En koskaan nouse valtaan", olette sen keskellä. On melkein, ei mahdotonta mutta hyvin vaikeaa päästä pois.
 
Vedetäänpä siis syvään henkeä.
 
Turvallisuuden löytäminen
 
Tässä olette mestareita ja on itse asiassa hyvin vähän turvaa. Hyvin, hyvin vähän. Se on ollut yksi haasteista, mestarien valitusaiheista aioneita. Siksi monet meistä ovat lähteneet. "Miten minun pitäisi tuntea turvaa tässä todellisuudessa, toisten ihmisten kanssa ja kehoni kanssa?" Se pettää teidät ennemmin tai myöhemmin. Miten mestarin pitäisi tuntea turvaa mielen ja kaikkien sen roska-ajatusten ja selkeyden puutteen kanssa?
 
Ja jotkut teistä sanovat: "No, olen vain itsekseni." Itse asiassa se on tavallaan vielä vaikeampaa, koska toisten ihmisten parissa on ainakin mukavia häiriötekijöitä. Te jotka alatte ottaa kolme päivää kuussa täysin itsellenne - huh! - se ei ole välttämättä helppoa, koska yhtäkkiä olette kasvotusten itsenne kanssa, oman olemuksenne turvattomuuden kanssa.
 
Mutta on tärkeää saada tuo turvallinen paikka itsellenne, sisäinen paikka. Se ei ole ajattelupaikka. Toisin sanoen, se ei ole "Aion luoda turvallisen paikan tänne ja menen sinne." Mieli ei itse asiassa koskaan … Sitä ei ole ohjelmoitu siihen, koska se tunkeutuu myös turvalliseen paikkaan. Olette yrittäneet tehdä sitä unitilassa, mennä turvalliseen paikkaan, mutta olette löytäneet sieltä itsenne, aspektinne. Heh-heh. Aspektinne ovat löytäneet teidät. Yritätte pitää sen jossain kaukaisessa piilopaikassa. Ne löytävät teidät. Ne koputtavat ovelle. Vaikkette päästäisikään niitä sisään, ne tietävät tarkkaan, missä se on. Ei enää turvapaikka.
 
Tämä johtaa koko tähän turvattomuusdynamiikkaan. On erittäin vaikeaa olla mestari ja tuntea olonsa hyvin turvattomaksi.
 
Väitän, että te ette vielä edes käsitä sitä tasoa, millä tunnette turvattomuutta pelkästään kehossanne. Kehoa pidetään tiukkana. Silloin kun on täysin turvallista tuossa kehossa ja kenties yksi parhaista tavoista kokea se on kylpy, mukava ja lämmin kylpy, mutta silloinkin olette tiukkana ja voisitte hukkua. Heh-heh. (Muutama naurahdus) Tai joku voisi pudottaa leivänpaahtimen ammeeseen! (Yleisö sanoo "oi!) "Voi, hupsista! Sori! En tiedä, mitä leivänpaahdin teki täällä kylpyhuoneessa, mutta … hyvää matkaa!"
 
Jos siis tietäisitte … Ette oikeasti käsitä vielä sitä turvattomuutta, missä toimitte. Ja olette pärjänneet siinä. Olette tukeneet itseänne. Olette löytäneet selviytymistaidot. Olette löytäneet tapoja pitää kaikki nämä turvattomuusasiat loitolla. Mutta te tiedätte ja minä tiedän, että ne ovat ovella. Ne ovat ovella ja niinpä rajoitatte itseänne enemmän ja enemmän.
 
Ja myös mieli - yritätte hiljentää mielen. No, se on tavallaan turha harjoitus. Voitte huijata mieltänne, mikä saa teidät luulemaan, että oikeasti hiljennätte mielenne, mutta se on kaikki mielen peliä. "Hiljennän mieleni. Hiljennän mieleni. Hiljennän mieleni. Hiljennän mieleni", ja luulette hiljentävänne mielen, ja on roska-ajatuksia. Te ette hiljennä. Leikitte kuurupiiloa ja juoksette tänne piiloon ja sitten roska-ajatukset saavat teidät taas kiinni ja sanovat: "Olet paha!" Voi, teidän on juostava taas piiloon.
 
Ei ole melkein mitään rauhaa. Ei ole melkein mitään lepoa tässä. Miten siis löydätte tuon turvan? Miten löydätte sen? Ette voi ajatella sitä. Ette voi sanoa: "Voi, löydän sen. Ajattelen turvapaikkaani. Olen turvassa. Olen turvassa." Se ei toimi. Turvallisuuden on oltava todellista. Sen on oltava todellista.
 
Voidaksesi avautua, Timothy, ja salliaksesi itsesi olla tuo ruumiillistunut mestari, et voi mennä piiloon. Et voi pidätellä, koska todellinen mestaruus, luovuus, ilo vain tulee ulos. Mutta jos et tunne turvaa, Jane, se ei toimi kovin hyvin. Ja olet jatkuvasti turhautunut itseesi ja mietit jatkuvasti, miksi tämä valaistuminen kestää niin kauan ja milloin annan itselleni sen suuren vastauksen, mikä ratkaisee kaikki ongelmat. Kyse on turvan tuntemisesta turvattomassa maailmassa.
 
Tämä todellisuus on hämmästyttävä ja aistillinen, mutta hyvin turvaton. Teille ei kerrottu sitä, ennen kuin tulitte tänne, eihän? Hyvin turvaton.
 
Turvallisuus-merabh
 
Vedetäänpä syvään henkeä ja tutkitaan turvallisuutta. Himmennetään hetkeksi valoja ja laitetaan jotain kivaa turvallista musiikkia. Ei sellaista, mitä soitin viime kokoontumisessamme ja minkä kanssa pidin hauskaa. Pidin siitä, mutta jotkut ihmiset eivät tunteneet oloaan kovin turvalliseksi.
 
Vedetään syvään henkeä.
 
(Musiikki alkaa, Premium Beatin "Faith")
 
Ja pyydän teitä olemaan tietoinen turvallisuudesta tästä seuraavaan kokoontumiseemme saakka. Yrittämättä tehdä asioista turvallisia, koska no, ette todellisuudessa voi tehdä. Ette voi tehdä maailmaa ympärillänne turvalliseksi. Mutta haluan teidän alkavan katsoa asioita, jotka ovat saaneet teidät pystyttämään muureja, luomaan esteitä - vaikka suhteessa. Tiedän, että suhteiden on tarkoitus olla pelkkää rakkautta ja onnellisuutta, mutta on paljon turvattomuutta, ja tiedätte täsmälleen, mistä puhun.
 
Katsokaa sellaisia asioita kuin työpaikka, keho, kun teistä tulee tietoisempi ja tietoisempi siitä, miten olette tavallaan sulkeutuneet tai luoneet keinotekoisia turvallisuusratkaisuja. Tai yltäkylläisyysratkaisuja. Emme edes puhuneet yltäkylläisyydestä.
 
Silmäsi avautuivat, Kerri. Hmm, loukattu. Hyvin loukattu.
 
KERRI: Pilaat turvapaikkani.
 
ADAMUS: (naureskellen) Minä olen turvapaikkasi, kulta.
 
Emme siis edes puhuneet yltäkylläisyydestä ja turvasta.
 
Tässä olette mestareita. Todellinen mestari on siunaus, mutta maailmassa se on melko turvatonta. Puhumattakaan omista aspekteistanne, menneistä elämistänne.
 
Vetäkää syvään henkeä.
 
(Tauko)
 
Tässä ei ole yritetä mennä luomaan jotain pientä makyo-turvapaikkaa, mihin ryntäätte joka kerta, kun olette vaikeuksissa. Ei lainkaan, koska se on älyllistä ja melko pian siitäkin tulisi turvaton. Jos yritätte luoda tämän kivan pikkupaikan mieleenne, kivan pikkumökin keskelle metsää ja on täysin turvallista, niin melko pian katossa on reikiä ja siellä kuhisee termiittejä, torakoita ja rottia ja se palaa poroksi. Emme siis tee sitä. Ei lainkaan.
 
Tarkastelemme. Tarkastelemme tietoisesti turvallisuutta, vain tunnistamme ja oivallamme, että olette täällä, jumalainen olento jonka ympärillä on asioita, jotka ovat tavallaan turvattomia - keho, mieli. Oma mielenne - turvaton.
 
Tämä alkaa tuoda asioille selkeyttä ja alatte oivaltaa ne pelit, joita olette pelanneet yrittäen tehdä todellisuudesta turvallisen.
 
Voitaisiin sanoa teoriassa, että mestari on turvassa joka paikassa. No, se on tavallaan roskaa. Se todella on. Mestari tunnistaa, että hän voi olla turvaton. Mestari tunnistaa, että tässä äärimmäisessä todellisuudessa mitä kutsutaan "maaksi", on paljon turvattomia asioita. Lentokoneen moottori voisi pudota tämän rakennuksen päälle nyt. Heh-heh, voisi. Joo, kiitos. "Kiitos tuosta ajatuksesta, Adamus". Joo. (Pari naurahdusta)
 
Luultavasti ei kuitenkaan putoa. Ei siksi että ajattelemme positiivisesti, että ajattelemme olevamme jossain täydellisessä kuplassa, ei lainkaan. Emmekä yritä ajatella tietämme siihen. Mutta tosiasia on, ettei sitä luultavasti tapahdu. Tilastollisesti sitä ei luultavasti tapahdu. Hyvin harvoja moottoreita putoaa rakennuksien päälle, joten luultavasti sitä ei tapahdu.
 
Kyse on sen tunnistamisesta, mitä olette tehneet yrittäessänne saada itsenne tuntemaan turvaa. Se voi olla kotinne. Olette tehneet siitä tavallaan turvapaikan. Unohdin kyselylistallamme ruuasta, hallituksesta, autosta ja kumppanista kysyä vanhasta Adamuksesta. Älkää vastatko. Pitäkää se omana tietonanne. (Adamus naureskelee)
 
Vetäkää syvään henkeä.
 
Emme yritä saada turvattomuutta menemään pois. Emme yritä luoda jotain keinotekoista turvallisuutta.
 
Niin kauan kun elätte tässä kehossa, tässä todellisuudessa, on asioita, on tekijöitä. Fakta on, että luultavasti ette kohtaa noin 99.999 prosenttia turvattomista asioista. Murehditte ehkä niitä, mutta ette todellisuudessa kohtaa niitä. Niitä ei luultavasti koskaan tapahdu. Muutama asia voi tapahtua. Kivi voi pudota mäen päältä ja hajottaa autonne tai kenties vain ikkunan. Heh-heh.
 
Mutta puhutaanpa todellisesta turvallisuudesta. Ei ulkoisesta maailmasta. Puhutaan teistä itsestänne. Ette ole todella turvassa itsessänne. Ei ole paljon itseluottamusta, luulisin. Kannatte edelleen paljon vanhoja lupauksia, vanhoja syyllisyyksiä, vanhoja ongelmia. Ne ovat tavallaan kovettuneet sisällenne kuin temppelin pilarit. Niistä on tullut tavallaan rakenne tietoisuuteen.
 
On varmaan paljon asioita, joita olette tehneet väärin - niin luulette. Paljon "En koskaan enää tee sellaista ja sellaista." Mutta niistä tulee tavallaan tietoisuutenne tiiliä ja laastia. ne ovat jumissa siellä. Ne ovat ehkä palvelleet teitä joskus, mutta se oli kauan sitten.
 
Miten voitte tuntea turvaa, kun kanniskelette edelleen menneisyyttä? Miten voitte tuntea turvaa, kun edelleen tuotte esiin asioita, jotka tapahtuivat 10, 50, 5000 vuotta sitten? Miten voitte tuntea turvaa, kun palaatte jatkuvasti menneisyyden muistoihin? Miten voitte tuntea turvaa, kun on noita jatkuvia muistutuksia aspekteiltanne, mielestänne tai myös sydämestänne siitä, mitä teitte väärin - epäonnistumiset, toisten loukkaaminen, tuomittava lastenkasvatustapanne, valheet joita kerroitte toisille, koska se oli mukavampaa kuin totuuden kertominen. Miten voitte tuntea turvaa, kun kanniskelette edelleen noita asioita? Se saa ulkoisen maailman näyttämään itse asiassa melko turvalliselta.
 
Miten voitte tuntea turvaa, kun todella tallennatte nuo epäonnistumiset? Ne ovat nauhoja, jotka soivat yrittäessänne tehdä jotain uutta, luovaa, hauskaa. Mutta teillä soi nämä nauhat menneisyydestä - "Epäonnistuin tässä."
 
Siellä ei ole turvallista. Ei ole turvallista tietoisuuden laastin ja kaikkien tiilien kanssa sellaisista asioista, kuin syyllisyys ja häpeä, itseinho, tuomitseminen.
 
Ja se pitää kasassa hyvin valheellista tietoisuustaloa. Ja sanotte: "Mutta jos otan pois tuon laastin, kaikki seinät romahtavat alas. Emme voi aiheuttaa sitä. Mitä minulle tapahtuisi?" Lisäksi olette panostaneet ihmistietoisuuden kaikkiin tiiliin ja laastiin. Niinpä vain jatkatte tiilien ja laastin lisäämistä toivoen, että jonain päivänä tämä hulluus loppuu.
 
Ja se voi loppua. Se aiheuttaa suurta asioiden uudelleenjärjestelyä. Se aiheuttaa noiden seinien romahtamisen.
 
Mutta rakkaat ystäväni, mitä jos nuo seinät romahtavat? Vaikka ne romahtaisivat ja tapahtuu valtava luhistuminen, pölyä ja jätettä on kaikkialla. Mutta sitten kun pöly ja jätteet puhdistetaan, ei ole enää seiniä, vankiloita, pelkoja, turvattomuuden tunnetta. Mitä jos näiden vanhojen tietoisuusseinien ja -tiilien ulkopuolella olisi todellinen "minä olen" -vapaus, myös turvattomassa maailmassa, mutta ei enää turvattomuutta itsenne osalta.
 
Turvallisuus Itsen osalta tulee, kun antaa anteeksi itselleen.
 
Turvallisuus itsenne osalta tulee, kun antaa anteeksi itselleen.
 
Anteeksianto ei ehkä ole sitä, mitä luulette. Anteeksianto ei sano: "Voi, tein näitä pahoja asioita. Nyt päästän siitä kaikesta irti." Ei. Pisteitä ei voi yhdistää sillä tavalla.
 
Anteeksianto mestaruudessa on viisautta. Viisautta.
 
Silloin kun teissä on sellaista viisautta - ensinnäkin sitä viisautta että te ette koskaan enää tee noita asioita uudestaan, ette toista niitä; sitä viisautta mitä olette oppineet kaikista kokemuksista; sitä viisautta että te ette palaa matalaan tietoisuuteen, tiheään tietoisuuteen; sitä viisautta että olette jumalainen; sitä viisautta että te olette olemassa. Se on ydinviisaus, mistä kaikki muu viisaus tulee - "Olen olemassa".
 
Myös yksinkertainen "minä olen olemassa", "minä olen" on anteeksiannon ilmaus.
 
"Minä olen olemassa. Minä olen mitä olen" - se on anteeksiantoa.
 
Se vapauttaa teidät syyllisyydestä, häpeästä, tuomitsemisesta, kritiikistä.
 
"Minä olen olemassa" - se on anteeksiantoa.
 
"Minä olen olemassa."
 
Tämä ei ole mielen asia. Se ei ole seremonia, mikä teidän on tehtävä, veden pirskottamista omaan päähänne anteeksiantamiseksi. Anteeksianto on todellisuudessa viisautta. Se vapauttaa teidät ja tuo viisaus on "Minä olen olemassa".
 
Tämä on turvapaikka. Se ei ole pieni huone suuressa talossa. Se ei ole pieni ajatus, mihin voitte juosta ja yrittää toistaa itsellenne. Se on tunne. Se on todellisuutta. Se on tietämistä. Se on turvallisuutta.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä.
 
Ei voi tuntea turvaa, silloin kun ei ole antanut anteeksi itsessään.
 
Ei. Juoksette edelleen piiloon ilman tuota anteeksiantoa. Keksitte edelleen lisää ja lisää makyoa, pidätte itsenne ylikiireisenä ja varattuna, jottei teidän tarvitse kohdata tätä syvää, syvään asiaa sisällänne - anteeksiantoa, viisautta, vapautumista.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvään henkeä tähän hetkeen.
 
Ratkaisu
 
Kysyin aiemmin, miksi emme vain napsauta sormiamme ja saa tätä mestaruusjuttua tapahtumaan välittömästi. Se on kokemisen vuoksi, sen kokemuksen vuoksi jonka juuri kävitte läpi, tuon syvän anteeksianto-oivalluksen. Se ei ole kirkkouskontojen anteeksiantoa. Se on viisautta. Se on omaan viisauteenne yhdistymistä. Sitä se on. Yhdistymistä "minä olen olemassa" -oivallukseen. Se on sitä.
 
Kysyin aiemmin, miksi emme vain napsauta sormiamme ja saa tätä kaikkea tapahtumaan - voimme laittaa valot takaisin, kiitos.
 
No, lähden tämän analogian myötä. Toukka joka käy läpi toukkana olemisen kokemusta, mutta tietää, ettei se ole oikeasti toukka, elää päiviä ja viikkoja ja kuukausia toukkana ja lopulta jokin toukkamielessä sanoo: "On aika. Minun on päästävä ulos täältä. Tämä en ole minä. Tämä en ole oikeasti minä. Tämä on ollut kokemus. Rakastan teitä, toiset toukat. On aika lähteä. Lähden pois täältä. Voitte yrittää pidätellä minua, mutta kuolisin mieluummin, kuin olisin saavuttamatta suuruuttani."
 
Sitten se käy läpi transformaation kotelossa ja se on tietoinen. Se on tietoinen, että jokin muuttuu. Ja te tiedätte, että siinä on osa, mikä kiroaa nämä muutokset ja ansassa olemisen tässä kotelossa. Mutta osa siitä sanoo: "Tämä on hämmästyttävää. Vau! Tässä minä olen ja hankkiudun eroon kaikista näistä jaloista ja kaikesta tästä vihreydestä. Mutta tässä minä olen. Itse asiassa tiedostan muuttuvani, joten sitten kun minusta tulee se, mikä ikinä minusta tuleekin, tiedän tarkkaan, miten pääsin siihen."
 
Toukka sanoo itselleen: "Joo, minussa on osa, joka sanoo "voi jessus, mitä olen tehnyt? Mitä olen tehnyt? Olisin voinut olla vain yksi toukka."" Osa toukkaa sanoo: "Voi paska! Luulin sen olevan turvatonta, mutta tämä on todella turvatonta! Koska kenelläkään ei ole käsikirjaa, mitä tehdään, ja kuulin jonkun sanovan, että on punainen toukka nimeltään "Saatanoukka", mikä jahtaa minua, koska olen antanut itseni … mutta en välitä! En välitä, koska en voi jäädä sellaiseksi, kuin olin. Tiedän, että on jotain muuta, en ole pystynyt määrittelemään sitä. En ole pystynyt ilmaisemaan sitä sanoin, mutta jumala- … tota, sinäkin jumala, toukkajumala, olet hevonpaskaa! (Naurua) On jotain jumalan tuolla puolen ja tiedän sen ja aion löytää sen, vaikka mikä olisi! Ja tässä tietämisessä tiedän myös olemuksessani, että siitä huolimatta, että tämä on turvaton toukkamaailma, kaikki on hyvin koko luomakunnassa."
 
Kiitos, rakas shaumbra. Olkaa turvassa. Olkaa turvassa. Kiitos, kiitos. (Yleisö taputtaa)