Vapaus-sarja, shoud 10
ODOTUKSIA VALAISTUMISESTA
 
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
3.8.2013 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Huom.: Voit katsoa tilaisuuden valokuvia pdf-tiedostosta.
 
Minä olen mitä olen, vapaan ja täysivaltaisen alueen Adamus.
 
Aah! Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Maadoittakaa kaikki nämä energiat. Meiltä vie hetken siirtyä lopullisesti teidän ulottuvuuksiinne ollaksemme täällä suoraan teidän kanssanne. Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Tunsitteko, miten energia muuttui hyvin kauniisti ja nopeasti, kun astuimme tähän shoudiin? Mmm, lopultakin jo vähän puolittain kunnollista musiikkia. (Naurua) (Ennen kanavointia soi Nick Uratan "She's Real")
 
Ennen kuin pääsemme liikkeelle tämän päivän keskustelussa ja energian lisätransformaatiossa, niin varoitus niille, jotka katselevat suorana, uusille ensikertalaisille, uteliaille etsijöille: teidän ehkä kannattaa sulkea internet nyt. Miksi? Miksi? Koska tämä on hyvin erityislaatuinen tilaisuus. Ei mitään tyypillistä new agea. Tämä ei ole mitään puuhastelua. Tämä on ryhmä ihmisiä täällä Coloradossa ja ympäri maailmaa, jotka ovat omistautuneet valaistumiselleen tässä elämässä, pysyen samalla kehossaan.
 
Se mitä käymme läpi, muuttaa elämää eikä ole aina helppoa. Se mitä käymme läpi tämän shaumbraksi kutsutun ryhmän kanssa, on totuudenmukaista. Se tuo teidät totuuteenne. Eikö se ole totta, Pete? Se saa teidät polvilleen, jos on pakko. Se tuo teidät helvetin syvyyksiin ja taivaan korkeuksiin, mutta se on transformoivaa. Se ei ole ollenkaan kaikille. Ei ollenkaan kaikille.
 
Jos siis olet vain utelias, jos etsit vähän varastettavaa energiaa, jos olet täällä vain nukahtaaksesi, jos olet täällä imemässä kanavointienergiaa, niin sulje nyt, koska se voi sattua myöhemmin. (Adamus naureskelee)
 
Tervetuloa, shaumbra. Tervetuloa tähän viimeiseen shoudiin Vapaus-sarjassa. Aah, viimeiseen shoudiin Vapaus-sarjassa.
 
 Vapaus
 
Vapaus. Mitä sanotaan? Vapaus on vain toinen sana sille, ettei ole enää mitään menetettävää? Oletteko siinä kohtaa? (Vähän naureskelua, kun Adamus katsoo kameraan) Onko teillä mitään menetettävää, mikä meidän on siivottava tänään? (Naurua)
 
Tässä olemme Vapaus-sarjassa ja perimmiltään tämä sana "valaistuminen" merkitsee oikeastaan vain vapautta. Vapautta olla oma itsenne, olla koko ilmaisunne, vapaa asioista jotka pidättelisivät teitä, pitäisivät teidät omassa kristallivankilassanne. Vapautta olla "minä olen", ei kiitollisuudenvelassa kenellekään - ei kenellekään, ei edes jollekin Jumalalle.
 
Hämmästyttävää, eikö olekin? Ajattelette aina: "No, voin päästää irti vanhemmista tai opettajasta tai enkelistä tai kaikista muista tasoista, mutta eikö ole aina Jumala, jolle olen kiitollisuudenvelassa?" Ei puhtaalle Jumalalle. Ei, koska Henki, Ikuinen olento antoi teille Itsenne ilman sääntöjä, ilman määräyksiä, ilman ilmoittautumista, ilman kotiintuloaikaa tai mitään muuta. Se sanoi: "Mene ja ole niin, kuin haluat olla. Ole "minä olen"."
 
Siinä on suuri vastuu. Kuten olemme keskustelleet, alkaen useita vuosia sitten, on paljon ihmisiä, jotka eivät oikeasti halua vapauttaan. He haluavat helpomman elämän, mutta eivät välttämättä todellista vapautta. Mutta te uskoakseni olette valinneet sen. Olette ottaneet sen vastuun eikä se ole aina helppoa, tämä ns. valaistuminen. Ja luultavasti paljon vaikeampaa, millaista ajattelitte sen olevan - paljon vaikeampaa.
 
Hyvin monia odotuksia ja siitä puhumme tänään tässä viimeisessä Vapaus-sarjan osassa - odotuksista, noista muutamista todella vaikeista ja haastavista asioista, joita on edelleen jäljellä, muutamista vaikeuksista, tientukkeista. Keskustelemme vähän, vedämme muutaman kerran syvään henkeä ja toivottavasti siirrymme niiden yli.
 
Tämä ns. valaistuminen ei ole lainkaan helppoa. Luulen, että ihmistasolla oli jonkinlainen havainto, millaista se olisi, eikä se ole ollut lainkaan sellaista. Ja se on hyvä asia, koska te tai "minä olen" -olemuksenne haluaisi ihan viimeiseksi sitä, että ihmisaspektinne suunnittelisi valaistumisenne. (Naurua) Mielen läpi kulkee nopeasti ajatuksia siitä, miten kömpelö luomus se olisi ollut! Täynnä epätotuuksia, täynnä tasapainottomuuksia, täynnä, no, asioita joista puhumme tänään.
 
Mutta kyllä, jos ihminen olisi jätetty suunnittelemaan ja sallimaan tämä ns. valaistuminen, en usko, että siinä olisi perimmiltään oikeastaan kyse valaistumisesta, koska siinä olisi rajoituksia. Jos olisitte sanoneet: "Näin saan valaistumisen ja tätä valaistuminen on", siinä olisi ollut hyvin monia rajoituksia ja hyvin monia ennakkoasenteita ja tasapainottomuuksia. Ja ihminen olisi jatkanut "energiasyöpöttelyään". Ihminen olisi jatkanut yritystään kaunistella ihmisidentiteettiään, muuta kuin "minä olen" -identiteettiään. Ihmisestä olisi tullut hyvin altis kaikille muille tekijöille ympärillä - massatietoisuus, oma menneisyys, mieli, analyyttinen ajattelu luovan ajattelun sijasta. On siis hyvä asia, ettei se ollut ihmisen suunnittelema.
 
Ihmisaspekti, se osa joka istuu täällä tänään, ihmisaspekti joka te olette, on onneksi sallinut tämän ns. valaistumisen - hyvin eri asia, hyvin, hyvin eri asia kuin sen suunnitteleminen tai ajatteleminen, vain sen salliminen. Tuo salliminen, tuo olettaminen mistä puhuimme viime shoudissa, vaatii valtavasti luottamusta ja hyvin, hyvin harvat ihmiset koskaan pääsevät tuolle luottamustasolle.
 
Tiedän, että se on vaikeaa toisinaan. Olen lähellä, hyvin usein yöllä, silloin kun käytte läpi pahimpia asioita, kun käytte läpi tuota sisäistä kidutusta. Mutta olen hyvin ylpeä jokaisesta teistä siinä, että voitte noiden myrskyjen keskellä vetää syvään henkeä, puhtaimmasta osastanne vetää syvään henkeä ja sanoa: "Minä olen mitä olen."
 
Ei enää yritystä taistella näitä sisäisiä taisteluja tai sisäisiä demoneja vastaan. Ei enää yritystä tajuta, mitä teidän pitäisi tehdä. Ei enää yritystä tehdä tai suunnitella omaa valaistumistanne, vaan vedetään syvään henkeä, vedetään kunnolla syvään henkeä ja sanotaan: "Minä olen mitä olen."
 
 Hyvin vähän opastusta
 
Yksi vaikeus siinä, missä kohtaa olette oman valaistumisenne oivaltamisessa - ja sanon "oivaltamisessa", koska valaistuminen on jo olemassa ja tiedätte sen. Kyse on valaistumisenne oivaltamisesta tai tiedostamisesta. Se on sen sallimista, mikä on jo sisällänne.
 
Yksi vaikea osa tässä oivallusvaiheessa tai -kokemuksessa on, että on hyvin, hyvin vähän opastusta. Hyvin vähän opastusta ja se on hyvä asia.
 
Saatte vähän opastusta, kenties enemmän provosointia, minulta ja joiltain muilta enkeliolennoilta, mutta olkaa kilttejä ja oivaltakaa, ettei ole kovin montaa ihmis- tai enkeliolentoa, joka on koskaan oivaltanut ja hyväksynyt todellisen täysivaltaisuutensa - kutsutte sitä ylösnousseena mestarina olemiseksi. Hyvin, hyvin harvoja, vähän yli 9000, lisää tulossa - kyllä, tietysti teidän kauttanne on lisää tulossa, mutta on hyvin, hyvin harvoja. Miten siis jotkut ihmiset, jotka palvelevat ihmiskuntaa tai jotka sanovat palvelevansa ihmiskuntaa, mutta palvelevat enemmän itseään, miten he voisivat mitenkään toimia oppainanne tällä hetkellä? Koska he eivät tiedä.
 
Kerron teille, että on monia … (tauko) Pientä sisäistä keskustelua tässä. Menemme vain eteenpäin (vähän kikatusta). Näinä päivinä on monia kanavoituja olentoja - upeita, kauniita olentoja, joita kanavoidaan ihmisten kautta - mutta ne eivät ole päässeet omassa vapaudessaan, omassa täysivaltaisuudessaan siihen, missä te olette. Ne etsivät edelleen niin kuin te. Ainoastaan se, että ne ovat eri ulottuvuudesta tai joltain emäalukselta tai niillä on ollut loistava ja kuuluisa mennyt elämä, ei merkitse, että ne ymmärtävät enemmän kuin te.
 
Olette oivalluskokemuksessanne kohdassa - niin rankkaa kuin se onkin toisinaan - missä on erittäin vähän opastusta, koska on hyvin harvoja, jotka voivat opastaa teitä tässä kohtaa, jotka todella ymmärtävät, mitä käytte läpi ja miksi käytte sitä läpi. Hyvin, hyvin harvoja enkeliolentoja tai muita, jotka oikeasti ymmärtävät. Lisäksi ne jotka ymmärtävät, tietävät, että on aika perääntyä muutama askel ja antaa teidän käydä läpi itsenne löytäminen.
 
Näyttää vähän huonolta sopimukselta käydä läpi valaistumista, niin piinaavaa ja kaunista kuin se onkin toisinaan, ja kuulla yhtäkkiä, että teillä on hyvin, hyvin vähän opastusta. Me tapaamme kerran kuussa. Tulen puhumaan teille muutaman päivän välein, riippuen ahdistus- ja draamamäärästänne ja siitä, miten paljon käytätte kaikkia "korkkeja" kommunikoinnissa kanssani. (Naurua, kun hän viittaa Geoffin aiempaan kommenttiin pelkillä isoilla kirjaimilla kirjoittamisesta; suom. huom. sama sana tarkoittaa mm. korkkia ja isoja kirjaimia) Mistä en tietenkään välitä, mutta en ollutkaan Neitsyt. Itse asiassa aion pitää tämän päivän session vähän tavallista lyhyempänä - jee, sanoo hän - koska tänään on syntymäpäiväni.
 
LINDA: Ai! Oikeasti?! (Muutama "hyvää syntymäpäivää" ja taputuksia)
 
ADAMUS: Elämässäni St. Germainina tämä oli syntymäpäiväni, joten pidän tätä …
 
LINDA: Leijona.
 
ADAMUS: … juhl- … Leijona, tietysti. (Linda kikattaa) Pidän tätä juhlittuna syntymäpäivänäni. Meillä on siis vähän ajanvietettä, pienet juhlat Ylösnousseiden mestareiden klubilla tänä iltana. Ei ole tarkoitus keskeyttää teitä, mutta on syntymäpäiväni. (Monia kommentteja, joku kysyy "Voimmeko me tulla?") Ei, en halua sinun sanovan sitä! (Adamus naureskelee)
 
LINDA (laulaen): Miten vanha olet? Miten vanha olet? Miten …
 
ADAMUS: Se ei ole kiva kysymys. (Naurua) Miten vanha sinä olet? Minä näytän sinulle omani, jos sinä näytät minulle omasi.
 
LINDA: Viisikymmentäkahdeksan. Lal-lal-laa.
 
ADAMUS: No, minä olen noin 308.
 
LINDA: Ooo. (Joku sanoo "Sinä näytät hyvältä!", naurua)
 
ADAMUS: Itse asiassa minä näytän paremmalta, tämä on Cauldre! (Yleisö sanoo "oouu" ja lisää naurua)
 
LINDA: Oouu! Ooo!
 
ADAMUS: Missä olimmekaan? Puhuimme hyvin … Ai niin, olin vakavassa huomautuksessa siitä, että on hyvin vähän opastusta tässä kohtaa ja se on hyvä asia.
 
Niin vaikeaa kuin onkin toisinaan ja niin usein kun kutsuttekin olentoja auttamaan teitä, huomaatte, ettei todellisuudessa tule monia. Se on kuin pimeyteen huutamista. Ei niin, ettei teitä kuulla, vaan ymmärretään, että teidän on tehtävä se yksin. Vaikeaa, eikö olekin? Vaikeaa.
 
Vuosia sitten Tobiaksen kanssa luovuitte vakituisista oppaista. Olette luopuneet hyvin monista olennoista, joihin olette olleet yhteydessä, ja tässä on kaunista, että saatte tehdä omat valintanne - joskus pimeydessä. Saatte tehdä omat valintanne. Ja silloin kun kyse on todella teidän valinnastanne - ei enkeliolentojen vaikuttamasta, ei minkäänlaisten suurien mestarien vaikuttamasta, ei minkään muun vaikuttamasta, edes toisten ihmisten - silloin kun saatte tehdä omat valintanne, saatte tuntea noiden valintojen syvyyden ja totuuden.
 
Se vie teidät syvemmälle. Se vie teidät yli tyypillisistä draama-analyyseistä, joita käytetään usein kohdatessanne jonkin tilanteen, yrittäessänne tehdä jonkin valinnan ja tunnette draamanäkökulmasta tiettyjen mahdollisuuksien tai skenaarioiden projisoituja lopputuloksia. Laitatte älyllisiä tunteita noihin valintoihin ja tunnustelette sitten lopputulosta.
 
Silloin kun olette ilman opastusta kuten nyt, teidän on mentävä syvemmälle. Teidän on mentävä pelkän draaman tai pelon yli. Usein valinnat tehdään pelkästään pelosta - pelkästään siitä, mikä on vähiten pelottava skenaario edessänne.
 
Tässä kohtaa kokemustanne tapahtuu myös mielenkiintoinen asia. Kuolemanpelko oli ennen asia, mitä juoksitte eniten pakoon. Vältitte sitä. Tehdessänne näitä draama- tai tunnepäätöksiä, olette tarkastelleet tilannetta ja sanoneet: "Johtaako tämä mahdollisesti kuolemaan, erityisesti tuskalliseen kuolemaan?" Ja jos näin on, olette välttäneet tuota mahdollisuutta.
 
On mielenkiintoista huomata, että kuolema ei ole nyt oikeastaan edes vaikutin. Ei edes vaikutin. Tämä johtuu tavallaan siitä, että olette käyneet läpi sielun pimeistä öistä synkimmän. Eivätkä jotkut teistä ole enää varmoja, haluatteko olla täällä. Jotkut teistä ajattelevat, että kuolema antaa ratkaisun, mitä se ei anna. Se ei anna. Se ei yhtäkkiä tee teistä kamalan oivaltavia niin, että kaikki ongelmanne häviävät. Se merkitsee vain, että olette kuollut. (Vähän naurua) Kuollut. Kaikki muu on edelleen. Niinpä voisitte yhtä hyvin selvittää sen täällä tai sallia sen täällä.
 
Mutta tekisitte valintoja näiden tunnetekijöiden, pelkotekijöiden perustella. Tavoittelisitte vähiten pelottavaa, mutta olette nyt menossa sen yli. Sukellatte syvemmälle omaan totuuteenne.
 
Teette sen tämän ns. valaistumisen tai vapauden perspektiivistä. Mikä vapauttaa teidät? Mikä sallii suurimman tiedostamistason? Mikä sallii "minä olen" -olemuksen integroimisen elämäänne?
 
Jos teillä olisi paljon opastusta - ja jotkut teistä kutsuvat sitä aina silloin tällöin - mutta jos teillä olisi paljon opastusta elämänne ongelmissa, mukautuisitte edelleen toisiin ja on hyvin, hyvin harvoja - voit piiloutua, muttet voi karata (Lindalle joka kyykkii) - jotka oikeasti ymmärtävät.
 
Tämä on siis hyvä asia ja tiedän, että tuntuu toisinaan yksinäiseltä. Toisinaan teistä tuntuu, ettei kukaan kuuntele. Ensinnäkin, minä kuuntelen, mutten välttämättä vastaa, paitsi kenties silloin tällöin provosoin, silloin tällöin kuiskaan: "Minä olen. Muistatko, että minä olen" - vain tuo pikkukuiskaus.
 
Oletteko huomanneet, miten sitkeä olette? Miten sitkeä. Käytte läpi jotain pahimpia asioita. Tämä on hämmästyttävää jokaisessa, joka on koskaan ollut ihmismuodossa, jotain mitä toiset olennot eivät oikeasti ymmärrä - ihmisen sitkeys. Sitä voitaisiin sanoa myös pelkäksi jääräpäisyydeksi. (Adamus naureskelee vähän)
 
LINDA: (taputtaen) Hyvä me!
 
ADAMUS: Tai päättäväisyydeksi.
 
LINDA: Hyvä me!
 
ADAMUS: Hyvä me. Mutta sitkeys, kyky mennä vaikeiden tilanteiden läpi - kenties hengen vievien tilanteiden, tilanteiden toisten ihmisten kanssa - joilla tunnette olevan valtavia seuraamuksia, henkeä uhkaavia asioita ja pystytte sallimaan tienne niiden läpi. Sallimaan sisäisellä "minä olen" -olemuksen tuella ja pääsemään jaloillenne ja hymyilemään kaiken kukkuraksi.
 
Kyllä, on ollut vaikeaa. Kyllä, tiedän. Ymmärrän, että toisiaan haluatte vain antaa periksi. Mutta jotenkin myös noilla synkimmillä hetkillä pystytte muistamaan, että vedätte syvään henkeä. Pystytte muistamaan: "Minä olen. Minä olen olemassa! Kyllä! Minä olen olemassa, joten sen vuoksi kaikki asiat ovat mahdollisia."
 
Kun te, kun me menemme eteenpäin, huomaatte, että on vähemmän ulkopuolista opastusta. Alatte todella arvostaa tätä. Alatte todella arvostaa itseänne.
 
Tietysti jatkamme tällaisia tapaamisia, mutta jotkut muista olennoista joihin olette luottaneet. Ja jotkut niistä ovat todellisia ja jotkut omia luomuksianne - jos tiedätte, mitä tarkoitan, öhöm, sinä tiedät, mitä tarkoitan (puhuen Normalle, Adamus naureskelee). Luotte aspekteja ulkopuolisiksi olennoiksi, jotka eivät oikeasti ole ulkopuolisia olentoja, ne ovat todellisuudessa sisäisiä olentoja. Se on ok. Mutta on vähemmän sitä ja enemmän oman totuutenne löytämistä. Se on hyvä, hyvä, hyvä asia.
 
 Kysymys
 
Valaistuminen. Vapaus. On paljon odotuksia tästä ns. valaistumisesta. Nousitte tähän valaistumisveneeseen pari tuhatta vuotta sitten … Minusta tämä oli hauskaa. (Vain pari naurahdusta) Ettekä ole lopettaneet soutamista. (Adamus naureskelee)
 
Olette olleet tällä valaistumispolulla jonkin aikaa eri syistä. Jos tunnustelette sitä palaten pari tuhatta vuotta taaksepäin, jotkut teistä paljon pidemmälle, niin miksi? Miksi? Teillä oli ollut paljon ihmisinkarnaatioita. Kävitte läpi joitain mahtavia ihmisaikakausia. Teillä oli ollut elämiä, missä olitte kuuluisia tai rikkaita, muita elämiä missä lapioitte lantaa tallissa, elämiä jolloin kuolitte hyvin, hyvin, hyvin nuorena, elämiä jolloin teidät tapettiin tai tapoitte toisia - kaikkea tätä.
 
Mutta miksi? Mikä aloitti tämän koko jutun? Se ei tapahdu tuolta ylhäältä. Taivaassa ei ole mitään ohjauspaneelia, mikä sanoo: "Okei, on valaistumisaikasi." Se olitte te. Se oli "minä olen" -olemus mikä aspektiensa, inkarnaatioidensa kautta jossain kohdassa sanoi: "On aika."
 
Tuntekaa tuota hetkeä, ei yksityiskohtia, vaan sen ydinolemusta - tätä asiaa mikä laittoi teidät tuhansien vuosien ja monien, monien elämien mittaiselle polulle.
 
Kyllästyminen tavalliseen ihmiselämään, koska jonkin ajan kuluttua - sanoisin parin sadan elämän kuluttua - ne kaikki ovat melko samanlaisia. Ne todella ovat.
 
Oliko se kyllästyminen? Oliko niin vaikeaa, niin hiton vaikeaa käydä läpi ihmiskokemuksia? Pelottavaa? Tuskallista? Ette enää kestänyt sitä? Se ei ole huono syy. Mikä toi teidät tähän? Mikä toi teidät perimmiltään elämiin kirkoissa tai uskonnollisissa sääntökunnissa? Elämiin missä melko vähän aikaa sitten heititte kaiken pois sanoen: "Ei enää ryhmiä, ei enää järjestöjä, ei enää retoriikkaa, ei enää kirjoja, pyhiä tekstejä tai mitään vastaavaa." Lähditte pois siitä kaikesta. Ja tulitte sitten tähän elämään missä palasitte tähän hyvin löyhästi organisoituun, mutta iloiseen ryhmään nimeltään "shaumbra".
 
Mikä sai teidät lähtemään tähän?
 
Nimittäin te olette ottaneet sen itsestäänselvyytenä, mutta useimmat muut ihmiset eivät ole edes päässeet siihen pisteeseen. Monet muut ihmiset eivät ole koskaan pohtineet miksi, heillä ei ole aavistustakaan, mitä "minä olen" merkitsee. Useimmat ihmiset sulattavat jonkin verran kirkon retoriikkaa - "Taivaassa on Jumala. Elät, kuolet ja toivottavasti onnistut." - mutta harvat ovat todella sukeltaneet syvälle itseensä niin kuin te.
 
Jotkut sanoisivat teitä itsekkääksi. Jotkut sanoisivat: "Katso nyt tätä kaikkea huomiota, mitä olet antanut itsellesi. Katso nyt kaikkien halujesi tyydyttämistä." Minä sanoisin, että jokainen ihminen tekee sen ennemmin tai myöhemmin, sisäisen tiedostamisen. Sille ei voi mitään. Se on luonnollista. Ennemmin tai myöhemmin tuo sisäinen Itse, tuo "minä olen" kutsuu ja sanoo: "Tehdään se. Tehdään se."
 
Kun palataan pari tuhatta vuotta taaksepäin, mikä teki sen teille?
 
Tuntekaa sitä hetki enkä pyydä teitä olemaan selvänäköinen tai kertomaan yksityiskohtia. Mutta henkilökohtaisessa akaasisessa tiedostossanne on jotain hyvin tärkeää. Ei ole maailmanlaajuista, yleismaailmallista akaasiaa, kaikki on henkilökohtaista. Siellä on jotain. Mitä se oli?
 
(Tauko)
 
Ja jos ette pysty tuntemaan sitä nyt, tehkää se myöhemmin, kun menette nukkumaan tänä iltana tai joskus ensi viikolla, kun menette kävelylle. Mitä se oli?
 
Itse asiassa sarja asioita johti tähän hyvin ehdottomaan pisteeseen, hyvin ehdottomaan valintaan. Ja kysymys kuuluu nyt, kun päätämme tämän Vapaus-sarjan, onko se toteutunut, tuo asia mikä motivoi sieluanne, teitä, aloittamaan tämän kauniin matkan "minä olen" -olemuksen löytämiseen? En välttämättä tarkoita "minä olen" -olemuksen oivaltamista, vaan syytä. Oliko se, koska olitte kyllästynyt? Oliko se, koska oli pelkoa? Oliko se, koska näitte tai tapasitte Jeshuan kaltaisen olennon ja se innosti teitä, vaikutti teihin? Tietysti muistaen, että Jeshua oli ja on, te. Se oli melkein, kuin olisi nähnyt osan tulevaisuuden itsestään.
 
Kysymys kuuluu, onko siihen vastattu, kun olemme nyt tässä uudessa aikakaudessa. Onko tuo alkuperäinen kysymys, motivaatio, onko se asia, mikä sai teidät tälle polulle, toteutunut?
 
Se olisi mielenkiintoista tietää ja pyydän erityisesti teitä, jotka olette "keahakereita" ja pidätte päiväkirjaa, ja ketä tahansa joka pitää päiväkirjaa, kirjoittamaan tästä seuraavan kuukauden aikana. Kyllä, tämä on kotitehtävä, jos niin valitsette. Kirjoittakaa siitä. Hämmästytte vastausta, kenties myös pakahdutte siitä. Eikä tuo vastaus tule minulta tai Aandrahilta tai keneltäkään muulta olennolta, joten älkää etsikö heiltä vastausta. Se tulee sisältä. Se on hämmästyttävä paljastus. Se on löytö.
 
 Odotukset
 
Seuraavaksi valaistuminen. On paljon odotuksia … (Adamus nostaa esiin puhujakorokkeen) Olemme vakavissamme, kun tämä tulee esiin. Sanotte: "Oi-oi!" Kaikki sanovat: "Voi ei!" Odotuksia valaistumisesta.
 
Tämä polku alkoi pari tuhatta tai pari sataa vuotta sitten. Tulitte tähän elämään ja oli sisäinen valinta, suuri mahdollisuus, että oivaltaisitte valaistumisen tässä elämässä. Ihmisitse tavallaan seuraa siinä mukana. Se on tavallaan henkisessä DNA:ssanne - "Okei, valaistuminen, oivaltaminen tässä elämässä."
 
Oikeasti kaikki siitä hetkestä kun synnyitte … tai sanoisin, että siitä hetkestä kun valelitte energianne tähän fyysiseen kehoon, koska on valtava ero syntymän, fyysisen syntymähetken, ja todellisen integroitumishetken välillä - ja se voi tapahtua kuukausia fyysisen kehon jälkeen. Olen hämmästynyt kaikesta keskustelusta, mikä liittyy valintoihin ennen elämää, ja se on phyi!, sillä ei ole merkitystä. Sillä ei ole merkitystä. Mutta se on hyvää draamaa ja se on suurta syyllisyyttä. Voi, se on yksi parhaista syyllisyydentunteista. Se on yksi parhaista "nappuloista", joita jotkut ihmiset käyttävät toisten ihmisten nappuloiden painelemiseen. Mutta eksyn nyt aiheesta. Mikä olikaan pointtini?
 
Tässä olemme valaistumisessa. Aina siitä lähtien kun valelitte, kun integroitte ydinolemuksenne tähän fyysiseen kehoon tässä elämässä, on ollut kyse valaistumisesta. Kaikessa. Voitte katsoa taaksepäin, voitte kirjoittaa tämän elämän historian ja kaikessa on ollut kyse valaistumisesta.
 
Ja hassu asia on - se on hassu minulle, muttei teille - hassu asia on, ettei ole ollut mitään virheitä, joo. Hassu asia on, että te ette voisi tehdä virhettä, vaikka yrittäisitte. Hassu asia on, että te teeskentelette, että voitte tehdä virheitä ja edelleen voitte. Teeskentelette, että on valintoja ja ovi numero yksi on todellinen paskamainen, ovi numero kaksi ei ole kovin hyvä, mutta suhteellisen turvallinen ja ovi numero kolme on hämmästyttäviä oivalluksia, mutta se voisi pudottaa teidät myös helvetin kuoppaan ikuisiksi ajoiksi. (Muutama kikatus) Niinpä teeskentelette, olette hyväksyneet massatietoisuuden ohjelmoinnin siitä, että voitte tehdä virheen. Arvatkaapa mitä? Te ette voi. Te ette oikeasti voi. Te ette voi.
 
Voitte itse asiassa - olen sanonut tämän aiemmin - laittaa tarkoituksella peräsimenne suuntaan, mistä tiedätte, ettei se ole yhteensopiva olemuksenne kanssa, ja arvatkaapa mitä? Se kalibroidaan todelliseen polkuunne.
 
Muuten, todellinen polkunne ei ole "kiltti tyttö tai kiltti poika" -polkunne. Ja teidät on tavallaan huijattu siihen, että teidän on tehtävä se valinta, mikä on kiva asia - oltava kiltti poika tai kiltti tyttö. Ei ole. Valaistuminen ei vain ole joskus kaunista. Se ei ole kilttiä. Se on … Toiset eivät pidä teistä toisinaan, mutta se on oikea valinta itsellenne.
 
Miksi näin on? Miksi näin on? No, kerron teille: koska massatietoisuus haluaa tiettyä yhdenmukaisuutta, haluaa teidän tekevän asiat tietyllä tavalla. Monien vanhemmat halusivat teidän olevan kiltti lapsi ja sitten hoitavan heitä, kun he vanhenevat. Opettajanne halusivat teidän olevan kiltti. Miksi? No, se on helpompaa heille. Siis suuri osa valintoja tehtiin sen perusteella, että oltiin kiltti, tehtiin oikea asia, kiva asia.
 
Takaisin asiaan - paljon odotuksia valaistumisesta.
 
Esitän tänään kysymyksen … Otetaanpa ensin perspektiivi. Otetaan se perspektiivi, että olemme uudella maapallolla, yhdellä uudella maapallolla ja te opetatte enkeliolentoja, jotka astuvat kohta maan päälle fyysiseen kehoon ensimmäistä kertaa, mitä te todellisuudessa teette. Puhutte heille nyt valaistumisesta. Olette edistyneessä luokassa. Olette pitkälle edistyneiden opettaja, professori. Puhutte valaistumisesta ja puhutte omasta perspektiivistänne valaistumisen läpikäyneenä niistä odotuksista, joita teillä ihmisenä oli valaistumisesta verrattuna todellisuuteen.
 
Tässä te siis opetatte. Sanotaan, että teillä on luokallanne 144. Opetatte luokkaa. Teillä on kiva, tilaustyönä tehty puhujakoroke - (hän hypistelee koroketta) tässä on naarmu - ja opetatte uusien tulokkaiden luokkaa. He ovat tulossa maan päälle fyysiseen kehoon puolen vuoden kuluttua. Aika on siis oleellinen tekijä. Ja nyt aiotte puhua heille. Kurssinne on nimeltään "Ihmisen odotuksia valaistumisesta". Mitä aiotte kertoa heille omien ihmisodotustenne olleen? Linda ottaa mikrofonin ja kysyy teiltä.
 
Mitä olivat ihmisodotuksenne valaistumisesta?
 
GARRET: Että kaikki pitäisivät minusta.
 
ADAMUS: Kaikki pitäisivät sinusta. Ja?
 
GARRET: He eivät pidä. Jotkut eivät todella pidä. (Naurua)
 
ADAMUS: Minun on annettava sinulle suukko tästä hyvästä! (Adamus antaa suukon Garretille) Tämä on upea! Tämä on upea. Teidän ei tarvitse nostaa kättänne, mutta voitte, jos haluatte. Miten moni teistä luuli, että sitten kun valaistuisitte ja teistä tulisi tämä hehkuva, henkinen olento, kaikki pitäisivät teistä? Oi, kyllä. Näen joitain hyvin rehellisiä siellä takana. Jotkut nimittäin … no joo.
 
Joo, tämä on hyvä vastaus. Ai niin, miten teemme tämän? Linda, kirjoittaisitko vai juoksisitko mieluummin? Mikrofoni vai fläppitaulu?
 
LINDA: Pidän juoksemisesta.
 
ADAMUS: Juokset. Okei, siis Vili, viitsisitkö kirjoittaa? Kaikki isoilla kirjaimilla tänään, kiitos - pelkästään Cauldren ärsyttämiseksi. (Naurua)
 
LINDA: Miksi kaikki isolla?
 
ADAMUS: Herra Neitsyen ärsyttämiseksi.
 
Katsotaanpa siis, ensimmäinen on "Kaikki …" Otsikko on "Odotuksia valaistumisesta", kaikki isoilla kirjaimilla - "Kaikki pitäisivät". Ja tosiasia on, että käytte läpi jakson - jotkut teistä ovat käyneet ja jotkut ovat edelleen sen keskellä - ettei teistä pidetä lainkaan. Mistä puhuimme viime kuussa? Olemisesta pahasuinen akka, ärtynyt, ettei ole enää suvaitsevuutta tai kärsivällisyyttä siihen, minkä tietää olevan selvää roskaa ja draamaa. Eikä teistä pidetä. "Mikä sinussa on vikana? Milloin nousit tuolle korkealle valtaistuimelle?" (Vähän naurahduksia) Korkeat valtaistuimet ovat todella kivoja. (Adamus naureskelee)
 
Hyvä. Mitä muuta? Tämä vastaus oli hyvä alku.
 
LINDA: Tässä taas mennään.
 
ADAMUS: Kyllä, mitä muuta?
 
LINDA: Nouse seisomaan, ole hyvä.
 
DIANE: Että se olisi helppoa.
 
ADAMUS: Helppoa! Niinkö? Miksi luulisit sen olevan helppoa? Kuka niin sanoi? Mistä kirjasta luit sen? (Nainen kikattaa) Se olisi helppoa.
 
DIANE: Miksi ei? Olen valaistunut. Sen pitäisi vain tulla minulle ilman vaikeuksia.
 
ADAMUS: Joo, hyvä. Ja onko se?
 
DIANE: Ei vielä! (Naurua)
 
ADAMUS: Ei vielä … (Adamus naureskelee) Odotan ja kerron sinulle, teille kaikille myöhemmin, miksi ei ole. Kyllä, hyvä. Luulit, että olisi helppoa. Mikä osasi? Ihmisosasi luuli, että olisi helppoa. Itse asiassa hassu asia on - nauratte, kun sanon tämän - että se todellisuudessa on.
 
LINDA: Hah, hah, hah, hah, hah. (Adamus naureskelee)
 
ADAMUS: Todellisuudessa …
 
LINDA: Se oli niin hauskaa, että unohdin nauraa.
 
ADAMUS: … tulee hyvin pian päivä, jolloin sanotte minulle: "Se oli hiton helppoa. Toivon vain, että olisin tiennyt silloin." (Pari naurahdusta) Kaksi tajusi, joo.
 
LINDA: Lupaus?
 
ADAMUS: Se on helppoa Hengelle. Se on oikeasti helppoa. Se ei ole helppoa teille ihmisenä. Miksi?
 
DIANE: No, luulen, etten ole valaistunut vielä.
 
ADAMUS: Nousisitko seisomaan? (Nainen kikattaa, Edith kommentoi) Edith, sinä olet seuraava. (Naurua)
 
LINDA: Luit ajatukseni!
 
DIANE: Okei, se johtuu epäilystä ja …
 
ADAMUS: Johtuu epäilystä - totta, totta.
 
DIANE: Joo, ja "mutista".
 
ADAMUS: Joo, ja "mutista". Ja ihminen haluaa suojella ihmistä, koska oikeastaan hassulla tavalla ns. Hengellä tai "minä olen" -olemuksella ja ihmisellä on yhtäläisyyttä. Ne aloittivat tämän valaistumispolun tavallaan yhtä jalkaa, mutta yhtäkkiä ne alkavat mennä eri suuntaan, koska ihminen haluaa suosiota ja paljon rahaa - kuten havaitsemme hetken kuluttua. Se haluaa rakentaa pyhäkön itselleen. Se ei halua kuolla. Se jatkaa ikuisesti. Se haluaa olla kaikista olennoista ylistetyin ihminen.
 
Ihminen siis saavuttaa tasanteen valaistumisen oivaltamisessa. Toisin sanoen, silloin kun te lähditte tähän, kun luitte tuon kirjan tai kävitte tuon kurssin tai aluksi kiinnostuitte siitä, niin ihminen oli innokas: "Oi! Lopultakin pelastus ja löysin jotain! Voi pojat, tämä tekee asioista helppoja! Voi pojat, aion käyttää taikavoimiani varmistamaan, ettei kukaan huijaa minua enää." Mutta ihminen saavuttaa oman tasonsa, rajansa valaistumisessa. Henki jatkaa. Tuo sisäinen "minä olen" jatkaa. Ja sitten kehittyy tämän kamppailu ja sota näiden kahden väille. No, itse asiassa se ei ole näiden kahden välillä - se on vain ihmisen sotaa. Henki ei välitä.
 
Sieluitse ei oikeasti välitä, mutta ihminen yrittää vetää "minä olen" -olemuksen, totuuden ja ydinolemuksen takaisin omalle tasolleen eikä sitä tapahdu. Ihminen löytää itsensä kamalasta kurjuudesta, draamasta, sekasorrosta, vararikosta, huonosta terveydestä, kunnes se lopulta sanoo: "Tiedätkö mitä? En ole oikein hyvä tässä valaistumisjutussa ja luulen, että agendani oli pielessä aivan alusta saakka. Luulen, että silloin kun aloitin tämän ihmisenä, kun todella kiinnostuin tästä, käytin tavallaan kaikkea tätä henkisyyttä vain itseni kaunisteluun, tekemään vain itsestäni vähän fiksumman, vähän nuoremman, vähän rikkaamman." Ja sitten ihminen lopulta sanoo: "Aion vain sallia. Se on kaikkein mahtavin asia."
 
Heh, tässä minä opetan luokkaani … (Hän peruuttaa puhujakorokkeeseen, mikä heilahtaa ja hänen juomansa kaatuu)
 
LINDA: Oi! Jestas!
 
ADAMUS: Voi, innostun niin kovasti!
 
LINDA: Edith, olet seuraava.
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä!

LINDA: Ja minä menen hakemaan pikapuhdistusta.
 
ADAMUS: Kyllä. Ai …
 
EDITH: Sain juuri kahvikylvyn.
 
ADAMUS: En usko sen olleen kahvia, mutta sait kylvyn. Sait kasteen, kyllä. (Adamus naureskelee)
 
EDITH: Valaistumiskasteen. (Joku sanoo: "Ylistäkää herraa!") Ylistäkää herraa!
 
ADAMUS: Siis … hyvä.
 
EDITH: Ojentakaa aseet! (Vähän naureskelua)
 
ADAMUS: Seuraava. Mitkä olivat odotuksiasi valaistumisesta?
 
EDITH: En tiedä, oliko minulla oikeastaan mitään. Halusin vain löytää sen, kuka oikeasti olin ja kuka olen ja …
 
ADAMUS: Hyvä. Pysähdytään tähän.
 
EDITH: … miksi helvetissä en ole rikas ja …
 
ADAMUS: Ei, ei! Pysähdytään ensimmäiseen. Pidän siitä! Kirjoitamme sen - "Sen löytäminen, kuka minä olen", ehdottomasti. Ehdottomasti, koska tämä kysymys … Muuten Edith, olet kysynyt itseltäsi monta elämää kauniilla tavalla: "Kuka minä olen?" Ei, kuka minä olen, vaan "Kuka minä olen, mitä minä voin olla?" Se on hyvin kaunis kysymys. Ja kyllä, onko sinulla nyt vastaus siihen?
 
(Edith pitää tauon, jonkun voi kuulla kuiskaavan "minä olen mitä olen")
 
EDITH: Minä olen mitä olen.
 
ADAMUS: Kuka kuiskasi sen hänelle?
 
EDITH: Tiedän, kuka olen! Olen olento ja koska minä olen mitä olen, vastaanotan.
 
ADAMUS: Kyllä. Voi pojat, se kuulostaa kuin suoraan oppikirjastani.
 
EDITH: Kyllä, olet oikeassa, se on.
 
ADAMUS: En tuntenut siinä yhtään sydäntä, rakkaani.
 
EDITH: Minä olen mitä olen.
 
ADAMUS: Olet pääsemässä siihen. Minä olen mitä olen.
 
EDITH: Ja jopa rakastan sinua useimmiten. (Naurua)
 
ADAMUS: Ja entä nuo muut kerrat?
 
EDITH: Suutun sinulle.
 
ADAMUS: Minulle?!
 
EDITH: Sinulle.
 
ADAMUS: Sitten teen työni, kiitos.
 
EDITH: Niin teet. (He kumpikin naureskelevat)
 
ADAMUS: Hyvä. Siis sen löytäminen, kuka minä olen. Ja Edith, onko se ollut haasteista ja vaikeuksista huolimatta kaunis kokemus?
 
EDITH: Kyllä, kyllä.
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä. Palaisitko taaksepäin?
 
EDITH: En.
 
ADAMUS: Et. Ja miten aiot mennä eteenpäin?

EDITH: No, minäkin olen Leijona ja syntymäpäiväni on muutaman päivän kuluttua ja pääsen ihanaan ikään ja saatan vain "kävellä yli" ja tulla käymään luonasi.
 
ADAMUS: Joo, ja sitten palaat takaisin sinuun.
 
EDITH: Mm hmm.
 
ADAMUS: Joo, tai voisimme tavata puolivälissä.
 
EDITH: Tai tapaan sinut uudella maapallolla tai kuussa tai missä tahansa opetammekin.
 
ADAMUS: Joo, hyvä. Sinulla on tietysti vielä 30, 40, 60 vuotta jäljellä.
 
EDITH: Voi luoja! (Naurua ja Adamus naureskelee)
 
ADAMUS: Olet tässä, opetat uudella maapallolla, opetat näitä uusia tulokkaita ja opit, että … (Linda sumuttaa puhdistusainetta lattiaan suoraan Adamuksen edessä, vähän naurahduksia) Onko se tehtävä juuri nyt?
 
EDITH: Hän ei halua pilata mattoa.
 
ADAMUS: Ei, ei.
 
LINDA: Se on vain osa valaistumista. (Naurua)
 
ADAMUS: Mutta osuit Cauldren jalkoihin!
 
LINDA: Ai, luuletko, että se oli vahinko?! (Lisää naurua)
 
ADAMUS: Ja kun olet siellä takana …
 
LINDA: Mitä haluaisit?
 
ADAMUS: Kerman kanssa - kahvia.
 
LINDA: Minkä kanssa?
 
ADAMUS: Kerman. Tai chai-teetä. (Joku sanoo "chai-teetä?")
 
LINDA: Just joo! (Hän kikattaa)
 
ADAMUS: Luulin tätä new age -ryhmäksi. (Naurua) Kahvi kelpaa hyvin! Luomu-chai-teetä, kyllä.
 
LINDA: Just joo!
 
ADAMUS: Mihin jäimmekään? Ai, niin. Etkö haluaisi lahjaksi vielä 60 vuotta tällä planeetalla?
 
EDITH: No, jos voisin …
 
ADAMUS: Varo, mitä valitset.
 
EDITH: Kenties minun täytyy saattaa loppuun nuortumiseni ja tuoda sisään kaikki yltäkylläisyyteni ja uusi autoni.
 
ADAMUS: Ongelmasi on yltäkylläisyys, mitä?
 
EDITH: Joo, minulla on yltäkylläisyysesto …
 
ADAMUS: Aijai, aijai, aijai.
 
EDITH: Ilmiselvästi.
 
ADAMUS: Se on valitettavaa, koska …
 
EDITH: Kyllä.
 
ADAMUS: … se on hyvin pieni todellisiin ongelmiin verrattuna.
 
EDITH: Ai.
 
ADAMUS: Todellisiin ongelmiin verrattuna, joo. Kyllä. Puhumme niistä vähän ajan kuluttua.
 
Seuraava. Kiitos, kiitos, rakkaani.
 
EDITH: Ole hyvä. Ilo minulle.
 
ADAMUS: Aina ilo olla kanssasi.
 
LINDA: Edith, voit antaa sen Joannille.
 
ADAMUS: Aina.
 
EDITH: Samoin.
 
ADAMUS: Tuletko syntymäpäiväjuhliini tänä iltana?
 
EDITH: Kyllä.
 
ADAMUS: Hyvä, hyvä. Tiedätkö, missä ne ovat?
 
EDITH: Juhlimmeko mekin?
 
ADAMUS: Kyllä.
 
EDITH: Ne ovat Crimson Councilin luona, tota … ei ihan. (Linda kikattaa ja vähän naureskelua)
 
ADAMUS: Saitko kutsun?
 
EDITH: En usko. Se oli luultavasti noissa kaikissa "korkeissa". (Naurua ja vähän taputuksia)
 
ADAMUS: Siirrämme tämän pois tieltä, ettemme kaada enää. (Hän siirtää puhujakoroketta) Hyvä. Kiitos, Edith, kiitos.
 
Olette kaikki saaneet kutsun, tietysti, kyllä, ja osoite on Ylösnousseiden mestarien klubi, Täysivaltainen tie 1, Taivas. Kyllä, alkaa puoliltaöin. Kyllä.
 
EDITH: Puoliltaöin!
 
ADAMUS: Puoliltaöin. No, tietysti, tietysti, kyllä.
 
Hyvä. Seuraava. Odotuksia valaistumisesta. Ole hyvä. Ai niin, mikrofoni.
 
JOANN: Hei. Luulin, että olisin suurempi ihminen.
 
ADAMUS: Seiso sitten suoremmassa.
 
JOANN: Ammattilaisempi ja tiedäthän.
 
ADAMUS: Ai niinkö?!
 
JOANN: Tiedäthän, vain suurempi ihminen.
 
ADAMUS: Oikeasti? Kuten suuryrityksen johtaja ja …
 
JOANN: No, minulla on melko hyvä työpaikka.
 
ADAMUS: Joo, joo, joo.
 
JOANN: Se on täydellinen.
 
ADAMUS: Mutta …
 
JOANN: Rakastan sitä.
 
ADAMUS: Mikä tittelisi on?
 
JOANN: Hyvinvointikoordinaattori, johtaja, tohtorin assistentti. Minulla on useita titteleitä.
 
ADAMUS: Onko sinulla tittelinä "assistentti"?
 
JOANN: Joo, no, avustan häntä. Silloin kun hän ei ole paikalla, edustan häntä.
 
ADAMUS: Avustat?
 
JOANN: Tavallaan, joo.
 
ADAMUS: Etkö oikeasti tee sitä?
 
JOANN: Joo okei, teen! (Hän kikattaa)
 
ADAMUS: Juuri niin. Kaikille teille, joilla on käyntikortissa sellaisia titteleitä kuin "assistentti", "koordinaattori" tai "keskitason johtaja" - se ei ole hyväksyttävää. (Linda antaa hänelle kahvin) Kiitos.
 
LINDA: Emme tarvitse enää lisää irtisanoutuvia työntekijöitä. Tukitko turpasi?
 
ADAMUS: Antakaa heille kaikille parempi titteli!
 
LINDA: Okei! (Vähän naureskelua)
 
JOANN: Käytän tuota titteliä ainoastaan kysyttäessä.
 
ADAMUS: Kaikki varapääjohtajia, varatoimitusjohtajia. Ehdottomasti.
 
LINDA: Voi olla vain yksi.
 
ADAMUS: Luulit siis sen olevan suurempaa.
 
JOANN: Joo!
 
ADAMUS: Luulit olevasi mahtavampi.
 
JOANN: Mahtavampi, kyllä. Ja olen edelleen minä …
 
ADAMUS: Asut Rivieralla.
 
JOANN: … mutta pidän paljon hauskaa. Kyllä! Tällaisia asioita.
 
ADAMUS: Joo, oma jahti.
 
JOANN: Joo!
 
ADAMUS: Oikeasti? Miksi et ole ilmentänyt noita asioita?
 
JOANN: En tiedä, koska tavallaan pidän siitä, mitä teen, joten ...
 
ADAMUS: Tota, mene vessaan. (Nainen nauraa)
 
LINDA: Oi-oi!
 
ADAMUS: Anna mikrofoni minulle.
 
LINDA: Oi-oi!
 
ADAMUS: Kuulin likaisen sanan, joten menet likaiseen paikkaan. Mene sinne.
 
LINDA: Oi-oi! Sano vaan "ei"!
 
ADAMUS: Hän sanoi "en tiedä".
 
LINDA: Oi-oi!
 
ADAMUS: Se on vessapuhetta. (Naurua)
 
LINDA: Oi-oi!
 
ADAMUS: Metafyysistä paskaa.
 
JOANN: Lähetin juuri Henkeni sinne, joten …
 
ADAMUS: Ai, se oli hyvä. Pidän siitä. Hyvä. Nokkelaa, nokkelaa. (He kumpikin naureskelevat) Siis miksi et ilmentänyt sitä?
 
JOANN: Koska luulen, että muutin mieleni.
 
ADAMUS: Se on hyvä vastaus, mutta se on lintsausta.
 
JOANN: Niinkö?
 
ADAMUS: Häiriötekijä, muuta ajateltavaa.
 
JOANN: Se voisi olla häiriötekijä.
 
ADAMUS: Ehdottomasti.
 
JOANN: Okei.
 
ADAMUS: Sen ei tarvitse olla, mutta monille se on. Suuren imperiumin johtaminen vaatii paljon työtä, joten halusit aikaa keskittyä enimmäkseen sinuun. Ja siinä oli muutamia häiriötekijöitä, joista puhun hetken kuluttua.
 
JOANN: Okei.
 
ADAMUS: Mutta olet tehnyt sitä menneisyydessä. Olet tehnyt sitä. Sinulla on ollut armeijoita - roskaa - tarkoitan, että sinulla on ollut valtakuntia, oikeasti. Ja tarkoitan sinua varten.
 
JOANN: Ai, minä … kyllä.
 
ADAMUS: Joo. Siis haluatko oikeasti tehdä sen taas?
 
JOANN: En enää.
 
ADAMUS: Joo. Larryllä joka murkinoi tuolla takana on sama juttu. Rakkaalla Larryllä on ollut elämiä suurena armeijan komentajana, sotilaskomentajana, valtavien maa-alueiden johtamiselämiä, kaikkea tätä. Niinpä hän tulee tähän elämään - (Larry saapastelee) joo, ollut iso kiho, kuten voitte nähdä - ja sanoo: "Ei, minulla on taito ja kyky tehdä se, mutten halua tehdä sitä uudestaan. Antaa jonkun toisen pelata tuota peliä."
 
Jokainen teistä on antanut itselleen tuon tilan, turvallisen tilan, olla itsensä kanssa, joo. Aina silloin tällöin yritätte edelleen päästä ulos ja tehdä liikaa ja joskus teette vähän liian vähän, mutta annatte itsellenne tuon tilan. Kyllä, hyvä. Kiitos.
 
LINDA: Seuraava?
 
ADAMUS: Muutama vielä, ennen kun pääsemme isoon asian ytimeen.
 
EDITH: Vessa on kielletty. (Vähän kikatusta)
 
ADAMUS: Miksi? Vessa on mukava paikka mennä pohdiskelemaan.
 
ANDY: Mikä kysymys oli?
 
LINDA: Mikä kysymys oli?
 
ADAMUS: Odotuksia valaistumisesta. Opetat uudella maapallolla. Opetat kaikkia näitä enkeliolentoja, jotka kaasuttelevat valmiina tullakseen maan päälle, ja tavallaan hihittelet itseksesi, koska tiedät, millaista se on. Ja tietysti he kaikki ovat innoissaan ja opetat heille viimevalmisteluina odotuksista valaistumiseen liittyen. He ovat edistyneellä kurssilla. Olet kertonut heille ihmisten kummallisista ja mielenkiintoisista tavoista, mutta nyt sanot: "Sitten kun on teidän aikanne muutaman elämän jälkeen ja olette käyneet läpi näitä eri inkarnaatioita, alatte herätä ja valaistua." Ja nyt kerrot heille kokemuksiasi, ihmiskokemuksiasi odotuksineen siitä, millaista valaistuminen olisi.
 
Siis kerrot heille …?
 
ANDY: Että olin melko tietämätön. (Naurua)
 
ADAMUS: Se on erittäin hyvä vastaus!
 
ANDY: En rehellisesti sanottuna tiennyt, mitä odottaa, mutta tiesin, että ihmisenä oleminen tuntui tavallaan kummalliselta.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
ANDY: Tuo tunne lapsena: "Miksi en osaa lentää? Tiedän osaavani, mutten osaa nyt. Mikä minussa on vikana?"
 
ADAMUS: Kyllä.
 
ANDY: Ja luulen valaistumisen tavallaan kertoneen minulle, että voisin olla taas normaali, mikä olisi epänormaali ihminen. Onko tässä järkeä?
 
ADAMUS: Ehdottomasti. Ehdottomasti. Takaisin luontaiseen tilaan.
 
ANDY: Joo.
 
ADAMUS: Tämä on epäluonnollista. Tämä on hyvin epäluonnollista.
 
ANDY: Olen samaa mieltä.
 
ADAMUS: Koska se on rajoittunutta.
 
ANDY: Joo.
 
ADAMUS: Se on siis palaamista luonnolliseen tilaan. Siis tiesitkö sen, kun aloitit tämän  heräämisjutun?
 
ANDY: Minä … hmm … Se oli enemmän tunne kuin tieto.
 
ADAMUS: Aivan.
 
ANDY: Koska tuntui oikealta, ettei ollut niin kovasti ihminen.
 
ADAMUS: Aivan, hyvä. Joo, hyvä. Miten siis määrittelisimme tämän: "Paluu luontaiseen tilaan"?
 
ANDY: Se on erittäin hyvä. Joo, pidän siitä.
 
ADAMUS: Tietysti - minähän keksin sen.
 
ANDY: Joo. (Naurua) Joo.
 
ADAMUS: On syntymäpäiväni. Valehtele minulle. (Lisää naurua ja Adamus naureskelee) Sitten kysymys kuuluu: oletko palannut tuohon luonnolliseen tilaan?
 
ANDY: Näyttää olevan jotain ohjelmointia tiellä … Sen käsitteleminen näyttää vievän aikaa.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
ANDY: Miksi? Yhteiskunta, sitoumukset.
 
ADAMUS: Aivan.
 
ANDY: Aineelliset jutut.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
ANDY: Ne näyttävät menevän tielle toisinaan.
 
ADAMUS: Ja voisinko lisätä vielä jotain muuta?
 
ANDY: Voi, ole hyvä.
 
ADAMUS: Onko sinulla kenties tavallaan liian hauskaa siinä kaikessa?
 
ANDY: No, on siinä sitäkin.
 
ADAMUS: On siinä sitäkin.
 
ANDY: On siinä sitäkin.
 
ADAMUS: Nimittäin koska …
 
ANDY: Pelkässä täällä olemisessa on paljon hauskaa - täällä ja kaikkialla.
 
ADAMUS: … ollessasi valaistunut, oleminen menee tietysti pois. (Naurua)
 
ANDY: En ole varma, olenko samaa mieltä siitä.
 
ADAMUS: Hyvä, hyvä. En ole varma, tarkoitinko minkään sitä tosissani. (Lisää naureskelua)
 
ANDY: Okei, joo, joo. Koska on tavallaan todella hauskaa kompuroida ja kaatua naamalleen ja olla ihminen.
 
ADAMUS: Tavallaan on, tavallaan on.
 
ANDY: Mutta siitä tulee myös vanhaa jonkin ajan kuluttua.
 
ADAMUS: Tavallaan.
 
ANDY: Joo.
 
ADAMUS: Ihan vain uteliaisuudesta, kun on ollut hyvin harvoja ruumiillistuneita mestareita. Useimmat ovat lähteneet oitis. Sanotaanpa siis, että valaistut ja kaikkea sitä.
 
ANDY: Aion valaistua.
 
ADAMUS: Joo. Voi kyllä. Ja etkö aio enää kompuroida?
 
ANDY: Tota …
 
ADAMUS: Etkö usko, että Jeesus koskaan kompastui kiveen illalla ja lässähti naamalleen?
 
ANDY: No, voisin olla ensimmäinen.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
ANDY: Minulla on nimittäin ollut taipumusta kaikenlaiseen kömpelyyteen.
 
ADAMUS: Etkö usko, että Jeesuksella oli koskaan leivänmuruja parrassaan ja hän kuljeskeli niin koko päivän ja kenties …
 
ANDY: Voi kyllä …
 
ADAMUS: … tippuva nenä ja … (naurua) Joo.
 
ANDY: Joo, olet luultavasti oikeassa. Hänellä luultavasti oli, joo.
 
ADAMUS: Nimittäin luulisin, ettei ruumiillistunut mestari oikeasti enää välitä. Hänellä on muutamia muruja parrassa - sillä ei ole merkitystä. Itse asiassa lyön melkein vetoa kanssanne, että hyvin monet teistä tekevät asioita tahallaan, kuten että on pieni tahra ja sitten ihmiset yrittävät koko päivän … (elehtii ikään kuin osoittaen tahraa) ja sitten te tavallaan … (hän hymyillee typerästi, naurua). Ja pidätte erivärisiä sukkia. Entä sitten! Tai teette asioita, joista normaalisti ehkä nolostuisitte vähän.
 
Itse asiassa luulen, että teette jotain karkeita ja ällöttäviä asioita pelkästään sen vuoksi, että viimeinkin voitte. Ette oikeasti välitä enää, koska jos olette ruumiillistunut mestari, niin mitä sitten?! Mitä sitten? Teillä on pinaattia hampaassa. Sen sijaan että yritätte saada sen pois, laitatte myös toiseen hampaaseen. (Naurua) Ja kuljette koko päivän hymyillen ihmisille ja sitten nauratte itsellenne, kun he tavallaan … (hän elehtii, lisää naurua). Ja sitten muutama yrittää näyttää teille ja … (lisää elehtimistä ja naurua).
 
Oikeasti, nauramme sille nyt, mutta tulee kohta, missä kokeilette … koska olette kauan tukahduttaneet ja seuranneet sääntöjä eikä teillä ole ollut pinaattia hampaassanne ja lopultakin voitte tehdä sen ettekä te välitä. Ette oikeasti välitä. Annatte sen vain olla. Joo, hyvä. Itse asiassa käytätte sitä tavallaan pienenä oppituntina toisille, että he lakkaavat olemasta niin urautuneita. Mitä sitten, että unohditte laittaa paidan päälle aamulla? (Naurua)
 
Seuraava. Odotuksia valaistumisesta. Kyllä, muutama vielä ja pääsemme asian ytimeen.
 
LINDA: Tarkoittaako se, että voin käyttää pepputoppauksia, jos siltä tuntuu? (Vähän naurua) (Aiemmin hänellä oli ollut vitsinä jotain saadakseen takapuolensa näyttämään paljon suuremmalta)
 
ADAMUS: Otitko ne pois?
 
LINDA: Joo! Ei, pidin ne! (Lisää naureskelua)
 
ADAMUS: Kyllä, Kathleen. Odotuksia - mitä. Sinulla oli paljon odotuksia valaistumisesta. Olemme puhuneet niistä paljon. Mitä ne olivat? Kyllä, ole hyvä.
 
KATHLEEN: No, tässä on enemmän kyse sielukumppanin saamisesta.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
KATHLEEN: Se oli odotus, mistä voin päästää irti.
 
ADAMUS: Joo.
 
KATHLEEN: Joo.
 
ADAMUS: Miksi sinulla oli odotus sielukumppanista?
 
KATHLEEN: (huokaisten) En tiedä. (Yleisö sanoo "oi-oi")
 
ADAMUS: Oi-oi, voi ei! Oi-oi-oi!
 
KATHLEEN: Se en ollut minä. (Paljon naurua ja taputuksia)
 
ADAMUS: Ai, pidän siitä! Näettekö shaumbrat, teistä tulee parempia! Teistä tulee nopeita, nopeita, hyvin nopeita. Okei. Voi, olen niin ylpeä sinusta! Kyllä, hyvä. Teit tuon syöksyn ja melkein törmäsit palaen …
 
KAHTLEEN: Sielukumppanini olen minä.
 
ADAMUS: Kyllä, mutta … Kyllä, ehdottomasti.
 
KATHLEEN: Kyllä.
 
ADAMUS: Joo.
 
KAHTLEEN: Se olen minä.
 
ADAMUS: Mutta ensin et oivaltanut sitä ja oli epätoivoista Steven etsintää, sielukumppanin etsintää ja sitten paljon pettymystä, rakkaani, paljon sydänsurua ja ahdistusta.
 
KAHTLEEN: Luulin löytäneeni sen.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
KAHTLEEN: Oli odotus, että se oli täydellistä. Se ei ollut täydellistä, koska etsin aina itseäni.
 
ADAMUS: Joo, suuri sydämen särkyminen - ja menemme siihen aivan hetken kuluttua. Mutta on jotain niin syvällistä kuin sielukumppanin etsiminen. Ja ajattelet - sinä, ihminen - että olet niin oikeassa, niin täynnä totuutta, että tällä vain on merkitystä, tämä on kaikki, jos Henki vain antaisi tämän sinulle, ja sitten heijastat sen ulospäin ja lähdet etsimään sitä. Jopa löydät jonkun, joka on tavallaan koiranlihaa (naurua) ja mielikuvituksessasi yrität luoda hänestä tämän sielukumppanin. Yrität löytää tekosyitä. Alatte myös jakaa tarinoita menneistä elämistä, joita teillä oli yhdessä, joita teillä ei oikeasti ollut yhdessä, ja yrität tehdä tämän jutun. Se on yksi syvimmistä, todella syvimmistä toiveista ja sitten pettymys. Pettymys ettei hän ole sitä, mitä luulit. Ja hän yritti vain varastaa vähän energiaa tai vähän läheisyyttä tai vähän - vähän, hmm, tota noin …
 
EDITH: Seksiä.
 
ADAMUS: … seksiä?
 
LINDA: Oho!
 
ADAMUS: Joo. Olet oikeassa, vähän seksiä. Aioin sanoa "pieni keskiyö keitaalla". Yritän olla vähän … (naurua) Mutta seksiä. Seksiä, mitä tahansa se olikin. Tai siinä oli vähän totta tuolla hetkellä. Kenties olitte yhdessä menneisyydessä. Kenties olitte olleet yhdessä kauan, kauan, kauan ennen maapallolle tulemista, mutta tuo välinäytös oli vain osa valaistumista, olettaen, että se oli osa itseenne tulemista. Mutta se johtaa syvään ja pimeään pettymykseen sisällänne - "Miksi minulla koskaan oli näitä ajatuksia? Mitä oikein ajattelin? Olin aivan väärässä." Alatte tuomita sen ettekä olleet väärässä. Te ette olleet.
 
Siis ehdottomasti kyllä, sielukumppanin saaminen ja sen ehdoton löytäminen, että a) et tarvitse sellaista ja b) olet tuo sielukumppani.
 
No niin, kerron teille tämän. Sitten kun pääsette tuohon itsenne rakastamiseen, todella löydätte jonkun. Ei ole sielukumppania enää, mutta on olento, jonka kanssa voitte nauttia elämästä vapaasti ja avoimesti ilman kaikkia velvollisuuksia - silloin se on vain puhdasta hauskanpitoa. Kyllä, se tulee. Se tulee.
 
LINDA: Vielä yksi?
 
ADAMUS: Toki. Odotuksia valaistumisesta. Joshua, mitä sinun olivat?
 
JOSHUA: Odotin olevani vähän viisaampi ja tarkkanäköisempi.
 
ADAMUS: Joo. Määrittele "viisas". Mitä tarkoitat sillä?
 
JOSHUA: Sen tietäminen miksi - miksi ja miten asioita tapahtuu elämässäni tai ei tapahdu.
 
ADAMUS: Joo, siis viisas ja tarkkanäköinen. Mielenkiintoista, mielenkiintoista. Olet yksi, joka on opiskellut paljon, paljon, paljon enemmän kuin melkein kukaan täällä tai katselemassa lähetystä. Sinulla on uskomaton äly, hyvin viritetyt aivot. Olit polullasi tutkimassa fysiikkaa, kosmosta, uskontoja, metafysiikkaa, kaikkea muuta. Mitä tapahtui?
 
JOSHUA: No, ymmärsin tietyt erityisasiat, mutten paljon enempää, ja enimmäkseen siitä vain tuli vähemmän ja vähemmän kiinnostavaa.
 
ADAMUS: Joo. Ja tapahtui muita asioita, jotka saivat sinut sanomaan: "Ei ole kyse vain asioiden opiskelemista." Et koskaan, koskaan voi tajua Jumalaa tai itseäsi mielessä. Sitä ei voi tehdä, ei yksinkertaisesti voi. Voit opiskella. Voit oppia mestareilta. Voit oppia itseltäsi, menneistä elämistäsi tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta sitten on kyse ns. sydämestä. On kyse sallimisesta. On kyse menemisestä täysin eri tasolle, missä ei ole rajoituksia tai odotuksia. Tässä kaikessa tullaan tiettyyn pisteeseen, mitä ei voi eikä pitäisi selittää. Se tunnetaan ja koetaan.
 
Sitten pum - sinulla oli uskomaton mieli, voimakas mieli ja yritit itse asiassa käyttää mieltäsi energiamanipulointiin - tulet pisteeseen, osut tuohon esteeseen eikä se periaatteessa toimi enää. On järkyttävää mielelle havaita - ei hengelle, mutta mielelle - ettei se tiedä yhtikäs mitään. (Vähän naureskelua) Se ei tiedä.
 
SART: Roskaa. (Naurua)
 
ADAMUS: Joudut epätoivoon. Se johtaa masennukseen, henkiseen masennukseen, koska mieli luuli olevansa Jumala, se luuli olevansa asioiden korkein järjestys ja sitten se huomaa, ettei ole. Se ei lainkaan ole. Se on hyvin rajoittunut.
 
Todellinen viisaus, ystäväni, todellinen viisaus ja tarkkanäköisyys on yksinkertaisuutta, kaiken tiivistämistä ydinolemukseensa. Sitä ei voi laskea matemaattisesti. Sitä ei voi itse asiassa edes ilmaista sanoin tai kaavoin tai mitenkään, vain tiivistää kaiken yksinkertaiseksi.
 
Jos et mene päähäsi, niin yksinkertaisuus on pelkästään: "Minä olen olemassa. Minä olen mitä olen." Sitten se on kaikkea, mitä haluat.
 
Alat ajatella sitä, yrität analysoida sitä - "Mitä on "minä olen mitä olen"? Miten monta tavua siinä on?", "Mikä on paras aika täydessä kuussa sanoa ne sanat?" - olet hakoteillä. Voit vain olla tuossa kokemuksessa "minä olen mitä olen."
 
Annoit siis itsellesi kauniin kokemuksen poistua mielestäsi. Järkyttävää ensin, kaunista nyt. Muista yksinkertaisuus. Aah, hyvä. Kiitos.
 
Okei, vielä yksi. Olet uudella maapallolla ja opetat. Minä pidän hauskaa. Hyvä. Ole hyvä.
 
SUSAN: Luulin, että olisin enemmän kuin kaikki nuo ylösnousseet mestarit, joista luin.
 
ADAMUS: Just joo. (Adamus yskii ja kakoo inhoten, vähän naurua)
 
SUSAN: Ja … ja … ja … missä kaikki naiset olivat?
 
ADAMUS: Paras kysymys, minkä olen kuullut tänään. Naiset! Tässä on kaksi osaa. Sanot, että luulit olevasi kuin menneisyyden mestarit, oli odotus menneisyyden mestareista.
 
SUSAN: Kyllä.
 
ADAMUS: Kyllä. Se ei ole totta. Ei ole totta!
 
SUSAN: Hmm mm.
 
ADAMUS: He ovat vanhoja ja kärttyisiä. (Naurua) Heistä on kirjoitettu niin paljon hevonpaskaa.
 
SUSAN: Huomasin sen.
 
ADAMUS: Se ei ole lainkaan totta.
 
SUSAN: Mm hmm.
 
ADAMUS: Ja ohjataan tuntemaan syyllisyyttä siitä, jos sanot Jeesuksen harrastaneen seksiä tai … Hän ei edes ollut ylösnoussut mestari. Hän oli vain kollektiivi. Hän ei ollut niin hyvä kuin ylösnoussut mestari, ainoastaan kollektiivi. Hän oli vain teidän potentiaalinne. Hän ei ollut todellinen olento.
 
Pidettäisiin jumalattomana sanoa tätä, mutta aion tehdä väittämän - hän ei ole ylösnoussut mestari, vaikka jotkut luulevat hänen olevan - että Muhammed raapi kainaloitaan ja nivusiaan. (Linda haukkoo henkeään) Ja se on kuin paheksuntaa. Ja hänellä oli todella huonoja päiviä. En välitä. Ja jotkut parhaista ystävistäni ovat muslimeja. (Vähän naureskelua) Se oli hauskaa. He tulevat juhliini tänä iltana. He eivät tietenkään juo tai harrasta seksiä, mutta he tulevat juhliini. (Lisää naurua) Minusta on kiva saada heitä juhliin, koska heille ei tarvitse antaa paljon viiniä. On ok nauraa, hitto soikoon!
 
LINDA: Hah, hah, hah!
 
ADAMUS: On ok nauraa. (Adamus naureskelee)
 
Siis vanhat mestarit - voi, he tekivät sen hyvin vaikeasti. Ja yksi todellisista toiveistani on saada teidät ottamaan pois tuo roska mielestänne, mikä koskee Buddhaa tai muita. Teillä on alttareita. Voi, alttareita! Alttareita! Haluaisin jonkun muuttavan alttarin. Polttakaa se! Ihannoitte jotain, mikä a) ei olet totta ja b) on todella, todella vanhaa.
 
SUSAN: Kyllä.
 
ADAMUS: Polttakaa ne kaikki. Jos aiotte tehdä alttarin, laittakaa oma kuvanne sinne.
 
SUSAN: Peili.
 
LINDA: Oho!
 
ADAMUS: Voi näyttää aluksi oudolta, kun muita ihmisiä tulee kotiinne ja he sanovat: "Eikö tuolla ollut ennen Marian patsas? (Naurua) Ja nyt sinulla on oma kuvasi?" Mutta se on hyvä asia. Nimittäin te ette välitä ettekä myöskään välitä siitä, että hampaassanne on pinaattia. "Jep! Olen ylösnoussut mestari. Se olen minä!" (Lisää naureskelua, kun hän suutelee mielikuvituspeiliä)
 
Eikä ketään naisia. Mikä siinä on?
 
SUSAN: Mikä siinä on?
 
ADAMUS: Voivatko naiset ylösnousta? (Joku huutaa "kyllä!") No, miten ihmeessä ei ole naisia. Olette seuranneet tarinoita mestareista, jotka ovat miehiä. Mikä vika siinä on? (Joku sanoo "historia") Hänen (miespuolisen) tarinansa. (Suom. huom. sanaleikkiä sanalla "historia") Joo, hänen tarinansa. Kvan Yin, oliko hän ylösnoussut? (Joku sanoo "kyllä") Oliko hän nainen? (Joku toinen sanoo "kyllä") Välittikö hän? Ei. (Adamus naureskelee)
 
On enemmän. Ensinnäkin vanhoissa mysteerikouluissa oli enemmän naisia kuin miehiä - kummallista kyllä. On enemmän ylösnousseita mestareita, jotka tulivat viimeisen elämänsä naispuolisesta kehosta. Miksi niin on?
 
He pystyivät tekemään sen hiljaa, koska kaikki miehet juoksivat käyden sotia tai takoen rintaansa Jeesuksesta. (Vähän kikatusta) Ja naiset voivat olla vain kotona ja huolehtia kodista, mutta oikeastaan huolehtia itsestään.
 
Sanoisitte Ylösnousseiden mestareiden klubissa olevan enemmän naisia, mutta he eivät ole naisia.
 
SUSAN: Aivan, aivan.
 
ADAMUS: Vaikka tavallaan pitäisin siitä. Olin mies, joten … Mutta on useampia, jotka tulivat naispuolisesta inkarnaatiosta, koska he voivat tehdä sen. Heillä ei ollut vaatimuksia ja paineita.
 
SUSAN: Mmm.
 
ADAMUS: Joo.
 
SUSAN: Okei.
 
ADAMUS: Ja itse asiassa se on vähän helpompaa naisille. Se on helpompaa feminiinienergialle, joo. Vähän intuitiivisempaa ja vähemmän jäykkää. Kyllä, mutta on pahasuisemman akan aikaa käydä läpi valaistumista. (Pieni tauko) Se oli hauskaa. (Naurua) Onko se totta vai ei? Kyllä. Kiitos, hyvä.
 
Okei, nyt olemme valmiita odotusten osalta.
 
 Luopukaa odotuksista
 
Teillä oli paljon odotuksia valaistumisesta ja jos summaamme nämä yhteen, suurin osa niistä on täällä taululla - olisitte täydellinen, kaikki olisi mahtavaa, teillä olisi paljon rahaa, kaikki pitäisivät teistä. Kuten osoittautuu, teillä ei ole rahaa, kukaan ei oikeastaan pidä teistä, ette ole täydellinen eikä teistä tule menneisyyden mestareiden kaltaisia - luojan kiitos, luojan kiitos.
 
Jokainen heistä sanoo teille - kysykää keneltä tahansa mestarilta, jonka satutte näkemään - "Älä tee sitä niin kuin minä." Niin he sanovat. He eivät halua teidän käyvän läpi niitä vastoinkäymisiä. Ja se oli täysin eri aikakausi. Aika oli erilaista silloin, kirjaimellisesti. Tarkoitan, että aika oli erilaista silloin. Energia oli erilaista. Tietoisuus oli erilaista. Kaikki. He kannustavat teitä tekemään sen eri tavalla, toivottavasti ilman sitä kärsimistä ja ahdistusta, minkä he kävivät läpi.
 
Olkaa siis kilttejä ja luopukaa odotuksista valaistuimisen osalta tästä hetkestä alkaen. Luopukaa niistä. Päästäkää niistä irti. Päästäkää niistä irti. Kun teette sen, voitte antaa valaistumisen oikean dynamiikan alkaa tulla esiin sekä joitain valaistumisen iloja.
 
 Kaksi dynamiikkaa
 
Sanotte siis: miksi en ole oivaltanut vielä valaistumistani? Tota noin, monista syistä, mutta sanon, että on kaksi, joita todella pyydän teitä tunnustelemaan ennen ensi kuun tapaamisamme uudessa sarjassa. Muuten, aion kutsua sitä "Löytäminen-sarjaksi". Alatte löytää, miten valaistunut oikeasti olette.
 
LINDA: Hmm. (Taputuksia)
 
ADAMUS: Joo, kiitos. Kyllä, toisin sanoen, taas vähemmän puhetta, enemmän hauskanpitoa. Kyllä, ehdottomasti.
 
Tällä hetkellä pelissä on kaksi dynamiikkaa ja pelaatte niitä kumpaakin, mikä aiheuttaa tätä ahdistusta, myllerrystä ja jumissa olemisen tunnetta. On kaksi merkittävää syytä. Olemme puhuneet odotuksista. Kirjoittaisitko "odotukset" seuraavan paperin ylälaitaan? (Vilille) Odotukset.
 
 * Valaistumisen aspektodotukset
 
Seuraava asia mitä pyydän teitä todella tarkastelemaan ennen seuraavaa kokoontumistamme, ovat ne aspektit, joita olette luoneet ja lähettäneet etsimään valaistumistanne. Loitte ne kauan sitten menneissä elämissä, mutta monia niistä tuotiin tähän elämään. Ette luoneet ainoastaan yhtä, ainoastaan kahta, vaan tusinoittain valaistumisaspekteja. Kutsun näitä aspekteja odotuksistanne, mitä on olla henkinen, valaistunut, mestari, "aspektodotuksiksi". (Joku sanoo vähän sarkastisesti "hah, hah!", vähän naureskelua) Se auttaa teitä muistamaan. On syntymäpäiväni, taputtakaa, kiitos. (Yleisö vastaa "vou-ou" ja taputtaa) Saan vain valitusta ja voihkimista.
 
Teillä on odotuksia, teillä on aspektodotuksia valaistumisesta. Nämä ovat todellisia aspekteja ja niitä on paljon ja mielenkiintoista on, että ne eivät ole kaikki yksiäänisiä toistensa kanssa. Ne eivät ole kaikki harmoniassa toistensa kanssa.
 
Teillä on monia eri aspekteja ja haluaisin teidän todella tutkivan niitä, koska teillä on aspekti, joka edelleen - voi, tämä saa minut hulluksi teidän kanssanne! - näkee teidät nukkavieruna olentona, näkee mestarin nukkavieruna olentona karkeissa vaatteissa ja ilman kenkiä kerjäävän pikkukuppinsa kanssa ovelta ovelle ajatellen: "No, mestari, aito valaistunut olento on köyhä." Tämä on neulansilmäasia. Hyväksyitte sen jossain matkan varrella, jokin ohjelmointi sujahti sen sisään. Hyväksyitte sen sitten omaksenne ja olette kantaneet sitä.
 
On toinen valaistumisaspekti, joka on kuullut Tobiaksen ja minun sanoja ja sanoo: "No, ei, täytyy olla hyvinvoiva ja yltäkylläinen." Ja mitä näiden kahden aspektin osalta tapahtuu? Pum, pum! (taistelu) Noin. Ja toinen sanoo: "Kyllä, mutta meidän pitäisi olla yltäkylläisiä" ja tavallaan suositte tätä aspektia, mutta toinen, tuo vanha ja syvään juurtunut aspekti sanoo: "Ei, mutta meidän on oltava köyhiä. Meidän on palveltava kaikkia muita. Meidän on huolehdittava maailmasta." Ja nämä ovat ristiriidassa.
 
Teillä on valaistumisaspekteja, jotka sanovat: "Minun on opiskeltava. Minun on tiedettävä kaikki. Minun on tunnettava kaikki filosofiat. Minun on tiedettävä kaikki, mitä Jeesus on koskaan sanonut. Minun on tunnettava kaikki maailman uskonnot. Minun on …" Ja teillä on toinen aspekti, joka sanoo: "Millään siitä ei ole merkitystä. Millään siitä ei ole oikeasti merkitystä". Ja niillä on taistelua ja joskus intellektuelli valaistumisaspekti alkaa suoltaa ulos kaikkea älyllistä juttuaan - faktoja ja päivämääriä - ja yrittää olla alentuva sitä aspektia kohtaan, joka etsii yksinkertaisuutta. Ja se pakahduttaa yksinkertaisen aspektin kaikella älyllään ja fiksuudellaan ja saa sen tuntemaan itsensä hyvin typeräksi: "Voi, en taida tietää mitään elämästä. En ole valaistumisen arvoinen." Ne taistelevat.
 
Teillä on aspekti, joka sanoo: "Valaistuminen: minulla on tietysti täydellinen keho, minkä ympärillä on hehkua, mikä ei koskaan vanhene ja mikä tuoksuu suklaapipareille." (Muutama naurahdus) Ja sitten teillä on valaistumisaspekti, joka sanoo: "Tämä fyysinen keho on väliaikainen juttu ja se on todella ollut valaistumiseni rajoite. Fyysisyyteni estää minulta sen." Ja aspekti, joka sanoo: "Mutta valaistumisessa otan fyysisen kehoni kolmanteen ympyrääni ja Ylösnousseiden mestareiden klubille Adamuksen juhliin". Ja nämä taistelevat toisensa kanssa. Teillä on näitä aspektodotuksia valaistumisesta. Haluaisin teidän tiedostavan sen.
 
Vaarana tai vaikeutena tässä on, että tutkitte sitä, näitä aspekteja ja tunnette niitä - ja Aandrah tietää, mitä täsmälleen ottaen silloin tapahtuu. Ne tulevat sisään ja yrittävät vetää teidät itseensä, saada teidät ajattelemaan, että olette ne. Tarkkailkaa siis etäältä. Tarkkailkaa neutraalista tilasta. Älkää sekaantuko niiden juttuihin. Älkää sekaantuko ollenkaan. Tarkkailkaa vain, miten ne toimivat.
 
Kyllä, ne ovat teidän osianne, ehdottomasti. Mutta voitte tarkkailla niitä ja nähdä, miten kaikki nämä aspektodotukset, odotuksenne valaistumisesta, viivyttelevät maisemissa.
 
No niin, mitä teette? Integroitte ne kaikki. Integroitte ne kaikki - ette väkipakolla, ette älyllä. Integroitte ne vetämällä kunnolla syvään henkeä "minä olen" -olemukseen. Vedätte kunnolla syvään henkeä "sinuun", totuuteenne, rakkauteen itseänne kohtaan.
 
Aspektit integroidaan rakastamalla itseänne. Ette ole tehneet virheitä matkan varrella, ette lainkaan. Nauratte sille jonain päivänä. Ette ole tehneet mitään virheitä. Ette ole tehneet mitään väärin. Teillä ei ole pahaa karmaa, ei yhtään. Olette siis vapaa rakastamaan itseänne. Ei pitäisi olla mitään syyllisyyttä, ei mitään katumusta. Olette vapaa rakastamaan itseänne.
 
Nämä ovat siis aspektodotuksia tai odotuksia valaistumisesta.
 
Tuon tämän esiin nyt, koska erityisesti mennessämme Löytäminen-sarjaan, emme halua niiden viivyttelevän maisemissa. Haluamme, että voitte a) tunnistaa ne, nähdä, miten ne taivuttelevat teitä, b) integroida ne rakastamalla itseänne ja c) käyttävän kaikkien näiden aspektien dynamiikkaa, koska ne ovat palvelleet teitä. Ne ovat etsineet muunnelmia totuudesta. Ne ovat etsineet erilaisia mahdollisuuksia teille ja kaikki energia tulee palvelemaan teitä.
 
 * Roolodotukset
 
Seuraava ja vaikeammin puhuttava ovat toiset ihmiset.
 
LINDA: Mm.
 
ADAMUS: Mm, mm. Voi, haluammeko edes mennä siihen? (Kerri nousee hakemaan juoman) Et voi kävellä ulos nyt, Kerri. (Naurua)
 
KERRI: En pelkää.
 
ADAMUS: Toiset ihmiset, enkä ole suosittu tämän sanomisen vuoksi, mutten välitä.
 
Kenties suurin valaistumisenne este ovat toiset ihmiset. Ja vaikka toiset pitäisivät tätä hyvin karkeana toteamuksena, itsekkäänä, yrityksenä hajottaa perheitä ja kaikkea muuta … Perheet hajoavat itsestään valaistumisesta riippumatta. Se oli hauskaa. (Muutama naurahdus) Sillä ei ole mitään tekemistä valaistumisen kanssa. Se ovat toiset ihmiset, ja tarkemmin sanottuna ne ihmiset, jotka ovat lähimpänä teitä - kumppani ja puoliso, lapset, vanhemmat, lapset, vanhemmat, lapset, vanhemmat (naureskellen), rakkaat, nukkumiskaverit, petikaverit, Edith. Ne ovat …
 
EDITH: Toivoisin, että minulla olisi petikavereita. (Naurua)
 
ADAMUS: Ne ovat elämässänne iloisimpia asioita ja myös asioita, jotka todella estävät teitä oivaltamasta valaistumisen.
 
Mitä siis tehdä? Pakata kassinsa? Kävellä ulos? Mennä asumaan metsään yksin? Ei välttämättä, ei välttämättä.
 
Mutta alkakaa oivaltaa tästä hetkestä eteenpäin, että nämä ihmiset jotka ovat lähimpänä teitä, nämä ihmiset jotka ovat hyvin, hyvin lähellä, ovat niitä, joihin heijastatte tasapainottomuutenne, pelkonne, heijastatte tyhjyytenne, heijastatte "nappulanne" heihin. Projisoitte itsenne, tasapainottomuutenne suoraan heihin ja koska he rakastavat teitä, he hyväksyvät sen. Ja muuten, myös te teette sen heille. He ovat ikään kuin teidän peilinne ja te olette heidän.
 
He ovat sallineet teidän heittää omat juttunne heille ja he ovat esittäneet ne teille. He ovat suurimpia opettajianne, mutta tulee kohta, missä teidän ei pitäisi enää heijastaa itseänne toisiin. Niinpä sanoessani, että este ovat toiset ihmiset - rakkaat, teille läheisimmät - te itse asiassa teette sen heille, te laitatte omat juttunne heihin, jotta he voivat esittää ne.
 
He painelevat nappuloitanne, koska te annoitte heille nappulanne. He aiheuttavat teille eniten sydänsurua, koska te annoitte heille sydämenne esitettäväksi teille. He eivät ole pahoja ihmisiä. Itse asiassa he ovat upeita ihmisiä ja he rakastavat teitä ja he ovat sietäneet paljon teiltä, aivan kuin te olette sietäneet paljon heiltä. Mutta tämän on kokonaan loputtava, että käytetään toisia ihmisiä itsenä löytämiseen. (Joku huutaa "aamen!") Aamen. On herätyskokous! Aamen! Aamen! (Joku viheltää ja taputtaa)
 
Kaikki tekevät sitä kaikille muille. Ja muuten, tämä on syy, miksi hyvin monet suhteet eivät toimi tai kestä pitkään, koska tietyssä kohtaa te ette voi sietää enää itsenne näkemistä tuon toisen ihmisen kautta. Syytätte tietysti häntä, mutta te ette voi vain enää sietää itsenne näkemistä hänen kauttaan. Tai tietyssä kohtaa oivallatte, että teidän ei tarvitse tehdä sitä enää toistenne kanssa.
 
Siis kysymys kuuluu: onko toivoa oikeista, aidoista ja puhtaista suhteista? Se riippuu teistä. Se riippuu teistä. Mutta useimmat suhteet ihmisten kanssa ovat tätä projisointipeliä, itsenne heittämistä heihin - ei niin, kuin kalastaja heittää, vaan itsenne "roolittamista" heihin. (Suom. huom. sama sana merkitsee mm. siiman heittämistä ja elokuvan roolihahmojen valintaa)
 
Kun keskustelemme odotuksista, kutsun tätä roolodotuksiksi. (Yleisö vastaa vaikeroinnilla ja naurulla) Kirjoittaisitko sen? (Vilille) Koska ne ovat myös roolejanne, kuin roolihahmoja näytelmässä tai televisio-ohjelmassa. Ne ovat teidän roolejanne. Ne ovat teidän hahmojanne. Mutta tulee aika, jolloin siitä tulee yhden miehen tai yhden naisen show. Olette omillanne. Näyttämö on teidän. Ei käytetä enää toisia. Olette omillanne, "minä olen" -olemuksessanne.
 
Sitten kun pääsette tähän kohtaan, kun voitte olla totuudenmukainen siinä, kun näyttämöllä on vain "minä olen" - ei toisia ihmishahmoja, joilla olette ympäröineet itsenne - niin oivallatte jotain kaunista: on omat roolihahmonne ja kaikki suurenmoiset aspektit, joita teillä on koskaan ollut, kaikki hyvin integroidut aspektit ettekä todellisuudessa tarvitse muita. Ette tarvitse heitä niin, kuin olette käyttäneet ennen.
 
Tässä on siis pulma: olette jonkun kanssa, teillä on lapsia, teillä on puoliso, vanhemmat ja esitetään tätä näytelmää - löydätte itsenne heidän kauttaan - ja sen on loputtava tietyllä valaistumis- tai tiedostamistasolla.
 
No niin, on ihmisiä, jotka ottavat tämän pois asiayhteydestä ja sanovat: "Adamus käskee jättämään perheensä. Jättämään vauvansa. Lähtemään pois vanhempiensa luota. Älkää huolehtiko heistä." En sano niin. Haluan olla hyvin selkeä tässä. En sano niin.
 
Käsken lopettamaan pelin. Lopettakaa se, miten käytätte toisia itsenne näkemiseen. Lopettakaa se, miten käytte toisia - ovat ne sitten oppaita tai enkeleitä tai toisia ihmisiä - auttamaan itsenne löytämisessä. Tästä eteenpäin te löydätte teidät. Ette voi tehdä sitä aviomiehen tai vaimon tai lapsienne tai kenenkään toisen kautta.
 
Silloin kun teette tämän valinnan sisällänne, että päästätte irti tämäntyyppisistä suhteista, muuttaako se? Muuttako se fyysistä suhdettanne heidän kanssaan? Energeettistä? Karmallista? Lähtevätkö he menemään? Kuka tietää. Sillä ei ole merkitystä.
 
Kerron teille tämän: teidän ei tarvitse tehdä mitään. Teidän ei tarvitse mennä kotiin sanoen: "Voi, Adamus tuuppasi meitä tänään. Nyt minun on tehtävä päätös. Pitäisikö minun jättää vätysmieheni?" En sano lainkaan sitä.
 
Kyse on siitä, että päätätte muuttaa dynamiikkaa, valaistumisen roolodotuksia. Tämä itsessään muuttaa muiden suhteiden dynamiikkaa. Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Teidän ei tarvitse soittaa huomenna avioerojuristille. Kaikki tasapainottuu luonnostaan.
 
Mutta tämä ei merkitse, ettei ole mitään draamaa ja myllerrystä, koska ihmiset ovat ihmisiä ja sillä hetkellä kun joku tuntee, että hänen koukkunsa irrotetaan teistä ja teidän koukkunne irrotetaan hänestä, hän menee pois tolaltaan. Hän menee pois tolaltaan: "Mikä sinussa on vikana? Mitä sinä teet tuossa kulttitapaamisessa? Mitä he sanovat sinulle?" Kaikkia näitä asioita. Silloin vedätte syvään henkeä. Voi tapahtua energiadynamiikkamuutoksia.
 
Toisaalta, se voi olla kaunein asia, kaunein lahja, minkä olette antaneet tälle toiselle ihmiselle tai itsellenne. Se on vapautuminen. Se on vapautuminen hyvin vanhoista energiasiteistä.
 
Siis sanoisin, että ongelmana, pidikkeenä, huolenaiheena valaistumiseen liittyen ovat luultavasti kymmenen parhaan joukossa nämä toiset ihmiset. Nämä toiset ihmiset. Ette halua tehdä sitä, koska pelkäätte loukkaavanne heitä. Ette halua tehdä sitä, koska teillä on ollut keskenänne suurta dynamiikkaa monta vuotta. Ehkä myös ajattelette, että te ette ole valmis luopumaan siitä.
 
Mutta rakkaat ystäväni, kuten sanoin alussa, valaistumisenne oivaltamisessa tulee kohta, jolloin ei ole enää paljon oppaita maisemissa. Tulee kohta, missä ei ole paljon sellaisia ystäviä, kuin teillä oli aiemmin. Tulee kohta, missä ei paljon sellaisia muita ihmisiä, ihmissuhteita, mitä teillä on ollut. Tämä ei merkitse, että ne ovat poissa - se merkitsee vain, että ne muuttuvat.
 
En voi sanoa teille, lähtevätkö he vai eivät. En voit sanoa teille, mitä tapahtuu, mutta tämä on se kohta, missä vedätte syvään henkeä ja oletatte, että siinä on kyse valaistumisesta. Ja oletatte, että teette sen suurimmalla rakkaudella, ensin itseänne ja sitten niitä toisia kohtaan, joiden kanssa olette jakaneet rakkautenne. Tämä on se kohta, missä oletatte ja luotatte, että kyse on "minä olen" -iloisuudesta.
 
Vedetäänpä syvään henkeä tälle.
 
 Merabh vapaudelle
 
Kun olemme tulleet Vapaus-sarjan loppuun, tehdään lyhyt merabh vapaudelle. Himmennetään valoja ja jos saisi vähän merabh-musiikkia taustalle, John.
 
(Musiikki alkaa)
 
Merabh, hyvin kaunista aikaa. Tavallaan rakensimme energiat tänään, hyvän tunteen huoneeseen. Nyt voimme vain vetää syvään henkeä. Nyt sinun ei tarvitse kamppailla minkään kanssa. Nyt sinun ei tarvitse edes ajatella, mistä puhuimme tänään. Sinun ei tarvitse työskennellä sen kanssa. Sinun ei tarvitse opiskella sitä.
 
Ei ole sen anomista.
 
Merabh on kaunis hetki, missä vain sallit.
 
Ei ole energioiden manipulointia.
 
Vedetään vain syvään henkeä.
 
Olemme puhuneet kymmenessä viime shoudissa vapaudesta. Itse asiassa olemme puhuneet rajoituksista. Kymmenen shoudin aikana on vain rakastavasti päästetty irti rajoituksista yksitellen.
 
Voi, se voi olla ehdottoman kamalaa toisinaan. Mutta myös hyvin vapauttavaa.
 
Olemme puhuneet itsemme vapauttamisesta ihmismielen, ihmisaspektin rajoituksista. Hyvin rakastava olento tuo ihmisaspekti, hyvin sitkeä. Voi, se haluaa niin kovasti tehdä oikein, mutta tunnustelee pimeydessä, mitä tuo oikein on.
 
Mitä teemme? Vapautamme itsemme tuosta ihmisaspektista tai sen rajoituksista ja sallimme tuon aidon rakkauden, mitä ihmisellä on, integroitua takaisin "minä olen" -olemukseen.
 
En voi ajatella mitään olentoja koko luomakunnassa, joilla on enemmän rakkautta kuin ihmisillä, mutta joilla on kuitenkin enemmän ristiriitaa ja haasteita rakkauden kanssa. Luultavasti siksi, että ihmisolento on niin rakastava, niin halukas tekemään oikein, että se perimmiltään tuomitsee itsensä rakkaudessa hyvin kovasti, asettaa standardinsa hyvin korkealle ja siihen vaikuttavat kovasti epäonnistumiset - mitä se kutsuu epäonnistumiseksi. Kuitenkin se oppii koko ajan enemmän ja enemmän rakkaudesta, enemmän ja enemmän rakkaudesta kuin mikään olento missään.
 
Tässä olemme, pääsemässä Vapaus-sarjan läpi.
 
Se antoi sinulle tilaisuuden katsoa elämässäsi asioita, jotka ovat pitäneet sinua rajoittuneena. Jotkut niistä ovat olleet hauskoja. Jotkut niistä ovat olleet vain hyvin rajoittavia, estäneet sinua tuntemasta ja kokemasta todellisen "minä olen" -olemuksen tässä ruumiissa. Nuo rajoitukset ovat hyvin turhauttavia, jotkut niistä tuntuvat siltä, kuin olisivat pystyvästi kiinni sinussa.
 
Vedä siis syvään henkeä todelliseen vapauteen.
 
Vapaus, valaistuminen - niitä voidaan käyttää synonyymeinä.
 
(Tauko)
 
Vain tunne hetki. Kysyin teiltä aiemmin, milloin tämä kaikki alkoi, tämä henkinen polku, tämä herääminen. Kenties 2000 vuotta sitten, 800 vuotta sitten - sillä ei ole merkitystä. Mitä se oli?
 
Mitä tapahtui?
 
Mikä sai sinut kysymään miksi ja miten? Monet ihmiset eivät kysy sitä itseltään, mutta jokin sai sinut kysymään miksi, miten.
 
Mikä sai sinut kysymään: "Kuka minä olen?"
 
(Tauko)
 
Rakkaat ystäväni, se oli aspekti. Voi, se on totta. Se oli hyvin pätevä kysymys tai kysymyksiä, mutta aspekti loi sen.
 
Missä tuo aspekti on nyt? Missä on tuo osasi, joka meni etsimään?
 
Voiko se tulla kotiin nyt?
 
Voiko se tulla sinuun nyt?
 
Voiko se tulla löytämiseen?
 
Enää sen ei tarvitse olla tuolla jossain, vaeltaa pitkin taivaallisia käytäviä, mutta voiko se tulla kotiin nyt, sinuun nyt, tähän kehoon ja aloittaa löytämisen?
 
Tavallaan vain kävellä suoraan sinuun …
 
Vain sanoa: "Koetaan yhdessä. Ollaan yhdessä. Löydetään yhdessä.
 
"Ei enää loputonta vaeltamista ja etsimistä. Ollaan vain "minä olen" -kokemuksessa.
 
Vapaita olentoja, valaistuneita olentoja."
 
Muuten, valaistuminen ei merkitse matkan loppumista. Valaistuminen on vain tietoisuutta matkasta, kokemisesta.
 
Valaistuminen ei merkitse matkan loppua. Se itse asiassa merkitsee hauskanpidon alkua. Ja teemme sen, kun menemme Löytäminen-sarjaan.
 
Vedetään kunnolla syvään henkeä. Aah! Kunnolla syvään henkeä.
 
Kaikki nuo odotukset valaistumisesta, kaikki nuo ihmiset elämässäsi jotka näyttävät pidättelevän valaistumistasi, ainakin olevan hyvä tekosyy - on aika siirtyä sen yli, vapautua siitä.
 
Vedä kunnolla syvään henkeä.
 
Rakkaat ystäväni, Aandrah hengittää kanssanne aivan hetken kuluttua. Minulla on syntymäpäiväjuhlat. Olette kaikki kutsuttuja. Löytäkää oma tienne sinne. Ne ovat Ylösnousseiden mestarien klubilla, nimenne on listalla.
 
Ja muistakaa, kun raivaatte tietänne kosmisten sivuteiden kautta, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
 
Ja niin se on. Kiitos. (Muutama ihminen sanoo "hyvää syntymäpäivää") Ja hyvää syntymäpäivää minulle.