Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
 
Tervetuloa, rakas shaumbra. Tervetuloa tähän joulunaikaan, tähän juhlavaan joulunaikaan. (Joku antaa hänelle jouluvaloista tehdyn kaulakorun) Voi, rakkaani. (Yleisö reagoi "aah!", kun hän laittaa sen kaulaansa) Aah, kyllä. Vähän väriä, vähän tyyliä, kyllä.
 
Tervetuloa tähän tilaisuuteen, rakas shaumbra. Huone on täynnä, paljon täydempi kuin muutamana viime kuukautena - ei ainoastaan ihmisiä, vaan olentoja. Tiedätte, etten usein ota vieraita tilaisuuksiimme. Minulta kysytään aina silloin tällöin - kysyttiin itse asiassa tänään ja se melkein särki sydämeni - "Milloin Kuthumi tulee?" Voiii, Kuthumi on täällä, sitten kun on sen aika.
 
Mutta sitä odotellessa teillä on minut jokaisella lannantäyteisen matkan askeleella. Jokaisella askeleella. (Muutama "jee" ja taputuksia)
 
Rakas shaumbra, huone on siis tosiaan täynnä. Meillä on tänään erityisvieraita joulunajan vuoksi, mutta ensin myös mielenkiintoinen ilmiö, Adamus-palkinnon arvoinen. Toivon monia niitä tänään, koska Cauldrella ei ole enää rahaa jäljellä (vähän naureskelua), joten annamme epäaitoja mutta arvokkaita palkintoja. Monia vieraita.
 
Tämä päivän vieras
 
Ja oli mielenkiintoista, että silloin kun mestari David tai David the McMaster piti avauksensa ja auttoi energian asettamisessa, hän sanoi nimen, joka kuultiin toisissa ulottuvuuksissa - Nelson Mandela. Se - tuo tunne ja intohimo mitä Davidista tuli ja teidän kaikkien reaktio - veti Nelson Mandelan tänne. (Taputuksia) En tiedä, miten kauan hän on. Erittäin kiireinen nykyään. Mutta tosiaankin ehdottomasti Adamus-palkinto Davidille.
 
LINDA: Ai, Davidille.
 
ADAMUS: Davidille.
 
LINDA: Ei Mandelalle.
 
ADAMUS: Davidille. (Muutama taputus)
 
LINDA: Davidille.
 
ADAMUS: Davidille.
 
Voitte kuvitella kaiken tunnevirtauksen ympäri maailmaa, mutta juuri täältä Shaumbravillen sydämestä lähtee tunne ja hän pistäytyy paikalla. "Mitä ihmisillä tapahtuu?", hän sanoo. "Pistäydyn paikalle." Niinpä avasin oven henkilökohtaisesti. Hän on täällä jonkin aikaa.
 
Nelson Mandela
 
Mielenkiintoista. Entä Nelson Mandela? Onko hän shaumbra? Ei ole koskaan tiennyt shaumbroista ennen tätä. Tule takaisin tänne! Takaisin huoneeseen! (Naurua, kun Adamus elehtii "tarttuen" Mandelaan ja tuo hänet takaisin) Ei ole koskaan tiennyt. Hänellä on hyvä huumorintaju. Hyvällä johtajalla on oltava hyvä huumorintaju. Kirjoittakaa se muistiin Adamus-sanontojen kirjaan - on oltava hyvä huumorintaju.
 
Voi, maailma on - takaisin tänne (luultavasti Mandelalle) - haastava paikka nyt meille kaikille, teille kaikille. On oltava huumorintajua. On kyettävä nauramaan itselleen ja kyllä, toisille. Kyllä. (Naurua) Tai heidän kanssaan, pitäisi sanoa. Mikä siis toi Nelson Mandelan siihen, missä hän on? Sen voi melkein kuvitella. Tuntekaa sitä hetki, ennen kuin annan vastaukseni.
 
Mikä aiheutti hänelle sellaisen intohimon, sellaisen draivin, sellaisen selkeyden ja inhimillisyyden? Se oli vastoinkäymiset. Vastoinkäymiset, ettekö tiedä. Vastoinkäymiset ajoivat niin syvälle hänen sydämeensä ja sieluunsa, että hän teki sitoumuksen itselleen: "En ole enää koskaan hollantilainen orjaisäntä. En ole enää koskaan orjaisäntä."
 
Hän todella oli menneenä aikana, entisessä elämässä, julma ja raaka, piittaamaton … (Jokin laite hurisee) Pankaa siitä huomautus puhtaaksikirjoitukseen - jokin hurisee, värisee enkä ole varma, mikä se on.
 
LINDA: Ovatko taskusi tyhjät? (Hän kikattaa ja jokin hurisee taas)
 
ADAMUS: Jonkun hieromasauva on päällä. Sammuttakaa se. Se ei ole sopivaa. (Naurua) Teillä on paljon aikaa siihen myöhemmin, mutta ei juuri nyt. (Adamus naureskelee) Larry, oliko se sinun? Larry, huumorintajua. Hah, hah, hah, hah, haa! Hoh, hoh, hoh, hoh, hoo! Aargh.
 
Siis Nelson Mandela, kyllä, raaka orjaisäntä ja kuten monet teistä tietävät entisistä elämistä, oman elämänne vastoinkäymisistä, että heräätte yhtäkkiä eräänä päivänä ja sanotte: "Mitä oikein tein? Mitä oikein ajattelin?" kyetäksenne, rakkaat ystävät, lähtemään siitä, tuosta kamalasta tunteesta, että olitte tehneet jotain, mikä satutti toisia tai itseänne, tuosta itsenne halveksimisen tunteesta, tuosta arvottomuuden tunteesta, kuin teistä tehtäisiin juuri hakkelusta. Yhdessä hetkessä teistä oli tuntunut mahtavalta ja suurelta olennolta, kuninkaalliselta, pomolta, isolta kiholta - valtaa ja kaikkea - ja yhtäkkiä tulette kasvotusten oman sielunne kanssa, joka ei näe teitä aivan niin. Sielunne joka sanoo: "Mistä tuossa elämässä oli kyse?" Yhtäkkiä putoatte kuiluun, näette itsenne ja menneisyytenne haamut ja mitä sitten? Mitä sitten? Noustaksenne noista syvyyksistä ja tuosta pimeydestä, mitä sitten?
 
Anteeksianto itsellenne. Anteeksianto itsellenne. Vetäen syvään henkeä ja päästäen irti kaikesta tuosta syyllisyydestä, kaikesta tuosta häpeästä. Ei ole mikään helppo tehtävä. Sanotte, ei vain päässänne, mutta sanotte: "Vapautan itseni. Nämä olivat kokemuksia alemmassa tietoisuudessa vähemmän tiedostavana aikana. Nämä olivat osa minun ja kaikkien muiden kokemuksia."
 
Se ei ole oikeutusta. Se on ehdotonta anteeksiantoa. Se ei ole yritystä tehdä parannusta mielessänne. Se ei ole yritystä kaunistella tilannetta. Se sanoo: "Minä, rakas Jumalitse, annan anteeksi itselleni ja kaikille muille" ja eikö Nelson Mandela kaikessa raivossaan ja vihassaan vangitsemisesta ja kestämästään kidutuksessa, eikö hän antanut anteeksi juuri niille, jotka vangitsivat hänet, jotka tukahduttivat hänet, koska hän oivalsi, että hyvin monin tavoin he palvelivat häntä?
 
He palvelivat hänen syyllisyyttään siitä, mitä hän oli tehnyt. He palvelivat tulemista suurempaan tietoisuuteen "minä olen" -olemuksesta itsessään ja kaikissa muissa. Ja tuossa anteeksiannossa toisille hän todella vapautui.
 
Hänellä oli tuossa kohtaa sellaista syvyyttä, ymmärrystä ja selkeyttä, että hänestä voi sitten tulla johtaja. Ei johtaja, joka yritti saada valtaa, tehdä uusia sääntöjä, tuputtaa itseään toisille, vaan johtaja sanomaan yhden asian kaikille ihmisille: "Sinäkin olet vapaa. Sinä olet vapaa."
 
Hän ei pyrkinyt parrasvaloihin. Hän ei ollut kiinnostunut rahasta. Hänellä oli tietysti ns. omat inhimilliset puutteensa, omituisuutensa. Niin kauan kun elätte tällä planeetalla, teillä on noita omituisuuksia. Mutta ennen kaikkea hän ymmärsi vapautensa ja välitti sen toisille.
 
Mitä hän aikoo tehdä tästä eteenpäin? Siirtyä toiselle puolelle? Mennä kolmanteen ympyräänsä? Luultavasti ei. Luultavasti ei. Liikaa työtä tehtävänä tänä ratkaisevana aikana tällä planeetalla. Liikaa ihmisiä joiden täytyy kuulla sanat: "Olet vapaa!" Liikaa ihmisiä joiden täytyy päästä irti uhriudestaan.
 
Hän ei välttämättä yritä työskennellä hyväksikäyttäjien kanssa, koska he tavallaan vain reagoivat uhriin. Hän oppi sen. Kyse on uhreista, niistä jotka sanovat: "En voi tehdä tätä, koska … värini, kasvatukseni, vammaisuuteni vuoksi." Se on uhrienergiaa. Sitten kun oivallatte sen, sitten kun oivallatte sen, olette todella vapaa. Ei ole mitään, rakas Edith, rakkaani (Adamus antaa suukon hänen poskelleen), ei ole mitään, mikä voi pidätellä, paitsi oleminen tuossa uhrina olemisen hiekkalaatikossa.
 
Siis rakas Nelson Mandela ei aio lähteä maailmanjohtajien perään. Hän ei lähde hyväksikäyttäjien ja diktaattorien perään, niiden jotka käyttävät väärin valtaa ja energiaa. Hän menee suoraan niiden luo, jotka esittävät uhriroolia, koska sitten kun he sanovat: "Ei enää", ei voi olla enää hyväksikäyttäjiä. Ei voi olla enää orjuuttajia. Sitten kun ihmiset sanovat: "Ei enää", se vapauttaa heidät ja ottaa pois sen valtaharhan, mikä tämäntyyppisillä tasapainottomilla johtajilla ehkä on.
 
Vedetäänpä syvään henkeä tälle, shaumbra.
 
Tässä olemme Nelson Mandelan kanssa. Kiitos Davidille ja kaikille teille, että kutsuitte tämän rakkaan sielun tänään. Tässä olemme uuden henkisen energian luokkahuoneessa.
 
Uskonto, henkisyys ja shaumbra
 
Mitä eroa on uskonnolla ja henkisyydellä? (Muutama naurahdus) Mielenkiintoinen kysymys. Mielenkiintoinen kysymys, joo.
 
Uskonto. Uskonto on tavallisesti ... Muuten loukkaan joitain ihmisiä - missä kamera on - loukkaan joitain ihmisiä tänään ja tiedän sen jo, koska loukkaan heitä joka päivä. (Naurua) Sanon tänään joitain asioita, jotka on tahallaan suunniteltu - pysykää tässä kamerassa - suututtamaan teitä. Suututtamaan teitä, saamaan teidät pois omahyväisyydestä, saamaan teidät syvälle itseenne.
 
Älkää sulkeko internetiä. Pysykää kanssamme loppuun saakka. Tässä Crackerkjacks- paketissa on aina yllätys. (Vähän naurua)
 
Mikä eroa on uskonnolla ja henkisyydellä? Uskonto on täynnä uhreja. Täynnä ihmisiä jotka eivät halua ajatella itse. Täynnä ihmisiä jotka pelaavat valtapeliä - kumpikin puoli, jäsenet ja johtajat.
 
Mitä eroa on henkisyydellä, uskonnolla ja shaumbralla?
 
SART: Päivä ja yö!
 
ADAMUS: Päivä ja yö. Hyvä, hyvä.
 
SART: Joo!
 
ADAMUS: Sinä siis suututat heidät, en minä. (Naurua) Mikä on merkittävin ero siinä, mitä te teette ja miksi te olette tällä planeetalla nyt, ja henkisellä porukalla?
 
SHAUMBRA 1 (nainen): Vastuullisuus.
 
ADAMUS: Puhu kuuluvasti.
 
SHAUMBRA 1: Vastuullisuus.
 
ADAMUS: Vastuullisuus. Hyvä, hyvä. Se oli hyvä vastaus.
 
SHAUMBRA 2 (nainen): Vain ole. Vain ole.
 
ADAMUS: Vain ole. Se on hyvä.
 
SHAUMBRA 3 (nainen): Standardina oleminen.
 
ADAMUS: Standardina oleminen. (Pari ihmistä antaa lisää vastauksia) Hyvä, hyviä vastauksia. Mahtavaa.
 
MARTY (Mofo): Ihmisten suututtaminen.
 
ADAMUS: Ihmisten suututtaminen. Niin sitä pitää, Mofo, kyllä.
 
Sanoisin, että suurin ero henkis- … Henkisyydessä on mukana paljon ihmisiä. He jättävät tietyssä kohdassa uskonnon, koska he oivaltavat, että siinä on paljon rajoituksia. He oivaltavat, että he haluavat ajatella vähän itse. Uskonnossa ei ole ehdottomasti mitään vikaa, ei mitään. Se palvelee tarkoitusta tiettyyn pisteeseen.
 
Henkisyys. Ihmiset menevät mukaan henkisyyteen. Upeita, upeita asioita, koska se tavallaan vapauttaa osittain aloittamaan tutkimisen.
 
Esimerkiksi new age -liikkeessä ei ole keskushallintoa. Ei ole hierarkiaa. Se on melko löyhä. Todella löyhä. Mutta henkisyydessä on paljon etsimistä ja pyrkimistä. On paljon veden lämpötilan kokeilemista varpaalla ja se voi johtaa paljoon makyoon. Niin ei aina tapahdu, mutta se voi johtaa siihen, koska voit unohtaa todelliset halut, sen tietämisen, mistä puhuin viime kuussa. Voit unohtaa sen ja jäädä täysin kiinni - sanotaan vaikka - eteerisiin öljyihin ja käyt vuosikaupalla läpi kaikkia eteerisiä öljyjä. Ainoa eteerinen öljy mikä on minkään arvoinen, on oma hikenne. (Vähän naureskelua) Voitte siteerata minua tässä! Köhöm.
 
Eikä kyse ole siitä, että eteerisissä öljyissä on mitään vikaa, mutta on taipumusta laittaa ne itsenne edelle ja sanoa: "Tämä eteerinen öljy tuo takaisin muistoja. Tämä eteerinen öljy laukaisee tätä tai tuota." Sama pätee luonnollisiin lisäravinteisiin, yrtteihin. Niissä ei ole mitään vikaa, mutta voitte "yliyrttiystyä". Voitte … (Muutama naurahdus hänen sanalleen) Keksin sen. Voitte alkaa antaa voiman yrteille.
 
Yrtit resonoivat upeasti kehon kanssa ja keho joka on kaukaa, kaukaa - aina valaista, delfiineistä ja kaikesta muusta saakka … Mistä puheen ollen, eikö ole upeaa, että tiedemiehet alkavat ymmärtää todellisen suhteen ihmisten ja delfiinien välillä?
 
LINDA: Ooo!
 
ADAMUS: No, kuka olisi luullut, että olit kala?
 
LINDA: Kalat, hei! (Horoskooppimerkki)
 
ADAMUS: Siis monet näistä yrttilääkkeistä herättävät, muistuttavat jostain syvällä kymmenien tai satojentuhansien vuosien takaisten elämien kehossa, jolloin ei ollut muuta. Ei ollut kemikaaleja. Ei ollut lääkkeitä, millaisina tunnette ne nyt. Otatte siis tiettyä yrttilääkettä ja se muistuttaa teitä asioista monia, monia, monia elämiä sitten. Se laukaisee muiston. Se on upeaa tiettyyn pisteeseen saakka. Asiat olivat erilaisia silloin kuin nyt. Yrttilääkkeet olivat erityisen hyviä teille silloin, mutta ne eivät ehkä tee samaa teille nyt.
 
Taas kerran, ne ovat upeita, mutta on helppoa jäädä kiinni henkisen ryhmän tai new agen tiettyihin rituaaleihin, tiettyihin kirjoihin, kursseihin tai mihin tahansa muuhun ja se voi johtaa paljoon makyoon. Yleensä henkisellä polulla olevat etsivät edelleen. He eivät ole tehneet tuota sitoumusta. Ei näin ole kaikissa tapauksissa, joten älkää lähettäkö sähköposteja Cauldrelle - hän käskee minua sanomaan näin. Mutta siinä on merkittävä ero, jos olen täällä teidän kanssanne tai henkisen new age -tyyppiryhmän kanssa. Valtava ero. Te ystäväni, olette tehneet sitoumuksen ja siinä on kyse valaistumisesta. Siinä ei ole kyse …
 
Henkisyydessä on hyvin paljon kyse yrityksestä tehdä ihmiselämä vähän mukavammaksi. Vähän mukavammaksi tai joskus myös joidenkin elämän rankkojen asioiden oikeuttamista. Mutta te olette tehneet sitoumuksen. Se palaa tuohon tietämiseen, mistä puhuimme - johonkin minkä tunsitte syvällä sisällänne. Se ei ollut mitään, mitä harjoitettiin. Se ei ollut mitään, mihin edes valmistauduitte. Se tapahtui ensin. Luultavasti jonkinlaisten vastoinkäymisten vuoksi, luultavasti koska vain kyllästyitte käymään läpi syntymää ja kuolemaa, syntymä-kuolemakiertoa. Mutta jokin sisällänne laukaisi tuon tietämisen.
 
Kuten sanoin viime kokoontumisessamme, tuo oli se asia, mikä sitten toi kirjoja, kursseja ja lopulta teidät näille penkeille. Se on valaistuminen ja sitoutuminen siihen. Ja kuten luultavasti tiedätte, se on vaikeampaa kuin henkinen polku. Paljon vaikeampaa. Sanoisin, että henkinen polku on suunniteltu tekemään elämästä vähän mukavampaa. Shaumbra-polku periaatteessa määrittelee elämän kokonaan uudelleen kehossanne, mielessänne, hengessänne, suhteessa itseenne. Usein siihen liittyy kaikkien käsitystenne ehdoton murskaaminen ja pirstominen elämästä, itsestänne, mukavuudesta ja onnellisuudesta. Lopulta oivallatte, että noilla sanoilla on oikeastaan erittäin vähän tai ei mitään merkitystä.
 
Itse asiassa valaistumisessa hyvin monet noista sanoista vain poistuvat. Sillä ei ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa. Ette itse asiassa löydä ylösnousseita mestareita kävelemästä (hän tuo puhujakorokkeen esiin) - olemme todella vaikeuksissa nyt, Paul. Joka kerta kun haen puhujakorokkeen, tulee pitkä esitys.
 
PAUL: Fläppitaulukin on vaarallinen.
 
ADAMUS: Fläppitaulu, hyvin vaarallinen, kyllä. En kaada tätä, ennen kuin saan kahvia. (Naurua) Mutta …
 
LINDA: Haluatko kahvia?
 
ADAMUS: Aha, kyllä. Kermaa, ei sokeria. Vähän St. Germainia … ei. (Vähän kikatusta)
 
Shaumbra-polku määrittelee kirjaimellisesti elämän uudestaan. Siinä ei ole kyse mukavuudesta, kuten olette havainneet. Kokeilitte sitä. Yrititte saada … (Linda tarjoaa hänelle serviettiä) Kyllä, kiitos. Yrititte saada tuon vähän mukavamman elämän, mutta se ei toiminut. Voi, suhteet. Niistä tehtiin hakkelusta - ajatuksistanne, kaikesta. Mielenkiintoista. Vaikeaa, vaikeaa. Mutta annoitte sen tapahtua. Minun on kunnioitettava, kehuttava ja annettava tunnustusta jokaiselle teistä siitä, että olette vielä täällä, koska se ei ole helppoa ja teette sen hyvin nopeasti. Joskus vähän pelottavaa. Se on kuin ajamista kovalla vauhdilla jäistä alamäkeä Valtatie 72:lla. (Adamus naureskelee) Ylösnousseiden mestarien klubissa taivastelemme: "Voi jessus!" Mutta siinä on kyse kaiken sen yläpuolelle nousemisesta, mitä ajattelitte itsestänne ja elämästä. Hämmästyttävää, yksinkertaisesti hämmästyttävää.
 
Jotkut sanovat, että olen kenties vähän kova (kikatusta, kun hän pudistelee päätään "ei"), vähän inhottava (naurua, kun hän nyökkää "kyllä"). Joo, mutta rakkaat ystävät, tiedän, miten tärkeää tämä on teille tässä elämässä - ei seuraavassa elämässä. Pelkkä ajatus siitä, että joku sanoo: "No, seuraavassa elämässäsi kun käyt läpi seuraavan syntymäprosessin …" Voiii, ei, ei, ei, ei. Haluatte sen nyt.
 
Niinpä puskemme. Puskemme ja pidämme hauskaa tehdessämme sitä. Hyvä. (Linda tuo kahvia) Kiitos, rakkaani.
 
LINDA: (kuiskaten) Ole hyvä.
 
ADAMUS: Pidetäänpä siis vähän hauskaa, kyllä. Pointti minkä yritän sanoa, on, että te olette erilaisia. (Vähän naurahduksia ja joku sanoo "mitä tarkoitat?") Mitä tarkoitan? Teidät täsmälleen, mitä tarkoitan. (Adamus naureskelee)
 
Olette erilainen. Olette erilainen kuin edes elämissänne, missä olette olleet henkinen. Ehdottomasti hyvin erilainen kuin elämissänne, missä olette olleet uskonnollinen. Siinä on suuri ero. Tunnemme sitä vähän hetken kuluttua.
 
Olette hyvin erilainen ja se vaatii paljon sisua, paljon … "päättäväisyys" ei ole oikea sana. Palaan siihen myöhemmin. Kerron teille tarkkaan, mitä vaatii olla näillä tuoleilla, tulla mukaan internerissä ja sanoa: "Kyse on valaistumisesta."
 
Kuten olen sanonut aiemmin, hassu asia on, että kun olemme olleet työpajoissa ja olen sanonut: "Mitä valaistuminen on?", kuulen joukon suurimpia mahdollisia makyo-vastauksia. Se saisi uskomaan, että olette täällä ja keskitätte elämänne täysin valaistumiseen eikä teillä ole hajuakaan, mitä se on. Ehdottomasti ei mitään hajua, mitä se on. Ja se on totta ja se on hyvä asia.
 
Tiedätte, mitä se on. Teidän ei tarvitse edes määritellä sitä. Tiedätte jo. Joskus se peittyy. Joskus unohdatte sen. Teillä on yksi noista huonoista valaistumispäivistä ja mietitte, mitä teette. Mutta palaatte tuohon tietämiseen. Joskus heräätte aamulla kahdelta tai kolmelta pelästyneenä, hämmentyneenä ja sekaisin, mutta kuitenkin tuo tietäminen on olemassa.
 
Se ei ole tahdon asia. Se ei ole voiman asia. Se on vain tuon tietämisen asia. Kaunista.
 
Jeesus-peli
 
Pelataanpa tänään. Pelataan Jeesus-peliä.
 
LINDA: Voi ei! (Vähän naureskelua)
 
ADAMUS: On joulu!
 
LINDA: Yäk!
 
ADAMUS: On joulu. (Lisää naureskelua) Joo, etkö tiedä. Ohitetaan se.
 
Saamme siis kaikkea reagointia. Sanon sen ja sitten nämä netissä katsovat ihmiset tietysti sanovat - ette te, vaan katselevat ihmiset - "Jeesus-peliä? Häh! Miten kamalaa, että he pelaavat sitä!" Ei, ei, Jeesus-peli on hauskaa. Näette sen aivan hetken kuluttua. (Vähän kikatusta)
 
Voimme myös … Kirjoittaisitko sen seuraavalle paperille?
 
LINDA: Minkä?
 
ADAMUS: "Jeesus-peli, missä esiintyy pääosassa Jeshua Josefin poika, Jeesus Kristus pelastajana" (Naurua, kun hän sanoo sen radiokuuluttajaäänellä) Emme taida tarvita sitä. Jeesus-peli. Etkö kirjoita sitä? Vili?
 
VILI: Voi hyvä luoja.
 
ADAMUS: Joo, ja sinä juoksutat mikrofonia (Lindalle).
 
LINDA: Okei.
 
ADAMUS: Siis, rakas Vili, voitko olla vähän jumalaton? (Yleisö on samaa mieltä) Totta kai! Miksi ei?! Koska se kaikki on suurta tarinaa ja näette aivan hetken kuluttua, ettei se ollut lainkaan totta.
 
LINDA: Se on tavallaan herkkä asia.
 
ADAMUS: Kenelle?!
 
LINDA: Minulle!! (Hän teeskentelee itkemisääntä ja kikattaa)
 
ADAMUS: "Jeesus-peli", ja sitten sulkuihin alle "Jeshua-sekoitus/yhdistelmä".
 
LINDA: Oho! (Yleisö reagoi "oho")
 
ADAMUS: Jeshua. Näettekö, miten se muuttaa sitä? Jeshua-sekoitus. Olemme nyt joulunajassa. Muuten, se on toinen vieraamme tänään täällä Coal Creek Canyonissa - Jeesus Kristus! Olen vakavissani.
 
LINDA: Upeaa.
 
ADAMUS: Jeshua. Kutsutaanpa sitä yksityiskohtaisemmin niin, että täällä on energia Sanandan huoneesta. Sananda joka tunnetaan myös Isana, on täällä ja miksi ei? Näette hetken kuluttua: "Miten se meni minulta ohi?!"
 
Siis, okei. Olemme täällä joulunaikaan. Tämän päivän vieraat - Jeesus ja rakas ystävämme Nelson Mandela. Ehdottomasti. Miten mahtava yhdistelmä. Olemme joulunajassa ja puhutaan paljon Jeesuksesta. Itse asiassa olen aina pitänyt ja pidän joulussa siitä, että se on ainoa kerta vuodessa, jolloin Jeesus otetaan ristiltä ja laitetaan pieneen koriin.
 
LINDA: Joo, jihuu!
 
ADAMUS: Se on mukava, paljon parempi kuin ristillä. (Muutamia taputuksia) Loppuaika vuodesta? (Hän matkii ristillä olemista) Näin. (Lisää naureskelua) Tähän aikaan vuodesta katsotaan hänen neitsytäitiään ja sanotaan: "Tämä on kummallista, äiti." (Lisää naurua)
 
Niinpä kysyn teiltä, koska monet teistä kulkivat Jeshuan kanssa - ja Jeshua on sen oikea nimi, jota kutsutaan Jeesukseksi.
 
Muuten, minun on pysähdyttävä ja korostettava tätä. On Jeshua - se Jeshua jonka tunnette ja joka oli maisemissa noin 2000 vuotta sitten - ja sitten on Jeesus. Ja enimmäkseen meillä on Jeshua täällä, ei niinkään Jeesus.
 
Jeesus on vain, voi peijakas, luultavasti noin 800, 900 vuotta vanha. Hän on paljon nuorempi kuin Jeshua.
 
Jeesus on sekoitus, aivan kuin Jeshua. Näette kuitenkin eron, koska Jeesus on uskonnoista tehty sekoitus. Uskonnot loivat Jeesuksen. Ja niin monet ihmiset uskovat siihen, että se todella sitten tapahtuu. Aivan kuten loitte olennon, olentosekoituksen, mikä tunnetaan shaumbrana. Shaumbra oleskelee, ajaa kivaa autoa, hengailee ja ottaa muutaman drinkin silloin tällöin. Tosi makeeta.
 
On siis myös Jeesus-sekoitus, Jeesus pelastaja, Jeesus joka odottaa, herra ties mitä - joo, no, Herra tietää mitä - pelastaakseen kaikki, toista tulemista, mitä ei muuten koskaan tule. Ja on tämä Jeesus, todella komea ja valkoiselta näyttävä kaveri, joka aina käyttää kaapua. (Vähän kikatusta) Siniset silmät. Joo, israelilainen ja siniset silmät. Hmm, en tiedä.
 
On tämä Jeesus ja hän rakastaa ihmisiä, jotka palvovat häntä. Hän rakastaa ihmisiä, jotka sanovat: "Mitä Jeesus tekisi?" Hän vain istuu hymyillen, hän ei koskaan anna heille vastauksia - hän vain hymyilee. Tämä Jeesus - tietoisuussekoitus mikä on tehty monista ihmisistä, jotka uskovat häneen - kulkee paljon vetten päällä. (Naurua) Koska niin he uskovat. Niinpä joka aamu hän nousee ylös ja kävelee vetten päällä. (Lisää naurua, kun Adamus havainnollistaa) Menee jääkaapille toisissa maailmoissa, avaa sen ja sanoo: "Voi peijakas, ei mitään syötävää tänään. Ai niin, kalaa ja leipää." (Naurua) "Taas yksi kalan ja leivän päivä." Hän käy paljon juhlissa. (Joku sanoo "siellä on viiniä") Vettä viiniksi myös. Se on ehdottomasti todellista. Tarkoitan siis, etten keksi tätä.
 
Voitte mennä toisiin maailmoihin toisella puolella ja löytää Jeesuksen. Voi, kuunnelkaa vain kaikkia ihmisiä, jotka pyytävät anteeksiantoa synneistään - "Voi Jeesus!" Jeesus tavallaan sanoo: "En tiedä, mitä tehdä. Kutsutte minua. Pyydätte minulta anteeksiantoa. Annoin teille anteeksi kauan sitten. En itse asiassa edes tiedä, mitä teitte, ja pyydätte minulta anteeksiantoa. Antakaa itsellenne anteeksi!" Mutta he eivät kuule.
 
On Jeesus, joka vaeltelee toisissa maailmoissa. (Adamus naureskelee) Voi, rakas shaumbra, olen niin iloinen, että teillä on hauskaa. Linjoilla on joitain, jotka eivät enää ole linjoilla. (Lisää naureskelua)
 
LINDA: Joo, pari lähti huoneestakin. Hyvä sua.
 
ADAMUS: Ja jotkut sanovat: "Miten hän voi olla niin jumalaton, rienaava?" Koska se on vain keksittyä! Koska sitten on oikea Jeshua, joka oli verta ja lihaa, Jeshua jonka kanssa jotkut teistä oikeasti kulkivat. Tarkoitan, että kuljitte hänen kanssaan, kosketitte häntä, juttelitte hänen kanssaan, kerroitte huonoja vitsejä ja oleskelitte hänen kanssaan. Jotkut teistä olivat täällä samaan aikaan. Kenties ette koskaan kohdanneet tätä Jeshuaa, mutta kuljitte aina tavallaan hänen kanssaan toisissa maailmoissa. Oli tavallaan sopimus tulla takaisin yhdessä tänä aikana.
 
On paljon tarinoita Jeshuasta, mutta uskon ja luotan, että te tunnette Jeshuan, että te tunnette todellisen tarinan. Pelaamme siis pikkupeliä.
 
Ensin pyydän teitä tuntemaan Jeshuaa. Heittäkää aivoistanne ulos kaikki kuulemanne jutut. Tästä tulee spontaania. Haluan teidän tuntevan, miten tosiaan tunsitte Jeshuan. Älkää antako pään estää teitä tässä. Menkää sydämeen. Tunnette Jeshuan. Miksi? Koska Jeshua on sekoitus, mikä on tehty teistä ja minusta ja joukosta muita. Jeshua on kaikkein suurin sekoitus, toisin sanoen enemmän sieluolentoja kerääntyi yhteen ja sanoi: "Luodaanpa sekoitus." Muuten, se ei ole sieluolento - niille jotka ovat edelleen kanssamme linjoilla ja jotka ovat suhteellisen uusia. Kyllä, Jeshua, Jeesus ei ollut sieluolento. Se oli sekoitus teistä kaikista. Siinä oli kyse jumalaisen siemenen tuomisesta tälle planeetalle 2000 vuotta sitten.
 
Keskustellaanpa vähän Jeshuasta - Linda mikrofonin kanssa, kiitos. Aloitetaanpa … Anna mikrofoni kenelle tahansa. Kenelle tahansa.
 
LINDA: Ennen kuin he tietävät, mikä kysymys on?
 
ADAMUS: Ehdottomasti. Se on paras tapa. Hyvä, hyvä, hyvä.
 
- Ensimmäinen kysymys
 
Kertoisitko minulle, mitä uskontoa Jeshua oli? Katolilainen?
 
SUSAN: Mielen vastaus vai …
 
LINDA: Sinun on pidettävä mikrofonia.
 
ADAMUS: Hyvä, pidä mikkiä ja nouse seisomaan, ole hyvä.
 
SUSAN: Okei.
 
LINDA: Upea asu!
 
ADAMUS: Upea asu!
 
SUSAN: En tiedä!
 
ADAMUS: Voiii eiii! (Yleisö reagoi "voi ei")
 
LINDA: Voi ei!
 
ADAMUS: Mikrofoni. Ulos.
 
LINDA: Oi!
 
ADAMUS: Kolme minuuttia.
 
Anna mennä. Mitä uskontoa Jeshua, Jeesus oli?
 
SHAUMBRA 4 (tyttö): Äh …
 
ADAMUS: Se on ok. Vain …
 
SHAUMBRA 4: Juutalainen.
 
ADAMUS: Juutalainen! Tavallaan, tavallaan, joo. Essealainen, essealainen. Jeshua syntyi ja kasvatettiin essealaiseksi ja löydätte paljon vihjeitä siitä hänen elämäänsä.
 
Ensinnäkään hänen äitinsä ei ollut neitsyt. Olette luultavasti keksineet jo sen. (Vähän naurua)
 
SART: Ei! (Lisää naurua)
 
LINDA: Tulee pitkä iltapäivä!
 
ADAMUS: Pitkä iltapäivä.
 
Essealaiset kuitenkin … (Hän ottaa pari M&M-karkkia pöydältä) Otan yhden kumpaakin väriä osoittaakseni vain, etten ole puolueellinen vihreälle tai punaiselle. (Kikatusta, kun hän laittaa ne suuhunsa) Mm, pitäisitkö näitä? Minun täytyy puhua. (Adamus ottaa karkit pois suustaan ja antaa ne Paulille)
 
LINDA: VOI EI!!
 
ADAMUS: Minun täytyy puhua. En halua puhua suu täynnä. (Lisää naurua)
 
LINDA: Hei, täällä on metallia. Haluatko laittaa kielesi siihen? (Viitaten aiempaan keskusteluun sen vaaroista, jos nuolee jäistä metallia, lisää naurua)
 
ADAMUS: Hänen vanhempansa eivät olleet naimisissa, koska essalaiset eivät välttämättä uskoneet avioliittoon. Jos olit hyvä essealainen, parempi essealainen, et mennyt koskaan naimisiin. Ja näytän teille hetken kuluttua, miksi se aiheutti paljon ristiriitaa rakkaalle Jeshualle.
 
Hänen vanhempansa eivät siis olleet naimisissa, mutta yhtäkkiä Maria huomaa olevansa raskaana. Voi, tietysti hän oli ollut intiimisti Josefin kanssa. Essealaiset olivat kuin tuon ajan hyvin tiukkoja fundamentalistijuutalaisia. Hyvin tiukkoja. Yhtäkkiä Maria siis huomaa olevansa raskaana. Mitä tehdä? Mitä tehdä? No, ei tietenkään mennä naimisiin, vaan synnytetään lapsi ja eletään vähän häpeissään. Ei se ollut täysin kiellettyä, mutta jos halusit olla parempi essealainen, et harjoittanut haureutta lainkaan. Ei, ei, ei.
 
LINDA: Kurja juttu.
 
ADAMUS: Joo, no.
 
Jeshua siis kasvoi äpäränä. Hänellä ei ollut oikeastaan isää …
 
LINDA: Mitä?! Voi ei!
 
ADAMUS: "Äpärä" on ollut paha sana oikeastaan vasta noin 100 vuotta. Ennen monia ihmisiä kutsuttiin äpäröiksi. "Äpärä" merkitsi vain, ettei isä ollut naimisissa äidin kanssa. Sitä se vain merkitsi. Se oli, kuin olisi sanonut: "Olen tikkari." Se ei tarkoittanut mitään. Nyt siinä on tietty sävy - äpärä - mutta Jeesus oli äpärä. (Linda huutaa taas, vähän naurua) Haluan teidän tuntevan …
 
LINDA: Minun tuskaani!
 
ADAMUS: … monia kerroksia, vanhoja kerroksia joita teillä on. Ja sitten haluan teidän tuntevan, miten autoitte luomaan sekoituksenne - tämän pikkuäpärän. (Adamus naureskelee ja Linda haukkoo äänekkäästi henkeään)
 
Kyse on sinun sävystäsi … (lisää naurua, kun Linda lähtee huoneesta) Voi, huvitan tänään itseäni. Okei, mikrofoni Lindalle, jollekin toiselle. Mikrofoni seuraavalle. (Linda tulee takaisin) Juoksiko joku juuri ulos huoneesta? (Lisää naureskelua)
 
- Toinen kysymys
 
Upeaa. Seuraava. Anna se kenelle tahansa. Ole hyvä, hei rakas.
 
SHAUMBRA 5 (nainen): Hei.
 
ADAMUS: Mitä Jeesus teki elääkseen?
 
SHAUMBRA 5: Hän oli puuseppä.
 
ADAMUS: Hän oli puuseppä.
 
SHAUMBRA 5: Mm hmm.
 
ADAMUS: Oikeasti? Odotapa hetki. Anna mikrofoni takaisin Lindalle. Vedä syvään henkeä. Tunne hetki. Tunsit henkilökohtaisesti Jeshuan. Näitkö häntä koskaan sorvin, hiekkapaperin, sahan ja muun vastaavan kanssa?
 
SHAUMBRA 5: En, mutta joku toinen sanoi sen siitä äpärästä. (Naurua)
 
LINDA: Voi ei! Se ei mene nyt mihinkään nopeasti! Brrrr!
 
ADAMUS: Pane merkille ja muista. Palaa muistoissasi omaan osaasi tämän sekoituksen rakentamisessa. Ota hetki ja vain tunne Jeshuaa, Jeshuaa - ei raamatun Jeesusta, vaan Jeshuaa, teidän sekoitustanne. Jeshua ei ollut lainkaan puuseppä!
 
Jeshua ei osannut hangata puutikkuja yhteen. Ensinnäkään, Israelissa ei ollut tuolloin paljon puuta. Toiseksi, hän eli kommuunissa, essealaiskommuunissa. Essealaiset olivat hyvin yhteisöllisiä. Äärimmäisen. Oikeastaan ainoa työ mitä he tekivät, oli ruuan kasvattaminen elääkseen. He eivät olleet tukkukauppiaita. He eivät olleet pankkiireja. He eivät olleet lainkaan ammatti-ihmisiä. He elivät noin 100-500 hengen kommuuneissa. Heitä pidettiin muun juutalaisyhteisön ulkopuolisena. Heitä pidettiin tavallaan outoina. Oi! (Adamus naureskelee) Tässä sitä taas ollaan! (Naurua)
 
Jeshua koulutettiin - silloin ei käytetty sanaa "pappi" - Jeshua koulutettiin Jahadin opettajaksi. Jahad on yhteisökoulu. He eivät kutsuneet itseään rabbeiksi. He eivät antaneet itselleen sellaisia korkeita titteleitä kuin "piispa" tai "paavi". He olivat pelkästään - paras mahdollinen tulkinta olisi kenties "vanhempi", mutta sitäkään sanaa ei käytetty, koska he eivät koskaan halunneet laittaa itseään muiden yläpuolelle. Sanotaan sitä siis vain opettajaksi. Hmm, hmm. Monia mielenkiintoisia vastaavuuksia. Opettaja.
 
Hän ei työskennellyt puun kanssa. Hän ei tehnyt tuoleja, pöytiä ja vastaavia asioita. Hän opiskeli paljon. Hän opiskeli vanhoja kirjoituksia. Hän opiskeli sääntöjä, koska essealaisilla oli paljon sääntöjä. Hän ei osannut käyttää käsiään. Hän ei ollut iso ja lihaksikas kaveri eikä hänellä ollut mitään ammattia. Mielenkiintoista, mielenkiintoista.
 
Mistä se siis tuli, että Jeesus oli puuseppä? No, se tuli luultavasti viidestä … Otan nyt ne M&M:t.
 
PAUL: Ai jaa!
 
ADAMUS: Oho, katso käsiäsi! (Vähän naureskelua) Oho. Miten olisi kameran kohdistaminen tänne. Katsokaa … Onko tuo hikeä vai minun sylkeäni?
 
PAUL: Sinun sylkeäsi.
 
ADAMUS: Ai, se oli minun sylkeäni, okei.
 
Mistä tämä siis tuli, että hän oli puuseppä? No, silloin kun kasattiin tarinaa Jeesuksesta, sanottiin: "No, meidän on annettava hänelle ammatti", koska silloin oli paljon ammatteja. Oli muurari - kiviammatti - oli kalastamisammatti ja oli puuseppä ja niillä kaikilla oli paljon vaikutusta kirkkoon tuolloin. Mistä siis luulette tulleen vähän rahaa, kun sanottiin Jeesuksen olleen puuseppä? (Joku sanoo "puuseppäliitolta") Puuseppäkilta tuolloin. Ehdottomasti. "Voi, Jeshua oli puuseppä. Tietysti! Tässä on vähän rahaa."
 
Luultavasti se tapahtui kirkkotapaamisessa - (Linda ojentaa hänelle paperinenäliinan) ai, kiitos - ja kirkon johtajat istuivat yrittäen keksiä tämän ammatin. Heidän oli nimettävä jokin. Kukaan ei tietenkään tiennyt, koska tämä tapahtui satoja ja satoja vuosia myöhemmin. Tästä ei ollut mitään internet-tietoa. Se kaikki annettiin.
 
He siis yrittivät selvittää, mikä hänen ammattinsa oli, ja yksi piispoista sanoi: "Mitä Jeesus tekisi?" (Naurua)
 
LINDA: Voi ei! (Yleisö vaikeroi ja nauraa) Voi eiii! Buuu-uu!
 
ADAMUS: Ja toinen piispa sanoi: "Hän oli puuseppä." Kyllä, kyllä. (Adamus naureskelee)
 
- Kolmas kysymys
 
Seuraava. Mikrofoni, kiitos. Mikrofoni jollekin, kenelle tahansa. Seuraava kysymys.
 
Aha, rakas Michelle. Oliko Jeesus naimisissa?
 
MICHELLE: Kyllä.
 
ADAMUS: Kyllä, hyvä. Kenen kanssa? Pidä sitä mikrofonia suoraan suun edessä.
 
MICHELLE: Marian?
 
ADAMUS: Ei, sanoin, oliko hän naimisissa.
 
MICHELLE: Kyllä, Marian kanssa.
 
ADAMUS: Naimisissa Marian kanssa?
 
MICHELLE: Kyllä.
 
ADAMUS: Kyllä ja ei. Kyllä, hän oli naimisissa, mutta ei koskaan Maria Magdaleenan kanssa. (Yleisö sanoo "aha") Ahaa, ahaa!
 
Se aiheuttaa suuren ongelman. Teillä on Jeshua, joka opiskelee tullakseen opettajaksi Jahadiin, kouluun, yhteisökouluun. Tämä oli hänen fokuksensa - opettaa ja auttaa. Hän ei välittänyt mistään yhteisönsä ulkopuolella. Luulisin, että sitä kutsuttaisiin nyt kibbutsiksi. Se oli vähän erilaista silloin.
 
Hän ei välittänyt ulkopuolisesta maailmasta. Hän ei välttänyt mistään. Mutta ollessaan kuolevainen tavallaan, ainakin luuta ja lihaa, jotka lopulta kuolisivat, hänellä oli tiettyjä tarpeita. (Linda selvittää kurkkuaan) Vince, Vince, sinä ikään kuin sanot: "Ymmärrän sen." (Vähän naureskelua) Hänellä oli tiettyjä tarpeita ja yhteisössä oli kaunis tyttö nimeltään Ignes. Kun Agnes, vaan Ignes - kaunis nuori tyttö. Ja yhtenä iltana istuessaan tähtien alla - voi, tiedätte nyt tarinan. Entä perheesi täällä? (Adamus naureskelee ja puhuu jollekin, jolla on lapset mukana) He syleilivät maskuliini- ja feminiinienergioitaan yhdessä.
 
EDITH: Hyvin sanottu.
 
ADAMUS: Hyvin sanottu. Eikö ollut hienovaraista? Eikö ollut hienovaraista? He antautuivat kehointiimiyteen.
 
No niin, hyvien essealaisten ei pitänyt tehdä sitä. Hyvät essealaiset eivät syöneet lihaa. Sitä ei ollut kielletty heiltä, mutta todella hyvät olivat kasvissyöjiä. Ja saamme nyt selville, että Jeshua joka yritti kovasti olla lopulta opettaja - hänen ainoa unelmansa, ainoa tavoitteensa olla opettaja Jahadissa, yhteisössä - yhtäkkiä harjoitti haureutta ja jäi kiinni. (Linda huokaa ja yleisö sanoi "no voi") Joo, no voi.
 
Mitä tapahtuu seuraavaksi? (Joku sanoo "pakkoavioliitto") Tavallaan pakkoavioliitto. Alatte tajuta. Mitä tapahtuu seuraavaksi? No, se saatiin selville eivätkä hänen vanhempansa olleet kovin tyytyväisiä siihen ja sanoivat välittömästi: "Sinun on mentävä naimisiin." Tämä oli suuri muutos Jeshuan suunnitelmissa, mutta hän rakasti Ignesiä. Hän rakasti tätä syvästi ja hartaasti. Joko sitä tai se oli valtavaa himoa.
 
He menivät tosiaan naimisiin. Ja hänen täytyi alkaa ajatella uudelleen rooliaan essealaisten parissa, koska hän ei enää ollut tuo standardi - se joka ei harjoittanut haureutta, se joka ei mennyt naimisiin. Nyt hän oli vain tavallaan tavallinen essealainen.
 
Tilanteen pahentamiseksi, hän tunsi syvää rakkautta Ignesiin, hän oli syvästi rakastunut ja tämä alkoi odottaa lasta. Ja hän antoi itsensä tuntea niitä intohimoja, joita ihminen tunsi. Sen sijaan että hän kielsi nuo intohimot, kuten monet uskonnot ja henkiset ryhmät tekevät, hän alkoi tuntea toisen ihmisen ja lopulta itsensä rakastamisen intohimoa.
 
Mitä tapahtui seuraavaksi? Tragedia. Ignes lapsineen kuoli. Kuoli. Jeshuan elämän rakkaus kuoli ja hän tunsi, että kaiken oppimansa perusteella hänen olisi pitänyt kyetä parantamaan vaimonsa. Hän oli vihainen, koska hän tunsi, että joidenkin toisten olisi yhteisössä pitänyt osata parantaa. Hän tunsi, että Jumala oli hylännyt hänet, ja se aiheutti uuden suuren törmäyksen hänen elämässään. Hän ei ollut menettänyt ainoastaan asemaansa yhteisössä haureuden harjoittamisen vuoksi, vaan nyt hän oli menettänyt myös rakkautensa. Rakkautensa.
 
Mitä tapahtui seuraavaksi? Tässä hän on, hyvin nuori mies, tuskin 17-vuotias ja yhtäkkiä kaikki on muuttunut.
 
Rakkaat ystäväni, pidetäänpä tässä pieni tauko, ennen kuin menemme seuraavaan osaan. Mutta voitteko tuntea sen? Voitteko tuntea itsenne Jeshuassa? Voitteko tuntea nuo käänteet ja kiemurat omassa elämässänne? Se mitä ajattelitte virheiksi, se mitä Jeshua ajatteli virheeksi tuolloin, osoittautui täydelliseksi. Täydelliseksi.
 
Tässä meillä siis on 17-vuotias, Jumalalle vihainen mies, sydän särkyneenä, ei enää yhteisön tukipilari, ei enää se joka johdattaisi sen vielä useampiin sääntöihin ja määräyksiin. Hän lähtee keskellä yötä. Minne hän meni? Minne Jeshua meni?
 
Rakas Linda, mikrofoni, kiitos.
 
- Neljäs kysymys
 
Tuntekaa tätä. Tiedätte sen jo.
 
MARC: Suureen kaupunkiin!
 
ADAMUS: Suureen kaupunkiin. Varmasti. Lähde maatilalta ja mene suureen kaupunkiin. Kyllä, tavallaan olet oikeassa ehdottomasti - ja toisiin paikkoihin. Mutta yritä arvata, minne hän meni.
 
MARC: Mitä, yksityiskohtaisesti?
 
ADAMUS: No, hänen sydämensä oli särkynyt. Kuvittele itseäsi hetken. Sydämesi on särkynyt …
 
MARC: Erämaahan.
 
ADAMUS: Elämä on antanut sinulle kaikki nämä kovat iskut. Minne menet?
 
MARC: Erämaahan.
 
ADAMUS: Erämaahan. Erämaahan, ehdottomasti. Olet täysin oikeassa. Hän alkoi vaellella erämaassa.
 
LINDA: Vau, joku on oikeassa. Vou.
 
ADAMUS: Hän alkoi vaellella erämaassa. Mooses oli hyvin tuttu essealaisille. Mutta essealaisilla oli myös hyvin erilaiset käskyt. Mooseksen ymmärrys oli kovin vääristynyt ja uudelleenkirjoitettu vuosien saatossa. Kymmeneen käskyyn oli tehty noin 10000 muutosta niiden antamisen jälkeen.
 
Hän siis alkaa vaeltaa erämaassa ja minne hän päätyy, Marc? Minne sinä päätyisit, jos alkaisit vaellella erämaassa?
 
MARC: Las Vegasiin. (Naurua)
 
ADAMUS: Las Vegasiin. Se on hyvä, se on hyvä!
 
MARC: Ilmeisesti Las Vegasiin, eikö? (Lisää naurua)
 
ADAMUS: Ja tämä tekee shaumbrasta erityislaatuisen. Kyllä, Las Vegasiin, hyvä.
 
MARC: Tota, veden äärelle  … (muutama ihminen sanoo "keidas") Keitaalle, miksi sitä kutsutaankin.
 
ADAMUS: Okei, se oli ensimmäisenä iltana. Sen jälkeen. Meillä on väli 17-vuotiaasta 33-vuotiaaseen. Minne … Tunne sitä. Sulje silmäsi hetkeksi. Tunne sitä. Minne hän päätyi matkansa ensimmäisellä merkittävällä osuudella?
 
(Marc pitää tauon ja sitten kohauttaa olkiaan ikään kuin sanoen "en tiedä")
 
Ei, älä … Se voi olla mikä tahansa vastaus. Valehtele, mutta älä sano: "En tiedä." Valehtele. Sano, sano …
 
MARC: En sanonut mitään.
 
ADAMUS: Intiaan.
 
MARC: Intiaan?
 
ADAMUS: Tarkemmin alueelle, mikä tunnetaan Kashmirina.
 
MARC: Okei.
 
ADAMUS: Kuthumn takapihalle, joo. He eivät tunteneet toisiaan. Hän päätyi … Hyvä, kiitos.
 
MARC: Ole hyvä.
 
ADAMUS: Hän päätyi etsimään vastauksia, kyllä, vaellellen erämaassa. Hän ei edes muistanut, miten pääsi Intiaan, miten hän pääsi tähän maahan. Hän oli niin köyhä, niin masentunut, että hän päätyi sinne. Ja siellä vaeltaessaan ympäri Intiaa hän tapasi uskomattomia opettajia, jotka ravistelivat hänen maailmassaan kaikkea, mitä hän oli oppinut essealaisena, kaikkea mitä hän oli oppinut historiasta ja Jumalasta. Se oli suurta ravistelua, koska hän oppi, ettei Jumala ollut joku kaveri tuolla ylhäällä. Hän oppi, ettei Jumala ollut vihainen olento, joka pyysi ihmisiä palvomaan. Hän oppi, että Jumala oli jo sisällä, että Jumala oli rakkautta, hyväksyntää ja myötätuntoa ja tullut olemaan niinä - niin kuin ne nyt tunnetaan. Hänelle oli vaikeaa, erittäin vaikeaa ymmärtää sitä, erityisesti katkeruudesta sitä kohtaan, mitä hän oli käynyt läpi.
 
Hän etsi vastauksia. Hän oli epätoivoinen ja hänen sydäntään särki kovasti. Mutta ystäväni, etsinnässään missä hän teoreettisesti ajatteli etsivänsä helpotusta ahdistukseensa yhteisön ja vaimon menettämisestä, hän oli suuremmalla matkalla. Hänen todellisessa matkassaan oli kyse hänestä itsestään. Teidän matkassanne tuolloin oli kyse teistä itsestänne. Siinä ei ollut kyse filosofisten vastausten löytämisestä. Siinä ei ollut kyse edes itsenne löytämisestä mysteerikoulusta tai luostarista, vaikka hän päätyi menemään sinne. Mutta oman jumalaisen siemenenne alkuperäisessä matkassa oli lopulta kyse tulemisesta itseenne. Jeshuan tarina on teidän tarinanne. Jotkut teistä ovat käyneet sen läpi pari kertaa. Jotkut teistä ovat käyneet sen läpi monta, monta kertaa. Mutta se oli teidän tarinanne elämästä, oppimisesta, joskus sydänsuruista ja lopulta löytämisestä.
 
Jeshua matkusti noilla alueilla, jotka tunnetaan Intiana, ja tapasi upeita mestareita. Oppi hengittämään. Niin yksinkertaista, mutta kuitenkin niin vaikeasti tavoitettavaa, silloin kun hän oli essealainen, koska elämä oli täynnä sääntöjä ja määräyksiä, asioita joita pitäisi tai ei pitäisi tehdä. Oppi … Ai niin, seuraava kysymys - Linda, anna mikrofoni kenelle tahansa. Tämä on suosikkikysymykseni. Kaksi kys- … No, kaikki samassa kysymyksessä, hyvä.
 
- Viides kysymys
 
Harrastiko Jeshua …
 
ALAYA (nainen): Tiesin sen! (Hän kikattaa)
 
ADAMUS: Harrastiko Jeshua seksiä toisten kanssa lähdettyään yhteisöstään, lähdettyään Jahadista? Makasiko hän naisten kanssa? Tai miesten … tai vuohien … tai lampaiden? (Vähän naureskelua ja vaikerointia yleisössä) Sitä on pakko kysyä! Noin 2000 vuotta sitten oli pakko kysyä. Oli pakko kysyä. Missä kamerat ovat? Varmistakaa, että kamera on suoraan hänen kasvoihinsa, jotta koko maailma näkee tämän vastauksen. Harrastiko Jeshua seksiä?
 
ALAYA: Seksissä on piirteitä …
 
ADAMUS: Kyllä vai ei.
 
ALAYA: Olen pääsemässä siihen. Olen pääsemässä siihen. Selvitetään ensin putket sisäisen jumaluuden löytämiseksi lopulta. Ja kyllä, hän harrasti.
 
ADAMUS: Voi, hän harrasti seksiä.
 
ALAYA: Mm hmm.
 
ADAMUS: Hyvä. Usein?
 
ALAYA: Niin usein kun mahdollista. (Vähän naurua)
 
ADAMUS: Okei. Pitikö hän parempana pitkiä vai lyhyitä? (Lisää kikatusta)
 
ALAYA: Pitkiä vai lyhyitä mitä? (Naurua)
 
ADAMUS: Hyvä kysymys. (Naurua) Hyvä kysymys. Siis kyllä, Jeshua harrasti usein seksiä. Masturboiko Jeshua? (Linda haukkoo henkeään ja joku huutaa "kyllä!")
 
ALAYA: Kyllä.
 
ADAMUS: Sanoisitko sen kam- … Sano se kameralle.
 
ALAYA: Kyllä.
 
ADAMUS: Hyvä, kiitos. Poistamme hyvin paljon vanhaa roskaa täällä tänään. Kyllä, hän masturboi! Kyllä, hän masturboi. Tunsiko hän syyllisyyttä siitä? (Alaya pitää tauon, muutama yleisössä sanoo "ei")
 
Oletko sinä koskaan tuntenut syyllisyyttä siitä?
 
ALAYA: Silloin kun aloitin, kyllä. Ja sitten se haihtui enkä nyt tunne.
 
ADAMUS: Linda järkyttyy tuolla takana. Miksi … (Paljon naurua)
 
ALAYA: Hei, olen käynyt …
 
ADAMUS: Luulen, että tämä on suosikki-shoudini! (Lisää naurua)
 
ALAYA: Olen käynyt SES-kurssin.
 
ADAMUS: Kyllä, ehdottomasti hän teki sitä ja sitä ja sitä.
 
ALAYA: Kyllä.
 
ADAMUS: Hän harrasti seksiä, hän masturboi ja hän tunsi syyllisyyttä. No, … Cauldre, älä sano sitä niin nopeasti.
 
ALAYA: Hittoon syyllisyys.
 
ADAMUS: Ja hän tunsi syyllisyyttä siitä, kunnes hän oivalsi Itsen rakastamisen, Itsen hyväksymisen.
 
ALAYA: Kyllä.
 
ADAMUS: Ennen kuin hän oivalsi, että joku muu oli laittanut häneen oman roskansa siitä, että seksi ja itsensä kanssa leikkiminen pöydän alla oli paha asia. Häneltä vei kauan päästä sitä yli ja oivaltaa, että hän voi rakastaa itseään. Hän voi koskettaa itseään. Hän voi tunnustella itseään. Hän voi tuottaa nautintoa itselleen ja hän voi todella rakastaa itseään. Ehdottomasti. Ja hän jatkoi, rakkani, ja opetti tätä monille, monille muille.
 
Ja kun hän istui jonkin ryhmän eteen, reaktio oli hyvin samanlainen - "Gulp! Voi, ei tästä voi puhua." Mutta hän puhui, koska hän sanoi: "Rakas veli, rakas sisar, on kyse itsenne rakastamisesta. Sitten alatte ymmärtää sen rakkauden, mitä sielullanne on teitä kohtaan." Kyllä.
 
ALAYA: Totta, totta. Olen paras seuralaiseni.
 
ADAMUS: Olet paras seuralaisesi. Ehdottomasti. Sinun pitäisi olla. Ja sitten voit olla paras seuralainen jollekin toiselle. Hyvä.
 
- Kuudes kysymys
 
Miksi … Seuraava mikrofoniin. Oi, tämä hyvä peli tänään. Oi, tämä on hauskanpitoa. Miksi Jeshua palasi Israeliin? Minäpä sanon ensin, että Intian jälkeen hän matkusti osissa Eurooppaa - tietysti Ranskassa. Siellä hän oli pitkään. Hän meni niihin osiin, jotka tunnetaan nyt Saksana ja Englantina - nimet ovat tietysti muuttuneet - Espanjana, Portugalina. Hän matkusteli. Hän matkusteli oppiakseen enemmän, kokeakseen enemmän ja tavatakseen toisia oman pienen kasvuyhteisönsä ulkopuolelta. Mutta hän meni kokemaan kaikkea, mitä oli opittavaa ja tiedettävää. Hän meni käymään pyramideilla. Kyllä, hän meni ehdottomasti Egyptiin ja vietti paljon aikaa siellä.
 
Miksi hän palasi Israeliin? Ja älkää sanoko, että hakemaan puuntyöstötyökalujaan. (Naurua) Joo. Viitsisitkö nousta seisomaan.
 
SHAUMBRA 6 (mies): Hän unohti tasonsa.
 
ADAMUS: Hän unohti tasonsa. Hyvä, hyvä. (Pari naurahdusta)
 
SHAUMBRA 6: Ei, hän meni takaisin opettamaan.
 
ADAMUS: Hän meni takaisin opettamaan. Miksi?
 
SHAUMBRA 6: Koska hänellä oli hyvää informaatiota jaettavaksi kanssaihmisilleen.
 
ADAMUS: Hyvä. Mutta miksi mennä takaisin sinne? Siellä oli kuumaa ja pölyistä ja …
 
SHAUMBRA 6: Se oli koti.
 
ADAMUS: Joo.
 
SHAUMBRA 6: Se oli koti.
 
ADAMUS: Se oli koti.
 
SHAUMBRA 6: Joo, ja hän nautti olla kotona.
 
ADAMUS: Mm hmm.
 
SHAUMBRA 6: Meni katsomaan perhettään ja ystäviään.
 
ADAMUS: Tota, itse asiassa he eivät olleet kiinnostuneita näkemään häntä. Eivät kovin paljon, ei. Hänen yhteisössään olleet todellisuudessa …
 
SHAUMBRA 6: Kuka tämä tyyppi on?
 
ADAMUS: … eivät halunneet nähdä häntä lainkaan. Kuulostaako tutulta?
 
SHAUMBRA 6: Joo.
 
ADAMUS: Näettekö? Joo, joo.
 
Siis kyllä, oli halu palata takaisin kotiin - kiitos hyvästä vastauksesta. Osa hänen matkaansa oli kerätä itsensä.
 
Onko teillä ollut sitä matkustaessanne paikkoihin? Teillä on ollut vastustamaton tarve mennä Egyptiin tai Etelä-Amerikkaan tai Eurooppaan, valtava halu palata menneisyyteenne, nähdä itsenne nyt eri silmin. Se on suurin syy. Ei niinkään paljon opettamaan, vaan katsomaan itseään vuosien takaa tai elämien takaa ja sitä, miten on muuttunut. Ja sitä hän juuri teki. Ja hän meni takaisin hyvin eri miehenä. Hän meni tosiaan takaisin myös vähän opettamaan, jakamaan toisten kanssa. Mutta häntä ei kohdattu avosylin. Hän meni takaisin alueella Magdelin ympäristössä, mikä on Galileajärven pohjoispäässä, ja häntä pilkattiin kovasti. Mutta oli muutama, jotka kuuntelivat. Oli muutama, jotka tunsivat taustalla tyytymättömyyttä tuon ajan rabbeihin, temppelin ja uskonnollisiin järjestöihin. Oli muutama, jotka kuulivat sanat: "Olen myös Jumala", kun hän seisoi heidän edessään sanoen: "Olen myös Jumala". Valtaosa nauroi hänelle, karttoi häntä ja uhkasi häntä, mutta muutamat kuulivat sen ja hän jäi. Joistain tuli opetuslapsia.
 
Ja sitten useammat ja useammat alkoivat kuulla nuo sanat, koska teitä oli paljon, jotka olitte tulleet takaisin tuolloin. Ette pitäneet häntä pelastajana. Piditte häntä ystävänä. Ette pitäneet lainkaan häntä jonkinlaisena henkisenä johtajana, koska tiesitte, ettei hän koskaan hyväksyisi tuota roolia, ei koskaan hyväksyisi suuren ihmisryhmän johtajan roolia. Rakkaat ystäväni, hän siis palasi keräämään itsensä, muistamaan itsensä, mutta nyt uudella tavalla, ja näin tehdessään tapasi taas monia teistä.
 
Ette kunnioittaneet häntä pelonsekaisesti, koska se oli myös te. Olitte uteliaita, kyllä. Lumoutuneita, kyllä. Ette tunteneet monia ihmisiä, jotka olivat matkustaneet niin moniin maihin. Mutta tunsitte hänessä jonkin läsnäolon. Ette tienneet, mitä se oli. Hän ei puhunut sellaisia sanoja kuin "valaistuminen". Hän ei puhunut edes mysteereistä. Hän ei tehnyt mitään ihmeitä vain ihmisten lumoamiseksi. Mutta tunsitte hänen värähtelynsä.
 
Jeshua ja Maria Magdaleena
 
No niin, tämä johtaa meidät hyvin mielenkiintoiseen, hyvin olennaiseen kysymykseen. Hän oli nyt joidenkin ystävien kanssa, joiden kanssa hän vietti aikaa. Hän tapasi Maria Magdaleenan. He rakastuivat. Oi, miten syvää rakkautta. He jakoivat paljon intiimejä hetkiä.
 
Nimittäin Jeshua oli oppinut paljon matkoillaan asiasta, mitä kutsutaan nyt tantraksi, ja hän tiesi, miten jaetaan kehonsa ja mielensä ja rakkautensa tavalla, minkä hyvin harvat ihmiset ovat oppineet sen jälkeen - koska on niin paljon tirskumista, kun puhutaan seksistä, hyvin paljon häpeää. Mutta hän osasi rakastaa itseään ja siksi toista.
 
Hän tapasi Maria Magdaleenan, jonka elämä oli sekaisin tuolloin. Hänellä oli demoninsa. Hän … Tämä tarina sisältyy muihin töihimme*, mutta hän oli vaikeuksissa ja Jeshua näytti hänelle, miten rakastetaan itseään. Se vei kauan. Hänellä oli paljon uhrienergiaa. Hän pelkäsi kovasti miehiä, maskuliinienergiaa - perimmiltään maskuliinienergiaa itsessään, mutta se ilmentyi hänen hyväksikäyttäjissään. Mutta hän oppi lopulta elämään maskuliinisen, feminiinisen ja jumalaisen kanssa itsessään ja he elivät yhdessä rakkaudessa. He eivät menneet koskaan naimisiin. He eivät halunneet mennä. Se oli ollut niin kamala muisto Jeshualle, ettei hän halunnut koskaan toistaa sitä. Mutta he tiesivät myös, etteivät he tarvinneet ketään muuta vihkimään heitä tai vahvistamaan heidän rakkauttaan. Se oli tiukasti heidän välisensä asia.
 
*Lisätietoa Tobiakselta ja Adamukselta Jeshuasta ja Maria Magdaleenasta löytyy Seksuaalienergiakoulusta (Tobias) ja "The Alchemy of Light & Dark" -cd-paketista (Adamus).
 
Kysymys on: oliko Jeshualla ja Maria Magdaleenalla lapsia? Se on iso kysymys. Kaikki kysyvät sitä. Siitä kirjoitetaan kirjoja.
 
Väitän, että heillä oli, mutta se oli Jeshuan lähdettyä fyysisestä kehosta. Hmm, hmm. Miettikää sitä. Tämän pitäisi antaa vähän vinkkiä teihin itseenne.
 
He eivät hankkineet lapsia Jeshuan edelleen ollessa maan päällä. Jeshua tiesi, että se loppuisi, ja hän jakoi sen Maria Magdaleenan kanssa. Hän sanoi: "Olen täällä tietyn aikaa. Lähden, mutta vain fyysisyydestä. Olen edelleen täällä ja näyttäydyn sinulle. Näytän sinulle, mitä sielu, mitä jumaluus joka on rakastunut itseensä, voi tehdä vielä lähdettyään."
 
Siis fyysisen olennon ja hengen suhde mikä tapahtui Jeshuan kuoleman jälkeen, teki raskaaksi Marian, joka sai kaksi Jeshuan lasta. Kyllä, mielenkiintoinen, kiehtova tarina. Mutta ystäväni, joulunaikaan se on teidän tarinanne. Tarina siitä, miten elämä jatkuu vielä oletetun kuoleman jälkeenkin.
 
Kysymys, iso kysymys. Linda, anna mikrofoni ensin, koska tämä on iso kysymys.
 
- Seitsemäs kysymys
 
Kysymys on … Näkeekö kamera tuonne taakse? (Joku sanoo "toki") Hyvä. Kysymys on: epäonnistuiko Jeesus? Epäonnistuiko Jeesus?
 
SUZY: Ei.
 
ADAMUS: Tota, ennen kuin vast- … Ai, "ei" on vastauksesi?
 
SUZY: Ei, ei hän epäonnistunut.
 
ADAMUS: Ei. Mutta on niitä, jotka väittävät, että Jeesus, tämä mestari, tämä jumalainen olento epäonnistui, koska hän antoi tappaa itsensä. Hän epäonnistui, koska hän olisi voinut tai hänen olisi pitänyt voida voittaa tämä tai voittaa vihollisensa tai ne, jotka yrittivät tapaa hänet. Hän epäonnistui, koska hän kuoli eikä elänyt. Hän epäonnistui veren, kärsimyksen ja tuskan vuoksi - todellinen pelastaja ei olisi kuollut. Todellinen pelastaja olisi kenties elänyt kartanossa, hänellä olisi ollut kaikenlaisia vartijoita eikä hän olisi sallinut tapaa itseään sillä tavalla.
 
On niitä, jotka sanovat, että katsokaa Muhammedin ja Jeesuksen eroa. Jeesus epäonnistui. Muhammed vain ylösnousi. Hänen ei tarvinnut käydä läpi sitä kaikkea. Jeesus ei kyennyt oppimaan elämään energioiden kanssa ja Jeesus oli kenties jonkinlainen väärä marttyyri. On niitä, jotka sanovat näin ja niitä jotka uskovat siihen - Jeesuksen epäonnistumiseen. Jeesuksen joka tulee tänne maan päälle - ajatellaan sitten Jeesusta tai Jeshuaa - näyttämään meille tietä ja päätyy naulatuksi ristille, mikä muuten todella tapahtui. Te jotka ette usko sen tapahtuneen - hänen naulittiin ristille. Suzy, sanot siis, ettei hän epäonnistunut. Mutta selitä miksi.
 
SUZY: No, hän oli mies/ihminen ja …
 
ADAMUS: No, se on epäonnistuminen. (Naurua) Hän oli mies ja … ja …
 
SUZY: Ja kasvoin hyvin baptistiksi, joten tiedän hänen kuolleen syntiemme vuoksi.
 
ADAMUS: Tiedätkö edelleen sen?
 
SUZY: Ei.
 
ADAMUS: No hyvä.
 
SUZY: En aio mennä baptistien taivaaseen, joten … (vähän naureskelua)
 
ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä.
 
SUZY: Aion mennä omaan paikkaani. No, hän oivalsi luullakseni, että olemme kaikki myös Jumala ja näin hän auttoi meitä vain pääsemään siihen vähän nopeammin.
 
ADAMUS: Mutta miksi kuolema? Minusta se lähettää … No, se voisi olla huono merkki jollekin polulla. (Vähän naurua, Adamus naureskelee) Tavallaan, en tiedä. Olen kenties vähän herkkä tänään. Mutta vau, katsokaa, mitä saatte, sitten kun teistä tulee mestari! Joo. Miten se ei muka ole epäonnistuminen?
 
SUZY: Koska hän nousi kolmantena päivänä ja ylösnousi silloin. Tarkoitan, ettei hän kuollut, kuolema ei voittanut häntä.
 
ADAMUS: Voitti kuitenkin kehon.
 
SUZY: Kehon, joo.
 
ADAMUS: Joo.
 
SUZY: Muttei hänen henkeään.
 
ADAMUS: Mutta mitä itua oli antaa vangita itsensä? Itse asiassa häntä ei edes vangittu, hän antautui itse. Ja sitten hän teki siitä vielä pahempaa. Hän provosoi roomalaisia. Hän olisi voinut säästyä rangaistukselta. Hän olisi voinut kävellä pois. Pieni lahjus olisi riittänyt pitkälle - jos tiedätte, mitä tarkoitan - mutta hän provosoi heitä. Mistä siinä oli kyse?
 
SUZY: Tehdä asia selväksi.
 
ADAMUS: Mikä?
 
SUZY: Että voisimme tehdä saman kaikki itse.
 
ADAMUS: Provosoida roomalaisia?
 
SUZY: Joo! (Hän kikattaa, vähän naurua) Herättää meidät …
 
ADAMUS: Miksi …
 
SUZY: Herättää meidät ja … no, herättää meidät ja …
 
ADAMUS: Minäpä olen hyvin suora tässä. Aiotteko te kuolla valaistumisenne vuoksi? (Joku sanoo "kenties")
 
SUZY: Jotkut ihmiset kuolevat.
 
ADAMUS: Jotkut ihmiset kuolevat.
 
SUZY: Se on valinta.
 
ADAMUS: Kuolisitko sinä?
 
SUZY: Minun ei tarvitse.
 
ADAMUS: Hyvä, hyvä, kiitos.
 
Ja aion jatkaa kysymystä, mutta haluan muutaman vastauksen lisää. Kiitos. Tiedän, että kysymys on erittäin vaikea. Kysyn teiltä, maailmalta, kaikilta jotka kuuntelevat: eikö ole jollain tavalla epäonnistumista päätyä ristille, saada keihäs vatsaansa, saada kaikki tämä kärsimys - eikö se ollut epäonnistuminen?
 
Kysyn erittäin syvällä tasolla teissä jokaisessa, koska Jeshua on sekoitus ja se on osa teitä. Ja jos hänet tapettiin, niin tavallaan teidät tapettiin. Ja jos hän ei pysynyt mestarina fyysisyydessä, kenties te ette pysy mestarina fyysisyydessä. Jos hän teki itsestään marttyyrin, kenties siltä mestaruus näyttää - itsensä tekemistä marttyyriksi?
 
Linda, mikrofoni jollekin toiselle, sama kysymys.
 
LINDA: Ai, nostakaa joku kätenne. Tehkää siitä helppoa.
 
ADAMUS: Oliko Jeshua epäonnistuja? Ja meidän on puhuttava tästä, ystäväni, koska sitä on sakeana. Sitä on ilmassa. Se on elefantti huoneessa, mistä kukaan ei halua puhua. Kyse on koko tästä tekaistusta Jeesus-tarinasta, mutta on tarina Jeshuasta, olentosekoituksesta, joka tavallaan oli teidän mestaruutenne etsimistä, koska se on osa teitä, mutta se tapettiin.
 
Seuraava, vastaus.
 
JOANNE (nainen): Luulen, että kenties hän …
 
ADAMUS: Nousisitko seisomaan?
 
JOANNE: Ai.
 
ADAMUS: Joo, kiitos.
 
JOANNE: Hän provosoi heitä, jotta hän voisi tavallaan todistaa meille, että elämää on toisella puolella ja keho tosiaan kenties kuolee.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
JOANNE: Mutta silti jatketaan. Se on tunteeni.
 
ADAMUS: Joo.
 
JOANNE: Niin.
 
ADAMUS: Siis mitä hänelle tapahtui kuoleman jälkeen? Hän vähän rakasteli Maria Magdaleenan kanssa kuoltuaan, mutta hänestä ei kuule paljon sen jälkeen. Mitä hän teki sen jälkeen?
 
JOANNE: Se on totta. Luulen, että opetuslapset pelästyivät vähäksi aikaa ja menivät piiloon, mutta luulen, että he silti pitivät tärkeänä …
 
ADAMUS: Muutama heistä mestattiin, mutta ei kiinnitetä nyt siihen huomiota. Joo.
 
JOANNE: Niin meidät kaikki, joten …
 
ADAMUS: Joo.
 
JOANNE: Mutta sen tunnen …
 
ADAMUS: Siksi minulla on tänään tämä suojaava metallihuivi. (Vähän naurahduksia)
 
JOANNE: Lopulta he, jotkut heistä saivat voimansa takaisin, koska he puhuivat Jeshuan kanssa. Hän kävi edelleen heidän luonaan hengessä ja luulen, että niin se tavallaan jatkui.
 
ADAMUS: Tavallaan.
 
JOANNE: Tavallaan?
 
ADAMUS: Tavallaan. Se on kuin tarina, mikä meillä jatkuu tänään. Onko se hyvä asia vai ei niin hyvä asia?
 
JOANNE: Luulen, että se toi …
 
ADAMUS: Tarina Jeesuksesta.
 
JOANNE: No, se toi Kristus-tietoisuussiemenen maan päälle.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
JOANNE: Ja jotkut ihmiset ajoivat sen kanssa eri teitä, mutta olemme kaikki eri tasolla kenties?
 
ADAMUS: Olisin eri mieltä, ollakseni vain …
 
JOANNE: Okei.
 
ADAMUS: … riidanhaluinen.
 
JOANNE: Se on ok.
 
ADAMUS: Jos se toi Kristus-siemenen maan päälle, hämmästyttävä juttu: "Ai, tätä on suunniteltu pitkään. Tulemme kaikki takaisin ja sirottelemme maan päälle Kristus-siemeniämme. Luomme sekoituksen, mikä on me kaikki yhdistettynä, koska se luo hämmästyttävän siteen välillemme ja tulimme tänne alas 2000 vuotta sitten, synnyimme fyysiseen kehoon kaikkialle" - ja sitten Kristus-siemen kuolee?
 
JOANNE: (pitäen tauon) Minä en tunne sen lainkaan kuolleen. Minusta tuntuu, että se on erilainen tapa ilmaista itseään.
 
ADAMUS: Kristus-siemenmalli, hahmo, Jeshua, kuolee tarinan lopussa.
 
JOANNE: Aivan.
 
ADAMUS: Enkä ole lukenut raamatun kakkososaa eli tarina ei jatku. Se loppuu. Se loppuu.
 
JOANNE: Okei. Siis luulen, etten ymmärrä kysymystä, minkä esität minulle.
 
ADAMUS: Esitän teille kaikille kysymyksen - aion otsikoida sen hyvin rohkeasti - "Jeshua, epäonnistuja", kysymysmerkki. "Jeshua, epäonnistuja?" Koska kaikki … kiitos.
 
JOANNE: Okei.
 
ADAMUS: Ja tiedätte, että tämä on vaikea kysymys. Se on teissä kaikissa - Jeshua, epäonnistuja. Se on, kyllä, kaunis tarina, mistä puhutaan - tullaan maan päälle ja ollaan mestari. Ja kutsuisin todellisemmaksi Jeshuaa, enemmän kuin Jeesus puuseppää - oikeasti?
 
Muuten, Jeshua ei kasvanut köyhässä perheessä - ja koko tarina syntymästä, ei huonetta majatalossa, ei mikään siitä ole totta. Se on upea tarina, mutta hän kasvoi essealaisessa yhteisössä. He eivät olleet rikkaita. He eivät olleet köyhiä. He eivät oikeastaan välittäneet kovinkaan paljon rahasta. He pitivät syömisestä. He teeskentelivät, etteivät he pitäneet seksistä, mutta todellisuudessa he pitivät. (Muutama kikatus) Ja he olivat hyvin tiukkoja. Hyvin tiukkoja. Mutta se ei ollut tämä elämä köyhänä puuseppänä, ei lainkaan.
 
Tuon tämän siis esiin tavallaan yhtenä esteenä, mikä meidän on ylitettävä. On tiettyä epäonnistumisen tunnetta. Sitä on jossain teissä. Sillä on taipumusta varjostaa sitä kaunista tietämistä, mistä puhuimme viime kokoontumisessamme. Mutta jos mestari tulisi takaisin nyt, Jeshuan kaltainen mestari, eikö olisi suositeltavaa, ettei tuota mestaria tapettaisi? Muuten kuin uutisen tekemisen vuoksi, mutta palveleeko se todella tarkoitusta? Voiko kukaan ymmärtää, mikä tuo tarkoitus oli?
 
Jeshua, 33-vuotias luomuksenne - mikä oli koko idea ristillä kuolemisessa? Ja Linda antaa mikin mihin tahansa käteen, joka nousee ylös tai pysyy alhaalla. David, ole hyvä.
 
DAVID: Marttyyrius. Se levitti sanaa.
 
ADAMUS: Marttyyrius. Ei paljon, mutta lopulta myöhemmin. Lopulta myöhemmin. Siitä ei ollut paljon uutisia silloin. Essealaiset kommuunissaan, Jahadissa sanoivat tavallaan: "No, hän pyysi sitä. Katsokaa, hän harjoitti haureutta nuorena. Hän luopuu perheestään ja yhteisöstä ja menee vaeltelemaan luoja ties minne. Ei mikään ihme, että hänet tapettiin." Tavallaan, tavallaan ei ollut paljon kyyneliä. Hänellä oli pieni ryhmä seuraajia, ystäviä ja siinä surtiin. Mutya vei vuosisatoja saada tämä todella liikkeelle, joo.
 
Ja onko sellainen hyvä tarina? Mielenkiintoinen tarina - mutta onko se hyvä? Hän kuolee ristillä, joo. Pystyykö kukaan siis ymmärtämään, miksi oli tuollainen loppu silloin? Taas kerran, tämä on teidän sekoituksenne. Mitä tarkoitusta se palveli?
 
SHAUMBRA 7 (nainen): No, luulen, että hän halusi antaa soihdun meille, että jos hän pysyisi elossa, seuraisimme hänen sanojaan, emmekä omiamme. Ja luulen, että hän oppi matkallaan, että tämä oli hänen tarinansa ja hänen totuutensa, eikä hän pelännyt roomalaisia, koska hän eli omaa totuuttaan. Ja jos se aiheutti hänelle kuoleman, hän ei pelännyt sitä ja näin saimme kaikki nähdä ja myös ymmärtää, että se oli meidän tarinamme siitä lähtien. Vaikka se tietysti katosi.
 
ADAMUS: Paras selitys minkä olen kuullut pitkään aikaan. Kyllä, ja Adamus-palkinto siitä. Kiitos. (Yleisö taputtaa)
 
Kyse ei ole siitä, että se oli tarinan paras loppu, mutta Jeshua pääsi siihen pisteeseen, missä hän tunsi, että hänestä oli tulossa opetuslapsille, ystäville ja muille pakkomielle. Teille oli tulossa pakkomielteeksi taas yksi epäjumala, nyt nimeltään Jeshua. Hän tunsi monien roikkuvan joka sanassa. Ja kyllä, alussa ei ollut monia kokoontumisia ja sitten alkoi olla enemmän ja enemmän. Hän tunsi, että taas kerran olitte mukautumassa johonkin muuhun. Ja hän varoitti opetuslapsiaan tuolloin. Hän sanoi: "Jos jatkatte tätä, minä lähden." He luulivat hänen tarkoittaneen palaamista Intiaan tai jotain. Hän sanoi: "Jos jatkatte sitä, lähden pois, koska olen kertomassa teille, että Jumala on teidän sisällänne. Älkää katsoko Jumalaa minussa, vaan Jumalaa itsessänne."
 
Ja hänestä tuntui lopulta, että olisi parasta lähteä. Hän oli kertonut Maria Magdaleenalle alusta saakka, ettei se olisi pitkäaikainen suhde. Heistä ei tulisi isovanhempia, jotka kiikkustuolissa katselivat vanhoja kivikirjoituksia nuoruudestaan, vaan hän lähtisi melko pian. Ja hän ei koskaan halunnut dramatisoida sitä. Hän ei halunnut olla marttyyri, mutta hän halusi todistaa muutaman asian, ja yksi niistä oli osoittaa seuraajilleen tuolloin, että elämä jatkuu.
 
Tärkeämpää kuin edes hänen ylösnousemuksensa - koska jotkut opetuslapsista luulivat vain näkevänsä harhanäkyjä. Joivat huonoa viiniä ja yhtäkkiä Jeesus ilmestyy. Joillakin teistä on ollut niitä. Mutta hän tunsi, että todellinen ilmentymä siitä, että "minä elän", oli Maria Magdaleenan tekeminen raskaaksi lähdettyään. Se olisi todiste, että elämä jatkuu, että kehon kanssa voi ylösnousta, ettei se ole vain näky, kun opetuslapset näkevät tiellä yhtäkkiä Jeshuan. Mutta "Teen lapsen Marian kanssa ja silloin näette, että elämä jatkuu. Silloin näette, että kehon voi ottaa mukaansa."
 
Tuosta tarinasta ei ole kirjoitettu paljon, hmm, tai ei ollenkaan. Se olisi ollut paljon parempi tarina kuin vain nouseminen ylös ja kulkeminen ympäriinsä tavaten muutamia opetuslapsia. Se on todellinen elämäntarina, kenties todellinen joulutarina, mitä pitäisi kertoa. Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä Jeesus-tarinalle, Jeesus-pelille. Ole hyvä, kysymys. Mikrofoni, kiitos.
 
ALAYA: Miten se todistettiin, että Jeshua teki Marian raskaaksi? Miten … olen varma, että hän …
 
ADAMUS: Kysytään vain häneltä.
 
ALAYA: No, mutta miten … Olen varma, että häneltä kysyttiin, miten hän tuli raskaaksi.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
ALAYA: Miten … Tarkoitan, että epäilikö kukaan häntä?
 
ADAMUS: Voi, ajattele tilannetta tänä päivänä. Jeshua on ollut poissa noin neljä kuukautta ja yhtäkkiä Maria sanoo: "Olen raskaana. Kuukautiset jäivät väliin", ja voit kuvitella, että muut, erityisesti toiset naiset, sanoivat tavallaan: "Just joo. Oikeasti? Hän lähti juuri. Hänet teloitettiin. Hän kävi kaiken sen läpi ja yhtäkkiä huoraat jonkun toisen kanssa?" Juuri näin he ajattelivat. He eivät sanoneet sitä aivan niin. He puhuivat vähän eri tavalla silloin. Huoraat, teet sitä, sinulla on suhde jonkun toisen kanssa.
 
Ja tietysti se sai aikaan paljon kysymyksiä, paljon juoruilua yhteisössä, mutta he jotka tunsivat todella Maria Magdaleenan - uuden Maria Magdaleenan, ei vanhaa Maria Magdaleenaa, uudistuneen Maria Magdaleenan, kuten meillä oli tapana kutsua häntä - ymmärsivät, ettei hän valehtelisi siitä. Ja sitten kun vauva, vauvat, syntyivät, kaikki joilla oli silmät, näkivät, että lapset näyttivät Jeshualta ja heillä oli sellainen Jeshua-hehku ympärillään.
 
Lapset eivät eläneet kovin pitkään. He kuolivat Marian päästyä Ranskaan. Heillä oli hyvin vaikeaa, koska he olivat kahden erittäin hämmästyttävän olennon jälkeläisiä, joista toinen ei ollut fyysisessä kehossa. Hänellä oli valospermaa, joten se oli vähän erilaista kuin tavallinen. (Vähän naurua) Se oli! (Adamus naureskelee)
 
Heidän oli siis hyvin vaikeaa käsitellä energioita. He eivät kestäneet pitkään ja sanottiin, että jonkinlainen flunssa tai jokin sairaus tappoi heidät tuolloin, mutta he eivät vain pystyneet käsittelemään sitä.
 
Samanlaista kuin monilla kristallilapsilla, joita tulee nyt. Ne tulevat niin puhtaina ja niin tottumattomina maapallon tapoihin, että he päätyvät sellaisiin asioihin kuin ADD ja muut herkkyydet, allergiaherkkyydet, autismi ja vastaavat asiat. Heille on erittäin vaikeaa sopeutua tähän energiaan.
 
Ja arvatkaapa mitä? Niin on teilläkin! Teillä on vaikeuksia sen kanssa - monet teistä ovat olleet täällä tuhat elämää tai useampia ja ovat tottuneet hyvin tämän maanpallon tapoihin. Paljon energiaa tulee tällä hetkellä ja se vaikuttaa teihin, kuten kuulimme parin ihmisen puhuvan äskettäin. Kyllä, viime vuonna, viime viikolla hulluja energioita. Odottakaapa ensi vuotta. (Adamus naureskelee) Mutta olette täydellisessä paikassa ja itse asiassa tämän vuoksi kävimme läpi koko Jeesus-pelin tänään ja toimme sen tähän melko masentavaan ristillä kuolemisen loppuun. Silloin oli eri aika, mutta olette kantaneet sitä mukananne siitä lähtien.
 
Iso kysymys
 
Teillä poukkoilee tämä kysymys sisällänne ja se on joka tasolla. Se on hyvin käytännöllisellä ihmistasollanne. Se on esoteerisella, henkisellä ja mestaritasolla. Kysymys minkä esitätte itsellenne - ja Linda, kirjoittaisitko tämän muistiin, kiitos - kenties vähän hämmennytte ensin ja lähdette pois sanoen: "En ymmärrä, mistä hän puhui tänään. Tämä Jeesus-pelijuttu oli tavallaan mielenkiintoista. Ja sitten hän käski kuljeskelemaan tämän kysymyksen kanssa, mutta en ole varma, teenkö sen." Ja sitten parin päivän päästä muistatte, että teette sen.
 
Miten se loppuu? Tämä on kysymykseni tänään. Tästä syystä pelasimme Jeesus-peliä. Miten se loppuu? Iso kysymys, ja se on iso kysymys mentäessä ensi vuoteen. Miten se loppuu?
 
Se kysymys jokaisella teillä on ollut hyvin käytännön tasolla. "Miten se loppuu? Olenko 65, 85? Pääsenkö koskaan tuohon valaistumiseen? Pääsenkö valaistumiseen ja lähdenkö planeetalta? Pääsenkö valaistumiseen ja yhtäkkiä jotkut ryhmät tulevat" - en halua mainita yhtään - "jahtaamaan minua, tappamaan minut? Tuleeko minusta marttyyri? Olenko niin erilainen kuin kaikki muut, että minun on otettava itseni pois planeetalta, koska he tulevat seuraamaan ja palvomaan minua ja tekevät kaikkia noita törkeitä asioita eivätkä jätä minua yksin olemaan vain mestari?"
 
Kysymys ja tämän shoudin todellinen teema on: miten se loppuu?
 
En aio antaa teille vastausta. Se on itse asiassa teille pompoteltavaksi vatsassa, sydämessä ja mielessä ennen seuraavaa kokoontumistamme. Ja avaamme seuraavan kokoontumisemme - monologini jälkeen - palaamalla siihen. Miten se loppuu? Mitä se merkitsee teille? Mitä olette projisoineet, ajatelleet, olettaneet siitä? Annan teille pienen vihjeen.
 
Miten se loppuu, mitä olette pohtineet? Miten kuolette? Miten se loppuu? Se ei ole mitään sellaista, mitä olette koskaan ajatelleet. Ei mitään.
 
Menemme siis siihen seuraavassa shoudissamme. Mainostan vähän seuraavaa shoudiamme. Kilpailen toisten ylösnousseiden mestareiden kanssa ja on saatava suuri lukumäärä täällä. (Vähän naurua) Miten se loppuu? Mitä olette ajatelleet tai pelänneet? Miten se loppuu? Tästä syystä kävimme läpi Jeesus-pelin tänään. Se oli kaikki johdantoa: katsokaa, mitä tapahtui hänelle, ja miten se loppuu teillä? Mitä tapahtuu, kun siirrytte rajan taakse, milloin se sattuukin olemaan? Mitä seuraavaksi? Aah! Siitä tulee upea shoud.
 
Sitä odotellessa puhutaanpa vähän … Hmm, tehdäänpä yksi asia hyvin nopeasti. Mainitsin, että Jeshua meni takaisin Palestiinaan - tota, poliittisesti epäkorrektia - siis Israeliin. Meni takaisin Israeliin monien, monien vuosien jälkeen. Oletteko koskaan huomanneet, että raamatussa oli suuri aukko, kun hän oli noin 14-33-vuotias. Mikseivät useammat ihmiset ole sanoneet: "Mitä tapahtui?" Hän ei tehnyt tuoleja, pöytiä tai edes suuria ristejä. (Vähän voihkimista ja naurua) Voimme laskea leikkiä siitä nyt, koska tiedämme, että hän harrasti seksiä. (Naurua)
 
Mitä siis nämä kadonneet vuodet olivat? Miksei niistä ole pidetty mitään kirjaa? Ne vain tavallaan sivuutettiin. No, joo, hän kaataa pöytiä temppelissä ollessaan 12-vuotias ja sitten hänestä ei kuulla, ennen kuin hän on 30. Siinä on melko pitkä väli. Joo, kyllä. Kysymys tai kommentti.
 
SHAUMBRA 8 (mies): Se on kommentti ja kommentti on: koska se ei sopinut käännyttäjien suunnitelmaan.
 
ADAMUS: Juuri niin, juuri niin. Se ei sopinut suunnitelmaan.
 
Miksi ihmiset ovat niin unessa - ette te, vaan ihmiset yleensä - ettei joku ole saanut kohtausta tästä sanoen: "En aio mennä seurakuntaan, ennen kuin tiedän, mitä hän teki 14-30-vuotiaana. En mene ripittäytymäänkään. En koskaan … Kertokaa minulle tai muuten." (Joku sanoo "he eivät tiedä") No, he eivät tiedä. Se on ehdottomasti oikein. Mutta he eivät edes keksi puuseppätarinaa tai jotain vastaavaa. He eivät edes keksi tarinaa, että hän meni tekemään hyväntekeväisyyttä joksikin aikaa. (Adamus naureskelee) Ei mitään, ei mitään. He vain: "Gulp! Ei puhuta siitä."
 
Se on vähän outoa ja tämäntyyppiset asiat eivät voi jatkua eivätkä jatku tulevaisuudessa. Ne eivät voi. Ne eivät voi. Hämmästelen, että muuten hyvät ihmiset ovat vain sanoneet: "Ai, okei. No, joo, ei kirjoitettuja tietoja." Tietoisuudesta tulee tällä hetkellä liian korkea tällaisille asioille. Tällaiset asiat veivät voi jatkua. Ihmiset esittävät nyt kysymyksiä. He ovat rohkeita. He tulevat esiin sanomaan: "Ei, ei, ei, ei, ei. Siinä ei ole järkeä, koko neitseellisessä syntymäjutussa. Minulla on kuitenkin tarina haureuden harjoittamisesta toiselta puolelta. Se on hyvä vastaus. Se on todella, siinä on tarina." Se nostaa kulmakarvoja. Siitä tulee hyvä Hollywood-elokuva. (Vähän kikatusta) Se on taivas sisällänne. Siis … (nauru jatkuu) Tavallaan tuplamerkitys tässä, naiset ja herrat. (Adamus naureskelee)
 
2014
 
Haluaisin tehdä näin. Tehdäänpä … Teen tämän epäjärjestyksessä. Aloitetaanpa tällä - 2014. Puhumme siitä tulevassa tapaamisessamme ensi kuussa (viitataan ProGnost-tapahtumaan). Kuten sanoin viime tilaisuudessamme, se on kovan rakkauden vuosi. Se on myös sisäisten lahjojenne löytämisvuosi - kovaa rakkautta ja sisäisiä lahjojanne. Sisällänne on asioita, niitä on jo. Loitte ne, teitte ne. Ne ovat osa Kristus-siemenenergiaa ja ne ovat kuin kristalleja, kristalleja sisällänne. Niitä ei vain ole tuotu esiin monista syistä, joihin meidän ei tarvitse mennä, mutta lahjoja ja kykyjä jotka ovat teidän. Kukaan ei anna niitä teille. Ne hämmästyttävät teitä. Asioita joita ette tienneet itsellänne edes olevan - ymmärrystä, taitoja, luovuutta - ja jotka ns. työnnetään esiin. Ne tulevat ulos. Aika on kovaa ja tämä saa nämä kauniit asiat sisällänne tulemaan lopultakin esiin. Pieni tönäisy tuo ne esiin.
 
Hypin tässä, mutta tarkoituksella. Minäpä sanon yhden asian luovuudesta, koska se liittyy asioihin, joita löydätte, lahjoihin joita teillä on aina ollut ja jotka hämmästyttävät teitä. Ja sitten teitä hämmästyttää se, että te ette tuoneet niitä aiemmin esiin. Mutta ymmärrystä, kykyjä ja taitoja jotka ovat käyttämättä tällä hetkellä - mistä tahansa syystä - tulee esiin.
 
- Luovuus
 
Minäpä sanon yhden asian luovuudesta. Luovuus on yritystä ja erehdystä. Siinä ei ole kyse saamisesta kerralla oikein. Luovuus on yritystä ja erehdystä. Jumaluuskin on tavallaan, mutta ne liittyvät yhteen.
 
Ihmisellä on halu saada jatkuvasti kerralla oikein joka kerta tai hän ei tee ollenkaan. Toisin sanoen, toiminnan taattu onnistuminen. Todella lahjakkaat ja luovat ovat niitä, jotka ovat valmiita tekemään virheitä. Tesla - paljon virheitä matkan varrella. Monet muista kuuluisista keksijöistänne, tiedemiehistänne ja edistysmielisistänne tekivät paljon virheitä.
 
Istuskelemme Ylösnousseiden mestareiden klubilla laskemassa leikkiä siitä: "Todella menestynyt ihminen on sellainen, joka tekee oikein noin 18% ajasta." Ja miten suuren prosenttiosuuden tämä jättää ei-oikealle? Suuren, ilmeisen suuren. En sano, että teidät on lukittu siihen. Ehkä teette oikein 50% ajasta. Kenties 70%. Epäilen sitä eikä se ole tärkeää.
 
Luovuus on yrityksen ja erehdyksen asia. Luoja ei yritä tehdä oikein. Ainoastaan ihminen, ainoastaan järki-ihminen yrittää tehdä oikein. Luoja pelkästään luo. Sillä ei ole merkitystä. Voitaisiin sanoa tavallaan, ettei ole tuomitsemista, mutta ei ole todellisuudessa suurta yhteyttä lopputulokseen. "Minä luon. Ai, se toimi hienosti. Minä luon. Vau! ei ilmentynyt aivan toivomallani tavalla."
 
Hassu asia on, että valaistunut luoja ymmärtää, että se ilmentyi jonnekin täydellisesti - kenties toiseen ulottuvuuteen. Se ei vain tullut tänne aivan oikein. Miksi? Koska energiat ovat haastavia, vaikeita, sakeita, ilkeitä, pahoja, yhteydessä toisiin ihmisiin ja kaikkea muuta ja joskus ne eivät vain "hujahda" tänne oikein. Se ei merkitse, että teitte väärin. Se merkitsee vain, että kenties olitte edellä aikaanne, kenties luotte toisiin ulottuvuuksiin ja kenties ei vain ollut aivan oikeita ainesosia. Niinpä oikea luoja luo uudestaan kokemisen ilosta ja huolehtimatta, oliko se oikein vai väärin.
 
Luovuus on siis yrityksen ja erehdyksen asia. Todellinen luoja ottaa ilon irti kummastakin, mutta on hurmioitunut tehdessään sen oikein - miten hän tuntee ja sanoo sen olevan oikein, kun se ilmentyy tähän todellisuuteen hänen haluamallaan tavalla. Kahdeksantoista prosenttia - melko hyvä. Kenties pystytte parempaan.
 
Kun mennään seuraavaan vuoteen - ja tämä kaikki liittyy yhteen, vaikkei siinä ole järkeä nyt, mutta jonain päivänä sanotte: "Voi! Nyt ymmärrän". Kun mennään ensi vuoteen, se on sekä kovan rakkauden että sisäisten lahjojenne ja taitojenne löytämisen vuosi, mikä tekee valtavan vaikutuksen teihin. Annan tämän kirjallisena ja takaan sen tai saatte rahanne takaisin tästä shoudista - ensi vuonna teihin tekee valtavan vaikutuksen se, mikä on ollut latenttina.
 
- Luottamus
 
Toinen asia ensi vuodessa on luottamus - vanha aihe, mutta käsittelemme sitä uudestaan ja luultavasti uudestaan tämänkin jälkeen. Ensi vuonna, erityisesti - eikä tässä ole kyse huolesta, vaan tiedostamisesta - voitte turvautua yhteen asiaan ja se olet sinä. Ja se olet sinä. Se vaatii luottamusta. Jos et luota itseesi ja se on ainoa asia, mihin sinun on turvauduttava, siitä tulee pitkä, pitkä matka alaspäin.
 
Mutta jos voit luottaa itseesi … Luottamus on konstikas asia. Monet teistä sanovat: "Voi kyllä, luotan itseeni". Ette oikeasti. Sanotte niin, mutta ette oikeasti luota. Ettekö usko minua? Katsokaa tekojanne ja reaktioitanne.
 
Luottamus on tavallaan antautumista, mutta luottamus on ollut joillekin mestareille: "Minulla ei ole mitään muuta. Ei ole mitään jäljellä. Minulla on vain tämä. En voi edes pyrkiä siihen. En voi saada itseäni uskomaan, mutta minulla ei ole muuta, koska kaikki muu on mennyttä." Silloin löydätte todellisen luottamuksen, joo.
 
Ensi vuosi on itseenne luottamista.
 
Voin kertoa teille tämän ettekä te välttämättä usko sitä, mutta vain tehkää se. Luottakaa vain itseenne. Silloinkin kun ajattelette sen olevan väärin, se on kuitenkin oikein. Se todella on, silloinkin kun ajattelette: "Voi, käännyin väärään suuntaan, tein väärän asian." Katsokaa esimerkiksi Jeshuaa. Hänellä oli yhtenä iltana romanssi tähtien alla, hän vähän riehaantui eikä pystynyt pitämään sitä viittansa alla ja yhtäkkiä … (Vähän naureskelua) Yhtäkkiä se pilasi hänen koko uransa Jahadin opettajana. Se sotki kaiken. Voi, hänestä tuntui pahalta: "Voi jessus! Vihaan tuota asiaa. Katsokaa, se sai minut suuriin vaikeuksiin." Se oli itse asiassa jumalaista, koska se sai hänet pois tuosta kommuunista, pois tuosta yhteisöstä. Voi hyvä luoja, miten tylsää siellä oli.
 
Ja sitten kun hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli - hänen ainoa vaimonsa kuoli - ja oli kaikkia syyllisyyden tunteita: "Minun olisi pitänyt kyetä parantamaan hänet. Minun olisi pitänyt tietää oikea "yrttihokema"" tai mitä tahansa tai "Jumala ei kuunnellut minua, joten minun on pakko olla syntinen." Miten vaikeaa se oli hänelle, mutta kuitenkin se oli jumalaista. Se sai hänet pois yhteisöstä. Se sai hänet pois oppimisesta. Se olit sinä! Se oli Kristus-siemen toiminnassa. Ja luulette Jeshualle olleen helppoa luottaa itseensä, sanoa: "Voi kyllä, juuri niin suunnittelin sen. Joo-o, joo-o." (Vähän naurua) "Joo, se heitti minut pois tuosta paikasta ja vaimoni kuoli ja elämäni oli pilalla. Mutta se olin minä. Olen luoja." Mutta todellisuudessa hän oli. Todellisuudessa hän oli.
 
Oli riittävästi sisään rakennettuja lääkkeitä siltä varalta, että hän jäi kiinni todella tylsään yhteisön, oli riittävästi sisään rakennettuja lääkkeitä - myös se ahdistus minkä hän kävi läpi ja mikä sai hänet aloittamaan etsintänsä. Mikä muu olisi tehnyt sen tuolloin? Joskus … Puhunko liikaa? (Muutama yleisöstä sanoo "ei") Ei? Hyvä, koska jatkan puhumista. (Adamus naureskelee)
 
Niin vaikeaa kuin hänen vaimonsa kuolema olikin, se ei ollut ns. vahinko ja jos hän olisi luottanut itseensä, hän olisi ymmärtänyt tuon viisauden. Jos hän olisi luottanut itseensä, vaimo ei olisi itse asiassa kuollutkaan. Siis monia asioita joita tapahtuu, ei tarvitse tapahtua. Jeesuksen ei olisi tarvinnut kuolla ristillä, jos riittävä määrä ihmisiä olisi luottanut itseensä. Sen ei olisi tarvinnut tapahtua tuolla tavalla.
 
Monia asioita ei tarvitse tapahtua elämässänne, jos luotatte itseenne. Jos ehdottoman empaattisesti "Minulla ei ole mitään muuta elämässäni" luotatte itseenne, se muuttaa kokemuksia. Lopputulos on edelleen sama - valaistuminen. Sanoisin, että suurin osa teistä on sitoutunut siihen ja teillä on melko hyvä mahdollisuus siihen tässä elämässä, melko hyvä mahdollisuus. Ainakin 3%:n mahdollisuus tässä elämässä. (Naurua ja vaikerointia) Se oli vitsi. Teillä on 100%:n mahdollisuus. Joo, joo. On tuo mahdollisuus.
 
Vakavasti sanottuna, useimmilla teistä on erinomainen, erinomainen, erinomainen mahdollisuus oivaltamiseen - en halua kutsua sitä edes valaistumiseksi - tässä elämässä, jos luotatte itseenne. Tuskin pystyn opettamaan luottamusta. Tuskin pystyn tekemään sitä. Voin sanoa sanoja. Voimme tehdä muutamia luottamus-merabheja ja kaikkea muuta, mutta jos te ette luota itseenne, niin te ette luota itseenne.
 
Silloin kun te ette luota itseenne, kun olette tällä polulla, olette tulossa valaistumiseenne ettekä luota itseenne, usein kaikki riisutaan pois, joten teille jää vain "sinä". Se ei ole kovin huono asia, mutta niin ei tarvitse tapahtua. Niin ei tarvitse tapahtua. Voitte vain luottaa itseenne.
 
Ei entisen elämän itseenne, ei kultaiseen enkeliin. Puhun luottamisesta siihen, joka istuu täällä nyt upea hymy kasvoillaan - siihen luottamisesta. Luottamisesta tähän, mikä teillä on, tähän uskomattomaan ja kauniiseen olentoon, mikä näyttää myös koko ajan nuoremmalta - täytyy sanoa. En tiedä, mitä teette, mutta ottakaa minut mukaan!
 
Tuota hämmästyttävää luottamista itseenne, jottei tarvitse mennä riisumiskokemukseen. Ei tarvitse mennä siihen tilanteeseen.
 
Joistakin teistä tuntuu, että olette tavallaan asteroidi, mikä kulkee kohti jonkinlaista outoa päätöstä. Siksi sanon: miten se loppuu? Miten se loppuu? Ja te sanotte tavallaan: "Voi, en ole kontrollissa. Tunnen meneväni kohti seinää ja yhtäkkiä pum!" Sen ei tarvitse tapahtua niin. Luottakaa itseenne ja se muuttaa koko tuota dynamiikkaa. En voi opettaa luottamista. Voin vain pyytää teitä tuntemaan sisällä.
 
Tunnette sisällä ja sanotte: "Okei, aion luottaa itseeni", ja kaksi asiaa tapahtuu. Ensinnäkin sanotte: "No, mokasin menneisyydessä." Ei, kerroin teille juuri, että luovuudessa on kyse yrityksestä ja erehdyksestä. Te ette mokanneet. Se oli kokemus. Toiseksi toinen hälyytyskello alkaa soida, suurempi kello: "Joo, voin luottaa itseeni, mutta entä he? En voi luottaa toisiin, koska he pettävät minut. Heti kun lasken puolustukseni, he tulevat sisään. He ottavat taloni, rahani, kaiken mitä minulla on. He manipuloivat minua, käyttävät hyväkseen". Ei.
 
Kun - voit kirjoittaa tämänkin - luotatte itseenne, yhtäkkiä luotatte kaikkiin muihin. Yhtäkkiä luotatte kaikkiin muihin. Totta puhuen, sitten kun luotatte itseenne, sana "luottamus" lähtee sanastosta. Sitä ei käytetä enää mestaruudessa, valaistumisessa. Joku tulee puhumaan teille luottamuksesta, ettekä samaistu enää tuohon sanaan - se on vanha ja vieras. "Luottaa - miten vanha sana." Teidän ei tarvitse ajatella toisiin luottamista. Se on luontaista. Se on jo olemassa.
 
Ja tiedän, voin kuulla joidenkin teistä huutavan, erityisesti linjoilla: "Mutta kokeilin tätä aiemmin ja heti kun laskin puolustukseni, minua käytettiin hyväksi." No, a) et laskenut puolustustasi ja b) sinua ei voi käyttää hyväksi, ellet ole tavallaan tuossa uhrienergiassa. Ei voi.
 
Silloin kun luotatte itseenne, ette ole koskaan tilanteessa, missä teidän on murehdittava toisiin luottamista tai olemista luottamatta heihin. Ette ole koskaan siinä tilanteessa. Sitä ei tule edes esiin. Niinpä teidän ei tarvitse huolehtia siitä, että joku ottaa teiltä jotain. Kuulette tarinoita ihmisistä, joita toiset ovat hyväksikäyttäneet, ja se on kuin: "Vau, mitä? Sitä ei tapahdu minulle. Mietin miksi." Koska luotatte itseenne. Koska luotatte itseenne.
 
Aika loppuu. Ymmärtääkseni täällä on juhlat. Ymmärtääkseni vähän tanssia, vähän esiintymisasuja. Vähän viiniä, ja ymmärtääkseni myös hieman St. Germain -likööriä. (Joku sanoo "joo!")
 
LINDA: Mmm.
 
ADAMUS: Aa, joo.
 
Mutta ennen kuin teemme sen, lopetetaan tämä tilaisuus. Lopeteaan tämä tilaisuus pikkukokemuksella. Se merkitsee, että musiikki soimaan - kevyt, "tuikkiva" merabh-mainen musiikki - ja valot himmeämmäksi. Aa, kyllä. Meillä on ollut hyvä tilaisuus tänään, Jeesus-peli, Jeesus-tarina.
 
Miten se loppuu?
 
(Musiikki alkaa, "Lonely Road" Bernward Kochin albumilta "Day of Life")
 
Olemme puhuneet siitä, miten se loppuu. Se on tavallaan kotitehtävä seuraavaa tilaisuuttamme varten. Voitaisiin väittää, ettei Jeshualla loppunut kovin hyvin. Se ei ole kovin hyvä esimerkki, mutta kuten osoitettiin, se oli kauan sitten. Tietoisuus oli erilainen. Asiat loppuivat eri tavalla silloin.
 
Kristus-tietoisuussiemen tuotiin kuitenkin tälle planeetalle ja se tuotiin kera tietämisen, ettei planeetta ollut aivan valmis. Ei tehty virhettä, ei ollut epävarmuutta, että se veisi 2000 vuotta. Se tiedettiin tuolloin. Siinä oli kyse tämän siemenen tuomisesta, jotta te voisitte tulla takaisin toisessa inkarnaatiossa uudella nimellä ja kerätä sen, mitä toitte.
 
Ette tuoneet sitä oikeastaan muuta maailmaa varten. Tiesitte, että jonain päivänä se hyötyisi siitä. Toitte sen itseänne varten. Voitaisiin sanoa, että tämä aika on kuin valtatie. Aika on mennyt 2000 vuosikilometriä. Tiesitte silloin, että tulisitte tänne 2000 vuoden kuluttua, tämän kosmisen matkan tässä kohtaa. Laitoitte tuon Kristus-siemenen 2000 vuotta sitten maahan, jotta se olisi täällä teitä varten nyt.
 
Tiesitte, että tulisitte tähän kohtaa, että tarvitsisitte tätä ja haluaisitte tätä ja tässä se on. Olisi luultavasti ollut erittäin järkyttävää energiatasapainolle saada se itämään 2000 vuotta sitten. Myös Jeshua-sekoituksenne tiesi sen. Kun oli niitä, jotka puskivat ja painostivat häntä sanoen: "Ei, laita se kukoistamaan nyt. Tuo se esiin nyt. Näemme sen sinussa. Haluamme sen nyt", melkein kuin vähän ahneesti, niin Jeshua sanoi: "Ei, ei ole vielä valmista."
 
He sanoivat: "Kyllä. Mutta mestari, mestari, milloin olemme valmiita? Onko se vuoden päästä, 10 vuoden päästä? Opetatko meitä valmistautumaan?" Ja Jeshua sanoi: "En voi." Hän sanoi: "Voin kertoa, että te ette ole valmiita, koska ette luota vielä itseenne. Olette vielä laittaneet minut jalustalle. Haluatte vielä minun pelastavan teidät, tekevän ihmeitä teille, opettavan teitä. Ei, te ette ole aivan valmiita."
 
Niin se loppui Jeshualla tavallaan. Toisella tavalla elämä jatkui. Tarina jakautui tietysti. Tarina Jeesuksesta raamatussa ja sitten tarina Jeshuasta. Tarina Jeshuasta on myös elänyt. Tuo energia, tuo Kristus-siemen, tuo siunaus on elänyt tähän saakka.
 
Mutta se osanne mikä on Jeshua, palaa taas kerran takaisin teidän sanoessanne: "Nyt olemme valmiita tuon Kristus-siemenen kukoistamiseen, kasvamiseen."
 
Tuo sama Jeshua-sekoitus sanoo teille: "Oletko valmis luottamaan?" Kaksi tuhatta vuotta myöhemmin hän sanoo: "Tulen takaisin luoksesi. Oletko valmis luottamaan itseesi syvästi, yksiselitteisesti, ilman josseja ja muttia tai en tiedä." Tulee takaisin sanomaan: "Oletko valmis olemaan oman jumalaisen luottamuksesi tilassa kaikesta riippumatta? Vaikka ajattelisitkin tekeväsi virheitä, menet sen yli ja luotat? Vaikka se pelottaisikin sinua, kauhistuttaisi sinua syvillä tasoilla ja tuo esiin kaikki pelkosi - sairauden, köyhyyden, yksinolemisen ja loppumisen pelon - oletko valmis luottamaan?"

Enkä halua kaunistella asiaa sanoen: "Voi, luota itseesi. Se on niin iloista, hauskaa, onnellista, auringonpaistetta ja sateenkaaria." Ei, se on myös demoneja ja lohikäärmeitä. Se on jähmettävää pelkoa, mitä tulee sisältä - mikä jähmettää aivonne ja jähmettää kehonne. Jähmettää kylmästä. Itseenne luottaminen niin syvästi ja yksiselitteisesti saa vatsaanne vääntämään. Pakahduttaa mielenne - liian monia ajatuksia, liian monia kysymyksiä. Se on työkalu ensi vuodelle - luottamus. Voi, olemme puhuneet siitä monta kertaa. Mutta se on takaisin täällä. Joillakin teistä on vain se tavallaan jäljellä. Tietysti teillä on vaatteita ja pullo halpaa viiniä jääkaapissa, mutta se teillä oikeastaan on vain jäljellä. Pankkitilinne on tyhjennetty. Auto ei luultavasti kestä enää vuotta. Mutta teillä on tämä luottamus.
 
Ei leikitä Jeesus-peliä tässä. Ei anneta sen loppua niin kuin hänellä, koska tuon luottamuksen myötä kaikki muuttuu. Hassua on, ettei teidän tarvitse edes ajatella sitä. Teidän ei tarvitse suunnitella mitään sen jälkeen. Teidän ei tarvitse tehdä töitä asioiden eteen. Tullaan sille luottamustasolle. Teidän ei tarvitse murehtia toisista ihmisistä, verottajasta tai mistään muusta vastaavasta, avaruusolennoista ja salaliitoista.
 
Silloin kun olette tuolla niin syvällä ja yksinkertaisella perusluottamustasolla, muut asiat eivät kosketa teitä, eivät vaikuta teihin.
 
Tämä siis tulee esiin teillä taas ainakin seuraavat 30 päivää ennen seuraavaa shoudiamme. Kysymys "Miten se loppuu?" ja kysymys "Voinko sallia itselleni tuon luottamustason?"
 
Ja ennen kuin vastaatte kysymykseen - niin jos sanotte "kyllä", saatte kokemuksen, mikä antaa vahvistuksen sisällänne, jottei luottamus ole vain mielen ajatus, että se on siellä tietämisenne kanssa. Sitten pystytte lentämään kaiken läpi.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni. Riemuitaan tästä joulunajasta ja toveruudesta, mitä meillä on täällä, ja naurusta täällä, kun voimme puhua Jeshuasta ja Jeesuksesta ja olla vähän epäkunnioittava - ei vaan todella epäkunnioittava. Tuskin maltan odottaa YouTube-klippejä tästä. (Naurua) Tullaan siihen kohtaan, millä on oikeasti merkitystä, millä on todella oikeasti merkitystä.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, tietäen aina, että vaikka mikä olisi, vaikka olisi miten vaikeaa, vaikka olisi miten hämmästyttävää, niin kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Ja niin se on.
 
Olen Adamus, iloisesti palveluksessanne. Kiitos, kiitos. (Yleisö taputtaa)