CRIMSON CIRCLE MATERIAALEJA

Löytäminen-sarja, shoud 1
LÖYTÄMINEN 1
 
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
7.9.2013 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Minä olen mitä olen, Adamus, shaumbran inspiroima St Germainin aspekti. (Yleisö taputtaa) Kiitos.
 
Aloitetaanpa uusi sarjamme, Löytäminen-sarja. Vedetään kunnolla syvään henkeä.
 
Hyvin usein pyydän teitä vetämään kunnolla syvään henkeä ja päästämään minut vähän lähemmäs itseänne, tullakseni yhtä lähelle teitä kuin olen Cauldren, Geoffreyn, kanssa nyt. Ja olen hänen sisällään. Kyllä, aion pysyä täällä jonkin aikaa. Unohdin kertoa sen hänellä. En lähde heti pois.
 
Vetäkää siis kunnolla syvään henkeä ja kutsukaa minut, Adamus, niin lähelle, että voitte tuntea minun kutittavan sisuksianne - kyllä, kaikkea sitä - että voitte tuntea minut sydämessänne, että voitte tuntea minut rinta rinnan kanssanne.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä.
 
Vaaditaan nimittäin rohkeaa ja uskaliasta ihmistä päästämään ketään niin lähelle, päästämään ketään - mukaan lukien rakkaanne, lapsenne, kuka tahansa - niin lähelle, koska ympärillä on kerros toisensa jälkeen suojelevaa ja puolustavaa aineellista ja psyykkistä energiaa. Mutta silloin kun voitte päästää jonkun niin lähelle, että hän on sisällänne ja halaa teitä sisältä päin, olette saavuttaneet tuon luottamisen ja sallimisen kautta tietoisuustason, mikä palvelee teitä hyvin.
 
Siis rakas shaumbra, vedä kunnolla syvään henkeä.
 
Silloin kun voit luottaa itseesi niin paljon, että voit päästää minut ajatuksiisi, mieleesi, se on luottamista itseesi, olemista niin luottavainen ja tasapainoinen itsessäsi.
 
Jos voitte päästää minut sisään, voitte päästää toiset sisään. Kun voitte päästää toiset sisään, huomaatte, etteivät he voi koskaan oikeasti vahingoittaa teitä, eivät koskaan ottaa mitään pois teiltä. He voivat luoda paljon harhakuvia. He voivat pelata peliä ja teeskennellä, että he voivat ottaa jotain teiltä, ja te voitte pelata peliä ja teeskennellä olevanne uhri, teeskennellä olevanne haavoittuva. Mutta vetäkää kunnolla syvään henkeä. Jos voitte päästää minut niin lähelle, niin syvälle, niin intiimisti, olette saavuttaneet tietoisuustason, todellisen tietoisuustason, itsestänne.
 
Ja itsestänne puheen ollen, miksi ette vetäisi kunnolla syvään henkeä ja päästäisi itsenne niin lähelle. Hmm, vähän vaikeampaa, vähän vaikeampaa päästää itsenne niin lähelle. Puhumme tästä ja monista muista asioista Löytäminen-sarjassa - sen löytämisestä kuka olette, kyllä.
 
Kuulostaa helpolta. Se ei ole, se ei ole. Se on yksi pelätyimpiä asioita. Olemme puhuneet monta kertaa pelosta, Jane - sinä ja minä. Mitä pelkäät eniten? Itseäsi tietysti - te kaikki, jokainen enkeliolento. On suurinta vastustusta tai pelkoa, miksi tahansa sitä kutsutaankin, mutta se on vaikein asia. Teemme sen Löytäminen-sarjassamme.
 
Menemme viidenteen vuoteemme yhdessä. Olemme saaneet valmiiksi neljä. Olen yllättynyt, että näin monia on edelleen täällä. Ei, oikeasti olen tosiaan yllättynyt, koska uskonnossa ja filosofiassa on tiettyä kiehtovuutta, yrityksessä antaa jokin merkitys elämälle ja kuten olette luultavasti havainneet, ei ole todellista merkitystä. On tiettyä viehätystä asioihin, jotka ovat henkisiä, okkultismia, osittain koska olette tutkineet niitä menneisyydessä, osittain koska okkultismissa, henkisyydessä on vetovoimaa. Siinä on voimaa, viettelystä.
 
Jotkut sanovat, että he opiskelevat sitä saadakseen paremman ymmärryksen asioiden toimintatavasta, mutta ei, he ovat täynnä makyoa, koska te ette koskaan ymmärrä asioiden toimintatapaa. Niin on suunniteltu, niin on suunniteltu.
 
On siis monia, jotka opiskelevat sitä huomion kääntämiseksi pois jokapäiväisestä elämästään. He voivat pelata enkelipelejä. Sori, mutta ne ovat vain pelejä. He voivat tehdä vaikutuksen ystäviin ja sukulaisiin okkultismillaan, outoudellaan. He käyttävät henkisyyttä ja new agea joskus verhona muuten kummalliselle luonteelleen ja he vain kutsuvat sitä new ageksi. (Vähän naurahduksia) Hyvin totta, hyvin totta.
 
Mutta kuten tiedätte varhaisajoista Tobiaksen kanssa ja ajasta jolloin minä aloin tulla luoksenne 1999, emme ole täällä ollaksemme henkisiä tai new agea. Se ei toimi. Se ei toimi. Me olemme täällä, te olette täällä ruumiillistuneen valaistumisenne vuoksi.
 
Ei ole oikeasti mitään opiskeltavaa. Ei mitään. On paljon löydettävää ja paljon oivallettavaa. Olette tulleet tänne kuukausi toisensa jälkeen … kuukausi toisensa jälkeen. (Adamus naureskelee) Olette itse asiassa ilmentäneet, luoneet tämän aspektin nimeltään Adamus. Itse asiassa minulle on St Germainina vähän vaikeaa, kun täytyy vaihtaa tuohon rooliin, joku sanoisi, että vähän epämiellyttävää, vähän mahtailevaa, vähän provosoivaa. Mutta sitä te luotte - työntöä, särmää, erilaisuutta - koska vaikka teillä on ollut paljon henkisiä opintoja, paljon menneitä elämiä uskonnollisissa veljeskunnissa ja olette oivaltaneet sen olevan mielenkiintoista, niin se ei ole tuonut sitä todellista täyttymystä, minkä valitsitte.
 
Niinpä tulitte tässä elämässä tähän ryhmään nimeltään shaumbra, tähän tilaisuuteen ja sanoitte: "Aion tehdä sen, ruumiillistuneen valaistumisen. En välitä, mitä se vaatii." Tulitte tänne eräänlaisen pienen harhakuvan kanssa, että olette täällä auttamassa maailman pelastamisessa ja kaikkia noita muita asioita, mutta huomaatte, ettei sitä tarvitse pelastaa. Ja vaikka tarvitsisikin, se ei välttämättä hyväksy sitä teiltä. Se vastustaa sitä kaikilta.
 
Tulette siis tänne ruumiillistunutta valaistumista varten. Ja aiotte oivaltaa sen. Aiotte oivaltaa sen. Minulla ei ole mitään epäilystä siitä. En olisi täällä, jos ajattelisin sen olevan "ehkä". Se tapahtuu, kunhan valitsette sen, kunhan sallitte sen. Eikä se ole mitään, mitä luulitte sen olevan, ei lainkaan. (Vähän naureskelua)
 
Niinpä annan teille krediittiä ja taputuksia siinä pitäytymisestä. Rankkaa toisinaan, todella rankkaa, todella rankkaa, koska se repii rikki kaikki harhakuvat. Se repii rikki identiteetit. Se repii rikki epätotuudet. Se repii rikki sen, minkä luulitte olevan "sinä", jotta voisitte löytää aidon "sinun". Hyvin, hyvin harvat ihmiset ovat koskaan kulkeneet tätä reittiä. Hyvin, hyvin harvat.
 
Monet ihmiset puhuvat uskonnosta, Jumalasta, oikeamielisyydestä ja kaikesta muusta, mutta hyvin harvat pysähtyvät katsoakseen tällä tavalla sisälle ja lähteäkseen sisäiselle matkalle. Se on vaikeaa. Mutta te ette olisi halunneet mitään muuta.
 
Siis tervetuloa Löytäminen-sarjaan.
 
Löytäminen-sarja
 
Sarjassamme missä on 11 osaa, meillä on joka kuukausi keskustelua, interaktiivista keskustelua, mitä tiedän teidän rakastavan paljon. Tuskin maltatte odottaa, että Linda ojentaa teille mikrofonin. Olenko oikeassa? (Jotkut yleisössä sanovat "kyllä") Meillä on interaktiivisia keskusteluja, koska teillä on paljon viisautta jaettavana. Joo, teillä on viisautta jaettavana. Ja joskus on pelottavaa, kun mikrofoni sysätään eteenne ja minä ja kymmenettuhannet katsomme. Mutta kun kuulette oman äänenne - ei ainoastaan ulos tulevia sanoja, vaan sävyn, syvyyden ja hengen äänessänne - alatte saada tuon läpimurtotietoisuuden. Silloin alatte oivaltaa "minä olen mitä olen". Silloin alatte yksinkertaistaa sanoja. Silloin lakkaatte kertomasta pitkiä tarinoita. Silloin kaikki muut voivat tuntea läsnäolon äänessänne.
 
Meillä on siis keskusteluja. Ne ovat vilkkaita. Ne ovat hulluja. Ne ehkä saavat teidät pois tolaltanne toisinaan, mutta keskustelu, vuorovaikutus on hyvä asia, jotta voitte kuulla "sinua".
 
Tietysti minulla on aina luento-osuuteni, kiehtova luento-osuuteni joka shoudissa. Mutta koska olemme Löytäminen-sarjassa, meillä on joka kuukausi jokin kokemus. Joskus se on merabh, joskus erityyppinen kokemus. Olemme pääsemässä kohtaan, missä meidän ei tarvitse pelkästään puhua asioista, on aika kokea ne. Valmistautukaa siis joka kuukausi kokemukseen.
 
Joissain kokemuksissa ette koe mitään välittömästi. No, koette, mutta ette ole tietoisia siitä välittömästi. Joskus vie päiviä, tunteja, viikkoja oivaltaa, mitä oikeastaan tapahtui. Näissä kokemuksissa emme yritä tehdä mitään. Emme yritä ponnistella sitä. Sallimme sen ja sitten annamme sen tulla esiin. Ei mielen stressiä. Ei ponnistelua. Vain sallimista.
 
Käymme läpi sarjan hyvin erityislaatuisia kokemuksia joka shoudissa ja kukin niistä työstää tai laajentaa aiempia. Olen myös kertonut Cauldrelle, että yritän pitää oman osuuteni lyhyenä, vähän lyhyempänä.
 
Mutta katselen ja valvon energioita ja tunnustelen, mitä tapahtuu, koska kuten olen kertonut teille monta kertaa aiemmin, olen vain ajanvietettä - huvittavaa ja hurmaavaa ajanvietettä, mutta ajanvietettä silti - niin että katsellessanne, kuunnellessanne ja kokiessanne täällä tapahtuu oikeasti jotain muuta. Istutte turvallisessa paikassa, tunnette "minä olen" -olemustanne ja sallitte jonkin muutoksen tai liikkeen tapahtua lempeästi, hiljaa ja ajattelematta sitä.
 
Mikään ei sotke hyvää energialiikettä, hyvää tietoisuuden laajentumista enemmän kuin tiensä ajatteleminen siihen. Niinpä minä annan muuta ajateltavaa ja te sallitte. Onko sovittu? (Yleisö suostuu)
 
Hyvä. Aloitamme tämän vuorovaikutuksen päivän kysymyksellä - olisitko valmiina mikrofonin kanssa (Lindalle).
 
LINDA: Kyllä, herra.
 
ADAMUS: Voi, älä kutsu minua "herraksi". (Vähän kikatusta)
 
LINDA: Haluatko nyt, että kysymys kirjoitetaan?
 
ADAMUS: Ei, yleisön joukkoon, hyvä rouva.
 
LINDA: Kyllä, herra.
 
ADAMUS: Ottakaa hetki tunteaksenne tätä - ajattelematta kovin paljon, vain tuntien sitä - koska tämän päivän kokemus on osittain kuuntelemista, sen kuuntelemista, mitä on jo olemassa.
 
Tämän päivän kysymys
 
Siis kysymykseni teille on - mentaalinen kysymys, mutta tuntekaa vastaus - onko sinulla asiat paremmin kuin 14 vuotta sitten, kun aloitimme, tai neljä vuotta sitten, kun minä aloitin kanssanne? Onko sinulla asiat paremmin?
 
Vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa sitä. Onko teillä asiat paremmin?
 
Ja rakas Linda, vie mikrofonia, kiitos. Ja Linda, mikä on sinun vastauksesi? (Naurua, kun hän jähmettyy kesken askeleen) Tästä on saatava kuva! (Paljon naurua) Hän on keskeytyneessä tietoisuustilassa.
 
Neljätoista vuotta sitten. Se on ollut matka sinulle, olen varma.
 
LINDA: Minulla on asiat paremmin, minulla on asiat paremmin.
 
ADAMUS: Paremmin.
 
LINDA: Joo.
 
ADAMUS: Miksi? Miten?
 
LINDA: Minulla on enemmän henkilökohtaista selkeyttä.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
LINDA: Olen voimaantuneempi.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
LINDA: Enkä ole vielä satuttanut ketään lentoyhtiöissä (naurua).
 
ADAMUS: Iso bravo. (Vähän taputuksia) Hyvä, hyvä.
 
LINDA: Ja rakastan sitä, mitä teemme.
 
ADAMUS: Aivan. Onko sinulla asiat paremmin?
 
LINDA: Kyllä!
 
ADAMUS: Ei, puhun nyt shaumbroille.
 
LINDA: Ai, puhut shaumb- … Oi-joi, oi-joi! Et enää minulle! Oletko valmis osaltani?
 
ADAMUS: (naureskellen) Mikrofoniaika.
 
LINDA: Oletko valmis osaltani?
 
ADAMUS: Kyllä.
 
LINDA: Okei.
 
ADAMUS: Edith, hei.
 
EDITH: Hei, St Germain?
 
LINDA: Adamus.
 
EDITH: Oletko Adamus vai St Germain?
 
ADAMUS: Onko sillä merkitystä? Onko sillä merkitystä?
 
EDITH: Ei.
 
ADAMUS: Ja emmekö ole yksi ja sama?
 
EDITH: Okei.
 
ADAMUS: Kyllä. Kumman haluaisit mieluummin tänään?
 
EDITH: En voi vastata siihen.
 
LINDA: Kyllä voit! Kyllä vai ei. Adamus vai St Germain.
 
ADAMUS: Se on tavallaan "en tiedä".
 
LINDA: Se on laiton vastaus.
 
EDITH: En sanonut, etten tiedä. Sanoin, etten voi vastata siihen.
 
ADAMUS: Siis Edith, onko sinulla asiat paremmin?
 
EDITH: Kyllä, siinä mielessä kuin Linda kuvasi. Minulla on enemmän selkeyttä ja ymmärrystä itsestäni. Tiedän, että minä olen. Hmm …
 
ADAMUS: Joo. Et kuulosta oikein positiiviselta tässä.
 
EDITH: No, minulla on yksi ongelma …
 
ADAMUS: Mitä ajattelet?
 
EDITH: … eikä se mene pois. En näytä saavan yltäkylläisyyttäni ja olen melkoisesti köyhempi kuin ennen.
 
ADAMUS: Oikeasti? Oletko?
 
EDITH: Kyllä.
 
ADAMUS: Onko se huono asia?
 
EDITH: Joo, en pidä siitä.
 
ADAMUS: Kyllä pidät.
 
EDITH: En, en pidä.
 
ADAMUS: Kyllä pidät. Yleisö?
 
LINDA: Kyllä, sinä pidät siitä!
 
ADAMUS: Ja miksi sanon niin? Voi, tästä tulee hauska sarja! Voi! Koska Edith, olet kuullut nämä sanat aiemmin ja voit väittää heikkoutta, voit väittää uhriutta koko päivän, mutta jos elämässäsi on jotain, mistä et pidä, niin oikeasti pidät siitä, koska se on siinä. Se on siinä. Se palvelee sinua jotenkin.
 
Se on turhauttavaa. Se on vaikeaa. Ajattelet sitä koko ajan. Kulutat valtavia määriä energiaa ajatellen sitä, miettien, mitä olet tehnyt väärin, ja se vain pitää sinut yltäkylläisyyskuopassa.
 
EDITH: Kyllä, olet oikeassa.
 
ADAMUS: Yltäkylläisyyden puutekuopassa. Tosiasia on, ettei raha oikeasti merkitse. Et tullut tänne tekemään rahaa, tulit tänne valaistumisen vuoksi. Eikö niin?
 
EDITH: Aivan.
 
ADAMUS: Niinpä sillä ei ole oikeasti merkitystä. Tosiasia on, että kun päästät siitä irti, vain päästät irti ja lakkaat kamppailemasta sen kanssa, lakkaat heräämästä keskellä yötä sen vuoksi, oivallat, ettei rahalla ole merkitystä, ja sitten sitä on. Sitten ihmettelet, miksei sitä ollut aiemmin, silloin kun todella tarvitsit sitä. Mutta tällä hetkellä tämä palvelee sinua jotenkin ja se sinun on löydettävä, joo. Ja kurtistat kulmiasi ja sinulla on tuo epäilevä ilme kasvoillasi. Siihen saakka kunnes omistat sen tosiasian, että saat siitä jotain, se on edelleen siinä. Se on edelleen siinä.
 
EDITH: Voi, toivon, että kiirehtisin löytämään sen.
 
ADAMUS: Okei, anna palaa! (Vähän naurua) Eikä tämä ole psykoanalyysiä. Emme halua mennä siihen. Emme halua mennä varhaislapsuuden traumoihin tai mihinkään sellaiseen. Mutta miksi se palvelee sinua? Haluatko minun kertovan sinulle?
 
EDITH: Kyllä, kiitos.
 
ADAMUS: Okei. Se pitää sinut fokusoituna. Ajattelet sitä. Ajattelet, että se pitää sinut polvillaan ja fokusoituneena, jotta et harhaudu kaikista maallisista jutuista. Ja olet sanonut uudestaan ja uudestaan itsellesi, ettet koskaan jää kiinni kaikkiin maallisiin iloihin, etkä sinä jää. Nyt sinun on tehtävä tietoinen liike ja sanottava: "En jää siihen kiinni. Minulla voi olla maallisia iloja valaistumisessa, koska ne kulkevat käsi kädessä." Niitä on kaikilla teillä. Niitä on.
 
EDITH: Okei, kiitos.
 
ADAMUS: Kyllä, enkä voi … Haluaisin antaa sinulle suurta yltäkylläisyyttä. En voi. En voi. Ja vaikka voisinkin, en antaisi, koska suurempi lahja on, kun annat sen itse itsellesi.
 
EDITH: Ymmärrän.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
EDITH: Kiitos.
 
ADAMUS: Siis silloin kun tuo yltäkylläisyysasia tulee esiin, rakkaani, älä keskity siihen. Älä keskity siihen, koska yltäkylläisyyden puutteesta on tullut suurempi häiriötekijä kuin itse yltäkylläisyydestä. Hyvä.
 
EDITH: Totta.
 
ADAMUS: Onko sinulla asiat siis paremmin vai ei?
 
EDITH: Kyllä.
 
ADAMUS: Onko se iso kyllä vai pieni kyllä?
 
EDITH: Siltä väliltä kyllä. (Naurua)
 
ADAMUS: Okei, hyvä. Muutama vielä, asiat paremmin vai ei?
 
GARRET: Kyllä.
 
ADAMUS: Hyvä. Millä tavalla?
 
GARRET: Sillä ilmiselvällä tavalla, mikä on mainittu. Tunnen enemmän rauhaa.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
GARRET: Ja se on todellinen lahja.
 
ADAMUS: Joo, kyllä.
 
GARRET: Joo.
 
ADAMUS: Paljon enemmän vai vähän enemmän?
 
GARRET: Paljon enemmän rauhaa, paljon enemmän rauhaa.
 
ADAMUS: Kyllä. Ja luulen sinun tietävän, meidän tietävän, että yksi haastavimmista asioista - jos ei haittaa, että olen vähän henkilökohtainen … koska olen joka tapauksessa. (Vähän naureskelua) Yksi asioista joka oli …
 
GARRET: Jos haittaisi, olisiko sillä merkitystä?
 
ADAMUS: … haastavimpia sinulle - kuten hyvin monille - oli oppia olemaan itsesi kanssa. Olemaan vain itsesi kanssa. Ja sinulla on ollut tuo tilaisuus ja olet ruumiillistanut sen, olet integroinut sen ja nyt opetat sitä.
 
GARRET: Joo, ja luultavasti yksi merkitsevimmistä asioista on, että silloin kun epäilyksiä tulee, ei ole mitään.
 
ADAMUS: Joo.
 
GARRET: Epäilyksiä tulee aina, mutta haluanko niiden palvelevan minua vai onko se vain epäilys?
 
ADAMUS: Ehdottomasti. Hyvä, kiitos.
 
Nyt verrattuna 14 vuoden tai neljän vuoden päähän, jompikumpi.
 
IWONA: Minulla on asiat paljon paremmin.
 
ADAMUS: Hyvä. Millä tavalla?
 
IWONA: Rakastan elämää.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
IWONA: Ja opin juuri äskettäin sallimaan, että elämä rakastaa minua. (Hän kikattaa)
 
ADAMUS: Ahaa, miten se tapahtui? Kävelitkö yhtenä päivänä kauppaan ja näit pikkulaatikon, minkä voisit ostaa ja saada elämän rakastamaan sinua?
 
IWONA: Se vain tapahtui.
 
ADAMUS: Joo, se vain tapahtui.
 
IWONA: Vain tapahtui.
 
ADAMUS: Joo.
 
IWONA: Se on kokemus.
 
ADAMUS: Ahaa!
 
IWONA: Löytämistä.
 
ADAMUS: Kyllä. Miten se tapahtui? Miten koit sen?
 
IWONA: Avauduin sallimaan ja vastaanottamaan.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
IWONA: Se oli haasteeni.
 
ADAMUS: Hyvä. Miltä tuntuu, kun elämä rakastaa sinua?
 
IWONA: Erin- … Upealta. (Hän kikattaa)
 
ADAMUS: Joo, ei vastustusta.
 
IWONA: Ei vastustusta.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
IWONA: Kyllä!
 
ADAMUS: Kiitos. Kuka tahansa … Bonnie.
 
LINDA: Ai jaa, mennään.
 
ADAMUS: Bonnie.
 
BONNIE: Hei.
 
ADAMUS: Ja ole vilpitön ja suora - tai ole Bonnie ja suora.
 
BONNIE: (kikattaen) Voi ei!
 
ADAMUS: Tai voit olla vilpitön.
 
BONNIE: No, tietysti minulla on asiat paremmin! Tietysti.
 
ADAMUS: Kyllä. Millä tavalla?
 
BONNIE: No, ymmärrän nyt paljon paremmin, mitä tapahtuu, kuin silloin kauan, kauan sitten, kun aloitimme tämän.
 
ADAMUS: Kyllä. Kävit läpi haasteita ja vaikeuksia, kuten monet teistä ovat käyneet, ja joku luulisi sinun sanovan: "Ei, tämä on todella rankkaa. Elämästä tulee vaikeampaa ja vaikeampaa." Mutta sinä sanot: "Ei?" Toisin sanoen sanot: "Kyllä."
 
BONNIE: Kyse ei ole tavarasta, luulisin.
 
ADAMUS: Joo.
 
BONNIE: Ja olen tietenkin menettänyt kaiken, aivan kuten monet ihmiset.
 
ADAMUS: Joo. Eikö se ole ollut kuitenkin hauskaa?
 
BONNIE: (kikattaen) Joo! Se oli vain todella hauskaa!

ADAMUS: Koska olet edelleen täällä! Olet elossa! Puhut mikrofoniin: "Olen olemassa!" Tavara ei ole kovin tärkeää.
 
BONNIE: Ei se ole. Olo tuntuu paljon kevyemmältä ilman kaikkea tuota tavaraa.
 
ADAMUS: Joo, joo. Kyllä, hyvä.
 
BONNIE: Mm hmm.
 
ADAMUS: Ja olen iloinen, että hymyilet edelleen.
 
BONNIE: Kiitos, että kysyit.
 
ADAMUS: Kyllä, ja vielä yksi. (Linda ojentaa mikin Janelle) Syvään henkeä.
 
JANE: Kyllä. Vaikka matka on ollut hetkittäin vaikea, sanoisin, että tietoisuuteni on paljon suurempi nyt kuin 14 vuotta sitten, ja olen siitä kiitollinen.
 
ADAMUS: Ja miksi matka on ollut vaikea? Mikä erityisesti?
 
JANE: No, kuten Bonnie juuri sanoi, kaiken menettäminen - kehon, tavaran.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
JANE: Tarkoitan, että vain rakasta aviomiestäni en ole menettänyt.
 
ADAMUS: Kyllä. (Adamus naureskelee) Mutta hassu asia on, että puhutte kaiken menettämisestä. En näe ketään teistä kerjäämässä kadunkulmassa.
 
JANE: Olimme lähellä sitä.
 
ADAMUS: Mielessänne.
 
JANE: Kyllä.
 
ADAMUS: Mielessänne itse asiassa ja kenties havainnossanne siitä, miten paljon oli pankkitilillänne. Mutta useimmat teistä ajavat edelleen kivalla autolla, useimmilla teistä on edelleen elämän perusasiat, joten tässä on paljon vain havaintoja. Paljon havaintoja joita on aiheuttanut pelko, ajatukset siitä, miten syvällä, miten kaukana pohja on. Sitten oivaltaen, ettei sillä ole oikeasti merkitystä. Sillä ei ole oikeasti merkitystä. Kyllä.
 
Vaikea käydä läpi.
 
JANE: Kyllä.
 
ADAMUS: Ja fyysistä ja taloudellista vaikeampaa on henkinen. Henkinen repiminen on vielä vaikeampaa.
 
JANE: Mm hmm.
 
ADAMUS: Joo, hyvä. Mutta ajattelet asioiden olevan paremmin, sanot asioiden olevan paremmin?
 
JANE: Niin. Tunnen olevani yhdistyneempi itseeni kuin koskaan ennen.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
JANE: Intuitioni, tietämiseni on voimakkaampaa kuin koskaan.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
JANE: Ja alan luottaa siihen.
 
ADAMUS: Itsearvostus?
 
JANE: Se on ollut tulossa. (He naureskelevat) Olen tietoinen siitä.
 
ADAMUS: Ai, on sitten vähän itsearvostusta! (Adamus naureskelee)
 
JANE: Kyllä, sitä edelleen on! Kyllä.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
JANE: Voin nähdä sen.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
JANE: Mutta se on okei.
 
ADAMUS: Joo, se on okei.
 
JANE: Joo.
 
ADAMUS: Antaisitko mikrofonin Marcille?
 
LINDA: Voi ei.
 
ADAMUS: Viimeistä kommenttiamme varten.
 
MARC: (huokaisten syvään) Okei, no, voin jokseenkin olla samaa mieltä siitä, mitä hän sanoi.
 
ADAMUS: Fiksu veto. (Naurua)
 
MARC: Aivan, tiedäthän avioliittoni. Se ei ole ehdottomasti sitä, mitä luulin sen olevan.
 
ADAMUS: Ehdottomasti.
 
MARC: Ei ehdottomasti ole.
 
ADAMUS: Ehdottomasti.
 
MARC: Se on hyvin erilaista.
 
ADAMUS: Miten opettaisit sitä muille, koska tulet opettamaan? Miten selittäisit? Kuvittele nyt seisovasi, istuvasi luokan edessä, missä on tusina tai kenties 20 oppilasta, ja yrität selittää heille. He ovat kaikki pyörryksissä ja innostuneita, koska he ovat juuri löytäneet metafysiikan ja henkisyyden ja he ovat tästä huumaantuneita, ikään kuin olisivat ensimmäiset, jotka ovat koskaan löytäneet sen. Ja he ovat hyvin innostuneita ja sanovat: "Teen mitä tahansa!! (Naurua) Teen, mitä ikinä se vaatii." Ja he kuplivat ja heillä roikkuu enkelijuttuja autonikkunassa ja he näyttävät sinulle kristallejaan.
 
MARC: Ja minä pudistelen päätäni.
 
ADAMUS: Ja istut vain siinä kun kapteeni Kirk*, kuin "oh-hoh". Miten aiot kertoa heille: "Se ei ole sitä, mitä luulette", romuttamatta heidän toiveitaan ja harhakuviaan?
 
*Viitataan aiemmin näytettyyn videoon.
 
MARC: Varokaa, mitä pyydätte. (Naurua ja Adamus naureskelee)
 
ADAMUS: Tai voisit sanoa: "Muuten, saatte todella sen, mitä pyydätte!"
 
MARC: Saatte, muttei teillä ole aavistustakaan siitä, mitä pyydätte. Siis …
 
ADAMUS: Se on hyvä pointti.
 
MARC: Eikä se näytä yhtään sellaiselta, mitä luulette sen olevan.
 
ADAMUS: Ja he sanovat sinulle: "Mestari Marc, mitä se sitten on? Anna meille vastauksia. Olet opiskellut tätä. Olet opiskellut suuren Adamuksen alaisuudessa. (Naurua) Yksi harvoista, joilla on koskaan ollut tuo ainutlaatuinen tilaisuus. Voi pojat, miten toivommekaan, että olisimme olleet paikalla, silloin kun hän oli maisemissa." He sanovat: "Mitä mestari Adamus sanoi? Yksinkertaista se. Mikä oli hänen viestinsä?"
 
MARC: Minulla ei ole aavistustakaan, mitä hän sanoi. (Naurua)
 
ADAMUS: Se on muuten upea vastaus. Sillä ei ole merkitystä, mitä hän sanoi.
 
MARC: Aivan.
 
ADAMUS: Ehdottomasti.
 
MARC: Ja matka on yksilöllinen. Ei siis ole mitään reseptiä, miltä se näyttää.
 
ADAMUS: Joo. "Mutta, mutta", he sanovat, "anna meille muutama vinkki. Mitä sinä teit? Tarkoitan, katso nyt itseäsi. Katso autoja. Katso vaimoasi. Tarkoitan, että pärjäsit upeasti. Katso kaikkea, mitä sinulla on. Miten … Ja sinulla on tuo aura ympärilläsi ja tuoksut suklaapipareilta. (Naurua) Ja olet elossa! Ja olet elossa! Kerro meille, miten teit sen?!"
 
MARC: En tiedä. (Yleisö vastaa "oooo") Hmm …
 
ADAMUS: Ja sitten naurat ja sanot: "Minä vain pelleilin!"
 
MARC: Juuri niin.
 
ADAMUS: Joo.
 
MARC: Ei vaiskaan, oikeasti tein sen hengenveto kerrallaan. Todella.
 
ADAMUS: Hengenveto kerrallaan. Pidän tuosta vastauksesta. Sen pitäisi mennä viisauskirjaan. Ehdottomasti. Hengenveto kerrallaan ja vielä yksi asia. Mitä muuta kertoisit heille? He ovat tuntien jälkeen kokoontuneet - Cauldre sanoo "kahvibaariisi", valaistuneeseen kahvilaasi. Velotat 20, 30 dollaria kupilta, koska voit.
 
MARC: Vähintään, joo! (Vähän kikatusta)
 
ADAMUS: Koska voit, joo. Ja sanot heille "hengenveto kerrallaan" ja sen jälkeen he sanovat (uikuttavalla äänellä): "Olen niin väsynyt hengittämiseen! En kestä sitä enää! Hengitän ja hengitän ja hengitän eikä mitään tapahdu! Katso nyt minua!" (Naurua)
 
LINDA: Se ei ollut viehättävää!
 
ADAMUS: Kerro minulle. Näen sitä koko ajan, kuten myös Aandrah. "Olen sairaan väsynyt hengittämiseen. Mitä muuta?"
 
MARC: Salli.
 
ADAMUS: Ai, miten se tehdään?
 
MARC: Vain teet sen. Sallit. Päästät vain irti.
 
ADAMUS: Vedä syvään henkeä.
 
MARC: Vedä syvään henkeä, siinä sitä taas ollaan. (Naurua)
 
ADAMUS: Ja osta toinen kuppi taikakahviani! (Lisää naurua)
 
MARC: Juuri niin.
 
ADAMUS: Kyllä, se on siunattu. Kyllä, Adamus siunasi kahvipavut ennen lähtöään. Se toimii, olemme ansainneet miljoonia.
 
MARC: Hyvää mainosta, kiitos.
 
ADAMUS: Joo, joo. Okei, hyvä. Kiitos, kiitos.
 
Siis shaumbra, onko asiat paremmin? Typerä kysymys. Sillä ei ole oikeasti merkitystä.
 
Eikä ole mitään tapaa todella verrata sitä. Voitte yrittää ja pidän toki vastauksista. Teistä on tulossa paljon parempia, shaumbra. Sillä ei ole oikeasti merkitystä. Ja millä tasolla verrattuna? No, ihmistasolla monet teistä sanoisivat luultavasti "ei". Omistatte ehkä vähemmän. Teillä ei ole työpaikkaa enää, suhdetta, säännöllistä seksiä, hyvää ruokaa tai mitään muuta - ehkä ei. Mutta, mutta … (Adamus naureskelee) Mutta tiedän, että te ette tulleet tänne tavoittelemaan noita asioita. Itse asiassa oikea vastaus on, Edith, että melkein torjuit nuo asiat, melkein työnsit ne pois. Ja katso, mitä tapahtui - ne menivät pois.
 
Tiedän, että tulitte tänne tätä ruumiillistunutta valaistumista, ylösnousemusta varten - miten sitä halutaankin kutsua - ja tavallaan … (Joku haukottelee) Joo, haukottele! Sandra, hakisitko hänelle vähän kahvia, jalkahieronnan ja kaksi sähköjohtoa. (Vähän naureskelua)
 
Tulitte tänne ruumiillistunutta valaistumista varten ja riippuen siitä, miten tarkastelitte sitä, joko epätoivoisesti sanoen: "Jos tämä ei toimi …" (Joku sanoo "lähden menemään täältä", Adamus naureskelee). "No, jos tämä ei toimi, kyllä, lähden menemään täältä. Jos se ei ole tämä elämä, ei ole mitään. Ei ole mitään. Se on siis kaikki tai ei mitään." Laitoitte kaikki panokset pöytään - kaikki, tupla tai ei mitään - ja sanoitte: "Tässä se on."  Vähän hullua, mutta sellaisia te olette.
 
No niin, oikea totuus on, että tiedätte jo. Tiedätte jo, mutta nyt koette sen. Tiedätte vastaukset, nyt kyse on kokemisesta.
 
Tulitte tähän elämään sanoen: "Sen on oltava tämä", ja kuten sanoin, sitä voidaan pitää vähän epätoivoisena tai hyvin uskaliaana ja rohkeana, hyvä hämmästyttävänä, kun murtaudutaan ulos hyvin monista asioista - mieli, menneisyys, massatietoisuus - ja kestetään silti. Ollaan edelleen täällä. Ollaan edelleen olemassa. Hämmästyttävää.
 
Vedetään kunnolla syvään henkeä tälle Löytäminen-sarjassamme.
 
Minun ja muiden perspektiivistä Crimson Councilissa, kyse ei ole kovinkaan paljon siitä, onko teillä asiat paremmin. Kyse on siitä, mitä tietoisuudellenne on tapahtunut, ja tämän voimme nähdä valonanne, laajentuneena olemuksenanne, koska voimme nähdä kirjaimellisesti ne matkat, joita teette unitilassa. Oletteko erilaisia kuin 14 vuotta sitten? Valtavasti, valtavasti.
 
Haluaisin tehdä DreamWalkin - kirjoittaisitko tämän aivoihisi (Lindalle) - ja teemme sen yhdessä, voimme tehdä sen suorana tai nauhoituksena. Minun on tarkistettava asia Lindalta ja Geoffreyltä, mutta DreamWalkin 14 vuoden taakse. Yritämme palata takaisin ja näette, millaista on yrittää palata. Ja luulen, että näette tämän DreamWalkin avulla, ettei se ole, mitä luulitte sen olevan, ja se on, kuin yrittäisitte sulloutua takaisin äitinne kohtuun. Se on vaikeaa. On vaikeaa palata takaisin.
 
Ja vaikka mieli muistaa tiettyjä ihania asioita menneisyydestä sekä tiettyjä kamalia asioita, tosiasia on, että jos yrittäisitte viedä tietoisuutenne sinne takaisin, ette oikeasti voi tehdä sitä. Niinpä kokeilemme sitä DreamWalkissa.
 
Mistä aiomme puhua Löytäminen-sarjassa? Mitä löydätte Löytäminen-sarjassa? Ja taas kerran sanon, että meille on luentoja, keskusteluja ja sitten kokemuksia.
 
JOANNE: (hän haukottelee taas) Olen pahoillani.
 
ADAMUS: Haluaisiko kupin kahvia nyt vai myöhemmin?!
 
JOANNE: Olen vain niin rentoutunut!
 
ADAMUS: Ei, tule tänne makaamaan matolla. (Vähän kikatusta) Se on puhdas. Tämä on perhe. Emme välitä. (Adamus naureskelee) Cauldre sättii minua siitä, että olen niin inspiroiva puhuja! (Lisää naureskelua)
 
Löytöjä tässä sarjassa
 
Mitä opitte Löytäminen-sarjassa? Minkä asian löydätte ensimmäisenä?
 
(Tauko)
 
- Sinä
 
Tämä on helppo. Itsenne! Joo, joo, itsenne. Ensimmäinen asia.
 
Se näyttää ilmiselvältä ja te ikään kuin sanotte: "Joo, joo, joo. Emmekö oppineet tämän jo vuosia sitten?" No, kuulitte siitä vuosia sitten, mutta ette oppineet sitä. Ette ole ruumiillistaneet sitä, syleilleet sitä tai kokeneet sitä.
 
Numero yksi, "sinun" löytäminen. Sinun.
 
No niin, tosiasia on, että on kyse sitten ihmisolennoista tai enkeliolennoista, jokainen olento kääntää huomionsa pois itsestä. Se kääntää. En tiedä miksi. Siitä on paljon teorioita. Ihmiset "ulkoistavat", myös enkelit ulkoistavat. Luulisin sen olevan osa "minä olen" -olemuksen löytämistä, kysymystä "kuka minä olen", mutta hyvin harvat näkevät itseään. Miksi? Se on vaikeaa. Teillä on paljon huonoja muistoja menneisyydestä. On asioita, joista ette pidä itsessänne, enkä puhu vain ihmisitsestä. Puhun sieluitsestä, henki-itsestä. Se on hyvin vaikeaa, hyvin … Teette mitä tahansa kääntääksenne huomion pois. Menette ulos taistelemaan ja sotimaan mieluummin, kuin katsotte sisäänne. Mutta tässä Löytäminen-sarjassa teemme sen. Teemme juuri sen.
 
Teemme sen sellaisesta perspektiivistä, minkä mainitsin viime sarjassa ja mikä on luullakseni leijunut useimpien pään päällä. Teemme sen täydellisen anteeksiantamisen perspektiivistä.
 
Minun ja joidenkin muiden olentojen, jotka työskentelevät kanssanne, on vaikeaa saada teidät oivaltamaan, ettei menneisyytenne ole lainkaan sitä, millainen muistatte sen olevan. Mutta uskotte sen olevan. Luulette sen olevan ja toimitte sen mukaisesti. Niinpä työstämme koko tätä käsitystä ja katsomme itseä anteeksiannon, myötätunnon silmin ja löydämme, ettei menneisyys ole, mitä ajattelette sen olleen. Ja tiedän teidän istuvan nyt ajatellen: "No, joo, mutta muistan, että se oli …" Se ei ollut sellaista. Ja tässä sarjassa löydämme "sinut", kallisarvoisimman ja kauneimman asian mitä on.
 
Mutta se on suurin haaste teille kaikille, koska häiritsette energeettisesti, psyykkisesti itseänne, minua, Cauldrea, kaikkia muita.
 
Miksi on niin vaikea katsoa itseään, olla itsessänne? Niin on kaikilla olennoilla, ei vain ihmisillä.
 
- Jumala
 
Numero kaksi Löytäminen-sarjassa: löydämme Jumalan. Hmm. Se on tavallaan mukavaa. Jumala.
 
LINDA: Jumala?
 
ADAMUS: J-u-m-a-l-a. (Pari kikatusta) Tänä vuonna koemme erityisesti Jumalan, jos sallitte sen, ja uskon teidän sallivan. Melko suuri …
 
EDITH: Me olemme Jumala.
 
ADAMUS: … suuri lupaus. Ahaa! Mutta koetko Jumalan, Edith? Vai ajatteletko Jumalaa? Kuuletko sanat: "Olen myös Jumala" vai tunnetko sen intiiminä, syvänä ja rakastavana kokemuksena?
 
Mm, hyvä kysymys. Kuulostaa kivalta sanoa: "Olen myös Jumala", mutta se on hyvin älyllistä. Miten moni teistä on todella kokenut sen?
 
On paljon käsityksiä Jumalasta. En välttämättä pidä sanasta "Jumala", mutta käytän sitä tässä, koska se on yleinen termi. Jumalasta on monia käsityksiä ja suoraan sanottuna ne jotka opettavat Jumalasta, tietävät vähiten siitä. Ehdottomasti. Ne jotka ovat fanaatikkoja, ekstremistejä, oikeamielisiä, tietävät vähiten Jumalasta. He opettavat jostain kirjasta. He opettavat mielestään, säännöistään, rajoituksistaan ja tarpeestaan kärsiä sisäisesti.
 
Miksi toiset ihmiset sallivat heidän opettaa Jumalasta? En tiedä, paitsi että kenties useimmilla ihmisillä on tämä vääristynyt näkemys.
 
Käsitys Jumalasta on tässä maailmassa kenties yksi … Se on yksi kolmesta asiasta, mitkä ovat eniten epätasapainossa tietoisuudessa. Käsitys, että Jumala on jossain muualla, käsitys Jumalasta isänä, käsitys Jumalasta jolla on jotain sääntöjä tai joka välittää hittoakaan, mitä te teette. Käsitys Jumalasta on ihmisen keksimä. Ne jotka ovat saarnastuoleissa, ne jotka vaativat nostamaan aseet, eivät ole kokeneet Jumalaa.
 
Jumalaa ei voi opiskella. Jumalaa ei voi rakentaa. Jumalan voi vain kokea. Ja silloin kun koet, se on syvä ja intiimi kokemus, kokemus mistä et luultavasti halua edes puhua. Se on niin kaunis, niin henkilökohtainen, että olisi melkein vääristelyä puhua siitä toisten kanssa.
 
Tämän vuoksi entisaikaan ei ollut Jumala-sanaa tai -nimeä, koska muutamat tiesivät, että se oli jotain niin henkilökohtaista, ettei siitä voi puhua.
 
Löytäminen-sarjassa saatte kokemuksen sisäisestä Jumalasta ja "minä olen" -olemuksesta menemällä lävitsenne, katsomalla sisäisesti itseänne. Se on melko vaikea tehtävä, mutten sanoisi näitä sanoja, ellette te, rakkaat ystäväni, olisi valmiita siihen - valmiita kehossa, valmiita mielessä.
 
Joskus kun mennään ytimeen, mennään Jumalaan, joskus kun sitä tavoitellaan tasapainottomilla ja epätoivoisilla tavoilla - joskus huumeiden, joskus intensiivisten rituaalien avulla - se voi olla täysin tasapainotonta. Siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Jotkut teistä jotka ovat käyttäneet huumeita, käsittävät, että jos muu osanne ei ole valmis tai tasapainossa saamaan tuon kokemuksen, se voi repiä teidät rikki. Se voi saada epätasapainoon henkisesti. Se voi tuhota kehon. Jokainen teistä on valmis kokemaan sen hyvin luonnollisella ja henkilökohtaisella tavalla.
 
- Ei uskomuksia
 
Löytäminen-sarjassamme havaitsette myös, ettei ole uskomuksia. Kirjoittaisitko "ei uskomuksia" (Lindalle). Ei ole uskomuksia. Uskotte olevan uskomuksia, mutta ei ole. Luultavasti tästä toteamuksesta väitellään ja keskustellaan paljon, mutta on minun väitteeni, ettei oikeasti ole uskomuksia. On raskasta ohjelmointia. Raskasta ohjelmointia, ja otatte tietyn osan siitä omaksenne ja sanotte sitä uskomuksiksenne, mutta ei oikeasti ole uskomuksia. Ei todellakaan ole.
 
Ihmiset asuvat uskomuksissaan. He sanovat: "Uskon tähän. Uskon tuohon". Minä väitän, että se kaikki on vain massiivista ohjelmointia. Ohjelmointia minkä olette sallineet, ohjelmointia mitä on tapahtunut yhtä kauan, kuin ihmisiä on ollut maisemissa, ja jopa ennen sitä. Ohjelmointia mistä on tullut intensiivisempää ja syvempää kuin koskaan ennen.
 
Jos tunnette tyypillistä kadulla kulkevaa ihmistä, tunnette vain hänen energiaansa, on myriadeja kaoottisia energiamalleja ja -linjoja, jotka on aiheuttanut suuri ohjelmointi. Ohjelmointia mikä ei ole johdonmukaista, mikä ei seuraa mitään kivaa polkua - sitä on kaikkialla.
 
Ihmisellä voi olla samaan aikaan uskomus, että hän rakastaa itseään ja vihaa itseään, että maailma on hyvä ja maailma on paha, että vesi on kylmää ja lämmitä, kaikkia näitä asioita. Ja nämä - mitä he kutsuvat uskomuksiksi ja minä ohjelmoinniksi - ovat epäjohdonmukaisia ja ne johtavat ihmisen lopulta täydelliseen romahdukseen, jos hän uskoo uskomuksiinsa. Henkiseen romahdukseen, jos hän uskoo uskomuksiinsa.
 
Siis opimme ja havaitsemme, ettei ole uskomuksia, että kaikki on ohjelmointia. Ja opimme, miten päästetään irti tuosta ohjelmoinnista, Linda, miten päästetään siitä irti vastaan taistelemisen sijasta, miten ymmärretään, ettei se ole teidän, sen sijaan että otetaan itselle syyllisyys ja kärsimys, ja ajatellaan, että loitte sen ja olette huono ihminen ja kaikkea tuota. Menemme uskomusten tuolle puolen.
 
Voitteko kuvitella hetken ilman uskomuksia olemista? En usko. (Adamus naureskelee)
 
Kuvitelkaa hetken vapautta ilman mitään uskomuksia. Jotkut ihmiset sanoisivat: "Mutta mitä teen sitten? Kuka olen? Mitä minä … Uskomukseni ovat olleet osa identiteettiäni." Ja itse asiassa ne satuttavat teitä enemmän kuin auttavat.
 
Luotte uusia uskomuksia vanhan ohjelmoinnin perusteella yrittääksenne ratkaista asioita tai helpottaa asioita elämässänne, mutta todellisuudessa piilotatte ne, lakaisette ne maton alle. Niinpä yritämme saada uskomukset kiinni tänä vuonna. Päästämme irti uskomuksista ja pääsemme paljaaseen "sinuun" - ilman uskomuksia.
 
- Ei valtaa/voimaa
 
Tänä vuonna löydämme myös jotain, mistä Tobias puhui monta vuotta sitten, mutta sitä ei ole todellisuudessa koettu syvästi: ei ole valtaa. Ei ole valtaa eikä sen tarvetta. Tämä maailma ja suuri osa muista maailmoista toimivat uskoen valtaan/voimaan. Ihmiset etsivät sitä. Ihmiset yrittävät saada sitä. Ihmiset yrittävät varastaa sitä muilta. Valta on myös … Joo (Lindalle), "ei valtaa/voimaa" tai "vallattomuus". Ei ole vallan tarvetta. Mutta katsokaa uutisianne. Katsokaa toisia ihmisiä. Pelataan valtapeliä.
 
Valta on myös osa koko tätä energiaongelmaa, mitä ei kohtaa ainoastaan tämä maailma valtaan uskomisen vuoksi, vaan myös muut tämän universumin osat.
 
Valta saa ihmisen tuntemaan itsensä voimakkaaksi ja arvokkaaksi ja hän tuntee, että hänellä on identiteetti, hänellä on tarkoitus. Niinpä hän yrittää saada valtaa. Sen saa parhaiten toiselta ihmiseltä, johtaen jonkun toisen uskomaan, että hän on parempi. Se on psyykkistä valtaa ja häneltä otetaan energiaa ja mennään tasolle, missä varastetaan asioita häneltä.
 
Useimmat ihmiset saavat valtaa seksin avulla. He luulevat sen olevan nautinnollista, mutta todellisuudessa se on valtapeliä. Oikeasti. Siksi seksikokemus ei ole useimmille ihmisille sitä, mitä se voisi olla. Siksi uskomaton teollisuusala perustuu nyt pillereihin, jotka saavat miesten erektion kestämään neljä kuukautta tai mitä se sattuukin olemaan. (Naurua) Neljä päivää, en minä tiedä. (Lisää naurua) Minulla ei ole sitä ongelmaa. En ole fyysisessä kehossa. (Lisää naureskelua)
 
Ihmiset ja muut olennot - kyse ei ole vain ihmisistä, on myös monia muukalaisia - ovat jatkuvasti valtapelissä ja varastavat valtaa muilta. Näette sitä maan päällä koko ajan, koko ajan - poliitikot, bisnesihmiset, armeija. Joka kerta kun näette sotilaallisen leimahduksen, joku vain tarvitsee vähän valtaa. Se on täysin totta.
 
Tätä valtapeliä käydään siis kaikkialla. Tosiasia on, että te ette tarvitse valtaa. Tosiasia on, että te ette oikeasti tarvitse energiaa ollaksenne olemassa. Voitte olla olemassa ilman energiaa. Mutta tosiasia on, että suuri määrä energiaa on palvelemassa teitä.
 
Valta/voima on vääristymä tai energiamanipulointia. Opimme olemaan voimattomia - miten ollaan ottamatta voimaa/energiaa itseensä, mitä hyvin monet teistä edelleen tekevät, ja käyttämättä voimaa tai menemättä vallankäyttöön toisten ihmisten kanssa. Kyllä, tämä on osa Seksuaalienergiakoulua, sen laajennusta. Siis tänä vuonna - ei valtaa/voimaa eikä sen tarvetta. Ei sen tarvetta.
 
Voisitteko kuvitella, ettei ole tarvetta minkäänlaiseen valtaan - taloudelliseen valtaan, taloudelliseen puutteeseen, terveydelliseen voimaan, biologiseen voimaan, minkäänlaiseen valtaan toisista ihmisistä.
 
Hyvin monet teistä leikkivät menneissä kokemuksissa, menneissä elämissä psyykkisillä energioilla toisten kanssa, mikä on … joo, kaikkea sitä. Opitte käyttämään energioitanne, taitojanne ja psyykkisiä kykyjänne toisiin ja monet teistä kärsivät edelleen sen vuoksi, koska silloin kun kiroatte jonkun, todellisuudessa kiroatte itsenne. Tämä on noituuden ongelma. Siksi en ole sen suuri ihailija, koska kiroatte myös itsenne.
 
Menitte koko tähän valtajuttuun alun perin suojellaksenne itseänne tai puolustaaksenne perhettänne tai mitä tahansa, mutta menitte siihen ja siitä kierteestä on vaikea murtautua ulos. Valtakierteestä on vaikea murtautua ulos, mutta tulette havaitsemaan, miten se tehdään helposti.
 
- Tiedostaminen
 
Seuraavaa kohtaa Löytäminen-listalla kutsumme "tiedostamiseksi", mutta kyse on oikeastaan siitä, miten kuuntelette itseänne. Tiedätte kaiken, mitä voi tietää. Ette vain tiedä sitä vielä. (Vähän naureskelua) Tiedätte, mikä on oikein, mutta kuljette sanoen: "En tiedä." Teeskentelette, ettette tiedä, mikä on oikein teille. En puhu "oikeudesta" tuomitsemismielessä, vaan siitä, mikä on sopivaa teille.
 
Niinpä kuljette päättämättömänä ja sitten energia lakkaa liikkumasta. Sitten turhaudutte ja joku käyttää valtaa teihin ja yhtäkkiä olette energia-ansassa. Menemme itsenne kuuntelemiseen.
 
No niin, sen tekeminen on vaikeaa ja laitan tämän luettelossa viimeiseksi tai melkein viimeiseksi, koska teidän on tultava ensin tähän (luettelon ensimmäinen kohta "sinä") kyetäksenne kuuntelemaan itseänne. Tiedätte jo, mikä on oikein, mutta olette jääneet kiinni tänne (pää) epäillen ja ajatellen, että te ette tiedä. Siksi on kamalaa, kun sanotte: "En tiedä", koska te todellakin tiedätte.
 
Käymme läpi löytämiskokemuksia sen löytämiseksi, minkä tiedätte olevan oikein - ja jotkut niistä tuntuvat teistä eriskummallisilta tänä vuonna. Tiedätte jo ja annatte toisten ihmisten vaikuttaa itseenne. "Kumoatte" itsenne. Siirrymme pois siltä vaihteelta. Tiedätte jo, mikä on oikein.
 
Valaistumista ei voi opiskella. Valaistumista ei voi oppia keneltäkään toiselta. Valaistuminen ei ole kurssi. Valaistuminen on sallimista. Voitaisiin sanoa, että valaistuminen on luottamista. Valaistuminen on kokemista. Niinpä löytämisessämme teemme juuri sen.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä löytämiseen.
 
Summaan tämän kaiken sanomalla, että tänä vuonna menemme kokemiseen. Menemme kokemiseen. Kokeminen - no, tiedätte, mikä kokemus on. Kokeminen on kokemus.
 
Menette veneellä hyvin myrskyisille vesille, myrsky on kaikkialla ympärillänne ja mietitte, uppoaako vene. Se on osa kokemusta. Se on tuo adrenaliini, mistä luullakseni tiedätte, "Mitä tapahtuu veneelle? Mitä tapahtuu minulle?" Se on vain kokemus. Te olette edelleen olemassa. Sen tiedän.
 
Vedetäänpä syvään henkeä ja saadaan kokemus, kyllä.
 
Tietoisuus
 
Ensimmäinen kokemus mistä puhumme, on tietoisuustila. Tietoisuustila.
 
Tietoisuus on tiedostamista. Se ei ole ajattelemista. Periaatteessa on erittäin pieni yhteys, päällekkäisyys ajattelun ja tietoisuuden välillä. Ette voi ajatella tietänne tietoisuuteen. Ette voi. Olette yrittäneet. Ajattelette: "Minä olen mitä olen" - olankohautus - mutta voitte kokea sen ja voitte tiedostaa sen.
 
Tietoisuus on viisautta. Tietoisuus on syvää viisautta. Tietoisuus on ahaa-elämys, minkä saatte. Olette sallineet nyt itsellenne paljon kokemuksia, mikä valmistaa teidät uusiin tietoisuustiloihin, mutta on tämä mielen ongelma - ajattelette sitä. Mietitte ja murehditte sitä. Niinpä sitä pidätellään. Se vain odottaa.
 
Tietoisuus on melkein jotain sellaista, että saadessanne kokemuksen siitä, ette voi selittää sitä. Kuten sanoin Jumalasta, ette melkein halua tehdä sitä. Ette halua saastuttaa sitä sanoilla tai ajatuksilla tai saada toisia hyökkäämään kimppuunne sen vuoksi.
 
Tietoisuustilan pitäisi olla joustava, kuitenkin useimmilla se on erittäin jäykkä, erittäin lineaarinen. Toisin sanoen, heidän täytyy saada tapahtumia peräjälkeen tietoisuustasojen saavuttamiseksi.
 
Ei voi saada, ja nämä ovat rohkeita sanoja, mutta ette voi laajentaa tietoisuuttanne - sanotaan sitä tietoisuuden avaamiseksi - ajattelun avulla. Ette voi. Ette vain voi. Voitte lisätä ajatteluanne vähän, mutta ette voi lisätä tietoisuuttanne.
 
Useimmat ihmiset ajattelevat valaistumista tai tietoisuutta, ja sitten se tavallaan etenee. Se on hauskaa ensin, mutta sitten se kiertää kehää ja jää jumiin ja sitten se saa kehonne jumiin, mielenne jumiin ja siitä voi tulla hyvin masentavaa.
 
Useimmat ihmiset ajattelevat hyvin lineaarista tietoisuutta. Toisin sanoen, teette yhden asian kerrallaan, yhden tietoisuustason, kun todellisuudessa tietoisuus on monitasoista, moniulotteista. Teillä voi olla monia tietoisuustasoja samanaikaisesti. Monia tiloja.
 
No niin, mieli ei pidä siitä lainkaan. Mieli sanoo: "En pysty selvittämään sitä." Se on hyvä asia. Ette voi selvittää Jumalaa, valaistumista, itseänne, elämää tai mitään muuta. Ette haluakaan. On kyse sen kokemisesta. 
 
Silloin kun sallitte itsenne kokea ja laajentua, tietoisuus tiivistää luonnostaan tuon viisauden ja tuo sen sieluitseeen, riisuttuna kaikista faktoista ja yksityiskohdista ja siitä, mitä piditte traumoina, ja kaikesta muusta. Tiivistää sen. Hengittää sisään tuota viisautta. Löytää, että se mitä sanotte, on iloa tietoisuuden avautumisessa.
 
Ette hanki tietoisuutta. Ette mene hakemaan lisää tietoisuutta. Laajennutte tai tulette tietoiseksi siitä tietoisuudesta, mitä teillä jo on. Silloin kun tietoisuus yhdistyy kokemukseen, kun laitatte nuo kaksi tekijää yhteen - esimerkiksi elämisen kokemus riippumatta siitä, miten vaikeaa tai upeaa sen on; sillä ei ole todellisuudessa merkitystä, yhdistätte tuon kokemuksen muokkaamattomaan tietoisuuteen, tuotte ne yhteen - teillä on jotain melkein sanoinkuvaamatonta.
 
Tietoisuus on kuin tyhjä malja, tyhjä astia. Se on, se on olemassa ja nyt se haluaa täyttyä kokemuksesta, todellisuudesta, itsensä aistikokemuksesta. Tietoisuus tuntee silloin tietoisuuden tai yhdistyy tietoisuuteen paljon syvemmin ja paljon syvällisemmin.
 
Sinä, Marc, kerrot luoksesi tuleville oppilaille: "Siinä on kyse tietoisuudesta. Siinä on kyse tietoisuudesta - rakastaen kokea itsensä, rakastaen loistoa, viisautta, "minä olen" -olemusta."
 
Tietoisuus ei itse asiassa välitä lainkaan, oliko kokemus hyvä, ovatko asianne paremmin kuin 14 vuotta sitten. Se välittää vain kokemuksesta. Se välittää vain kokemuksesta, rakastaa vain kokemusta. Siinä kaikki. Se ei tuomitse. Sillä ei ole uskomuksia.
 
Tietoisuuteen sukeltaminen
 
Vedetäänpä syvään henkeä, ja jos saisimme valot vähän himmeämmäksi ja John, haluamme vähän kivaa tietoisuusmusiikkia. Enkä kutsu tätä merabhiksi. Se vain on. Se on menemistä tietoisuustilaan.
 
No niin, mielenkiintoista tässä on, että kun himmennämme valoja ja laitamme soimaan vähän kevyttä musiikkia*, te ette voi ajatella sitä, mutta voitte tuntea sen ja kokea sen. Niinpä kutsun teitä tekemään vain tämän. Ette voi pakottaa sitä. Ette voi.
 
*Kappale levyltä "Liquid Mind"
 
Se ei ole tavoite. Siinä ei ole kyse oikein tai väärin tekemisestä. Sitä ei voi tehdä väärin.
 
Tietoisuustila on se, missä tietoisuutenne on tällä hetkellä.
 
Osa tietoisuuttanne on tässä huoneessa tai missä satuttekin kuuntelemaan. Osa tietoisuuttanne on kehossa. Olette aina tietoinen tuosta fyysisestä kehosta. Osa tietoisuuttanne sipsuttelee huomiseen ja seuraavaan päivään - millainen tulevaisuus on.
 
Osa sitä on siinä, mitä tapahtui eilen, viime vuonna, viime elämässä. Se kaikki on hyvin lineaarista. Tietoisuus on ollut keskittyneenä uskomuksiinne, havaintoihinne, pelkoihinne ja haluihinne. Mutta on jo paljon enemmän tietoisuutta, tiedostamista. Voitte vetää syvään henkeä ja sallia sen laajentua.
 
(Tauko)
 
Hassu asia on, ettei mitään tapahdu. Aah, tai ainakaan mitään, minkä mieli voi ymmärtää oitis.
 
Kun vedät syvään henkeä ja sallit tietoisuustilan avautua ja laajentua, sinussa on osa, mieli, mikä sanoo: "Joo, mutta minulla ei ole mitään aistimusta. Mitään ei tapahdu." Mutta kuitenkin tapahtuu, koska sallit, koska olet valinnut sen, koska hitto, se on sinun tietoisuutesi ja voit tehdä sillä, mitä haluat. Se on.
 
Se avaa sinua, tekee tietoisuudestasi joustavamman, jottei se ole keskittynyt ainoastaan ihmistodellisuuteen, jottei se tule vain mielen suodatinten kautta.
 
Vedä syvään henkeä … avoimeen tietoisuustilaan.
 
(Tauko)
 
Shoudimme alussa tänään pyysin teitä kutsumaan minut sisään, sinuun, kehoosi - joo, suoraan fyysiseen kehoosi - ja mieleesi. Useimmat teistä olivat riittävän avoimia, luottavaisia ja rohkeita tehdäkseen sen.
 
Nyt olemme tässä taas avoimena ja luottavaisena vetämään syvään henkeä ja sallimaan tietoisuuden avautua. Mieli sanoo: "No, mitä minun pitäisi tehdä?" Ei mitään, ei mitään.
 
Osa sinua etsii reaktiota. Sellaista ei tarvitse olla.
 
Pelkästään sallimalla, tavallaan avaamalla valonsäteen. Säde on voinut olla hyvin kapea ja valaissut vain pienen alueen. Nyt voit vetää syvään henkeä, avata tuon säteen, avata tietoisuuden.
 
Muuten, tietoisuus ei ole ajattelua. Ajattelussa, mielen toiminnassa ei ole melkein yhtään tietoisuutta ja siinä kohtaa monet teistä ovat tällä valaistumispolulla kiinnittäneet huomion muualla - liikaa ajattelua.
 
Ajattelu sallii tuntea, että olet kontrollissa, teet jotain - ajattelet. Aito tietoisuus on ilman ajattelua. Vaaditaan hyvin rohkeaa ja luottavaa ihmistä menemään ajattelun tuolle puolen.
 
Monet ihmiset pysähtyvät tässä kohtaa ja sanovat: "Mutta minun on tiedettävä, mitä tapahtuu. Minun on tiedettävä, mitä on tekeillä. Minun on pystyttävä ajattelemaan sitä, selvittämään se." He sanovat: "Mitä tapahtuu, jos menetän kontrollin, jos minusta tulee järjetön (menen pois mielestäni)?"
 
Siihen juuri olemme menossa. Menemme joka tapauksessa valta- ja kontrollikäsitteiden tuolle puolen.
 
Vedetään syvään henkeä.
 
Tietoisuudessa ei ole ajattelua.
 
(Tauko)
 
Tietoisuudessa ei ole kieltä.
 
(Tauko)
 
Tietoisuudessa ei ole ehdottomasti matematiikkaa. Ei lainkaan.
 
(Tauko)
 
Eikä kehystä.
 
(Tauko)
 
Se on jotain, minkä voit sallia itsesi kokea.
 
Jos mielesi jaarittelee nyt, käske sen vain tukkia turpansa.
 
(Tauko)
 
Sallit itsesi tulla uuteen tietoisuustilaan, mikä ei vaadi energiaa, ei vaadi ajattelua.
 
Tietoisuus on tiedostamista … avoimutta.
 
Ja voi kyllä, yksikertaisuutta - tietoisuudessa on paljon yksinkertaisuutta. Mieli on monimutkainen, tietoisuus on yksinkertainen. Ja tässä tietoisuuden, joustavuuden, avoimen tietoisuuden tilassa voit alkaa taas tuntea, aistia.
 
(Tauko)
 
Tietoisuus voi olla hyvin avoin, virtaava … laajentuva.
 
Vedä vain syvään henkeä ja salli se.
 
(Tauko)
 
Tänä vuonna löytämisessämme löydät, miten olet tietoisuusolento.
 
Sinun ei tarvitse ajatella, et voi ajatella, tietäsi siihen. Sallit itsesi olla hereillä, tietoinen ja sinun tarvitsee ajatella hyvin vähän. Mielen on vaikea kuvitella sitä, mutta tarvitsee ajatella hyvin vähän.
 
Vedä kunnolla syvään henkeä …
 
(Tauko)
 
Kukaan muu ei kontrolloi, manipuloi tai omista tietoisuutta, sinun tietoisuuttasi. Ei edes Jumala, eivät arkkienkelit tai kukaan. Tietoisuus on sitä, että "olen olemassa, olen olemassa!" Ja sitten se laajenee suurempaan tiedostamiseen, suurempiin kokemuksiin.
 
(Tauko)
 
Marc, yhtenä päivänä kerrot oppilaillesi, että pieni tietoisuus tuo pieniä kokemuksia, pienet kokemukset tuovat pienen tietoisuuden. Toisin sanoen, rajoitat itseäsi, rajoitat kokemuksiasi ja rajoitat myös tiedostamistasi. Rajoitat tiedostamistasi ja rajoitat kokemuksiasi.
 
Vedät syvään henkeä ja puhtaasti ja avoimesti luottaen sallit suuret kokemukset ja saat suuren tietoisuuden, sallit suuren tietoisuuden ja saat suuria kokemuksia.
 
Kokeminen on vain tapa riemuita "minä olen" -olemuksessa - minä olen olemassa.
 
Löytämisessämme oivallat, ettei sinulla tarvitse enää koskaan olla kokemusta oppituntina. Ei edes puhuta noilla termeillä - kokemukset oppitunteina. Ei ole mitään tarvetta oppitunteihin. Ei mitään tarvetta. Sanot: "Mitä Henki yrittää sanoa minulle? Miksi tämä tapahtui? Mitä Henki yrittää kertoa minulle?" Henki yrittää sanoa sinulle vain: "Hei. Olen iloinen, että elät. Mitä aiot tehdä?" Silloin vedät syvään henkeä ja sanot: "Hitto, aion avata tietoisuuttani."
 
No niin, pyydän Johnia sammuttamaan hautajaismusiikin (vähän kikatusta), jotta voimme vain olla hiljaisuudessa, hiljaisuudessa tietoisuuden kera.
 
Vetäkää kunnolla syvään henkeä, älkääkä ajatelko.
 
(Tauko)
 
Nouskaa tuon ajattelutarpeen yläpuolelle ja sukeltakaa vain avoimeen tietoisuuteen.
 
(Tauko)
 
Ja pyydän teitä kokemaan tätä, tässä kuussa ennen seuraavaa shoudiamme - sukeltamista tietoisuuteen ajattelematta - ajattelematta, ilman tarvetta tarkoitukseen. Sukeltakaa tietoisuuteen, mikä sallii kokemisen, missä ei ole kyse oppitunnista. Sukeltakaa tietoisuuteen ilman rakenteita, kehyksiä, suodattimia, epäröintiä tai mitään.
 
Teillä on luultavasti joitain hetkiä, jolloin tunnette olevanne täysin sekaisin. Se on vain kokemus. Mutta luottakaa itseenne, ettei se vaikuta autonne ajamiseen tai mihinkään muuhun.
 
Kun avaatte tietoisuutenne ja teette tietoisuudestanne joustavamman, mieli tuntuu hämmentyneeltä - enemmän. Se tuntuu "huonovointiselta". Osa kokemusta on sallia se. Vain sallia se.
 
Siis tämän kuukauden kokemuksena - istutte sitten kotona tietokoneen ääressä tai menette kävelylle - sukeltakaa vain tietoisuuteen ajattelematta, ilman rakennetta, ilman suodattimia.
 
Laitetaan valot takaisin päälle. Vedetään kunnolla syvään henkeä, kun aloitamme Löytäminen-sarjamme. Kunnolla syvään henkeä. Aah! Tietoisuus. Voi, se on upea asia.
 
Tietoisuus on … Kun alatte leikkiä enemmän sillä, opitte, että voitte keskittää sen, fokusoida lasermaisesti, mihin tahansa haluatte. Teillä voi olla monia lasermaisia fokuksia samanaikaisesti. Voitte vain avata ne yhdessä suuressa tietoisuudessa. Voitte kätkeä ne. Voitte tehdä niistä hyvin, hyvin pieniä. Voitte tehdä niillä, mitä haluatte.
 
Tietoisuus ei ole peli, mitä pelataan toisten kanssa. Tämä on teille, itsellenne. Älkää menkö ulos ovesta ja alkako "ampua" (laserilla) toisia tietoisuudellanne. Silloin teitä aletaan "ampua" takaisin.
 
Huomaatte, että tietoisuus on muokattavaa. Tietoisuuden kanssa voidaan leikkiä ja työskennellä. Se on teidän. Tarkoitan, että se on ytimenne, mutta olette olleet jäykkä sen kanssa. Teidät on ohjelmoitu olemaan hyvin jäykkä sen kanssa. Teillä on ollut se uskomusjärjestelmä, että lisäätte tietoisuutta vähitellen. Ei lainkaan, ei lainkaan. Voitte saada niin paljon tietoisuutta, kuin haluatte.
 
Se aiheuttaa mielenkiintoisia konflikteja mielen ja joidenkin ajatusten kanssa ja siksi sanon, että uskomukset menevät ovesta ulos tietoisuuden myötä. Suoraan ulos ovesta.
 
Vedetään kunnolla syvään henkeä. Seuraavaan kokoontumiseemme saakka, kyse on joustavasta tietoisuustilasta.
 
Ja mitkä ovat nuo sanat, jotka rakastan kuulla?
 
YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
 
ADAMUS: Ja niin se on.
 
Kiitos. Olette aikaisin valmiita tänään. Kiitos, kiitos. (Yleisö taputtaa)